Tämä viikko on ollut kohtuu liikunnallinen tuntien ja kilometrien valossa. Syynä se, että tein pari työmatkaa Helsinkiin pyörällä. Tästä reissusta on jo syntymässä pieni perinne näin ennen kesäloman alkua, sillä tein saman matkan yhteen suuntaan jo viime vuonna. Matkaa Karjaalta on yhteensuuntaan 80 kilometria. Toinen viikon kohokohta on ollut uusi Suunto Ambit2 R HR sykemittari, jolla leikit ovat vasta alussa.
Tiistaina pyöräilin siis Helsinkiin. Heräsin puoli viideltä ja viiden maissa lähdin polkemaan. Teillä oli rauhallista alkumatkasta, mutta liikenne vilkastui pääkapunkiseudulla. Huomasin pyöräillessäni, että teiden sivustoilla on varsin paljon kaikenlaista romua, irronneita autonosia, kiviä yms. Saattaa tulla rumaa jälkeä, jos tämä tavara lähtee liikkeelle jonkin ajoneuvon renkaasta. Matka sujui hyvin ja aikaa meni 3.30 noin suurinpiirtein. Palasin Karjaalle junalla.
Reittini Karjaalta Helsinkiin.
Pyörä toimiston käytävällä.
Keskiviikkona kokeilin uutta Suuntoa juoksuharjoittelussa. Tein mäkivetoja ja koordinaatioharjoitteita. Sain sykkeen nousemaan 171:een ja vieläpä niin, että tämä lukema tuli viimeisessä mäkivedossa. Kello toimi hienosti. Kirjoitan muuten vähän myöhemmin vertailun Suunto Ambit2 vs. Garmin 610 kun uudesta härvelistä on enemmän käyttökokemuksia.
Torstaina oli sitten kotiin paluun vuoro pyöräillen. Ilmassa oli ukkosen uhkaa kun olin lähdössä. Alkumatkasta tihkutti hiukan. Kivenlahden jälkeen taivas repesi ja satoi kaatamalla. Kastuin läpimäräksi. Kirkkonummella hetken mietin, josko hyppäisin junaan, mutta se ajatus meni onneksi nopeasti ohi. Siuntion paikkeilla keli sitten kuivui ja loppumatkasta ei taivaalta enää tullut mitään. Vaastteet tietenkin olivat läpimärät. Paluumatkan aika oli hämmentävän tarkasti sama kuin mennessä eli 3.30 suurinpiirtein.
Pyörällä nokka kohti Karjaata.
Nämä pyörämatkat eivät olleet maantiepyörällä mitenkään rasittavia. Viime vuonna tein saman reissun maastopyörällä ja aikaa kului 30 minuuttia enemmän. Ainoa harmittava asia oli tänä vuonna se, että Suomenojan-Tapiolan välillä oli todella paljon tietöitä ja jouduin monasti käyttämään erilaisia kiertoteitä ja jouduin myös usein odottelemaan valoissa.
Viikon urheilullinen kohokohta koitti sitten lauantaina kun vuorossa oli lähiseudun perinteiset kesäkisat, eli Karjaa-rastit. Kisakeli oli hieno, kisoihin lyhyt matka ja perheestä lähti kilpailuun neljä osallistujaa. Järjestävä seura Karjaan Ura oli löytänyt kilpailulle erittäin hyvän kilpailukeskuksen, jonne kaikki suunnistuskilpailun ydintoiminnot oli saatu kompaktisti. Pystyin saattelemaan lapset lähtöön ennnen omaa lähtöäni. Kisamusiikkina soi muun muassa Haloo Helsinki! sekä (tietysti) PMMP.
Karjaa-rastien kilpailukeskus (iPhonen panoraamakuva),
No miten kisa sitten meni? Kisa lähti käyntiin erinomaisesti. Ykkösväli oli puolipitkä, mutta toteutin välin varmasti järven rantaa polkua pitkin (polku oli merkitty karttaan). Ykkönen löytyi hallitusti. Samoin kakkoselle varmasti. Kolmoselle tein ihan pikkuruisen koukun, mutta ajallisesti merkityksettömän. Neloselle suoraan. Viitoselle tein ehkä vähän defensiivisen valinnan, kun menin tien kautta, koska väli näytti aika rytöiseltä. Rasti löytyi hyvin. Kuutonen oli helppo ja sinne suoraan.
Sitten edessä oli pitkä väli ja piti päättää mennäkö järven oikealta vai vasemmalta puolelta. Oikealta olisi päässyt suorempaan, mutta siellä oli vihreää. Päädyin siis menemään vasemmalta. Tämä olikin ihan hyvä valinta, vähän piti hakea suon ylityspaikkaa. Jolkottelin pitkin rantaa, mielessäni oli vanha Pekka Nikulaisenkin mainitsema ohje “mene rantaan, siellä on polku”. Ja toden totta järven rannassa oli todella hyvä polku, vaikka kartassa sitä ei näkynytkään. Seiskalle olin siis menossa, rasti lyötyi hyvin, se oli niityn takana, joka oli merkitty kielletyksi alueeksi.
Kasille tein pienen koukun, koska isoa luettavaa ei välillä ollut. Sitten oli juomarasti, jossa moikkasin vanhaa seurakaveria. Tietä pitkin tiheikkörastille, joka löytyi hyvin. Seuraavakin löytyi helposti, lyhyt väli. Rasti 11 löytyi hyvin, mutta väli oli todella hidas ja ryteikkäinen. Olisi kannattanut mennä tietä pitkin. Tähän mennessä kuitenkin kaikki hyvin.
Sitten tuli musta hetki. Edessä enää muutama rasti ja seuraava väli pitkä. Päädyin juuri siihen typerään suunnitelmaan, jota ei tässä maastossa pitänyt tehdä. Eli lähdin menemään suunnalla kohtia rastia. Välillä ei ollut suuria kohteita, joten kulku perustui pitkälti suuntaan. Kohta en enää tiennyt missä kohdassa olin ja homma alkoi olla tätä myöten selvä. Etsiskelin rastia ensin väärästä paikasta ja sitten vähän myöhemmin vähän oikeammasta paikasta. Mutta en löytänyt sieltäkään. Jonkin aikaa pyörin maastossa ja päätin, että nyt lähdetään kotiin. Suunta kohti pohjoista ja sieltä se kilpailukeskus löytyi.
Maalissa selittelin hieman kavereille, söin makkaran ja lähdin kotiin. Kuulemma monet olivat keskeyttäneet. Meidänkin perhejoukkueestamme toinen minun lisäkseni.
Oliko Suarezkin Karjaa-rasteilla?
Vaikka kisat menivät allekirjoittaneelta huonosti, kisat olivat priimat. Maasto oli hyvä ja monipuolinen, radat myös siinä mielessä hyvät, että oli erilaisia rastipisteitä ja välejä, myös pitkä, jossa oli purtavaa. Tuohonkin väliin, jonka mokasin, olisi löytynyt hyvä suoritustapa, mutta en sitä tullut huomanneeksi kuin vasta kotona.
Nyt sitten vähän taukoa suunnistuksesta. Todennäköisesti seuraavat kisat ovat legendaariset Varsinais-Suomen rastipäivät Pöytyällä.
