Treenaa tehokkaasti – teknologia apuna kestävyysharjoittelussa

treenaa-tehokkaastiMonet treenaamista käsittelevät kirjat on tarkoitettu aloittelijoille tai lajeihin tutustujille. Tällöin ne eivät juurikaan tarjoa hieman pidemmälle edistyneille harrastajille uusia näkökulmia.  Toisaalta muistan joskus yrittäneeni lukea valmennuskirjaa, jonka ymmärtämiseksi olisi vaadittu asiaa tukevia yliopisto-opintoja. Eräänlaiselle “semi-pro”-tasolle sopiville kirjoille saattaa siten olla olemassa sopiva markkinarako.

Nykypäivänä harjoittelun edellytykset muuttuvat nopeasti teknologisen kehityksen myötä. Sykemittarin ohella liikunnan harrastajille on tällä hetkellä tarjolla koko liuta harjoittelua tukevia välineitä. Mittaukset, jotka aikaisemmin vaativat laboratorio-olosuhteita, voi nykyään tehdä omilla laitteilla. Teknologia tuottaa dataa, jota analysoimalla saa paremman kuvan harjoittelun kuormittavuudesta ja palautumisesta. Apuvälineet myös auttavat oikeiden lajitekniikoiden omaksumisessa.

Näistä syistä olikin kiinnostavaa tarttua uuteen kotimaiseen kirjaan, jonka näkökulma on nimenomaan harjoittelua tukeva teknologia. Ja jonka sisältö tähtää selvästi perusasioita syvemmälle.

Kirja jakautuu pariinkymmeneen noin 1o sivuiseen kappaleeseen. Kappaleiden harjoittelua koskevia teemoja ovat mm. harjoittelun määrä, tehoalueet, periodisaatio, palautuminen, harjoitusten analyysi. Vaikka kirjassa on “teknologiapainotus”, se sisältää erittäin hyvän paketin kestävyyslajien harjoittelun perusteista ja sisältöä myös pidemmälle ehtineille.

Omissa kappaleissa kiinnitetään huomiota tyypillisiin harjoittelun virheisiin sekä kilpailusuoritukseen. Virheiden osalta tulee esiin esimerkiksi liikaa treenaamisen muodostama sudenkuoppa. Triathlonin kilpailusuorituksessa käsitellään muun muassa tankkausta, vauhteja, ravintoa ja eri lajien suhdetta toisiinsa.

Teknologian suhteen esitellään uintiin, pyöräilyyn ja juoksuun liittyviä teknologioita ja sensoreilla hankitun datan analyysimahdollisuuksia. Uinnin osalta esitellään muun muassa älylättäreitä ja vastavirta-allasta. Pyöräilyn osalta otetaan esille tehon mittaukseen sekä aerodynamiikkaan liittyviä välineitä. Juoksun osalta eritellään juoksutehoon ja -tekniikkaan liittyviä apuvälineitä. Nämä vain joitakin poimintoja.

Kirjassa kerrotaan myös siitä, mikä vaikutus musiikin kuuntelulla on urheilusuoritukseen, annetaan vinkkejä sopivasta musiikista sekä podcasteista.

Kirjassa viitataan tieteellisiin tutkimuksiin ja selostetaan koeasetelmia, joissa on esimerkiksi testattu erilaisia treenaustapoja. Yksi kirjan positiivisista erityispiirteistä onkin se, että johtopäätökset ja vinkit perustetaan tieteelliseen näyttöön.

Kirjassa on myös mielenkiintoista pohdintaa alan tulevaisuuden näkymistä. Yleiskuva on se, että teknologia yleistyy nopeasti. Kalliimmat ja ensivaiheessa ammattilaisille suunnatut välineet halpenevat ja tulevat nopeasti kaikkien kuluttajien ulottuville.

Kirjassa esitellään teemaan liittyviä käsitteitä. Tutuiksi tulevat mm. sellaiset suureet kuten Training Stress Score, Peak Training Effect ja Suffer Score. Ja kymmeniä muita.

Viestin perillemenoa varmistetaan kuuluisien henkilöiden esittämillä sloganeilla, joista tässä esimerkkinä voidaan mainita Arnold Schwarzeneggerin lausunto liittyen kännykän käyttöön salilla:

I see guys texting in gym. They are not serious. Its micky mouse stuff. Either you train or you don’t.

Olen lukenut jonkin verran alaan liittyvää uusinta ja hieman vanhempaa kirjallisuutta. Tästä kirjasta löysin itselleni monia uusia asioita liittyen harjoitteluun yleisesti, triathlonin eri lajeihin sekä kisasuorituksen läpivientiin.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja kuvitus on todella hieno, sisältäen upeita maisemia, vauhdikkaita pyöräilykuvia sekä vedenalaisia kuvia uinnista. Graafeja, joilla havainnollistetaan harjoittelusta saatua dataa, on paljon. Kirjoittajan omat autenttiset kisa- ja treenikokemukset tuovat hyvää väriä kerrontaan.

Kirjan kirjoittaja Janne Kallio työskentelee Suunnolla, mutta kirjassa esitellään laajasti myös muiden valmistajien laitteita ja palveluita niin, että “kotiinpäin vetäminen” ei todellakaan häiritse. Suunnon Movescountin “Big dataa” hyödynnetään esimerkeissä valaisevasti. Esimerkiksi Suunnon datan perusteella ennustetaan puolimaratonin, maratonin ja triathlonin puolimatkan avulla täysmatkan loppuaikaa.

Kirjassa esiintyy myös pari “vierailijakirjoittajaa”. Tom Söderdahl kirjoittaa urheiluteknologian historiasta ja Robson Lindberg unesta. Kirjan lopussa esitetään kiitokset kotimaiselle triathlon-yhteisölle. Nimilista on laaja.

Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä hankinta kestävyysurheilun ja erityisesti triathlonin harrastajalle. Laajan ja hyvin toteutetun kirjan hinta-laatusuhde on erinomainen.

Janne Kallio 2017. Treenaa tehokkaasti. Teknologia apuna kestävyysharjoittelussa. Fitra.

Kirjallisuutta triathlonisteille ja uimareille

FullSizeRender

Verkko on täynnä eri urheilulajeihin liittyvää materiaalia (blogeja, videoita, lehtiä jne.). Onko nykymaailmassa sijaa eri urheilulajeja käsitteleville kirjoille? Seuraavassa asiaan syvennytään yhden erittäin tuoreen ja toisen melko uuden urheilukirjan kautta.

Sinustako triathlonisti?

Kirjan kappaleet käsittelevät lajin taustaa ja historiaa, lähtökohtia triathlonin harrastamiseen, varusteasioita, harjoittelua, tekniikkaa, voimaa, ravintoa, palautumista ja kilpailemista. Lapsille ja nuorille on oma tekstinsä ja kirjan lopussa kuvataan vielä muutamia harjoitusohjelmia.

Kirjan peruslähtökohta on, että triathlon on monipuolinen laji, jota kuka tahansa voi harrastaa omalla tasollaan. Samalla jokainen löytää lajin parista itselleen sopivan haasteen joko asettamalla tiukan kilpailullisia tai enemmän omaan kehittymiseen liittyviä tavoitteita.

Kirja pyrkii madaltamaan kynnystä lajin aloittamiseen. Tämä on tarpeen, sillä lajiin liittyy esimerkiksi avovesiuintiin tai täysmatkan pitkään suoritukseen liittyviä pelkoja. Myös varusteisiin liittyvä hifistely saattaa epäilyttää.

Kaikki nämä ennakkokäsitykset puretaan kirjassa huolella. Kaikki oppivat uimaan, matkoja on eri pituisia ja jo kohtuuhintaisilla tai lainatuilla varusteilla pääsee aloittamaan harrastamisen.

Hyvä esimerkki kirjan asenteesta on tämä lainaus:

“Kun osallistut triathlonkilpailuun, ole ansaitusti ylpeä omista suorituksistasi, riippumatta millä tasolla kilpailet” (Sinustako triathlonisti?, s. 26).

Triathlonharrastajia kuvaavia ominaisuuksia kirjan mukaan ovat:

  • pitkäjänteisyys
  • motivoituneisuus
  • tavoitteellisuus
  • sisukkuus
  • päämäärätietoisuus
  • sosiaalisuus
  • myönteinen hulluus

Kirjassa käydään läpi uintiin, pyöräilyyn ja juoksemiseen liittyvää harjoittelua sekä kilpailun eri vaiheita. Kunkin lajin osalta kerrotaan tekniikkavinkkejä ja harjoittelun periaatteita.

“Käden rikkoessa veden pinnan, tunne on kuin se työnnettäisiin postiluukusta sisään.” (Sinustako triathlonisti?, s. 72).

Avovesiuintiin liittyvät nyanssit saavat oman osansa tekstistä. Kilpailun vaiheista käsitellyksi tulevat lähtö, vaihdot ja yksityiskohtana esimerkiksi pyöräilyn peesikiellon käytännön merkitys.

Käsitellyksi tulevat myös harjoittelun rytmittäminen vuoden kulkuun. Esillä on myös ajanhallinta niin, että harjoitteluun liittyy aikaa elämän muiden osa-alueiden lomassa.

Hyvää on myös se, että kirjassa otetaan kantaa siihen, minkälainen harjoittelu keskimäärin riittää kilpailusuorituksiin eri matkoilla. Esimerkkinä mainittakoon, että puolimatkan kilpailun (1.9 km uinti, 90 km pyöräily, puolimaraton) arvioidaan sujuvan noin vuoden harjoittelulla, harjoittelumäärän ollesssa 4-8 tuntia viikossa.

Kirja on helppolukuinen. Tekstin määrä ei ole suuri ja esitystapa on ytimekäs. Informaatio tiivistetään faktalaatikoihin ja listoihin. Kirjassa on runsaasti urheilullisia ja vauhdikkaita kuvia, jotka lähes kampeavat lukijan sohvalta lenkille tai muihin treeneihin.

Kirja on ehdottoman hyvä triathlonin harrastamisen aloittamista harkitsevalle. Vähän aikaa lajia harrastanutkin lukee omaa harrastustaan monipuolisesti käsittelevän kirjan todennäköisesti mielellään.

Uimarin treenikirja

Tämän kovakantisen kirjan takakannessa sanotaan, että “Uimarin treenikirja on ensimmäinen suomenkielinen teos, joka kokoaa yksiin kansiin kaiken uintiharjoittelusta.” Paljon sanottu, mutta kirjaan tutustuminen osoittaa, että katetta lupaukselle löytyy.

Kirjassa käsitellään uinnin aloittamista ja vesipelon voittamista, eri uintitekniikoita, harjoittelua, kilpailemista, välineitä ja varusteita, ravintoa, terveyttä ja lihashuoltoa.

Lähtökohtana on vesipelon voittaminen, sitten edetään perusteisiin, eli vesituntumaan ja vartalon asentoon. Näihin liittyen esitellään perusharjoitteita.

Eri uintityylit käydään läpi laajojen kuvasarjojen kera. Lopuksi esitetään eri tyylien keskeisimmät ongelmat (esimerkiksi vapaauinnissa jalkojen vajoaminen) ja keinot, millä pulmat korjataan.

Aktiiviuimarin harjoittelua käsittelevässä luvussa käsitellään harjoittelun jaksottamista ja yksittäisten harjoitusten rakennetta. Esitellyksi tukevat uinnin viisi harjoitusaluetta, erilaiset testit sekä joukko tekniikkaharjoituksia (drillejä).

Master-uintia käsittelevässä kappaleessa alleviivataan sitä, että uinti sopii kaikenikäisille, myös vanhemmille liikkujille. Ikäkausinäkökulmaa tuovat myös vinkit uintia harrastavien lasten ja nuorten vanhemmille.

“Ikääntyväkin voi kehittyä ja tehdä erinomaisia tuloksia.” (Uimarin treenikirja, s. 71).

Mielen hallintaa ja harjoittamista käsittelevässä kappaleessa todetaan, että “uintitaitojen oppiminen ja kehittäminen edellyttävät sitä, että ajatuksesi eli mielesi ovat mukana harjoittelussa.” (mt., 108). Kappaleessa annetaan vinkkejä mielikuvaharjoitteluun ja erilaisia konkreettisia harjoitteita.

Mielenkiintoinen lyhyt kappale on myös kappale “meditatiivinen uinti”. Siinä todetaan, että nimenomaan uinti voi olla hyvä keino ottaa etäisyyttä ja irtiottoa nykymaailman ärsyketulvasta. Uimarilla on mahdollisuus päästä jopa flow-tilaan.

Terveyttä käsittelevässä kappaleessa selviää muun muassa, että olkapäävaivat ovat uimareilla melko yleisiä. Näissä ja muissa vaivoissa hyvää ennaltaehkäisyä on oikea tekniikka. Uimaria saattaa vaivata myös “uimarin korva”, joka liittyy korvien jatkuvaan kastumiseen.

Lihashuoltoa koskeva jakso on laaja ja siinä esitellään koko joukko erilaisia ryhtiä ja liikkuvuutta parantavia harjoitteita. Ryhtiin kiinnitetään paljon huomiota. Istuminen vaikuttaa ryhtiin kielteisesti. Niinpä yksi ohje on, että “..ota tavaksi se että et enää nojaa tuolien selkämyksiin” (mt. 158).

Triathlonista ja avovesiuinnista on kirjassa oma jaksonsa. Avovesiuinnissa korostetaan tekniikkavinkkien ohella turvallisuutta (esimerkiksi uimaripoijun käyttämistä).

Kappaleiden lomassa on lyhyitä mielenkiintoisia henkilötarinoita. Tarinoissa esiintyviä henkilöitä ovat muun muassa Hanna-Maria Seppälä, Sebastian Dannberg ja Liisa Lilja.

Kirjan kuvat ansaitsevat erityismaininnan (kuvat Sebastian Dannberg ja Teemu Ojapelto), sillä ne ovat erityisen hienoja. Fiilistelykuvien (veden alta ja päältä otettujen) ohella kuvia käytetään kun uintityylejä sekä voimaharjoittelun ja lihashuollon liikesarjoja käsitellään laajoina kuvasarjoina.

Kaiken kaikkiaan tämä laadukas, monipuolinen ja innostava kirja tuntuu kirkkaastikin lunastavan ne odotukset, joihin yllä viitattiin.

Lopuksi

Vaikka tosiaan erilaisia materiaaleja on nykypäivänä saatavissa runsaasti, hyvillä kirjoilla voidaan sanoa olevansa paikkansa. Tässä esillä olleisiin lajeihin voi tulla sisään minkä ikäisenä tahansa, joten erilaisia potentiaalisia tiedon tarvitsijoita on runsaasti.

Toiset hakevat tiedon mielellään verkosta ja toiset kirjoista. Esitellyt kirjat ovat erinomaisia perusteoksia. Ne sopivat myös loistavasti kirjastoihin siihen hyllyyn, jossa on eri urheilulajeja esitteleviä kirjoja.

Tiina Boman, Antti Hagqvist ja Kalle Kotiranta: Sinustako triathlonisti? Triathlonharjoittelun perusteet. Fitra. 2016. 

Noora Valkonen ja Matti Rajakylä: Uimarin treenikirja. Fitra. 2017.

Nightwish

Tosiaan sain jo jokin aika sitten luettua Nightwish-kirjan (Ollila 2006). Kirja kertoo yhtyeen juurista, perustamisesta ja alkuvaiheista ja päättyy Tarja Turusen erottamiseen avoimella kirjeellä vuonna 2005.

Yhtyeen ”tarina” on lievästi sanoen mielenkiintoinen ja menestyskäyrän nousukulma hämmentävän jyrkkä. Kiteeltä ja suomalaisilta pieniltä keikkapaikoilta ponnistettiin muutaman vuoden aikana eri mantereille ulottuneille pitkille kiertueille ja myyntilistojen kärkipaikoille.

Menestyksen resepti on ollut (niin kuin se tuppaa olemaan monellakin alalla)  lahjakkuus, kova työnteko ja työmoraali, sopiva tyylillinen erottautuminen muista ja muutama keskeinen tukihenkilö uran alkutaipaleella.

Bändin lopulta hajottaneet ristiriidat olivat nähtävissä jo varhain. Laulaja Turunen oli monella tavalla erilainen bändin kokoonpanossa. Eri aikoina vaihtelevasti toimintaan vaikuttaneista ristiriidoista huolimatta bändi kasvatti menestystään jatkuvasti.

Mielenkiintoista kirjassa onkin nimenomaan se, miten varsin vaikeita jännitteitä suvaittiin varsin pitkään ennen erottamispäätöksen tekemistä. Jatkuvaa menestystä niittänyt yhtye ei saanut periaatteessa jopa koko bändin jatkoa ja olemassaoloa uhkaavia ristiriitoja sovittua. Keskeistä kirjassa on kuvaus bändin sisäisestä dynamiikasta sekä bändin ulkopuolisista henkilöistä, jotka olivat keskeisiä yhtyeen menestyksen luomisessa ja toisaalta myös kriisiin johtaneissa tekijöissä. Kirjassa syyllisen rooliin joutuu vahvasti Tarja Turusen manageri ja aviomies Marcelo Cabuli epämääräisellä toiminnallaan.

Mutta tarina jatkuu. Vuonna 2007 aloittaneen uuden laulajan Anette Olzonin kanssa tehty ensimmäinen levy Dark Passion Play on myynyt Suomessa yli 120 000 kappaletta. Mainittakoon vielä, että  yhtyeen levy edellinen levy Once oli vuoden 2005 loppuun mennessä myynyt maailmanlaajuisesti yli 1 000 000 kappaletta.

Nightwishin uusi levy julkaistaan syksyllä 2011, sitä odotellessa voi lukea yhtyeen päiväkirjaa.

PS. Kesän suunnistuslähetyksissä TV:ssä soi taustalla puheena olevan yhtyeen levy (Dark Passion Play). Vaikka bändi taitaakin olla enemmän pesäpalloon kallellaan.

Juoksua taas

Kun lääkäri kerran ei kieltänyt, lähdin eilen aamulla juoksulenkille. Pimeää oli vielä, siksi Mila Zenith (1000 lumenia) päässä. Juoksin ensin 2 km lämmittelyksi, sitten 4 km kiristäen loppua kohti, syke paukutti 165 siellä lopussa. Lopuksi vielä 2 km hiljaa. Ihan ok sujui. Tie oli luminen ja pito näin heikko. Alaselässä tapahtui joku pieni nitkahdus loppuvaiheessa, joka kipuili melkoisestikin.

Eilen illalla olin sitten vielä kaukalolla lämmäilemässä, kerrankin oli sen verran leuto keli ettei tarvinnut palella. Luistelun päälle vielä vähän kuntopiiriä ja Pilatesta.

Tänään oli siten jo liiankin leutoa. Vettä satoi reippaasti. Yritin ensin hiihtää pertsaa, mutta pito oli punaisella purkilla olematon. En viitsinyt alkaa sohimaan liisterin kanssa, vaan otin luistelusukset ja luistelin kympin verran. Ura oli vähän pehmeä, mutta ihan ok siinä pystui luistelemaan. Päälle vielä 3 km juoksua, eli valmentajan ehdottama yhdistelmä. Sekin tuntui mukavalta.

Pidän nyt tuon juoksun ohjelmassa kerta viikossa periaatteella, vaikka päälaji onkin nyt hiihto. Ensi viikon ohjelmassa olisi 2-3 kpl noin tunnin hiihtolenkkiä, 1 tunnin juoksu, 1 pitkä hiihto Lohjalla ja 1-2 kuntopiiriä ja sitä Pilatesta. Katsellaan miten toteutuu. Sitä seuraava viikko on töiden vuoksi sen verran haastava, että harjoittelu voi jäädä vähemmälle.

Kulttuuripuoli: olen lueskellut Nightwish-kirjaa, lukemista odottavat Riikka Pulkkisen Totta ja Raittilan Mannerheim-kirja.

Ei nyt oikein vain tunnu edistyvän lukeminen,  paitsi urheilulehtien (Juoksija, Suunnistaja, Hiihto). Urheilulehteä luen kirjastossa ja lääkärin vastaanotolla. Ison rastin muuten saa vetää seinään jos siitä lehdestä joskus löytää jotakin suunnistus-juttua. Urheilulehden skaala: jääkiekko, jalkapallo, formula 1, hiihto. Jutut ovat monasti henkilöjuttuja (valmentajasta tai urheilijasta). Juttujen tyylilaji on spekuloiva ja besserwissermäinen. Eli esimerkiksi tiedetään, miksi Schumacher ei menesty tai miksi Jarkko Niemisen peli ei kulje tai miksi jonkun jääkiekkojoukkueen valmentajavalinta on täysin epäonnistunut. Lisäksi väsätään kovasti erilaisia listoja erilaisista asioista.

Katselin muuten eilen pikkaisen Tour de Ski:n toiseksi viimeistä osakilpailua. Siinä oli tällainen uusi kilpailuformaatti: yhteislähtö, matka 20 km, kierrettiin reilun 3 km rataa. Joka kierroksella sai “kirisekunteja”. Kyllä oli tylsän oloista. Hiihdettiin isossa ryhmässä josta sitten putosi porukkaa. Kolmen porukka irtautui ja sai niitä kirisekunteja. Paljon jännittävämpi olisi se vanha perinteinen, eli väliaikalähtö ja sitten katsellaan kuka tekee pohjat ja kuka ehtii siihen. Tietty takaa-ajossa on mieltä, mutta eipä juuri yhteislähdössä, paitsi viestissä.

Kirjoista tuli mieleen, että jouluna kotitalouteen tuli Suuri intialainen keittokirja (Mridula Baljeker, Rafi Fernandez, Shehzad Husain ja Manisha Kanani 2010, ks. esittely täällä). Varsin mainio kirja, voittaa netistä erilaisten vaihtelevantasoisten ja hajanaisten reseptien googlailun. Paria ohjetta olen jo kokeillut (Kanaa korma ja tandoori Kanaa) ja molemmat olivat varsin onnistuneita. Kirjasta selviää myös erilaista tärkeää knoppitietoa: tiesittekö muun muassa sen, että tikka masala ei ole mikään perinteinen intialainen ruoka? Ehei, turistit ovat sen idean vieneet Intiaan. Että näin.

Työrintamalta vielä sellainen tieto, että sain kun sainkin sen yhden esitarkastuslausunnon tehtyä joululomalla ja jälkeisenä parilla junamatkalla. Väitöskirja käsitteli hammaslääkäripalveluja, josta tulikin mieleen, että pitääpä taas käydä hammaslääkärissä jossain vaiheessa.

Perhoskerääjä


Sain sitten vihdoin tällä viikolla loppuun Joel Haahtelan Perhoskerääjän. En ole kyseisen kirjailijan teoksia aikaisemmin lukenut. Tämäkin kirja oli tietty vaimon suosittelema.

Päähenkilö saa perinnöksi talon mieheltä, jota hän ei tunne. Sanottakoon muuten, että tämä perintötalo sijaitsi Raaseporissa, lähellä keskeisiä suunnistusmaastoja. Siitä sitten aletaan selvittelemään, mikä perinnönjättäjä oikein oli miehiään ja miksi perintö oli annettu.

Talosta löytyy paitsi perhoskokoelma, johtolankoja, jotka vievät päähenkilön Saksaan ja sitten Italiaan Garda-järvelle ja lopuksi Kreetalle mysteeriä selvittämään. Vasta yllättävä ja dramaattinen loppuratkaisu paljastaa, mikä yhteys kirjan päähenkilöllä ja perhoskerääjällä oli. Mutta en tietty kerro sitä tässä…

Kirja oli aluksi pitkäveteinen ja sen tyylilajiin oli vaikea suhtautua. Mutta loppua kohti kirja muuttui kiinnostavammaksi. Kieli oli terveellistä luettavaa virka- ja tutkimustekstiä päivästä toiseen lukevalle ja kirjoittavalle. Tutut paikat (Raasepori ja Garda) tarjosivat helppoja eläytymisen mahdollisuuksia. Suosittelen tutustumista ja siirryn seuraavaksi lukemaan Riikka Pulkkisen Rajaa.

Arvio Perhoskerääjästä Kiiltomadossa.