Tämän kauden urheilullinen päätavoite oli 19.10.2024 Portugalin Cascaisissa järjestetty täyden matkan kisa. Tämä on kisaraportti tapahtumasta.
Harjoittelusta sen verran, että kyseiseen tapahtumaan valmistautuminen oli vuoden projekti valmentajan (Otto Loukkalahti) ohjauksessa. Harjoittelussa oli luonnollisesti erilaisia periodeja, mutta kokonaisharjoittelun määrä lokakuun alusta 2024 kisaan oli seuraava:
- Uintia 103 tuntia, 264 km
- Pyöräilyä 276 tuntia, 6493 km
- Juoksua 167 tuntia, 1478 km
- Kuntosalia 35 tuntia
- Yhteensä 596 tuntia, 8376 km
Harjoituskausi sujui hyvin, merkittäviä katkoksia sairauksien tai vammojen vuoksi ei ollut. Ainoastaan yksi muutaman päivän juoksutauko polvivaivan vuoksi häiritsi treenaamista. Nollasta ei mitenkään lähdetty, sillä pohjia oli paljon pitkäaikaisesta kestävyysurheiluharrastuksesta johtuen. Olen kirjoittanut treenaamisesta valmentajan ohjauksessa täällä.
Vaikka vuoden jakson harjoittelumäärä oli kokokonaisuudessaan kohtalaisen tavallinen minulle, erityistä oli se, että valmennuksesta johtuen harjoitteet olivat monipuolisia ja periodisaatiossa ideaa.
Triathlonin suhteen ensimmäinen täpäri tuli tehtyä vuonna 2019 (Tallinna). Sen jälkeen täysmatkoja on tullut suoritettua kaksi kertaa Tahkolla, kerran Kööpenhaminassa ja kerran Almeressa. Kisaraportit löytyvät tästä blogista.
Tämän kauden muut kisat tänä vuonna olivat puolimatkat Lahdessa ja Turussa sekä olympiamatka Vierumäellä. Puolimatkat eivät olleet kovin erityisiä menestyksiä, lähinnä energiaan liittyvistä ongelmista johtuen, Vierumäki oli kuitenkin positiivinen yllätys.
Niille, jotka suunnittelevat kisareissua Cascaisiin kerron matkajärjestelyistä seuraavaa. Kisapaikalle pääsi helposti Finnairin lennolla Lissaboniin, lentokentälle oli varattu jo etukäteen tilataksi, jonne pyörälaukku ja muut kamat hyvin mahtuivat. Ruuhkaisessa liikenteessä matka Cascaisiin kesti vajaan tunnin ja maksoi noin 70 eur.
Cascais on kohtalaisen kokoinen paikka, mutta 4500 kilpailijaa näkyivät ja kuuluivat kaupungissa. Autoliikenne menee sekaisin suljettujen teiden vuoksi ja ravintolat ovat täynnä kilpailijoita tukijoukkoineen. Kaikki toimi kuitenkin oikein hyvin.
Ison kisan vuoksi myös Ironman tuo paikalle parastaan, eli IM tavaraa ja vaatetta sekä muiden brändien triathlon-varusteita on tarjolla runsaasti. Kilpailukeskuksen tunnelmaa kohotti myös live-bändi.
Kilpailuun valmistautuminen
Rekisteröityminen oli sujuvaa, tein sen jo torstaina. T1 ja T2 olivat “Hippodromella”, jossa oli nurmipohja ja täten miellyttävää juosta myös paljain varpain.
Pyörän vaihteista kuului testiajossa pientä rohinaa, joten hakeuduin huoltoon perjantaina. Siellä oli pitkähkö jono kilpailijoita jonottamassa. Mekaanikko kävi jonoa läpi ja tuli kohdelle kysyen “What is the problem with the bike?” Kuullessaan, että vaihteissa oli ongelmaa, hän pyöritti kampea muutaman kierroksen, sääti vaijeria puoli kierrosta ja pyöritti taas. “Now it’s OK”, sanoi mies ja jatkoi seuraavan kilpailijan kohdalle. Kilpailija vieressäni katsoi minua ja sanoi “Magic”.
Kilpailu
Ikäryhmien startti oli 8.30, eli ei ihan aikaisin. Hotelli (meren rannalla oleva Farol) oli mukana hengessä niin, että tarjosi aamupalaa jo kello 6.00 lähtien. Näin kilpailijat saivat kunnon aamupalaa, eikä tarvinnut säätää puuropussien, banaanien ja vedenkeittimen kanssa huoneessa.
Uinti
Uinnissa oli tarjolla veteen totuttautuminen, mutta aika tiukalla aikatululla, eli 7.00-7.20. Päätin jättää sen väliin, koska muuten olisi tullut liian kiire aamupalan ja vaihtopaikalla käynnin kanssa. Yleensä kuitenkin käyn totuttautumassa veteen, koska olen kerran kokenut hengitykseen liittyviä ongelmia kilpailussa kun vesi oli kylmää. Tuohon niukkaan ja kaukana lähtöajasta olevaan aikaan vaikutti varmaan se, että tapahtumassa oli mukana myös puolimatka, joka starttasi ennen täysmatkaa.
Startissa oli tavanomaista hieman vahvemmat hengennostatukset triathlonin lajihistorian kertaamisen, tsemppibiisien ja täysmatkaan valmistautumisen haasteiden, yhteisöllisyyden, lähiyhteisön tuen ym. esiintuomisen muodossa. “Triathlonissa suurin haaste on päästä lähtöviivalle”. Thunderstruckin soidessa alettiin sitten juosta rivi kerrallaan veteen.
Vesi oli noin 18 asteista ja suolaista. Vaikka muuten Cascaisin rannalla tyrskyt jyskyivät rannan kalliojyrkänteisiin, uintireitti oli suojaisa. Pientä aallokkoa oli, eikä aallon pohjassa ollessa pystynyt näkemään poijua. Tämä ei kuitenkaan uintia haitannut. Reitti oli selkeä ja helposti suunnistettava. Ruuhkaakaan ei juuri ollut, joten uinti oli helppo suorittaa. Loppusuoralla oli hienoa katsella kaupunkia ja sen lähentymistä. Uinti toteutui ehkä vähän liiankin mukavissa olosuhteissa ja mukavuusalueella, sillä aika oli pieni pettymys, eli 1.22. Olisi ehkä pitänyt purista hieman kovempaa. Toisaalta uinti oli hallittu hyvä avaus kisalle, eikä uinnin minuuteilla ole kokonaissuorituksessa suurta roolia.
T1.
Siirtymä vaihtopaikalle, oli pitkä, eli 600 metriä. Punaista mattoa oli koko matka, jota oli paljain jaloin mukavampi juosta kuin asvalttia. Olen viime aikoina ottanut vaihdot ihan lunkisti, niinpä pitkän siirtymän ja rauhallisen tahdin vuoksi vaihtoaika oli peräti 10.32.
Pyörä
Pyöräreitillä oli tavallaan kaksi osuutta. Sintraan mennessä oli korkeuseroja. Rataprofiilissä ennakkoon nousu näytti kovaltakin, mutta ei siinä käytännössä mitään mahdotonta ollut. Hidasta tunkkausta kuitenkin. Etenkin toisella kierroksella reisissä tuntui. Kun nousu oli hitaampaa ja ilmavirta pieni, myös hiki nousi pintaan. Palauduin nousuista hyvin.
Sintraan noustua reitti muuttui nopeammaksi. Molemmilla kierroksilla ajettiin Estorilin moottoriradalla kierros. Rata oli selvästi vanhemman sukupolven formula-rata. Radan varrella oli myös huoltopiste.
Sitten jatkettiin rantatielle, joka vei kohti Lissabonia. Tässä oli pari nousua, mutta muuten oli hyvin nopeaa. Myötätuuli Lissaboniin päin ja hyvät vauhdit. Radan täsmäyttämiseksi oli vielä pari pistoa tieltä ja kääntöpaikka. Lissabonissa käännettiin takaisin vastatuuleen ja toiselle kierrokselle.
Pyöräilyssä oli myös vaaranpaikkoja. Lissabonin kääntöpaikan lähellä oli ratikkakiskoja, joista oli etukäteen varoitettu. Näin, kuinka joku oli juuri kaatunut ja makasi tiedottomana poski asvaltissa. Facebookista luin myöhemmin, että joku totesi 4-5 kilpailijan olleen maassa. Reitillä oli myös kohtalaisen paljon hidastepomppuja, mutta niiden kanssa ei ollut suurta ongelmaa. Sintran lähellä olevasta pompusta alamäen alla varoitettiin, mutta en pitänyt sitä pahana paikkana.
Tärkeässä roolissa kisassani oli energian ja nesteen saaminen. Pyöräilyssä minulla oli urheilujuomapullo täynnä High5 Berryä. Toinen pullo pyörässä oli urheilujuomaa ja kolmas vettä. Otin siivun geeliä pullosta vartin välein. Vaihtelun vuoksi otin välillä yksittäisiä Maurten-geelejä sekä Maurtenin patukkaa. Vielä salaisena aseena oli viimeisen kääntöpaikan jälkeen ihka-aito Snickers-patukka, jotta sain vähän vaihtelua. Juoman suhteen tein niin, että siemailin vettä ja urheilujuomaa aina kun söin. Lisäksi otin pitkät siivut vettä huoltopaikoilta ja heitin pullon pois. Raikkaan veden juomiseen on suuri halu kun ahtaa geelejä ja urheilujuomaa.
Näillä eväillä tunsin, että tulin erittäin hyvässä ja aikaisempiin kisoihin nähden poikkeuksellisessa energiatilanteessa vaihtoon! Pyöräosuus 6.17, johon olin tyytyväinen, koska reitillä oli tuo hidas osuus ja myös vastatuulta.
T2.
Rauhallisesti taas. Otin kouraan muutaman Maurtenin geelin, jotta saisin geeliä aina kun tarvitsin. Aika 7.14.
Juoksu
Kuten sanottu, energiatilanne oli hyvä. Samoin jalat tuntuivat toimivan. Juoksin aluksi sellaista 5.40 vauhtia. Juoksureitti ei ollut hirveän vaativa, mutta se sisälsi pari pitkää hivuttavaa nousua, jotka juostiin kolmeen kertaan. Lisäksi satamassa oli terävämmät nousut ja syheröt. Huoltoja oli paljon ja niillä oli hyvä kattava tarjoilu.
Juoksu oli hallinnassa koko ajan. Vauhti hieman hiipui matkan edistyessä, mutta ei siten, että suoritus olisi mennyt pilalle. Otin geeliä tasaiseen tahtiin ja huoltopisteillä vettä ja urheilujuomaa. Oli hieno fiilis kun tiesi, että nyt tämä hoituu.
Matka eteni hyvin, pientä vääntelyä oli mahassa ja kolmannella kierroksella etureisissä oli kipua. Matkan varrella oli paljon yleisöä ja parissa kohtaa DJ soitti biisejä. Ilta pimeni, joillakin juoksijoilla oli otsalamput. Joitakin katuvaloja puuttui, joten oi oikeasti pimeää. Kääntöpaikalla kilpailukeskuksessa oli tunnelma katossa.
Satama-alueella oli vähän syheröistä kieputusta. Siellä oli pimeässä myös jonkinlainen kuoppa asvaltissa. Astuin siihen, mutta onneksi ei käynyt mitenkään.
Sitten oli aika tulla Abban tahtiin maaliin. Siinä tuli vähän tunteetkin pintaan. Kuuluttajia oli kaksi ja he ilmeisesti arpoivat keskenään kumman homma on todeta minun olevan Ironman. Pienen empimisen jälkeen se julistus sieltä sitten tuli ja kuudes täysmatka oli tosiasia. Maraton taittui aikaan 4.29, joka oli samaa luokkaa kuin vuonna 2019 Kööpenhaminassa juoksemani aika. Olin juoksusuoritukseen tosi tyytyväinen. Kokonaisaika oli 12.27, joka myös oli ei niin tasaisella reitillä kelpo tulos.
No monesko olin?
Sijoitus miehet 50-54 vuotiaissa oli 69 (121 sai hyväksytyn suorituksen. Uinnissa olin 89:s, pyörässä 69:s ja juoksussa 60:s. Eli suoritus vai parani kisan kuluessa! Yleensä minulla on ollut tekemistä siinä, että saan pidettyä uinnissa saavutetun sijan. Sijoitus kaikista kilpailijoista oli 702 kun kilpailijoita oli 1325
Kaiken kaikkiaan kisa Cascaisissa oli todella kiva: Logistiikka, kisakylä, kisafiilis, reitti ja järjestelyt. Pyöräilyn vaarat hieman harmillisia, toivottavasti kenellekään ei käynyt kovin vakavasti. Kisamatkakin oli kiva vaimon kanssa vrt. yksin matkaaminen.
Syksyyn ajoittuvalla pääkisalla on puolensa. Kesällä ja alkusyksystä on hyvä harjoitella. Toisaalta treenikaudesta tulee pitkä ja “kisa on pitkään edessä”. Vaikka valmennuksessa treenaaminen oli tuloksellista, työohjelman ja treeniohjelman yhteensovittaminen oli välillä vaikeaa.
Olinkin jo vähän väsynyt treeniin kisan alla. Nyt kisan jälkeen on hyvä pitää pari kuukautta offaria, treenailla ylläpitävästi ja aloittaa sitten taas määrätietoisempi harjoittelu vuoden vaihteessa.
Seuraavat tavoitteet onkin jo asetettu ja nyt kokeillaan alkukesän kisaa 1.6.2025 Hampurissa (kisa on loppuunmyyty). Luvassa on erittäin flatit reitit, joten ennätyksen tavoitteleminen on mahdollista! Alustavasti tavoite voisi olla alle 12 h suoritus! Vaihdan myös sarjaa, eli kilpailen 55-59 vuotiaiden sarjassa.