Falling Leaves Lahti 2023

Falling Leaves Lahti on osa Nordic Gravel Series-sarjaa. Tapahtuma järjestettiin 23.9.2023 kilpailukeskuksen ollessa Pajulahden urheiluopistolla Nastolassa. Kyseessä oli ensimmäinen gravel-tapahtuma, johon osallistuin. Olin ilmoittutunut ns. pitkälle matkalle, joka tänä vuonna oli 144 kilometriä pitkä.

Ennakkovalmisteluihin kuului reitin lataaminen Komoot-palvelusta ajotietokoneeseen. Pienen säätämisen jälkeen tämä onnistui helposti.

Menin paikalle jo perjantaina ja yövyin Pajulahden tiloissa. Testasin hieman pyörää lähimaastoissa, kaikki oli kunnossa. Hain numerolapun pyörään.

tsekki

Kisapäivän sääennuste oli jo pidemmän aikaa ollut sadetta lupaava. Välillä ennuste parani ja vielä aamulla keli tuntui kohtuulliselta.

Lähtö oli kello 9.30. Aluksi ajettiin auton perässä, kunnes saavuttiin hiekkatien alkuun. Siitä sitten kiihdytettiin matkanopeuteen. Porukkaa oli ihan kohtalaisesti ympärillä. Nopeasti löytyi ryhmä, jossa vauhti tyydytti kaikkia osapuolia. Tiiviisti ajettiin, peesaushan on sallittua, toisin kuin triahlonissa.

Tunnelma oli aika rento, porukka jutusteli keskenään ja osa sääti lennosta varusteita vähentäen sadetakkeja. Kännyköillä otettiin selfietä ja videota. Itse olin jättänyt kännykän pois.

Reitti oli heti alusta saakka vaihteleva, oli erittäin nopeaa pohjaa, vähän kapeampaa tietä ja lyhyitä nousuja. Isohko porukka pysyi tiiviisti kasassa.

Saavuttiin ensimmäiselle huoltopisteelle. Kun triathlonissa napataan juomapullo tai syötävä lennosta, nyt pysähdyttiin ja noustiin pois pyöriltä syömään pullaa, makeisia ja suolakeksejä sekä täydentämään juomapulloja. Kärjessä ajavat eivät luonnollisestikaan huoltopisteillä pysähtele.

Itse olin varautunut vielä kohtalaisella määrällä geelejä ja vauhtikarkkeja. Napsin niitä puolen tunnin välein.

Olin hieman malttamaton ensimmäisellä huoltopisteellä ja lähdin yksin ajamaan eteenpäin. Jonkun kilometrin päästä joukko kuitenkin saavutti minut ja liityin seuraan.

Huoltopisteitä oli yhteensä kolme ja viimeisellä oli tarjolla peräti hotdogeja ja oli myös elävää musiikkia. Bändi soitti Juicen biisejä.

Sade sävytti vahvasti tapahtumaa. Välillä satoi kovaakin ja välillä tihutti vähemmän. Kura lensi ja tie muuttui yhdessä vaiheessa melko pehmeäksi ja siten raskaaksi ajaa. Haettiin kovempaa uraa. Onneksi oli kuitenkin kohtalaisen lämmintä. Itsekin ajoin kesävarusteissa, eli lyhyissä housuissa ja paidassa. Kurasta johtuen tapahtui kuitenkin seuraavaa:

  • lasit menivät niin likaisiksi, että niiden läpi ei enää nähnyt ja ne piti riisua
  • etuvaihtaja lakkasi toimimasta
  • Garmin lopetti sykkeen mittaamisen, kun kellon ja ranteen väliin meni kuraa

Porukka pieneni, kun matka eteni. Viimeiset kymmenet kilometrit ajoin kolmen hengen porukassa ja vaihtelimme hieman vetovuoroja.

Jonkin verran näkyi epäonnisia, joilla rengas oli mennyt rikki tai tullut muuta teknistä epäonnea. Kerran näin jonkun kaatuneen ja myöhemmin kuulin haaverista. Apu oli paikalla, joten jatkoimme eteenpäin.

Sadan kilometrin jälkeen mäet alkoivat tuntua raskailta. Nousua oli reitillä sentään noin 1600 m.

Lopussa reitti oli taas fyysisesti hieman helpompi, pujoteltiin liikunta-alueiden läpi kohti Pajulahtea.

Maalissa kello osoitti, että matkaan oli käytetty aikaa hieman yli 6 tuntia. Ihan hyvävoimaisena tulin maaliin, vaikka matka toki hieman painoikin.

Maaliin tulon jälkeen oli hienosti tarjolla rantasauna. Saunassa kertailtiin olosuhteita ja tapahtumia. Lyhyemmän matkan menneet suunnittelivat ensi vuonna menevänsä pitkän matkan.

reitti

maalissa

kura

pyörä

lasit

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli tosi hieno ja varmasti ensi kaudella tulee osallistuttua johonkin samantyyppiseen gravel-tapahtumaan muiden urheilutapahtumien ohella!

Falling Leaves Lahti 2023

Nordic Gravel Series

 

Challenge Almere-Amsterdam 2023-kisaraportti

Lähtökohtana kisaan oli se, että lähdin hakemaan mitalia viidenneltä täysmatkalta (aikaisemmat kisat: Tallinna, Kööpenhamina ja Tahko kaksi kertaa). Taustalla oli suhteellisen hyvä harjoituskausi, tämän vuoden puolella seuraavat harjoitusmäärät:

  • Pyöräilyä 3740 km (152 h)
  • Juoksua 685 km (78 h)
  • Uintia 63 km (25 h)
  • Kuntosalia 31 h

Yhteensä 310 tuntia treeniä tammikuusta kisapäivään. Harjoituskausi sujui ilman suurempia haavereita. Vuoden 2023 aikana yksi aikaisempi kisa, eli Challenge Turku-puolimatka.

Matka kisapaikalle ja majoitus

Kriteerinä kisalle oli hyvä logistiikka. Tässä mielessä Challenge Almere Amsterdamin valinta osoittautui hyväksi, sillä lento Helsinki-Amsterdam on lyhyt ja Finnair toi pyörälaukun hyvin perille. Schipholissa kaikki sujui niinikään hyvin, pyörälaukku tuli matkalaukun kanssa viereiselle hihnalle.

Lentokentältä on helppo siirtyä Almereen junalla, jonne pääsee lähimaksulla, kuten kaikkiin muihinkin joukkoliikennevälineisiin. Menimme usein pysähtyvään lähiliikennejunaan, takaisintullessa valitsimme IC-junan, joka suoritti matkan noin puolessa tunnissa.

Almeressa majoitus oli Best Western hotellissa, joka on ihan aseman vieressä ja josta on noin puoli kilometriä kilpailukeskukseen. Optimaalinen paikka siis ja kaikki siirtymiset kilpailuihin liittyen sujuivat kävellen/pyörällä.

matkalaukut

Onnellisesti hotellin edustalla kisavarusteiden kanssa.

Kisan alla 

Pyörää aamulla kasatessa jännitystä aiheutti se, että eturengas oli kuljetuksen aikana tyhjentynyt mystisesti. Pyörässä oli huollossa laitettu uudet sisä- ja ulkokumit, eikä ajoa ollut testilenkkiä enempää. Pumppasin renkaan täyteen ja jäin odottelemaan tilanteen kehittymistä.

Ilmoittautuminen avautui kello 11.30, mutta kauniisti pyytämällä henkilökunta antoi kisakamat jo tuntia ennen.

Viimeistään tässä vaiheessa valkeni, että kisapäivästä oli tulossa todella kuuma. Lämpötilaennuste oli +30 astetta ja “feels like” taisi vielä olla asteen pari yli.

loppusuorat

kaari

paita

Challenge-kisoissa oheistuotteiden määrä on pienempi kuin Ironmanissa. 

Ilmoittautumisen jälkeen lähdimme turistin roolissa Amsterdamiin. Oli kuuma päivä ja yritin vältellä turhaa kävelyä ja auringossa hikoilua. Aika hyvin se onnistuikin.

Hotellille tullessa pyörän rengas oli selvästi tyhjentynyt. Päätin lähteä vaihtopuuhiin, eli vaihdoin sisäkumin eteen ja ruuvasin uuden venttiilinjatkeen paikalleen. Testailin vanhaa kumia ja hotellin lavuaarissa venttiilinjatke pulputti kuplia iloisesti. Vuotoa ei saanut tyrehdytettyä kiristämällä, joten laitoin venttiilinjatkeen suosiolla roskiin. Olisikohan se saanut vähän kolhua kuljetuksessa kuitenkin?

pyörähotelli

Toinen varusteisiin liittyvä takaisku oli se, että juuri geelipulloksi ostamani Eliten aeropullo osoittautui täydeksi sudeksi roiskien geelit hotellihuoneen lattialle. Päätin, että ostan uuden pullotelineen exposta pyörää viedessäni ja laitan siihen kisassa toisen pullon ensimmäisellä juottoasemalla.

Pahaksi onneksi exposta pullotelineet olivat loppuneet. Paikallinen järjestäjien edustaja vinkkasi kuitenkin lähistöllä olevan pyöräliikkeen, joka oli kuitenkin mennyt juuri kiinni. Koputtelin kuitenkin ovella niin, että pääsin takaovesta sisään ja sain uuden telineen. He vielä ystävällisesti ruuvasivat sen paikalleen.

Vein pyörän vaihtopaikalle, jossa järjestelyt olivat todella hyvät, varustepusseille oli mm. iso teltta ja pyörätelineessä numeroiden lisäksi nimikoidut paikat.

Sitten olikin järjestelyt tehty ja iltapalan aika.

Kisapäivä 

Kello soitti 5.15. Huoneessa keitetyn aamupuuron, banaanin, veden, mehun ja energiakarkkien jälkeen lähdi kävelemään vaihtopaikalle tarkistamaan pyörää ja varustepusseja. Aamu oli vielä pimeä ja sumuinen. Pyörässä oli ilmaa renkaissa ja kaikki näytti olevan kunnossa.
pyörät

Uinti 

uinti

Tunnelma tiivistyi uintipaikalla. Odottelua, märkäpuvun pukeminen ja sitten kohti starttia. Edessä oli kaksi kierrosta Weerwater-järvessä.

Lähtö oli ryhmälähtö niin, että ryhmä kerrallaan mentiin veteen lähtöviivalle, josta lähdettiin lähtömerkistä uimaan.

Yli 45-vuotiaiden lähdössä oli aika paljon porukkaa, en ole vähään aikaan uinut niin isossa ryhmässä. Ruuhkaa ei kuitenkaan ollut haitaksi asti. Jonkin verran oli siksakkia uineita kilpailijoita, joiden kanssa tuli kosketuksia. Poijuillakaan ei ollut suuren suurta ruuhkaa. Vesi oli lämmintä, yli 20 asteista. Uinti oli helppoa, sillä rakennuksista, sähkölinjasta yms. sai hyvin otettua suuntaa.

En ole tänä vuonna harjoitellut uintia kovinkaan paljoa. Tähän nähden uintisuoritus oli oikein hyvä. Rento ja tasainen suoritus. Ei kramppeja. Nousin hyvävoimaisena vedestä. Otin vaihdon rauhallisesti.

Pyöräily 

pyörä

Lähdettiin ensin ajamaan pois kaupungista pyörätietä pitkin. Ensin kaupunkialueella ja sitten metsikössä, jonka jälkeen päästiin isommalle tielle. Pyöräreitti oli tasainen, mentiin luotisuoria teitä pitkin kunnes tehtiin tiukka käännös ja aukeni uusi suora. Vähän oli nupulakiveäkin. Pohjoisessa ajettiin pitkä suora merenrantaa pitkin.

Ensimmäinen kierros meni yli 30 km/h keskinopeutta ja olo tuntui vahvalta. Energiataso kuitenkin laski ja niin myös vauhti, toisella kierroksella sai pinnistellä, että nopeus pysyi kolmessakympissä.

Pyöräilyssä sattuu ja tapahtuu. Tuomareita näkyi suorilla runsaasti. He jäivät tarkkailemaan ryhmiä niiden taakse ja antoivat varoituksia. Kerran tuomari näytti minulle peukkua, kun pidin hyvää etäisyyttä edellä ajaneeseen.

Kierroksen loppua lähestyttäessä tien laidassa oli kuoppia. Näin kun edellä ajanut pyöräilijä ajoi kuoppaan ja kaatui kovassa nopeudessa. Tuomari oli juuri kohdalla ja pysähtyi auttamaan.

Pyöräilyreitti oli hyvin tasainen, eikä tuultakaan ollut. Maisemat olivat merenrantaa ja maalaismaisemia peltojen keskellä.

Toinen kierros oli väsyneempi, vaikka energiataso hieman lopussa taas paranikin. Eväänä oli geeliä pullossa ja lisäksi Noshtin energiakarkkeja. Järjestäjiltä otin banaania, uusia urheilujuomapulloja ja vettä. Makeat eväät alkoivat etomaan pyöräilyn lopussa.

Pyöräily meni kohtalaisesti, hieman yli 29 km/h keskinopeudella.

Juoksu 

juoksu

Kun lähdin juoksuun, vaihtopaikalla soi Sandstorm. Juoksu lähti hyvin käyntiin ja viitisen ensimmäistä kilometriä oli melko vahvaa. Sitten loppuivat voimat ja piti ottaa kävelyä välillä.

Otin jokaisella huoltopisteellä pari mukia cokista ja lisäksi vettä. Vähän myöhemmin lisäsin vielä settiin salmiakkipastillit. Voimat alkoivat palata ja vauhti jopa parani loppua kohden viimeisen kierroksen ollessa nopein.

Juoksuosuus oli kohtalaisen tasainen, vaikka jonkin verran oli siltoja ja sitä kautta korkeuseroa ja myös tiukkoja mutkia. Erilaisia kannustuspisteitä oli runsaasti, musiikkia ja laulua. Kilpailukeskuksen ohituksessa yleisöä oli todella paljon ja tunnelma hyvä. Suomalaisia oli kisassa vain muutama ja heidän kanssaan vähän vaihdeltiin kuulumisia juoksun aikana kun nähtiin.

Energiatason ollessa alhainen, juoksu meni taisteluksi. Keskeyttäneitä oli todella paljon, olivathan olosuhteet ankarat. Pääsin kuitenkin maaliin ja sain mitalin kaulaan. Viimeisellä kierroksella juoksu oli jo ihan hyvää.

maalissa

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan viides täysmatka tuli suoritettua kuumuudessa ja energiatason kanssa kamppaillessa. Tiivistäen vielä Almeren kisa osallistumisen näkökulmasta:

  • logistisesti helppo Suomesta
  • tasaiset reitit
  • hyvät järjestelyt
  • majoituksen voi järjestää läheltä kisapaikkaa
  • turismia voi harrastaa kisareissun yhteydessä Amsterdamissa

Pyöräilyssä kannattaa olla tarkkana, ettei ajan kierroksen lopussa liian reunassa jossa niitä kuoppia.

Eli kaikin tavoin suositeltava kisa!

Itsellä kilpailukausi jatkuu rennommissa merkeissä, eli parin viikon päästä olisi Falling Leaves gravel-kisa Lahdessa ja muuten voi liikkua ihan vapaasti oman mielen mukaan. Ensi kaudella sitten taas joku täysmatka tai toisena vaihtoehtona Åressa järjestettävä Swedeman extremekisa.

Liikunnan vuosi 2022

virkkala

Vuosi on vaihtunut ja on aika perinteisellä tavalla vetää yhteen viime vuosi liikunnan harrastamisen näkökulmasta. Kokonaismäärä tunteina ilmenee kuviosta 1. Määrä oli yhteensä 461 tuntia, hiukan laski viime vuoden huippulukemista, mutta oli ihan hyvällä tasolla verrattuna vuosiin 2018-2020.

Kuvio 1. Liikunnan kokonaismäärä tunteina 2018-2022. 

tunnit_2018_2022l

Tarkemmat lajikohtaiset kilometri- ja tuntimäärät ilmenevät taulukoista 1 ja 2. Lukemat paljastavat, että kokonaistuntimäärän taustalla on erityisesti pyöräilyn määrän väheneminen. Kilometrejä tuli vuoden aikana vain hieman yli 5000 ja maastopyöräily jäi tosi minimaaliseksi. Juoksua oli hieman enemmän kuin edellisenä vuonna ja ilahduttavasti myös salia ja uintia. Kävelyä tuli hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Taulukko 1. Kilometrimäärät lajeittain 2018-2022.

2018 2019 2020 2021 2022
Pyöräilyä 3244 4120 3221 6693 5156
Maastopyöräilyä 1187 697 2429 1001 131
Juoksua 748 803 780 569 595
Uintia 156 120 50 57 82
Kävelyä 204 218 140

Taulukko 2. Tuntimäärät lajeittain 2018-2022.

2018 2019 2020 2021 2022
Pyöräilyä 129 169 138 295 233
Maastopyöräilyä 64 37 134 56 72
Juoksua 79 85 84 62 50
Uintia 56 43 19 23 34
Kuntosalia 55 34 30 32 50
Kävelyä 43 45 30

Entä sitten kvalitatiivisempi arvio vuodesta? Seuraavassa merkittävimmät huomiot.

Ensinnäkin oli hienoa, että suunnistusharrastus jatkui monen vuoden tauon jälkeen. Kävin Paimiossa kauden avauksessa, Tuusulassa Vappurasteilla, Salmen ulkoilualueella Helsinki Gamesissa ja HPV:n kisoissa, sekä Varsinais-Suomessa Oravatonnissa Mynämäellä ja V-S Rastipäivillä Lokalahdella, Karjaa-rasteilla Fagervikissa ja E-Gamesissa Nuuksiossa. Yhteensä siis kahdeksan kisaa, jotka kaikki kohtalaisen matkan päässä kotoa, eli ei mitään pitkiä kisareissuja. Kisat menivät vaihtelevasti, helpot radat olivat helppoja ja vaikeat vaikeita. Rankkaa se on metsässä juokseminen.

Toinen merkittävä juttu oli keväällä sairastettu korona, joka itsessään oli lievä, mutta vei kyllä kunnon alas. Seurasin tarkasti ohjeistusta liikunnan pariin palaamisen suhteen ja treenistä tuli taukoa ja sitä piti myös keventää. Pohjilta oli sitten vaikea rakentaa huippukuntoa elokuun kisaan, eli Ironman täysmatkaan Tahkolla. Suoritus tuli tehtyä, mutta aikaa meni paljon ja olin hidas. Mutta, mikä tärkeintä, neljäs täysmatka tuli suoritettua.

finish1

Kolmas merkittävä juttu oli uusi näkökulma pyöräilyyn, eli tile hunting. Siinä ideana on “metsästää tiiliä”, eli ruutuja kartalta. Tavoitteena on gps:n avulla maalata karttaa niin, että karttaan syntyy mahdollisimman suuri neliö (square) tai klusteri (cluster), joka siis on yhtenäinen väritetty alue. Niinpä ajelin aika paljon erityisesti syksyn ajoista uusilla alueilla ja pyrin näin laajentamaan kattamaani aluetta. Kartasta näkyy, että Karjaan alue on kohtalaisen hyvin peitetty ja laajemmaltikin. Mitä keltaisempaa väriä kartassa on, sen enemmän ruudussa olen käynyt. Tiilien metsästys oli todella hauskaa ja monipuolisti reittejä. Erityisesti rannikolla etelässä on hienoja paikkoja, toisinaan matka katkesi private-kyltteihin. Ruskan aika oli hienoa pyöräilyaikaa. Tästä jatkuu sitten keväällä!

Kuvio 2. Ruutukaappaus Veloviewer-palvelusta.

tilehunting

kielletty

ruskaa

Neljäntena asiana voisi mainita uuden lajin, eli crossfitin. Eli viime vuonna aloin käymään ohjatuissa crossfit-treeneissä paikallisella salilla. Hyviä treenejä ja ennenkaikkea olen saanut monipuolistettua salilla tehtävää harjoittelua. Eli omatoimiseenkin treeniin on tullut uusia liikkeitä.

Vammojen näkökulmasta oli positiivinen vuosi, hiukan jalkavaivoja tuli kun juoksin pikkaisen liikaa kesällä. Mitään sairastelua ei ollut koronan lisäksi.

Kaiken kaikkiaan hyvä vuosi siis.

Mitkä ovat näkymät vuoteen 2023?

Suunnistus varmasti jatkuu samalla tavalla kuin tänäkin vuonna. Lähikisoissa olisi tarkoitus käydä aktiivisesti.

Monipuolinen triathlon-treeni jatkuu, koska olen ilmoittautunut syyskuussa Almeressa, Amsterdamin naapurissa järjestettävään täysmatkan kisaan. Tahkon jälkeen mietin, että pitäisikö välivuotta, mutta kyllä se kisakuume sieltä nousi.  Kyseessä on vanha eurooppalainen klassikkokisa nopealla reitillä. Toinen kisa olisi tätä ennen Turussa järjestettävä puolimatka, joka on tähän mennessä jäänyt aina väliin. Täytyy pitää peukkuja, että ei tulisi koronaa tai muuta isompaa sairastelua ennen kisaa.

Syksymmällä erityisesti varmaan gravel-kaudella tulee erityisesti näitä tiiliä kerättyä.

Kisaraportti Ironman Finland Kuopio-Tahko 2022

Tänä vuonna oli isona urheilutavoitteena suorittaa neljäs triathlonin täysmatka. Aikaisemmat täysmatkat olen tehnyt Tallinnassa, Kööpenhaminassa ja Tahkolla. Koska ulkomaille suuntautuvat reissut ovat aika isoja ruljansseja ja korona loi epävarmuutta suunnitelmiin, päädyin osallistumaan viime vuoden tapaan Tahkolla järjestettyyn tapahtumaan.

Valmistautuminen 

Harjoittelu yhteensä syyskuusta 2021-elokuun 13. päivä 2022 oli seuraavanalaista:

  • Tunteja yhteensä: 450 h
  • Pyöräilyä: 256 h (5430 km)
  • Juoksua: 65 h (516 km)
  • Uintia: 33 h (75 km)
  • Kuntosalia 38 h

Lisäksi mittareihin tuli muutama sata kilometriä hiihtoa ja jonkin verran kävelyä. Pyöräily oli syksyllä rentoa gravelia ennen trainerille siirtymistä. Trainerillakin treeenasin kenties vähän laiskasti, eli ajelin badgeja keräillen ja kuormitusta tuli lähinnä Zwiftin ylämäki-osuuksilla.

Juoksua tuli tosi vähän. Toki talvella tuli sitä hiihtoa, mutta juoksua olisi pitänyt tehdä enemmän.

Uintia niinikään vähän, tyypillistä oli uida hallissa kerran viikossa. Ja se on kyllä liian vähän kehittymisen kannalta eikä taida riittää ylläpitoonkaan. En myöskään ottanut uintivalmennusta tänä vuonna lainkaan, joka ei myöskään ole mikään hyvä juttu.

Harjoittelukausi katkesi kesän kynnyksellä koronaan. Korona oli lievä, mutta harjoitteluun se teki merkittävän tauon. Palasin takaisin liikuntaan näillä ohjeilla. Loman alettua teloin selkäni puutarhatöissä. Selkä oli pitkään kivulias ja hankaloitti erityisesti juoksua. Kesällä innostuin juoksemaan pari pidempää lenkkiä (puolimaratonia) ja eikös siinä sitten hajonnut toinen akillesjänne.

Juoksun suhteen pitäisi jatkossa olla viisaampi. Kuten valmentaja Otto Loukkalahti kirjoitti toukokuussa Pyöräily- ja Triathlon-lehdessä, juoksu on tehokas mutta vaarallinen harjoittelumuoto triathlonistille. Vammat vaanivat lähellä, jos kuormitus käy liian kovaksi. Parempi olisi juosta vähän useammin kuin paljon kerralla. Ensi vuonna tämän muistaa paremmin!

Kaiken kaikkiaan treenikausi oli siis haasteellinen. Tarkastellaan vielä armotonta mittaria, eli Training Peaksin harjoituskuormitusta kuvaavaa dataa. Siinä näkyy, että “kovin treeni koskaan” tapahtui ennen Tahkon viime vuoden kisaa. Tänä vuonna harjoittelun määrä muun muassa edellä mainituista syistä oli vuoden 2020 tasolla. Koronatauon aheuttama kuoppa näkyy notkahduksena ennen kesän harjoittelun aiheuttamaa nousua. Ilman koronaa käyrä olisi jatkanut tasaisemmin nousuaan kohti kisaa.

TP

Kilpailuviikonloppu

Näillä silti mentiin. Matkustin Tahkolle viime vuoden tapaan torstaina. Rekisteröidyin ja laitoin pyöränkin vielä kilpailukeskuksessa tarkastukseen (jarrut ja vaihteet). Huolto huomautti, että etujarrun jarrulevy on vähän kiero, mutta kyllä sillä voi kisan tehdä. Tein etätöitä mökillä torstaina ja perjantaina ja valmistelin varusteita. Kävin Kuopiossa syömässä muikkuja ja pyörähdin noeasti Puijollakin.

muikut

puijo

pyorä

pyorä2

varusteet

logo

nimet

penalty

Kilpailupäivä 

Kello herätti 5.00 aamulla. Rauhalliset aamutoimet ja  lähdin tarkastamaan vielä vaihtopaikalle, että pyörässä on renkaissa ilmaa ja kaikki muutenkin on kunnossa. Tunnelma oli nousussa lähtöpaikalla.

Uinti 

Sijoittauduin porukkaan niin, että ynpärillä oli 1.20-1.30 aikaan tähtääviä kilpailijoita. Uintireittiä oli muutettu niin, että viime vuoden yhden lenkin sijaan uitiin kaksi lenkkiä ennenkuin uitiin maaliin. Veden lämpötila oli + 18 ja vesi oli raikasta. Aamuaurinko paistoi. Uinti lähti hyvin käyntiin, koko ajan oli hyvin tilaa, joskin jotkut kilpailijat tekivät uidessaan melkoista siksakkia.

Poijujen jälkeen tuli kuitenkin ongelmia. Vasen pohje kramppasi voimakkaasti ja kivuliaasti! Yritin rentouttaa jalkaa uidessa ja myös puristella pohjelihasta kädellä. En pysähtynyt, vaan pyrin etenemään koko ajan. Vähän matkan päästä kramppi iski oikeaan jalkaan ja vielä uudestaan vasempaan. Sitten pystyin uimaan kierroksen ilman vaivoja, kunnes vasen pohje kramppasi uudestaan.

Kokonaisuudessaan uinti tuntui pitkältä. Uinnin aika oli 1.28, joka oli ehkä yllättäenkin vain vähän huonompi aika kuin viime vuonna.

Pyöräily 

Pyöräilyn reitti Tahkolla ei ole helpoimmasta päästä. Reitti ajetaan kahteen kertaan ja siinä ajetaan Varpaisjärvelle ja sieltä Siilinjärven suuntaan ja sitten takaisin Tahkolle. Mäkiä on.

Pyöräilyyn olin varannut evääksi pulloon geeliä 14 kpl (High5 berry) ja lisäksi kasan Nosht-vauhtikarkkeja. Energian saannin kannalta pyöräily tuntui hyvältä. Oli lisäksi hyvä, että mukana oli sekä kiinteämpää karkkia että geeliä, joka vähä monipuolisti tarjoilua. Järjestäjiltä otin juomaa ja yhden banaanin. Otin myös yhden energiapatukan kokeeksi, mutta en pystynyt syömään sitä.

Pyörässä hyvää oli se, että bikefittingin jälkeen tuntui siltä, että aero-asento oli parempi. Saavutin muita alamäissä ja lisäksi jaksoin aika hyvin olla aeroasennossa. Pyörä toimi moitteettomasti. Koskaan ei ole muuten kisassa tullut rengasrikkoa! Kisoja kuitenkin eri mittaisia takana noin tusinan verran.

Pyöräilyssä ei ollut sen suuremmin tapahtumia, joitakin ohituksia ja ohitetuksi tulemisia.

Pyöräilyn aika 6.34 ja keskinoperus 27.4.

bike4

bike3

bike1

Juoksu

Kun tulin pyöräilystä vaihtopaikalle, olo oli melko tukala.Pyöräilyasennosta nouseminen pyörrytti. Sipaisin Voltareenia kipeään akillesjänteeseen ja otin vielä yhden buranan.

Lähdin juoksuun ja lajinvaihto tuntui kohtuulliselta. Ilman lämpötila oli juoksussa ihan kohtalaisen korkea, eli nestettä kului. Energia ja nestestrategiani oli 2 kokista ja yksi vesi per juottoasema. Laskeskelin mielessäni, että se teki ehkä noin litran nestettä per kierros ja kierroksia oli viisi.  Yhteensä siis 5 litraa nestettä juoksussa.

Juoksu oli vaikeaa koko matkan. Pyrin juoksemaan mahdollisimman paljon, mäet ja juottoasemat kävelin. Matka eteni hitaasti, mutta onneksi varmasti. Yhtä juoksijaa elvytettiin ensihoidon voimin ja yhden juoksijan näin oksentavan voimakkaasti. Matkan varrella oli kannustusta ja musiikkia. Seurakaverit (TriathlonSuomi) kannustivat ja monet kanssakilpailijat alkoivat puheisiin.

Sitten oli viimeisen kierroksen vuoro. Kaartaessani viimeiselle kierrokselle kuuluttaja Robson Lindberg riensi heittämään yläfemmat kanssani. Kiristin tahtia viimeisellä kierroksella ja tunsin yhtäkkiä oloni hyvävoimaisemmaksi. Edessä oli punainen matto ja Robsonin sanat “You are an Ironman!” Neljäs täysmatka oli tosiasia.

Juoksun aika 5.32. Kokonaisaika 13.46.

Maalissa tuli vastaan heti Antti Haqgvist, jolle sanoin, että nyt meni vähän pidempi aika. Hän sanoi, että “joskus sitä menee pidempi aika”.

run6

run4

run2

run1

 

finish2

finish3

aalissa

Sitten ruokaa ja pientä elpymistä, varusteiden haku ja majoitukseen saunaan.

Analyysi

Kisa oli rankka ja aikaa kului kauemmin kuin aikaisemmissa kisoissa. Syykin on tiedossa, eli treeniä eri syistä liian vähän ja liian löysää. Seuraavassa aikavertailu aikaisempiin kisoihin (tietenkin eri reitit vaikuttavat merkittävästi aikoihin).

Uinti

  • Tallinna 2018: 1.26
  •  Kööpenhamina 2019: 1.17
  • Tahko 2021: 1.24
  • Tahko 2022: 1.28

Pyöräily 

  • Tallinna 2018: 5.49
  •  Kööpenhamina 2019: 5.53
  • Tahko 2021: 6.17
  • Tahko 2022: 6.34

Juoksu

  • Tallinna 2018: 4.59
  • Kööpenhamina 2019: 4.39
  • Tahko 2021: 5.14
  • Tahko 2022: 5.32

Uinnin aika on kisoissa ollut yllättävänkin tasainen. Tallinnassa uitiin satamassa hyvin monimutkainen reitti ja vesi oli kylmää. Kööpenhaminan uinti oli tosi hyvä veto ja kilpailu siellä muutenkin paras kaikista. Parempaan kokonaissuoritukseen tarvittaisiin ennenkaikkea kovempaa pyöräilyvauhtia ja juoksua.

Jälkimietteitä

Aivan kisan jälkeen oli mielessä välivuoden pitäminen ensi vuonna. Ajattelin, että kenties voisi osallistua Turun Challenge-kisaan, jossa en ole koskaan ollut. Täysmatkalle treenaaminen on niin totaalista pitkine pyörälenkkeineen, että välivuotena voisi vaikka suunnistaa enemmän. Tai treenata puolimatkaa varten vähän eri tavalla.

Ehkä nämä suunnitelmat vielä tässä syksy aikana muuttuvatkin. Nyt on kuitenkin hyvä suunnata liikuntaharrastuksia enemmän “sunnuntaipyöräilyn” (tile hunting) ja suunnistuksen suuntaan.

 

Paluu rasteille ja suunnistusharrastuksen pariin

Viime vuosina liikuntaharrastukset ovat painottuneet uintiin, pyöräilyyn ja juoksuun, eli sanalla sanoen triathloniin. Niinpä olen pitänyt viitisen vuotta taukoa suunnistuksesta, jota perheessä harrastettiin aikanaan varsin intensiivisesti. Suunnistusvuosina tuli osallistuttua muutaman kerran Jukolaan, kansallisiin eri puolilla Suomea, yökisoihin ja tietenkin kuntorasteille ja omatoimiharjoituksiin. Muistissa on hyvin myös lasten saattelut omiin lähtöihinsä sekä kisoihin liittyneet jälkipelit.

Tauon jälkeen olen palannut suunnistuksen pariin käymällä kevään aikana parissa kisoissa, ensin Paimiossa Viking Line-rasteilla (ent. Silja-rastit) ja Tuusulassa perinteisillä Vappurasteilla. Seuraavassa ajatuksia lajista ja mainituista kisoista.

Suunnistuksessa on nähtävissä seka muutosta että pysyvyyttä. (Muutos ja pysyvyys oli lisensiaatin tutkielmani otsikko).

Pysyvyyttä edustavat harrastajat. Kun kävelin Paimion kisojen kilpailukeskukseen, joka puolella oli tuttuja kasvoja viiden vuoden takaa. Kaupallisesta näkökulmasta paikalla oli entiseen tapaan Suunnistajan kauppa ja Keltamäki.

Kisajärjestelyt näyttävät muuttuneen hieman asiakaslähtöisemmiksi ja toisaalta virtaviivaisemmiksi.

Asiakaslähtöisyyttä edustaa se, että molemmissa kisoissa on ollut mahdollista valita oma lähtöaika. Tämä on hieno mahdollisuus vaikkapa perheille, jotka voivat näin suunnitella paremmin mahdolliset lasten lähtöihin saattamiset ja vanhempien omat kilpailusuoritukset. Paimiossa unohdin valita lähtöajan ja niinpä jouduin lähtemään ihan joukon häntäpäässä. Tuusulassa valitsin ajan ja pääsin metsään ensimmäisten joukossa.

Virtaviivaistamista näyttäisi edustavan myös luopuminen numerolapuista ja myös se, että tarjolla ainakaan näissä kahdessa kisassa ei ollut irrallisia rastimääritteitä. Numerolappuja en osaa kaivata, koska näin hakaneuloilla pelaaminen (ja paidan pilaaminen) jää pois. Kartassa olevat rastimääritteet tietysti vaativat kartan kääntelyä, joka voi vähän haitata suoritusta.

Teknologista kehitystä näyttää edustavan Emit-leimausjärjestelmään kuuluvan kilpailukortin versio 6, jossa ledi vilkkuu viiden sekunnin ajan leimauksen jälkeen. Minulla oli kotona useitakin vanhoja kilpailukortteja, mutta ostin tällaisen uuden, jotta välttäisin epävarmuuden patterin kestävyydestä.

Kuva6

Omaa suoritusta virtaviivaistin uuden kilpailukortin omistajana niin, että en käytä pahvisia emit-tarkistuslipukkeita. Kortin pitäisi nyt toimia ja jos joskus joku leimaus puuttuu ja suoritus hylätään, ei siitä kuitenkaan tule suurta haittaa.

Paimiossa oli keskimatkan kilpailu ja maastossa oli vielä runsaasti lunta. En ollut pitänyt suunnistuskarttaa vuosiin käsissäni ja tunnelmat K-pisteellä olivat vähän haparoivat. Näkökyky on myös ikääntymisen myötä “muuttunut” ja 1:10000 karttaa oli vähän vaikea hahmottaa semminkin kun maasto oli tyypillistä välillä pienipiirteistäkin Varsinais-Suomalaista avokalliomaastoa.

Suorituksenhallinta oli vaihtelevaa, tiivistäisin sen niin, että suoritus sujui helpoilla rastiväleillä ja rastipisteillä, mutta vaikeat rastit olivat vaikeita. Ensimmäisellä rastilla onnistuin kiipeämään väärään mäkeen ja vaikeuksia oli myös tiheikössä (sinne ei olisi pitänyt mennä alkuunkaan). Tuli myös todistettua se fakta, että avokallion päälle ei kannata nousta luottaen, että kyllä se rasti sieltä sitten löytyy. Neljän kilometrin tarpominen lumisessa metsässä oli ihan kohtalainen fyysinenkin suoritus. Vaikeuksista huolimatta hieno tapahtuma!

Yksityiskohtana se, että viitisen vuotta varastossa viettäneet suunnistuskengät eivät enää kestäneet uuden kauden avauskisaa. Pohja irtosi kisan aikana liimauksestaan, ei ihme, että juoksu tuntui vähän hassulta loppusuoralla. Koska varusteet on aina hyvä pitää kunnossa, ostin välittömästi uudet Inovit Keltamäeltä.

Kuva3

Kuva4

Kuva2

Kuva5

Tuusulassa oli sitten parin viikon välin jälkeen perinteiset Vappurastit ja matkana taas keskimatka. Maasto oli Keski-Uusimaalle tyypilliseen tapaan hieman ryteikköistä ja ihmisen muovaamaa infrastruktuuria oli alueella melko paljon. Rata oli myös selvästi helpompi kuin Paimiossa, joskin pari haastavaa rastipistettä tiheikköjen keskellä oli. Helppoutta näissä pienemmissä kisoissa  tuo sekin, että jos pienemmissä kisoissa löydät mäen päältä rastin, se on todennäköisesti oikea. Isommissa kisoissa samassa mäessä voi olla viisikin rastia. Maastossa oli Tuusulassa edelleen jonkin verran jäätä.

Hieman helpommassa maastossa ja radalla suunnistus sujui jo paremmin. Myös 1:7500 kartta oli tervetullut ikänäköiselle. Pientä koukkua tuli parille rastille, mutta mitään pitkiä hakuja ei tullut. Parilla rastivälillä pystyin tekemään jälkeenkinpäin ajateltuna fiksuja reitinvalintoja hyödyntäen puroja ja polkuverkostoa. Maltoin myös edetä hitaasti ja korostetun varovaisesti vaikeammissa paikoissa. Kohtalaisen hallitun suorituksen jälkeen oli kiva tulla maaliin.

Kuva1

Kaiken kaikkiaan on ollut mukava käydä parissa suunnistustapahtumassa ja varmasti lajia tulee nyt harrastettua aikataulun sallimissa puitteissa. Ajattelin käydä lähiseudun kisoissa, nyt lähiaikoina tällaisia ovat lumitilanteiden vuoksi siirretyt OK Raseborgin Kevätkansalliset ja Ankkurirastit. Suunnistuskausihan on pitkä. Kesä on vähän hiljaisempaa aikaa, ellei osallistu rastiviikoille ja syksyllä on jälleen hienoja tapahtumia.

Näyttäisi siis siltä, että suunnistus mahtuu kivasti ohjelmaan, kauden päätavoitehan on jälleen Ironman Finland Kuopio-Tahko elokuussa. Voi olla, että en mene lyhyempiin triathlonkisoihin lainkaan. Harkitsen vielä Oittaata ja Vantaa Triathlonia.