Ironman Portugal Cascais 2024

Untitled

Tämän kauden urheilullinen päätavoite oli 19.10.2024 Portugalin Cascaisissa järjestetty täyden matkan kisa. Tämä on kisaraportti tapahtumasta.

Harjoittelusta sen verran, että kyseiseen tapahtumaan valmistautuminen oli vuoden projekti valmentajan (Otto Loukkalahti) ohjauksessa. Harjoittelussa oli luonnollisesti erilaisia periodeja, mutta kokonaisharjoittelun määrä lokakuun alusta 2024 kisaan oli seuraava:

  • Uintia  103 tuntia, 264 km
  • Pyöräilyä 276 tuntia, 6493 km
  • Juoksua 167 tuntia, 1478 km
  • Kuntosalia 35 tuntia
  • Yhteensä 596 tuntia, 8376 km  

Harjoituskausi sujui hyvin, merkittäviä katkoksia sairauksien tai vammojen vuoksi ei ollut. Ainoastaan yksi muutaman päivän juoksutauko polvivaivan vuoksi häiritsi treenaamista. Nollasta ei mitenkään lähdetty, sillä pohjia oli paljon pitkäaikaisesta kestävyysurheiluharrastuksesta johtuen. Olen kirjoittanut treenaamisesta valmentajan ohjauksessa täällä.

Vaikka vuoden jakson harjoittelumäärä oli kokokonaisuudessaan kohtalaisen tavallinen minulle, erityistä oli se, että valmennuksesta johtuen harjoitteet olivat monipuolisia ja periodisaatiossa ideaa.

Triathlonin suhteen ensimmäinen täpäri tuli tehtyä vuonna 2019 (Tallinna). Sen jälkeen täysmatkoja on tullut suoritettua kaksi kertaa Tahkolla, kerran Kööpenhaminassa ja kerran Almeressa. Kisaraportit löytyvät tästä blogista.

Tämän kauden muut kisat tänä vuonna olivat puolimatkat Lahdessa ja Turussa sekä olympiamatka Vierumäellä. Puolimatkat eivät olleet kovin erityisiä menestyksiä, lähinnä energiaan liittyvistä ongelmista johtuen, Vierumäki oli kuitenkin positiivinen yllätys.

Niille, jotka suunnittelevat kisareissua Cascaisiin kerron matkajärjestelyistä seuraavaa. Kisapaikalle pääsi helposti Finnairin lennolla Lissaboniin, lentokentälle oli varattu jo etukäteen tilataksi, jonne pyörälaukku ja muut kamat hyvin mahtuivat. Ruuhkaisessa liikenteessä matka Cascaisiin kesti vajaan tunnin ja maksoi noin 70 eur.

Untitled

Untitled

Untitled

Cascais on kohtalaisen kokoinen paikka, mutta 4500 kilpailijaa näkyivät ja kuuluivat kaupungissa. Autoliikenne menee sekaisin suljettujen teiden vuoksi ja ravintolat ovat täynnä kilpailijoita tukijoukkoineen. Kaikki toimi kuitenkin oikein hyvin.

Ison kisan vuoksi myös Ironman tuo paikalle parastaan, eli IM tavaraa ja vaatetta sekä muiden brändien triathlon-varusteita on tarjolla runsaasti. Kilpailukeskuksen tunnelmaa kohotti myös live-bändi.

Kilpailuun valmistautuminen

Rekisteröityminen oli sujuvaa, tein sen jo torstaina. T1 ja T2 olivat “Hippodromella”, jossa oli nurmipohja ja täten miellyttävää juosta myös paljain varpain.

Untitled

Untitled

Untitled

Pyörän vaihteista kuului testiajossa pientä rohinaa, joten hakeuduin huoltoon perjantaina. Siellä oli pitkähkö jono kilpailijoita jonottamassa. Mekaanikko kävi jonoa läpi ja tuli kohdelle kysyen “What is the problem with the bike?” Kuullessaan, että vaihteissa oli ongelmaa, hän pyöritti kampea muutaman kierroksen, sääti vaijeria puoli kierrosta ja pyöritti taas. “Now it’s OK”, sanoi mies ja jatkoi seuraavan kilpailijan kohdalle. Kilpailija vieressäni katsoi minua ja sanoi “Magic”.

Kilpailu

Ikäryhmien startti oli 8.30, eli ei ihan aikaisin. Hotelli (meren rannalla oleva Farol) oli mukana hengessä niin, että tarjosi aamupalaa jo kello 6.00 lähtien. Näin kilpailijat saivat kunnon aamupalaa, eikä tarvinnut säätää puuropussien, banaanien ja vedenkeittimen kanssa huoneessa.

Uinti

Uinnissa oli tarjolla veteen totuttautuminen, mutta aika tiukalla aikatululla, eli 7.00-7.20. Päätin jättää sen väliin, koska muuten olisi tullut liian kiire aamupalan ja vaihtopaikalla käynnin kanssa. Yleensä kuitenkin käyn totuttautumassa veteen, koska olen kerran kokenut hengitykseen liittyviä ongelmia kilpailussa kun vesi oli kylmää. Tuohon niukkaan ja kaukana lähtöajasta olevaan aikaan vaikutti varmaan se, että tapahtumassa oli mukana myös puolimatka, joka starttasi ennen täysmatkaa.

kuva_yleiskuva2

kuva_yleiskuva3

kuva_yleiskuva

Startissa oli tavanomaista hieman vahvemmat hengennostatukset triathlonin lajihistorian kertaamisen, tsemppibiisien ja täysmatkaan valmistautumisen haasteiden, yhteisöllisyyden, lähiyhteisön tuen ym. esiintuomisen muodossa. “Triathlonissa suurin haaste on päästä lähtöviivalle”. Thunderstruckin soidessa alettiin sitten juosta rivi kerrallaan veteen.

kuva_uinti

Vesi oli noin 18 asteista ja suolaista. Vaikka muuten Cascaisin rannalla tyrskyt jyskyivät rannan kalliojyrkänteisiin, uintireitti oli suojaisa. Pientä aallokkoa oli, eikä aallon pohjassa ollessa pystynyt näkemään poijua. Tämä ei kuitenkaan uintia haitannut. Reitti oli selkeä ja helposti suunnistettava. Ruuhkaakaan ei juuri ollut, joten uinti oli helppo suorittaa. Loppusuoralla oli hienoa katsella kaupunkia ja sen lähentymistä. Uinti toteutui ehkä vähän liiankin mukavissa olosuhteissa ja mukavuusalueella, sillä aika oli pieni pettymys, eli 1.22. Olisi ehkä pitänyt purista hieman kovempaa. Toisaalta uinti oli hallittu hyvä avaus kisalle, eikä uinnin minuuteilla ole kokonaissuorituksessa suurta roolia.

kuva_uinti2

T1. 

Siirtymä vaihtopaikalle, oli pitkä, eli 600 metriä. Punaista mattoa oli koko matka, jota oli paljain jaloin mukavampi juosta kuin asvalttia. Olen viime aikoina ottanut vaihdot ihan lunkisti, niinpä pitkän siirtymän ja rauhallisen tahdin vuoksi vaihtoaika oli peräti 10.32.

Pyörä 

Pyöräreitillä oli tavallaan kaksi osuutta. Sintraan mennessä oli korkeuseroja. Rataprofiilissä ennakkoon nousu näytti kovaltakin, mutta ei siinä käytännössä mitään mahdotonta ollut. Hidasta tunkkausta kuitenkin. Etenkin toisella kierroksella reisissä tuntui. Kun nousu oli hitaampaa ja ilmavirta pieni, myös hiki nousi pintaan. Palauduin nousuista hyvin.

Sintraan noustua reitti muuttui nopeammaksi. Molemmilla kierroksilla ajettiin Estorilin moottoriradalla kierros. Rata oli selvästi vanhemman sukupolven formula-rata. Radan varrella oli myös huoltopiste.

kuva_bike2

kuva_bike

Sitten jatkettiin rantatielle, joka vei kohti Lissabonia. Tässä oli pari nousua, mutta muuten oli hyvin nopeaa. Myötätuuli Lissaboniin päin ja hyvät vauhdit. Radan täsmäyttämiseksi oli vielä pari pistoa tieltä ja kääntöpaikka. Lissabonissa käännettiin takaisin vastatuuleen ja toiselle kierrokselle.

Pyöräilyssä oli myös vaaranpaikkoja. Lissabonin kääntöpaikan lähellä oli ratikkakiskoja, joista oli etukäteen varoitettu. Näin, kuinka joku oli juuri kaatunut ja makasi tiedottomana poski asvaltissa. Facebookista luin myöhemmin, että joku totesi 4-5 kilpailijan olleen maassa. Reitillä oli myös kohtalaisen paljon hidastepomppuja, mutta niiden kanssa ei ollut suurta ongelmaa. Sintran lähellä olevasta pompusta alamäen alla varoitettiin, mutta en pitänyt sitä pahana paikkana.

Tärkeässä roolissa kisassani oli energian ja nesteen saaminen. Pyöräilyssä minulla oli urheilujuomapullo täynnä High5 Berryä. Toinen pullo pyörässä oli urheilujuomaa ja kolmas vettä. Otin siivun geeliä pullosta vartin välein. Vaihtelun vuoksi otin välillä yksittäisiä Maurten-geelejä sekä Maurtenin patukkaa. Vielä salaisena aseena oli viimeisen kääntöpaikan jälkeen ihka-aito Snickers-patukka, jotta sain vähän vaihtelua. Juoman suhteen tein niin, että siemailin vettä ja urheilujuomaa aina kun söin. Lisäksi otin pitkät siivut vettä huoltopaikoilta ja heitin pullon pois. Raikkaan veden juomiseen on suuri halu kun ahtaa geelejä ja urheilujuomaa.

Näillä eväillä tunsin, että tulin erittäin hyvässä ja aikaisempiin kisoihin nähden poikkeuksellisessa energiatilanteessa vaihtoon! Pyöräosuus 6.17, johon olin tyytyväinen, koska reitillä oli tuo hidas osuus ja myös vastatuulta.

T2. 

Rauhallisesti taas. Otin kouraan muutaman Maurtenin geelin, jotta saisin geeliä aina kun tarvitsin. Aika 7.14.

Juoksu

Kuten sanottu, energiatilanne oli hyvä. Samoin jalat tuntuivat toimivan. Juoksin aluksi sellaista 5.40 vauhtia. Juoksureitti ei ollut hirveän vaativa, mutta se sisälsi pari pitkää hivuttavaa nousua, jotka juostiin kolmeen kertaan. Lisäksi satamassa oli terävämmät nousut ja syheröt. Huoltoja oli paljon ja niillä oli hyvä kattava tarjoilu.

Juoksu oli hallinnassa koko ajan. Vauhti hieman hiipui matkan edistyessä, mutta ei siten, että suoritus olisi mennyt pilalle. Otin geeliä tasaiseen tahtiin ja huoltopisteillä vettä ja urheilujuomaa. Oli hieno fiilis kun tiesi, että nyt tämä hoituu.

kuva_juoksu

kuva_juoksu2

kuva_juoksu3

kuva_juoksu4

Matka eteni hyvin, pientä vääntelyä oli mahassa ja kolmannella kierroksella etureisissä oli kipua. Matkan varrella oli paljon yleisöä ja parissa kohtaa DJ soitti biisejä. Ilta pimeni, joillakin juoksijoilla oli otsalamput. Joitakin katuvaloja puuttui, joten oi oikeasti pimeää. Kääntöpaikalla kilpailukeskuksessa oli tunnelma katossa.

Satama-alueella oli vähän syheröistä kieputusta. Siellä oli pimeässä myös jonkinlainen kuoppa asvaltissa. Astuin siihen, mutta onneksi ei käynyt mitenkään.

Sitten oli aika tulla Abban tahtiin maaliin. Siinä tuli vähän tunteetkin pintaan. Kuuluttajia oli kaksi ja he ilmeisesti arpoivat keskenään kumman homma on todeta minun olevan Ironman. Pienen empimisen jälkeen se julistus sieltä sitten tuli ja kuudes täysmatka oli tosiasia. Maraton taittui aikaan 4.29, joka oli samaa luokkaa kuin vuonna 2019 Kööpenhaminassa juoksemani aika. Olin juoksusuoritukseen tosi tyytyväinen. Kokonaisaika oli 12.27, joka myös oli ei niin tasaisella reitillä kelpo tulos.

maali

Untitled

No monesko olin?

Sijoitus miehet 50-54 vuotiaissa oli 69 (121 sai hyväksytyn suorituksen. Uinnissa olin 89:s, pyörässä 69:s ja juoksussa 60:s. Eli suoritus vai parani kisan kuluessa! Yleensä minulla on ollut tekemistä siinä, että saan pidettyä uinnissa saavutetun sijan. Sijoitus kaikista kilpailijoista oli 702 kun kilpailijoita oli 1325

Kaiken kaikkiaan kisa Cascaisissa oli todella kiva: Logistiikka, kisakylä, kisafiilis, reitti ja järjestelyt. Pyöräilyn vaarat hieman harmillisia, toivottavasti kenellekään ei käynyt kovin vakavasti. Kisamatkakin oli kiva vaimon kanssa vrt. yksin matkaaminen.

Syksyyn ajoittuvalla pääkisalla on puolensa. Kesällä ja alkusyksystä on hyvä harjoitella. Toisaalta treenikaudesta tulee pitkä ja “kisa on pitkään edessä”. Vaikka valmennuksessa treenaaminen oli tuloksellista, työohjelman ja treeniohjelman yhteensovittaminen oli välillä vaikeaa.

Olinkin jo vähän väsynyt treeniin kisan alla. Nyt kisan jälkeen on hyvä pitää pari kuukautta offaria, treenailla ylläpitävästi ja aloittaa sitten taas määrätietoisempi harjoittelu vuoden vaihteessa.

Seuraavat tavoitteet onkin jo asetettu ja nyt kokeillaan alkukesän kisaa 1.6.2025 Hampurissa (kisa on loppuunmyyty). Luvassa on erittäin flatit reitit, joten ennätyksen tavoitteleminen on mahdollista! Alustavasti tavoite voisi olla alle 12 h suoritus! Vaihdan myös sarjaa, eli kilpailen 55-59 vuotiaiden sarjassa.

Challenge Turku 2024

Turun Challenge-brändin alla järjestettävä kilpailu on jo pitkään ollut keskeinen osa kotimaista triathlonin kilpailukalenteria. Ensi vuonna on juhlavuosi, kun kilpailu järjestetään jo kymmenennen kerran. Tarjolla on sprinttimatkoja yksilöille ja joukkueille. Pisin matka on puolimatka.

Kilpailun reitillisiä erityispiirteitä ovat uinti Aurajoessa, nopea pyöräosuus moottoritiellä ja juoksu Aurajoen rannoilla.

Osallistuin kilpailuun nyt toista kertaa. Logistiikka Turussa on helppoa. Tällä kertaa olimme Airbnb majoituksessa parin kivenheiton päästä kilpailukeskuksesta. Sieltä oli viime vuoden tapaan helppo siirtyä kisapäivän aamuna starttiin sähköpotkulaudalla kulkien.

aamulla

Hississä matkalla kilpailupaikalle.

rannalla

Salakuva kun odottelen starttia.

Uinti

Aurajoessa uinti on suunnistamisen puolesta helppoa: riittää kun seurailee joen penkkaa ja laivoja. Vesi oli mukavan lämpöistä. Aika pitkältä tuntui taas takasuora ja viimeinen sivu Suomen Joutsenen ohi. Vedessä oli jotain humusta tai muuta sen sellaista, koska kilpailijoilla oli hieman tummaa väriä kasvoissaan vedestä nousun jälkeen.

uimasta

Uinnin aika 39.53. Melko tavanomainen aika, ei mitään erikoista. Parannusta kuitenkin viime vuoteen, jolloin aika oli 42.47.

Pyörä 

Pyöräosuuden pääosa sijoittui siis moottoritielle. Siirtymä sinne oli hieman erilainen kuin viime vuonna. Oli vähän mutkikasta syheröä ja sitten päästiin ajamaan rautatieaseman ohi moottoritien suuntaan.

pyörä

pyörä2

Pyörä kulki ihan hyvin moottoritiellä, tarkkailin keskinopeutta, joka pysytteli hieman siinä kolmenkympin paremmalla puolella.

Pyörässä aika 2.51, keskinopeus 30.8 km/h. Viime vuonna aika oli 2.53 ja keskari 31.30 km/h. Saattoi mennä ero ihan tämän erilaisen siirtymäosuuden piikkiin.

Juoksu

Juoksuosuus on Turussa hyvin tasainen, pientä hivutusta on. Energiataso juoksussa oli vähän alakanttiin ja eteneminen kävi välillä vähän hitaaksi. Lämmintäkin oli.

juoksu

juoksu2

maaliin

maaliin2

maalissa

Juoksun aika 2.10. Olisi saanut olla noin 10 minuuttia nopeampi. Pientä pettymyksen tunnetta siis. Viime vuonna juoksun aika 2.04.

Kokonaisaika 5.50, vuonna 2023 oli kokonaisaika 5.47. Melko tasaisia suorituksia siis.

Turun kisa on mukava kilpailu keskellä kesää, johon tulee varmasti jatkossakin osallistuttua aikataulujen salliessa.

Olen aina vähän varovainen antamaan palautetta tapahtumissa, joissa järjestelyt perustuvat voimakkaasti vapaaehtoistyöhön. Nyt kuitenkin pari huomiota, joihin voisi tulevina vuosina kiinnittää huomiota, jotta osallistujakokemus olisi hyvällä tasolla.

  • Vaihtopaikalla ei ollut telineitä eikä laatikoita varustepusseille. Pussit lojuivat parkkihallin lattialla. Homma kuitenkin toimi omalla kohdallani. Mutta periaatteessa erilaisia epäselvyyksiä olisi voinut tapahtua,
  • Kun tulin pyöräilyosuudella viimeisen kerran kääntöpaikalle, järjestäjät siivosivat jo paikkaa. Tarjolla ei ollut energiaa eikä juomaa. Tästä oli vielä 20 km maaliin. Toivottavasti kenelläkään ei mennyt tästä pasmat ihan sekaisin. Itselläni oli onneksi vielä jonkin verran juomaa pullossa.
  • Juoksuosuudella geeliä ei ollut tarjolla kaikilla paikoilla. Olisi pitänyt varata omat geelit mukaan.
  • Huoltopaikoilla ei ollut merkintöjä, missä kohdassa mitäkin oli tarjolla. Tämä johti sekavuuteen ja hämminkiin kun järjestäjät huusivat keskenään kilpaa, mitä oli tarjolla.

Challenge Turun merkitys vain korostuu, kun Lahden Ironman 70.3 on jäänyt pois ohjelmasta. Siksi Turkuun tulee varmasti lähdettyä myös ensi vuonna, jos yleiset kesän aikataulut sen sallivat.

Aurajoen Yöjuoksu 2024

Aurajoen

Keväällä kun lähestytään kilpailukautta, on hyvä käydä testaamassa vauhtia. Valitsin testijuoksuksi Turun Urheiluliiton keväisin järjestämän juoksutapahtuman, Aurajoen Yöjuoksun.

Tapahtumalla on pitkät perinteet ja tarjolla on kaksi matkaa, 5 km ja 10 km. Näistä valitsin jälkimmäisen.

Kilpailukeskus on vaatimattomasti Turun Linnalla. Reitti kulkee Aurajoen Rantoja. Kympillä joustaan vitosen lenkki kahteen kertaan.

Olin hyvissä ajoin paikalla, hain numerolapun ja verryttelin linnan maastossa. Keli oli hieman kostea ja keväisen viileä. Päivämäärä oli 26. huhtikuuta.

Lähtö oli linnan edestä. Koko Turkua ei oltu tapahtuman takia suljettu, niinpä lähtö ajoitettiin siihen hetkeen, kun bussi oli ohittanut lähtöviivalla odottavat juoksijat. Kun kuuntelin lähtöviivalla muiden puheita, huomasin, että paikalla oli tosi koviakin juoksijoita.

Startti oli alamäkeen kohti föriä, jonka kohdalla taitettiin joen rantaan. Heti aluksi huomasin, että nyt kulkee hyvin. Alamäki ja nopea asvaltti antoivat vauhdikkaan fiiliksen.

Katselin kello ja pyrin juoksemaan sellaista viiden minuutin kilometrivauhtia. Harmittavasti sykemittaus ranteesti petti juuri ratkaisevalla hetkellä ja sykkeen osalta mentiin siis fiiliksen perusteella.

Ilta oli tummunut ja oli sellaista oikeanlaista yöjuoksun fiilistä. Reitin varrella oli kannustusta. Ilma oli sateisella kelillä happirikas.

Ensimmäinen kierros meni hyvin ja voimia oli. Kohti toista kierrosta sitten. Vauhti pysyi yllä hyvin. Ympärillä oli samaa vauhtia juoksevia ja sellaisia, joilla vauhtia oli pari napsua enemmän. Lopussa kun alkoi olla hieman tekemistä vauhdin ylläpidon kannalta, sain hyvin peesiapua muilta.

Sitten vaan maaliin ja aika oli tavoitteen mukainen 49.08. Vauhti molemmilla kierroksilla sama, eli 4.55 min/km. Olin tosi tyytyväinen tasaiseen vetoon.

Tapahtuma oli kaikin puolin kiva ja hyvin järjestetty. Ehkä hieman pitkä reissu Karjaalta kympin juoksun takia, mutta kiva oli käydä kerran katsomassa tämä tapahtuma.

Finntriathlon Vierumäki 2020 ja kauden tunnelmat

Keväällä olin väärässä. Kirjoitin edellisessä urheilupostauksessa koronatunnelmissa, että tänä vuonna ei järjestettäisi triathlon-kisoja. Niin vain Suomessakin kisailtiin eri tapahtumissa, vaikka monen kisan kohtaloksi koitui peruuntuminen.

Minunkin piti tänä vuonna mennä ensin Barcelonaan, sitten vaihdoin ajankohdan sopimattomuuden vuoksi ilmoittautumisen Tahkolle. Vielä yritin päästä Lahteen puolimatkalle, mutta sekin peruttiin. Lopulta kauden ainoaksi kisaksi jäi Finntriathlon Vierumäki, josta kisaraportti alempana.

Mutta pohdiskellaan ensin kauden treenauksia tähän saakka. Kun kisat peruuntuivat, motivaatiotaso treenaamiseen jäi hieman alemmalle tasolle. Ei ollut tarvetta tavoitella täysmatkan edellyttämää kuntoa. Peruslenkkeilu riitti.

Onhan niitä treenitunteja ja -kilsoja silti tullut, tähän päivään mennessä yhteensä 295 tuntia.

Pyöräilyä 2727 km maantiepyörällä ja 1116 km maastopyörällä. Maantiepyörällä ajoin jonkin verran yli 100 km lenkkejä ja yksi yli 200 km lenkkikin tuli tehtyä. Toisin kuin aiempina kesinä, monet pyörälenkit sisälsivät kahvitaukoja kakkupaloineen.

hanko_pyora

Kuva 200 km lenkiltä Hangosta. 

Juoksua 608 km. Lenkit ovat olleet sellaisia 6-8 km lenkkejä.

Uinnissa olen laiskotellut. Koronan vuoksi keväällä tuli totaalista taukoa hallissa uimisesta ja kesälläkin uin vain 1-2 kertaa viikossa järvessä 1300-1500 metrin pituisia lenkkejä.

sumu_uinti2

Kuva sumuiselta aamu-uinnilta. 

sumu_uinti

Aamu-uinnin maisemaa.

Kuntosali oli niinikään tauolla keväällä, mutta kesällä aloin taas käydä salilla ja tunteja nyt mittarissa 16. Lisääntyneiden etätöiden vastapainoksi olen myös käynyt kävelemässä ja kävelykilsoja on nyt yhteensä 100.

No miten näillä treeneillä sitten sujui Vierumäellä?

renkaat

Vaihdoin ulkokumit pyörään ennen Vierumäen kisaa (Continential GP5000).

Vierumäellä ohjelmassa oli perusmatka, eli 1500 m uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua.

Keli oli happirikas ja sateinen. Oman suorituksen aikana sade kuitenkin oli aika vähäistä.

Uinnin spesialiteetti oli, että uitiin kahdessa eri järvessä. Ensimmäisen järven jälkeen ylitettiin kapea kaistale maata ja jatkettiin toisessa. Koronan vuoksi erillisiä lähtöryhmiä oli tavallista enemmän.

Uinti lähti hyvin käyntiin, ympärillä oli tilaa ja poijut näkyivät hyvin. Lyhyen uinnin jälkeen rantautuminen ja uinti jatkui toisessa järvessä, jossa uitiin pidempi lenkki. Pari kilpailijaa ui melko samaa vauhtia ja rinta rinnan edettiin. Toisen järven lenkki tuli uitua, taas rannan kautta ensimmäiseen järveen ja kohta loppusuoralle.

vierumaki_uinti

Vierumäen uintireitti.

Ottaen huomioon kauden uintireenit, uinti sujui tosi hyvin. Pystyin uimaan samanlaista kisavauhtia kuin vuosi sitten Kööpenhaminassa.

Vaihtopaikalle noustiin tiukkaa ylämäkeä, kävelin suosiolla.

Pyöräilyssä alku oli alamäkeen, kunnes saavuttiin isommalle tielle, jota kierrettiin kolme kierrosta. Reitti oli kumpuileva, isoimmassa mäessä nopeus oli 65 km/h. Pyöräily sujui ihan hyvin ja sitten mentiinkin taas kohti vaihtopaikkaa.

vierumaki

Vierumäen pyöräilyosuus käynnissä. (kuva: Finntriathlon).

Reitti kulki Vierumäen golf-kentän ympäri ja lenkki kierrettiin kaksi kertaa. Katselin sykemittaria ja sovitin vauhdin niin, että anaerobinen kynnys ei ylittyisi. Juoksussa sitten viimeistään kesän löysäilyt tulivat vastaan, eli kulku ei ollut kovinkaan erikoista. Perusjuoksulla ja vähän irvistäen sitten vain maaliin.

vierumaki_maali

Maalissa Vierumäellä. Mitali unohtui ottaa. 

Kaiken kaikkiaan oli kiva päästä yhteen kisaan kauden aikana. Vierumäen tapahtuma oli hyvin järjestetty, koronan vuoksi oli tehty paljon erityisjärjestelyjä, mm. porrastuksia ja tarjolla oli myös maskeja ja käsidesiä.

Kausi kääntyy syksyyn ja keskeiseksi lajiksi nousee maastopyöräily. Ainakin pari hyvää maastopyöräilykuukautta on edessä ja kilometrejä ehtii vielä hyvin kerryttää ennen sisäpyöräilykauden alkamista. Ohjelmassa varmasti myös uintia, kuntosalia ja juoksua.

Mitkä ovat suunnitelmat ensi vuotta koskien?

Ajattelin uusia pyöräilykalustoa, koska nykyisellä kalustolla (maantiepyörä ja triathlonpyörä) on tullut ajeltua jo aika pitkään. Maastopyörällä voi vielä jatkaa. Kiikarissa olevat merkit ovat maantiepyörän kohdalla Rosebikes ja triathlonpyörän osalta Canyon.

Lahden ja Tahkon osallistumiset siirtyivät ensi kaudelle. Eli kisakalenterin runkokin on siten valmis. Koronatilanne on ensi kesänäkin vielä sumun peitossa, mutta ainakin nykyisillä näkymillä kisat kotimaassa toteutuvat todennäköisemmin kuin kisat monessa muussa maassa. Olisihan se hienoa, jos ensi vuonna pääsisi viivalle täysmatkalle!

Loppusyksy menee rennosti liikkuessa ja harjoittelu sitten tiivistyy taas ensi keväänä kisakauden alla.

KMD Ironman Copenhagen 2019: Kisaraportti

Viime viikonloppuna kisailtiin kauden pääkisa, eli KMD Ironman Copenhagen Kööpenhaminassa. Tämä kirjoitus on kuvaus tästä kilpailusta, joka oli “urallani” toinen täysmatkan triathlon-kisa.

Harjoittelu

Valmistautuminen kilpailuun meni hyvin pitkälle suunnitelmien mukaan. Ennen kisaa oli tämän vuoden puolella kasassa seuraavat harjoitusmäärät:

  • juoksua 550 km (57 h)
  • pyöräilyä 3500 km (138 h)
  • uintia 90 km (32 h)
  • kuntosalia 20 h

Toki harjoittelu oli jo alkanut viime vuoden syksyllä ja syksystä 2018 syksyyn 2019 harjoitteulua tuli yhteensä noin 430 tuntia. Määrät olivat aika lailla samaa luokkaa kuin Tallinnan kisaan valmistauduttaessa, mutta pyöräilyä tuli ehkä tähän harjoittelujaksoon hieman enemmän.

Harjoittelu oli aika pitkälle tasavauhtista pyöräilyä ja juoksua, koska olen melko laiska ja saamaton tekemään tehotreeniä. Uinnissa  tein erilaisia vetoja pidempien kelausten lisäksi.

Avainharjoitteena oli keväällä ja kesällä yksi yli sadan kilometrin pyörälenkki per viikko. Juoksulenkit olivat keväällä kesällä vaihtelevasti 11-15 km pitkiä. Lyhyempiä lenkkejä en juossut lainkaan. Kuntosalia olen pystynyt pitämään ohjelmassa ympäri vuoden kerran viikossa.

Uintiharjoittelussa olin ehkä hieman kunnianhimoton tänä vuonna. Eli en ottanut mitään tekniikkakursseja, enkä oikein uinut mitään drillejä vaan perusuintia vain.

Kisaan valmistautuminen

Aloitin “tapering”-vaiheen 10 päivää ennen kisaa, eli en tehnyt enää rankkoja harjoituksia. Pidin joitakin lepopäiviä ja tein lyhyitä yhdistelmäharjoituksia. Otin tosi rauhallisesti tämän vaiheen, koska Lahden kisaan menin selvästi väsyneenä.

Viisi päivää aikaisemmin aloitin tankkauksen. Käytin hiilihydraattivalmistetta mehuun sekoitettuna, söin makeita jogurtteja ja join mehuja. Kun kävin kaupassa hankkimassa näitä tarpeita, tuntui siltä, että hyllyt olivat täynnä sokerittomia tuotteita ja oli vaikeata löytää kunnon energiapommeja.

Kyseessä oli myös minulle ensimmäinen matkakisa, eli piti miettiä myös logistiikkaa, joista suurimpana pyörän kuljettaminen. Hankin budjettiluokan laukun pyörälle, eli XXL:n myymän B & W-laukun, muistaakseni alennuksesta hintaan 229 e. Laukku on ehkä vähän simppeli, mutta se toimi kisaviikonloppuna ihan hyvin ja sitä oli kevyt rullailla lentokentällä ja kadullakin.

Koska pyörän pakkaamisessa on omat kommervenkkinsä, piti pakkaamista harjoitella. Viimeistään kisaviikonloppuna tehtyjen purkamisten ja pakkaamisten jälkeen tämä vaihe alkoi jo sujua.

pakkausta

laukku

Riskien minimoimiseksi ja äkkiostosten välttämiseksi päätin pakata mahdollisimman paljon oleellista kisavarustusta käsimatkatavaroihin.

Perjantai: kisan aatonaatto

Lensin paikalle niin, että olin Kööpenhaminassa iltapäivällä. Metrolla pääsi lentokentältä keskustaan hienosti ja sitten kävelin hotellille.

Kävin illansuussa hakemassa kilpailumateriaalin. Kävelyä hotellilta “Ironman Villageen” oli jonkin verran, vaikka jalkoja pitikin säästellä ennen kisaa.

Kun takana on jo muutama Ironman brändin alainen kisa ja kotona on jo aika monta IM-paitaa ja reppua, ei hirveästi tehnyt mieli ostaa mitään. Eikä Villagessa ollut oikein muutakaan kiinnostavaa. Spesialiteettina oli muuten se, että ajanottochipin sai vasta myöhemmin, eli siinä vaiheessa kun kilpailija oli vienyt pyörän T1:seen.

Illalla kokosin pyörän ja kävin kokeilemassa , että vaihteet toimivat ja niin edelleen. Olisi ollut mukava ajella vielä vähän enemmänkin, mutta jotenkin oli kynnystä mennä liikenteen sekaan vieraassa kaupungissa, vaikka Kööpenhamina varsin pyöräily-ystävällinen kaupunki onkin.

Illalla kävelin hieman lähiympäristössä ja kävin syömässä pastaa.

patsaalla

Lauantai: kisan aatto

Tämän päivän pakollinen ohjelmanumero oli pyörän sekä varusteiden vieminen T1:seen.

Sitä ennen kävin kuitenkin ostamassa vielä yhdet urheilusukat pyöräilyyn, koska ajattelin näin maksimoida mukavuutta. Sääennusteet taisivat tässä vaiheessa vielä lupailla varsin sateista sunnuntaita. Kävin myös lounaalla syömässä… pastaa.

Jälleen tuli kävelyä ja kulkemista, vaikka metrolla pääsikin hyvin liikkumaan. T1:ssä varusteiden tarkistelu jatkui, palasin muun muassa sinisen pussin jo koukkuun ripustettuani tarkistamaan klossien kiinnityksen!

Illalla taas pastaa ja hyvissä ajoin nukkumaan.

Sunnuntai: kisapäivä

Herätys oli 4.30 ja hotelli oli tehnyt aamupalan pussiin. Pari kuppia kahvia, sämpylä ja tuoremehua ja kisavarusteet päälle. Sitten kävelyä metrolle ja metrolla lähtöpaikalle. Metro oli ennen kuutta jo aika täynnä totisen, mutta kuitenkin suhteellisen levollisen näköistä porukkaa.

starttiin

T1:llä nopeat tarkistukset, että onko renkaissa ilmaa ja niin poispäin. Sitten ylimääräiset varusteet “Street Wear”-pussiin, märkäpuku päälle ja kokeilemaan vettä.

Uinti

Tämä vaihe kisoissa on yksi hienoimmista, kun odotellaan rannalla lähtöä ja kaikki on valmiina. Vesi tuntui mukavalta, se oli noin 18 asteista. Muutenkin kisapäivän säätila näytti kohtuulliselta, ei ollut kovaa tuulta eikä satanut.

Ryhmityin 1.19-1.21 minuutin lähtöryhmään, koska ajattelin, että pystyn parantamaan Tallinnan 1.27 ajasta jonkin verran.

Rolling start eteni nopeasti ja kohta juostiinkin jo veteen.

Tilaa oli mukavasti ja uinti sujui heti alussa hyvin. Lähtösuoran jälkeen käännyttiin oikealle ja kävelysillalla ollut kyltti, jossa näkyi uitu matka, tarjosi suunnistukseen hyvän maamerkin. Näitä kylttejä oli sitten lisääkin.

Uintimatka eteni, vettä oli vain vähän, pohja näkyi ja lisäksi näkyi meduusoja ja kasvillisuutta. Kasvillisuus takertui välillä naamaan ja käsiin. Vesi maistui suolaiselta.

Kohta oltiin jo “takakaarteessa”. Ensimmäiset edellisen lähtöryhmän uintilakit tulivat jalat edellä vastaan ja siitä tiesin, että nyt tulee ihan hyvä aika.

Lisäsin hieman vauhtia, koska Pontus oli analysoinut, että voimia kannattaa käyttää 10 % vähemmän ensimmäisellä puoliskolla ja lisätä sitten vauhtia takasuoralla.  Pyrin kuitenkin säilyttämään rentouden uidessa ja suunnistamaan tarkasti. Sainkin hyvin poijuja tähtäimeeni, eikä suuria kaarroksia tullut.

Yritin tehdä hyvän suorituksen uidessa. Uinnin minuuteillahan ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta uintiaika jää kuitenkin kirjoihin ja kansiin ja on sillä tavalla tärkeä.

Aika pitkä matka oli vielä viimeisen sillan alta maaliin, kuten Arttu sanoi aiemmin. Luulin jo loppusuoran häämöttävän, mutta vielä oli pieni matka ennen sitä uitavana. Lisää edellisen lähtöryhmän lakkeja tuli vastaan koko ajan.

Sitten olin maalissa. Räpläsin kelloa, jossa oli outo näyttö päällä. Myöhemmin osoittautui, että kello ei pysähtynyt ja datan kerryttäminen suorituksesta ei onnistunut.

swim2

swim

Varustepussi oli lähellä ja vaihto sujui hyvin. Sitten pyörälle ja matkaan.

Pyöräily

Ensin ajettiin pitkää suoraa kohti keskustaa. Pyörä kulki hyvin ja nopeusmittari näytti helposti yli 30 km/h. Sitten ajettiin läpi keskustan joitakin melko kapeitakin ajoteitä pitkin ja suunnattiin kohti rannikkoa pohjoiseen.

Reitti pohjoiseen oli nopea ja maisemat olivat hienot. Oikealla puolella meri ja vasemmalla hienoa taloja. Oli aamu ja jotkut talojen asukkaista olivat menossa kylpytakit päällä kadun yli mennäkseen mereen uimaan.

Seuraava etappi oli kohti länttä pieniä ja mutkittelevia teitä pitkin. Tässä keskinopeus hieman laski. Maasto oli kumpuilevaa.

Strategiani syömisen suhteen pyöräilyssä oli syödä hyvin pitkälle kiinteää ruokaa, eli patukoita ja banaania. Hieman geeliä lisäksi.

Tämä osoittautui erittäin hyväksi suunnitelmaksi, sillä maha tuntui pyöräilyn jälkeen paremmalta kuin vuoden takaisessa Tallinnan kisassa ylettömän geelin kittaamisen jälkeen.

Lisäksi minulla oli pussillinen Cliff-blokseja, eli energiapastilleja, jotka olivat todella toimivia.

Seuraava osuus pyöräilyä oli taas isompaa tietä kohti kaupunkia. Tässä vaiheessa ajettiin kohtalaisen vauhdikkaita alamäkiä. Lisäksi tällä osuudella oli hieno ylämäki Geels Bakke, jossa oli paljon katsojia ja musiikkia. Ehkä tämän mäen tunnelmassa oli jotain pikkiriikkisen samaa kuin Challenge Rothin Solar Hillissä?

Pian tämän jälkeen kaarrettiin takaisin rannikolle ja ajettiin takalenkki uudestaan.

Reitin varrella näkyi joukko huono-onnisia pyöräilijöitä, jotka vaihtoivat renkaita tai korjasivat pyörää. Pelkona oli minullakin, että tulee rengasrikko tai muuta haaveria. Näkyi myös ainakin yksi kolari.

Pelkoani lisäsi se, että minulla oli melko paljon käytetyt ulkokumit pyörässä ja viikonlopun aikana Facebookin ryhmässä oli pohdittu teiden huonoa kuntoa ja lasinsiruja.

Mitään ei kuitenkaan käynyt. Ja yhtäkkiä itse asiassa melko nopeasti oli reilut viisi tuntia kulunut pyörän selässä. Lähestyttiin taas kaupunkia ja pyöräilyosuuden loppua.

bike2

bike

Pyöräilyssä tähtäsin hieman yli 30 km/h keskivauhtiin. En ahnehtinut enempää, jotta paukkuja jäisi myös juoksuun. Tämä toteutui hyvin.

Vauhti pakosti hidastui lopussa, juteltiin siinä vähän suomalaisten kesken kun saavuttiin T2:lle.

Juoksu

Vaihto meni taas hyvin, otin kouraani mukaan salaisen aseeni, eli lisää High5 blokseja. Niitä ajattelin syödä “ylimääräisenä” pitkin juoksua.

Jalat lähtivät juoksuun todella hyvin. Olo tuntui hyvältä ja jalat kevyiltä. Ensimmäiset kilometrit menivät liian lujaa, eli sellaista 5.30 vauhtia. Siitä vauhti asettui niin, että kilometrit olivat 6.20-6.30 tasoa.

En katsellut juurikaan aikaa kellosta, mutta tarkkailin sykettä niin, että se pysyi selvästi aerobisella alueella. Lisäksi autolap:ista tarkastelin kilometrivaihteja. Ajattelin, että pyrin mahdollisimman hallittuun suoritukseen, eli juoksemaan tasaista tahtia. Sitä kautta loppuaika olisi tavoitteen mukainen.

Reitillä oli kaksi osuutta. Kaupunkiosuus, jossa oli paljon katsojia ja sitten hieman hiljaisempi osuus Pieni merenneito-patsaan suunnalla. Jälkimmäisessä osassa oli myös joitakin pieniä mäkiä.

Juoksun aikana sataa tihuutti jonkin verran, mutta se ei haitannut lainkaan, päinvastoin.

Matka taittui hallitusti ja sain kierrosten edistymistä osoittavia värikkäitä renkaita käteeni. Otin huoltopisteistä ensin vettä ja urheilujuomaa ja geeliä  sitten myöhemmin Coca Colaa ja geeliä. Jatkoin syömistä koko ajan, koska tiesin, että jos nestehukka tai energiavaje yllättää, matkanteko käy vaikeaksi.

run

magic_carpet

finish

Reitin varrella oli suomalaisia, jotka kannustivat. Lisäksi keskustaosuudella oli kovaa kannustusta kaikille kilpailijoille.

Kohta olinkin jo viimeisellä kierroksella ja aloin valmistautumaan maaliintuloon. Kiristin hieman  vauhtia, suoristin numeron ja juoksin “taikamatolle”. Lahdessakin kuuluttanut Robson Lindberg julisti “Pauli, you are an Ironman”.

maalissa

maalissa2

Maalissa voimat olivat ihan hyvät, sain pienen vesipullon, lunastin Finisher-paidan ja pyysin ottamaan maaliintulokuvan. Sitten olin valmis hakemaan pyörän ja muut varusteet ja siirtymään hotellille ja myöhemmin syömäään.

Jälkimietteitä kisasta

Tiivistäen voi todeta:

  • Tankkaus onnistui hyvin
  • Syöminen kisan aikana meni hyvin
  • Uinti meni erinomaisesti, aika 1.17
  • Pyöräily meni hyvin, aika 5.53.
  • Juoksu meni hyvin, aika 4.39.
  • Kisasuorituksen hallinta oli hyvä.
  • Kokonaisaika oli 12.02, kun se Tallinnassa oli 12.24.

Tallinnan kisan jälkeen vuosi sitten pohdiskelin, että aikaa olisi mahdollista parantaa tunnilla nipistämällä aikaa pyöräilystä sekä juoksusta molemmista puoli tuntia. Tavoite siis tuli saavutettua puoliksi, eli juoksun osalta.

Pyöräilyn osalta on pakkoa sanoa, että kehitystä ei ole tapahtunut lainkaan. Siihen pitäisi keksiä uusia temppuja talven trainerikaudelle.

Juoksua  on edelleen mahdollista parantaa helposti ainakin 15 minuutilla. Näin ollen seuraavan vuoden tavoite voisi olla nipistää puoli tuntia pois  kokonaisajasta. Hyvä kuitenkin muistaa, että ajat riippuvat vahvasti reiteistä ja keleistä.


mitalit

Mietteet ensimmäisestä reissukisasta

Kööpenhaminan kisa oli ensimmäinen reissukisa, johon sisältyi lentämistä ja pyörän roudaamista. Pyörän kanssa kulkeminen sujui hyvin sen jälkeen, kun olin pari niksia hoksannut pyörän pakkaamisesta.

Helsinki-Vantaalla odd size bag meni sujuvasti koneeseen ja se tuotiin matkatavarahalliin erikseen Kööpenhaminassa. Takaisin tullessa kaikkien kamojen sisään tsekkaaminen oli vähän takkuista ja hidasta, mutta lopulta kaikki onnistui.

Tiskillä Kööpenhaminassa oli myös mieleenpainuva hetki kun sanoin virkailijalle, että minulla on “Two bags..”, niin hän katsoi Finisher-paitaani, hymyili ja sanoi “… and one Ironman.”

Tämä “huomionosoitus” sopi jotenkin erityisen hyvin päättämään viikonloppua; tuntui ihan kivalta, olihan kisaan ja viikonloppuun valmistauduttu henkisesti ja fyysisesti noin vuoden ajan.

Reissun jälkeen jalat olivat jonkin verran kipeät noin kolme päivää. Spesialiteettina se, että kisapäivän jälkeisenä päivänä alkoi armoton flunssa, joka on kestänyt jo noin viikon ajan hieman muotoaan muuttaen. Onneksi tämä tauti ei iskenut kisan alla.

Teemaan liittyvät linkit:

Tallinnan Ironmanin kisaraportti.

Artikkeli harjoittelusta Tallinnan kisaan.