Blogisti lukee rannalla pyöräilylehteä.
Kaipasin kesälomareissulle jotakin vähän kevyempää lukemista kuin luettavana parhaillaan ollut jakamistaloutta käsittelevä englanninkielinen teos. Niinpä ostin kaksi pyöräilyä käsittelevää lehteä: Fillari-lehden 4/2016 ja Pyöräily+Triathlon-lehden 3/2016.
Molemmat aikakauslehdet osoittautuivat varsin hyviksi matkakumppaneiksi, tässä kirjoituksessa esitän muutaman huomion lehdistä.
Lehtien tarkastelu on mielekästä, onhan painettujen aikakauslehtien rooli digitaalisuuden myötä erityisen suurena kiinnostuksen kohteena. Mielenkiintoista sisältöä harrastuksesta kuin harrastuksesta on nykypäivänä blogeissa, Twitterissä ja Facebookissa. Kuinka kilpailukykyinen paperille painettu harrastajalehti nykypäivänä on?
Arvio perustuu kahteen irtonumeroon, tarkempi analyysi olisi vaatinut esimerkiksi kokonaisiin lehtien vuosikertoihin perehtymisen. Arvio perustuu harrastajan subjektiiviseen lukukokemukseen, eikä kriitikkomaiseen asiantuntijatarkasteluun.
Sisällön kokonaisuus
Fillari-lehden sisältöä ovat muun muassa pikku-uutiset varusteista ja tapahtumista, kolumnit, pyörätestit ja vertailut, matkaraportit, valmennusjutut, henkilöhaastattelut ja mainokset. Lehdessä on myös pääkirjoitus.
Pyöräily + Triathlon-lehdessä sisältö jakautuu osastoihin, joita ovat: “Ihmiset ja ilmiöt, “Pyörät ja tarvikkeet”, “Maailmalla ja meillä”, “Harjoittelu ja terveys”, “Triathlon ja Duathlon”. Lisäksi on pääkirjoitus, tuoteuutisia, teemaan liittyvä kuva sekä pikku-uutisia ja jopa sarjakuva.
Fillari-lehden kolumnisteja ovat Lotta Lepistö ja Jukka Vastaranta, Pyöräily+Triathlon-lehdessä kirjoittavat Virva Pisano ja Alexander Stubb.
Fillari-lehden pääkirjoituksessa toimituspäällikkö Markku Liitiä käsittelee pyöräilyn turvallisuutta. Suurin tila kirjoituksessa (ehkä noin 90 %) käytetään autoilijoiden asenteisiin, mutta lopuksi todetaan, että myös pyöräilijöiden on syytä katsoa peiliin.
Pyöräily+Triathlon-lehden pääkirjoituksessa päätoimittaja Ilkka Järvimäki kirjoittaa pyöräilykulttuurista. Näkökulmana on se, miten kahvilat ja ravintolat suhtautuvat pyöräileviin asiakkaisiin ja miten infrastruktuuri laajemminkin tukee pyöräilyä. Esimerkkinä kehittyneestä pyöräilykulttuurista mainitaan Mallorca.
Pääkirjoitukset ovat “pyöräilyn asialla” ja ne kohdistuvat kaikkia pyöräilijöitä koskettaviin teemoihin.
Arviointia
Fillari-lehdessä on Pyöräily+Triathlon-lehteä enemmän mainoksia. Mainokset eivät kuitenkaan välttämättä häiritse, koska pyörien, osien ja muiden varusteiden silmäily ja niistä haaveileminen ovat pyöräilyn harrastajaa kiinnostava puuhaa.
Molempien lehtien juttujen kieliasu on laadukas ainakin minun kielikorvaani. Jutut ovat laajoja, mutta ne eivät polje paikallaan (heh).
Pyöräily+Triathlon-lehti on siis myös triathlon-lehti. Tässä tarkastellussa irtonumerossa teema näkyy triathlonisti Darby Thomaksen haastatteluna sekä triathloniin liittyvänä vinkkijuttuna. Myös lehden tankkausta käsittelevässä jutussa fokusoidaan triathlonin puolimatkaan. Luulen, että sain triathlonia käsittelevistä jutuista pienen kipinän ehkä kokeilla triathlonia ensi kesänä.
Juttujen fokus voi pyöräilylehdissä olla erittäinkin tarkka. Esimerkiksi kolumni tai laajempikin kirjoitus voi hyvinkin käsitellä pyörän satulaa tai jotakin muuta pyörän osaa.
Pyöräily+Triathlon-lehdessä oli hyvä juttu siitä, miten pyörää voidaan kuljettaa autossa. Fillari-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu sähköavusteisista pyöristä, jotka muuttavat koko pyöräilyn luonnetta ja siihen suhtautumista. Onko sähköavusteinen pyörä itse asiassa polkupyörä (kuten ns. “luomupyörä”) vai moottoriajoneuvo?
Oma taitonsa on myös erilaisten tuntemusten pukeminen sanoiksi. Tämä on aika vaikea laji, jokainen voi koettaa kirjoittaa esimerkiksi siitä, miltä vaikkapa uudet juoksukengät tai pyörä tuntuvat käytössä.
Pyörän ajotuntumasta voidaan kertoa esimerkiksi näin:
Ajossa Following tuntuu juuri siltä kuin geomateriataulukkoa lukiessa lukemalla voi odottaa. Ohjaamo ei ole muutamien muiden modernien traili- ja enduropyörien tapaan supertilava. Vauhtiin päästessä pyörä on kuitenkin vakaa ja liikkumiseen on tilaa. Lyhyt takahaarukka tekee pyörästä todella ketterän ja jopa leikkisän käsitellä. (Fillari-lehti 4/2016, 36).
Samalle tasolle pääsee myös toinen tarkastelussa oleva lehti:
Tulos oli se, että erittäin jäykän kisapyöränkin ajotuntuma oli täsmällinen ja vakaa, mutta samalla pyörä imi hyvin alustan epätasaisuuksia. (Pyöräily+Triathlon 3/2016, 39).
Pyörien teknisiä ratkaisuja kuvataan tarkasti:
Ohjainlaakeri on 62 millin I.D.-mallia, joka mahdollistaa ohjainkulman säädön asteen verran loivemmaksi tai jyrkemmäksi. Tarkkaan mieltymyksistään perillä olevat voivat siis säätää ohjainkulmaa linkussa olevan säädön lisäksi hankkimalla ohjainlaakerin offset-version. (Fillari-lehti 4/2016, 36).
Tarkastelussa olevat pyörät ovat pääsääntöisesti melko kalliita, tuhansien eurojen tai jopa 10 000 euron pyöriä. Tämä on mielenkiintoista, koska pyöräilyn suuret massat eivät todennäköisesti käytä pyöräänsä näin paljon rahaa.
Lopuksi
Molemmissa lehdissä oli asiaa harrastavalle (=minulle) mielenkiintoista sisältöä. Lehdet tuli luettu hyvinkin tarkkaan. Olen aikaisemmin tilannut Fillari-lehteä, mutta havaitsin, että kun pyöräilyasiaa tulee jatkuvalla syötöllä kotiin, lehdet alkavat jäädä lukematta. Samoin on tosin pakannut käymään muidenkin harrastuslehtien kanssa.
Molemmat lehdet ovat Facebookissa, mutta kummallakaan ei ole tiliä Twitterissä. Twitter olisi helppo väline vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden lisäämiseen.
Fillari-lehti on vahvasti verkossa, verkosta löytyvät legendaariset foorumi ja tori. Pyöräily+Triathlon-lehteä lähellä ovat Juoksija-lehden verkkosivut, koska lehti kuuluu samaan kokonaisuuteen kestävyysurheilulehtien Juoksija ja Hiihto kanssa. Omaa verkkosivua tällä lehdellä ei ole.
Fillari-lehden irtonumero maksaa 8,90 euroa ja Pyöräily+ Triathlon-lehden irtonumero 8,60 euroa.
Suosittelen molempia laadukkaita lehtiä pyöräilystä kiinnostuneille. Pyöräily+Triathlon-lehden kautta pääsee tutustumaan myös triathlonin maailmaan.
