Suunnistusta ja savustusta

Urheilu on useimmiten välineurheilua ja välineiden pitää olla kunnossa. Ostin keväällä uudet suunnistuskengät. Päädyin hankkimaan uudistuneet VJ:n Integraattorit. Kengät ovat aivan erinomaiset jalassa, juoksutuntuma on hyvä. Mutta mutta… kun kengillä on juostu 119 km, toinen niistä alkaa olla pahasti rikki. Onko kyseessä ns. maanantaikappale vai näinkö vähän kengät kestävät?

 Kärjen liimaus on irronnut.

 Näilläkö pitäisi juosta Fin-5?

Maanantaina olin vanhimman ja nuorimman pojan kanssa Uran maanantairasteilla Fagerstenin kartalla. Koska piti mennä pienimmän vauhdin mukaan, panostettiin kartanlukuun ja sen harjoittelemiseen. Eli vanhin poika meni itsenäisesti edellä ja muut perässä. Hyvin sujui ja harjoitus oli yksi parhaimmista pitkään aikaan.

Olen sitä ennenkin sanonut, mutta on tavallaan tyhmää ottaa aikaa lasten harjoituksissa, kun se menee sitten usein sellaiseksi koheltamiseksi. Ääritapauksissa vanhemmat vetävät lapsia perässään radalla, jotta saadaan hyvä aika. Ilman ajanottoa tulee keskityttyä paremmin siihen pääasiaan, eli treeniin.

Sama tietty pätee aikuisten harjoitteluun. Yleensä iltarasteilla käydään suunnistamassa rataa (mahdollisimman nopeasti) tai sitten suunnistetaan vain sitä omaa vauhtia. Vaikka olisi hyvä mahdollisuus harjoitella suunnistuksen eri osa-alueita. Rastinottoa, reitinvalintaa jne. Itsekin syyllistyn tähän, vaikka lupasin talvella, että ensi vuonna suunnistusharjoituksissa keskityn taitoon.

Tiistaina kävin Espoorasteilla Kirkkonummella Aavarannassa. Espoorasteilla on hyvät palvelut. Tulospalvelu toimii nopeasti (saman illan aikana) ja on jopa reittihärveli. Rasteilla käy paljon porukkaa. Maastot ovat toisinaan vähän urbaanit, mutta sellaista se on Espoossa ja lähiseudulla.

Viikon aikana sain vihdoin katsottua Jukolan viestin TV-lähetyksen loppuun. Televisiointi oli oikein hyvä ei siinä mitään. Sitä voisi joskus vähän miettiä, saisiko lähetykseen vähän enemmän actionia kuvauspaikkojen valinnalla. Nyt TV-rastit olivat aika pliisuja paikkoja. Entä jos kuvattaisiin enemmän jyrkänteiltä alas tulemista tai ojien ja soiden ylityksiä, jossa rapa roiskuu? Ymmärrän toki, että kaluston vieminen maastoon on vaativaa, mutta kuitenkin.

Katselin myös tätä kuuluisaa NORT-turneeta, eli Göteborgin osakilpailua. Kilpailuformaatti oli aivan kammottava. Sprinttiä yhteislähdöllä, ei hajontoja. Porukat juoksivat ryhmässä pitkin jalkakäytäviä ja puistoja. Tällaista ei kyllä tarvita enempää.

Toki muutakin on tapahtunut kuin tätä suunnistusta.

Eilen oltiin perinteisellä vähintään kerran kesässä toteutettavalla Hangon retkellä. Kuvassa bloginpitäjä uimassa meressä. Olen muuten tässä viime aikoina treenannut hiukan Photoshopin käyttöä..

Savustus kiinnostaa edelleen. Eilen kokeilin ahvenfileiden savustamista. Lopputulos oli ihan ok, kenties vähän vähemmän savua seuraavalla kerralla…

 

 

 

 

 

 

 

 

Savustettua ahventa.

Fin-5 rastiviikko on joka tapauksessa edessä. Suunnistusta ma, ti, to, pe ja la. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon ehjää suunnistusta ja viikko läpi kokonaisuudessaan. Keleistä näyttäisi tulevan kohtuulliset, eli ei tolkutonta hellettä. Helteeseen varauduin jo hankkimalla uuden Camelbak-ratkaisun, sille varmasti tulee käyttöä myöhemminkin jos ei nyt. Viikon tapahtumiin kuuluu myös vanhimman pojan Helsinki Cup, jonne ennätän rastiviikon välipäivänä.

1000 km hiihtoa

Tänään kun hiihtelin Lohjalla aamulenkkiä (32 km), tuli 1000 km hiihtoa tällä kaudella täyteen. Pirkan Hiihdon jälkeen hiihtohalut ovat olleet aika pienet, mutta tuon tavoitteen sain sentään suksittua kasaan.

Latua Lohjalla.

Lenkillä näin sellaisen ihmeen kuin tasatyöntöhiihtäjän, joka lykki isotkin mäetkin ylös tasurilla. Sauvat olivat lähes hiihtäjän mittaiset.

Eilen juoksin 13 km lenkin jäisellä ja lumisella metsätiellä. Kengät pitivät hyvin ja oli kaiken puolin hyvä harjoitus. Se kuitenkin on nyt tullut selväksi, että akillesjänne on samassa kunnossa kuin syksyllä. Aika rauhallisesti sen kanssa pitää ottaa, eli juoksua saa olla ohjelmassa vain maltillisesti.

Hyvä harjoitusviikko on takana. Hiihtoa 4 h 13 min, 57 km ja juoksua 2 h 15 min, 22 km. Perjantain lepopäivänä en malttanut levätä vaan tein vähän vielä kuntopiiriä ja Pilatesta. Ei huvittanut yhtään. Yhteensä kuitenkin koko viikolle treeniä 7 h, joka on ihan kohtuullista ottaen huomioon, että tässä on muutakin tekemistä kuin urheilu.

Sain viikonlopun aikana kirjoiteltua myös muutamia viime aikojen reseptejä ylös tuonne yläpalkin reseptiosastoon. Tänään kokeilemani kreikkalainen Aromikas Kana oli onnistunutta. Eilen Gordon Ramsayn ohjeella tehdyt falafel-pyörykät olivat hyviä, mutta eivät oikein pysyneet kasassa…

Lumitilanteen hyvyys on katsojan silmässä. Hiihtäjän näkökulmasta lumitilanne on hyvä kun voi hiihtää, suunnistajan näkökulmasta lumitilanne on huono kun se ei sula.

Tähän liittyen Karjaan Ura päätti tällä viikolla siirtää Billnäsin keskimatkan. Paimion Rastin Siljarastien sivuilla todetaan optimistisesti kevätauringon jo selvästi sulattaneen lunta.

Vantaalla, sauvarikkoja ja Crema Catalanaa

Aikaisemmin tuli jo ilmi, että palautuminen Pirkasta sujui kohtuullisesti. Niinpä tällä viikolla on tullut liikuttua ihan mukavasti:

ti: juoksu 46 min, 7 km

to: hiihto 51 min, 11.4. km

pe: juoksu 1 h 5 min, 10.4 km

la: hiihto 55 min, 11.4 km

su: hiihto 2 h 10 min, 32 km.

Tänään olin Lohjalla hiihtelemässä vähän pidemmän lenkin. Luistelua, ihan ok keli, ei mitään huippuluistoa kuitenkaan. Ensimmäinen kierros rauhallisesti. Toisella kierroksella joku äijä liimautui kantaan majalta – ei mennyt ohi, eikä jäänyt vaikka kiristin vauhtia. Harjulle noustessa, lähellä Marjutin lenkkiä, pitkässä ylämäessä hyökkäsin ja sain jäämään. Loppu sitten hissuttelua taas.

Toivottavasti ainakin ensi viikonloppuna vielä ehtisi tällaisen pidemmän lenkin. Näin saisi 1000 kilometriä hiihtoa täyteen tälle talvelle. Ei ole vastaavia hiihtokilsoja tullut sitten 1980-luvun.

Tämä viikko on ollut tällaista palauttelua. Ensi viikolla alkaa taas vauhtikestävyysharjoittelu 1/viikko. Juoksua vähän lisään, mutta varovasti, jotta ei tule jalkavaivoja. Sunnuntaisin yritän ehtiä pitkän lenkin juosten, hiihtäen tai pyöräillen. Selkä vaan parani Pirkassa, siksi kuntopiirit ja Pilates alkavat taas. Pitää keskustella harjoittelun yksityiskohdista myös Valmentajan kanssa.

Haavereitakin sattui harjoituksissa, nimittäin torstain lenkillä sauvan hihna katkesi ja lauantaina toinen sauva meni poikki (kuva). Onneksi Pirkassa välineet kestivät.

Ruokapuolella oli melko aktiivinen viikko. Lauantaina tein Täytettyjä munakoisoja jogurttikastikkeen kera. (Kasvisruoan kylkiäiseksi paistoin itselleni ison pihvin).

Sitten tänään hiihtolenkin päälle tein Broilerikuskusta vihannesten kera ja jälkiruoaksi Crema Catalanaa. Aika haastavaa on tehdä pääruokien lisäksi jälkiruokia (joissa on “hiukan” vaikeuskerrointa). CC oli ihan ok makuista, koostumus jäi “hiukan” tavoitteesta. Kun ei ollut kaikkia välineitä, esimerkiksi “pientä kaasupoltinta” sokerin karamellisointia varten. Next time eh..

Täytyy jossain vaiheessa kirjoitella urakalla noita reseptejä tuonne ruoka-osioon. Kuvia en viitsi enää ruoista ottaa, koska niiden ottaminen on niin haastavaa, eikä se onnistu kunnolla ilman kunnon kameraa.

Työviikko oli jälleen intensiivinen. Kävin mm. Vantaalla puhumassa eläkeläisten työhön palaamisesta eräässä tilaisuudessa (kuva Vantaalta). Torstaina panostin kulttuuripuoleen ostamalla Children of Bodomin uuden levyn. 

Suunnistuskausi sen kuin lähenee. Siljarastien kilpailukutsu on julkaistu. Kauden avaus siellä sitten.

Hiihtolomakuulumiset

“Hiihtoloma” on sitten takanapäin. Muutamia kilsoja tuli hiihdettyäkin.

Ensin kuitenkin yli yön reissu Tampereelle. Majoittuminen keskustaan. Siitä sitten lenkki Kaupin Urheilupuistoon. Erittäin hienossa kunnossa olivat baanat siellä. Hiihtäjille omat reitit ja ilman suksia liikkuville omansa, joten mitään vastakkainasettelua näiden ryhmien välille ei pääse syntymään. Hangen kellertävästä väristä päätellen koiran ulkoiluttajiakin oli ollut runsaasti liikkeellä. Poikkesin lenkillä myös Näsijärven jäälle ja juoksin siellä pienen pätkän. Jäällä oli opiskelijoiden pilkkikisat ja heille tuntui olevan harras tunnelma. Tunsin toiseutta ja juoksin pois.

 

  

  

 

 

 

 

 

Tampere.

Frenckellin aukiota -20 C.

Sitten päivällinen The Grill ravintolassa. Ensin kevyet alkupalat (ks. kuva alla) ja sitten pääruoaksi listalta nro. 24, “Pepato Argentino” (200 g). Suosittelen. Jaksaa hiihtää kun syö välillä kunnon lihaa.

Alkupaloja.

Sitten Tampereen Työväen Teatterissa Lämminveriset. Jälleen voin suositella lämpimästi. Erinomaisia näyttelijäsuorituksia ja purevaa näkemystä Suomen nykytilasta ja/tai tulevaisuudesta. Samaiseen trilogiaan kuuluva “Suomen Hevonen” tuli nähtyä 2 vuotta sitten Porissa Kirjurinluodon kesäteatterissa. Hivenen kärjistäen tässä nyt nähdyssä kappaleessa oli enemmän viiltävää sosiaalipoliittista analyysiä kuin kokonaisessa Janus-lehden vuosikerrassa. Kaikenlainen taltiointi oli teatterissa kielletty, joten mitään kuvamateriaalia ei tässä tietenkään ole tarjolla.

Auton ikkunasta näin Hämeenkyrön Ylöjärven tienoilla Pirkan hiihdon latubaanoja jotka odottelivat hiihtäjiä.

Sitten pari päivää Honkajoella. Siellä pari puolipitkää hiihtolenkkiä eli hiukan alle 20 km legendaarisella “vitosella”. Hiukan alimittainen se vitonen oli gps:n mukaan. Kelit olivat todella nahkeat, mutta hiihtourakat tulivat tehtyä. Muutamia hiihtäjiä siellä oli tahkoamassa latuja allekirjoittaneen lisäksi. Lämmittelyksi vähän säpää poikien kanssa pihassa.

Karjaalla sitten vielä tänään sellainen rento 10 km juoksu Billnäsin kautta. Ei viitsi enää hirveästi repiä kun on Pirkka jo niin lähellä. Ihan hyvässä juoksukunnossa tuntuvat jalat olevan, ainakin näillä vauhdeilla.

Sitten katse tulevaisuuteen. Muutamia hyvänoloisia keittokirjoja on tullut hankittua. Ensinnäkin Gordon Ramsayn Maailma Keittössä ja toinen uusi kirja on nimeltään Lähi-idän keittiö. Alustavasti näyttää siltä, että niissä on varsin mielenkiintoisia reseptejä joita ensi viikonloppuna jo kokeillaan.

Tulossa lähiaikoina Pirkan hiihdon alustunnelmat ja katsaus alkuvuoden harjoitteluun.

Yli 700 km

Tänään kun hiihtelin alla kuvatunlaisissa idyllisissä maisemissa vajaat 15 km, ohitin samalla 700 kilometrin rajapyykin tämän talven osalta. Tänä viikonloppuna on ollut aika kireät pakkaskelit hiihdellä, sellaista 10-20 astetta eri päivinä. Perjantaina hiihtelin 15 km ja eilen vähän pidemmän lenkin eli 32 km. Pitkällä lenkillä aikaa meni sellaiset 2 ja puoli tuntia. Pari kertaa joku iskeytyi kantaan, mutta ei päässyt ohi. Tarkemmat kuvaukset harjoittelusta luettavissa harjoituspäiväkirjasta.

Maisemaa Virkkalan ja Lohjan väliltä (Nokia E75).

Kolme viikkoa on Pirkan hiihtoon. Tavoiteaika on sellaiset 7 h 30 min. Keli tekee sitten varmaan ainakin puoli tuntia suuntaan ja toiseen. Lähden sellaista hiukan alle 5 min kilometrivauhtia menemään ja sitä pitäisi jaksaa se 90 km.

Kunto on ihan kohtalainen. Valmistautumista on nyt haitannut lähinnä selän nitkahtaminen viime viikolla. Puolitoista viikkoa se on jo ollut kipeä, enkä ole kovavauhtisia juoksu- tai hiihtoharjoituksia uskaltanut tehdä. Kyllä se hiihtämisen sallii, mutta pidemmillä lenkeillä alkaa olla tuntemuksia. En ole selkää erityisemmin hoitanut, enkä lääkärissä käynyt (ei siellä joka viikko voi juosta). Parempaan suuntaan selkä on kuitenkin menossa, ensimmäisinä päivinä oli “melko” vaikeaa sängystä ylöspääseminen, nyt se jo sujuu.

Ensi viikonloppuna hiihdän vielä viimeisen pidemmän lenkin, ehkä 25-30 km ja sitten vain pientä hiihtelyä ennen h-hetkeä. Uudessa Hiihto-lehdessä oli valmistautumisohjeita, keskeistä oli se, että viimeisenä kahtena viikkona ei kunnolle ehdi tehdä mitään erityistä ja pitää vain malttaa rauhoittua. Samaa sanoi Valmentajakin.

Urheilusta puheenollen. Suunnistus.netissä on hiljan julkaistu pari todella hyvää suunnistusjuttua (Talentit tulikokeessa ja Viestejä Vierumäeltä) . Niihin tietty liittyy asianmukaiset leirille osallistuneiden blogikirjoitukset (ks. esim. Jere Pajunen).

Yksi esimerkki sitoutumisesta harjoitteluun löytyy Olli-Markus Taivaisen harjoituspäiväkirjasta. Eli siellä sitä on tehty kuntopiiriä bussimatkan aikana. Sitä samaa voisi tehdä junamatkoillakin rantaradalla. Ainakin niinä kertoina kun junan myöhästyminen syö illan harjoitteluajan.

Alkuviikosta tehdystä Kuopion matkasta jo tuli raportoituakin. Toinen viikon erityistapahtuma oli luento Helsingin Yliopistossa. Ennen luentoa kun istahdin penkille odottelemaan, kuulin kuinka opiskelijat käytävällä puhelivat regressioanalyysistä, summamuuttujista ja tuloerojen kasvusta.

Ruokarintamalla kokeilin tänään uutta ja tein vanhaa. Olen aiemmin suhtautunut hivenen epäluuloisesti erilaisiin sitruunajuttuihin, mutta tämä sitruunakanaohje oli todella hyvä. Lisäksi tein falafel-pyöryköitä tämän ohjeen mukaan ja vielä omatekoista tsatsikia (näemmä kuopiolaisittain).

Se on sitten viimeinen työviikkoa ennen hiihtolomaa edessä. Kolme esitelmää olisi ohjelmassa muiden työasioiden lomassa. Tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina. Keskeisenä teemana (yllättäen) työssä jatkaminen ja sen tukeminen.