Onnistuin kauden pääkisassa, eli Portugalin Ironmanilla.
Seuraavassa vähän tarkemmin eri näkökulmista.
Ensin kokonaisharjoittelun määrä, joka ilmenee kuviosta 1. Näkyy, että tunteja tuli hyvin, eli kymmenen tuntia enemmän kuin aikaisempana ennätysvuonna 2021.
Kuvio 1. Kokonaisharjoittelu tunteina 2018-2024.
Harjoittelun määrä eri lajien osalta näkyy taulukoista 1 ja 2. Päähavainto on, että kaikissa triathlonin lajeissa harjoittelumäärät kasvoivat. Pyöräilykilometrejä tuli hieman alle 6000. Juoksua tuli kivasti, eli noin 1300 kilometriä ja uintiakin 230 kilometriä. Huomionarvoista on, että uinnin määrä lähes kaksinkertaistui edelliseen vuoteen nähden. Voimaharjoittelua on tehty koko vuosi suunitelman mukaan, mutta määrä on hieman laskenut.
Taulukko 1. Tuntimäärät lajeittain 2018-2024.
2018
2019
2020
2021
2022
2023
2024
Pyöräilyä
129
169
138
295
233
218
253
Maastopyöräilyä
64
37
134
56
72
–
–
Juoksua
79
85
84
62
50
118
153
Uintia
56
43
19
23
34
47
90
Kuntosalia
55
34
30
32
50
41
32
Taulukko 2. Kilometrimäärät lajeittain 2018-2023.
2018
2019
2020
2021
2022
2023
2024
Pyöräilyä
3244
4120
3221
6693
5156
5297
5914
Maastopyöräilyä
1187
697
2429
1001
131
–
–
Juoksua
748
803
780
569
595
1040
1351
Uintia
156
120
50
57
82
122
230
Pohdintaa eri lajien suhteen:
Pyöräily: Harjoittelu on monipuolistunut sekä trainerilla että ulkona. Eri mittaisia lenkkejä ja eri tehoaluilla tapahtuvia harjoitteita on kuulunut ohjelmaan. FTP-testin arvo ei vuoden aikana parantunut merkittävästi, mutta pystyin ajamaan vahvan pyöräosuuden Cascaisissa ja tein enkat Turussa ja Vierumäellä, joten kyllä sitä kehitystäkin tapahtui. Fiilis, että pyöräosuuden aikana palautui nopeasti mäistä.
Juoksu: Juoksussa tapahtui selvää kehitystä. Koko vuoden ohjelmassa oli systemaattista vauhtikestävyyden parantamista. Turun testijuoksussa tuli hyvä tulos kympillä, Vierumäellä juoksun vahvan kympin ja Portugalissa maraton meni triathlonin yhteydessä alle 4.30.
Uinti: Uintiharjoittelua on ollut paljon ja harjoitteet ovat olleet monipuolisia. Kisoissa ajat eivät kuitenkaan osoita suurta kehitystä. Voisi ajatella, että parannuksia tulisi tekniikkapuolen ohjatulla treenillä, mutta sellaisia ei nyt oikein mahtunut ohjelmaan viime vuonna. Ehkä hieman yllättäen kuitenkin uinti on lajeistani vahvin triathlonissa, eli suhteellisesti pärjään siinä parhaiten. Tämä alkoi kuitenkin tasoittumaan viime vuonna kun paransin juoksua. Uintiin liittyy myös se, että ehkä alisuoritin kisoissa uinnissa tyytyen mukavuusalueella lätkyttelyyn. Ensi vuonna sitten ahnaammin heti uinnissa!
Tapahtumiin osallistuminen
Suunnistin alkuvuonna muutamissa kisoissa, se oli ihan kivaa, mutta lopetin suunnistuksen Uudenmaan Rastipäiviin. Ei oikein mahtunut ohjelmaan sen jälkeen.
Osallistuin kahteen gravel-pyöräilytapahtumaan, eli Gravel Primaveraan Espoossa ja Falling Leaves-tapahtumaan Pajulahden ympäristössä. Mukavia tapahtumia molemmat. Falling Leavesin 144 km pyörän jälkeen oli vielä tosi hyvä kympin juoksu, joka valmisteli kivasti Portugaliin.
Yksi erillinen juoksutapahtuma oli, eli Aurajoen Yöjuoksu heti keväällä testijuoksuna. Tosi hyvä tapahtuma ja hyvä tulos.
Päälajissa triathlonissa oli kohtalaisen vilkas vuosi. Kaksi puolimatkan kisaa ensin Lahdessa kesäkuun lopussa ja sitten Turussa heinäkuussa. Nämä kisat eivät menneet kovin hyvin. Sitten oli perusmatka Vierumäellä, jossa sain ilahduttavan hyvän tuloksen ja hallitun kisasuorituksen. Kilpailukauden kruunasi täysmatkan kisa Portugalin Cascaisissa, joka oli hyvä kisa kaikin puolin. Tarkemmat kisaraportit linkeissä.
Näkymät ensi kauteen
Hyvin sujuneen kauden jälkeen on mukava kääntää katseet seuraavaan vuoteen. Kauden päätavoite on täysmatka Hampurissa jo kesäkuun alussa. Sieltä pitäisi muutamassa viikossa toipua Finntriathlonin Vierumäen kisaan ja sitten heinäkuun Challenge Turkuun. Koska Hampurissa reitti on hyvin tasainen, on tavoitteena lähteä hakemaan selkeästi kaikkien aikojen nopeinta täysmatkan suoritusta. Keväisen testijuoksun teen Helsinki Spring Marathonissa (10 km) ja varmaan tulee osallistuttua pariin gravel-kisaankin (Primavera Porvoon suuntaan ja ehkä Falling Leaves syksyllä).
Vuoden vaihtuessa on hyvä aika jälleen vetää yhteen vanhan vuoden liikunnalliset saavutukset ja saavuttamatta jättämiset. Otsikon alavireisyys viestii, että kausi ei pitänyt sisällään pelkästään positiivisia tapahtumia.
Liikunnan kokonaismäärä oli lähes liikuttavan lähellä edellisen vuoden lukuja. Kokonaismäärä 308 tuntia (kokonaismäärä 2016 311 tuntia). Lajeittain määrät tunneittain ja kilometreittäin olivat seuraavat:
Kävely tuli pääosin heinäkuun aikana, kun olin “telakalla” solisluun murtuman vuoksi, enkä pystynyt tekemään mitään muuta lajia.
Tuntimäärä ei ole kokonaisuudessaan häävi, mutta se on määrä, jonka pystyin pendelöinnin, töiden ja muiden kiireiden lomassa tekemään.
Uinnin suhteen määrät nousivat selkeimmin aikaisempaan verrattuna. Ilman parin kuukauden uintitaukoa kesällä uinnin määrä olisi ollut lähellä 200 kilometriä kokonaisuudessaan.
Kaksijakoinen kausi
Sanonta “oli kaksijakoinen” on paikallaan kuvaamaan vuoden 2017 kulkua liikunnan näkökulmasta. Taustalla oli innostuminen uudesta lajista, eli triathlonista. Uuden lajin myötä vanha laji, suunnistus, jäi toistaiseksi vallan pois ohjelmasta.
Lajivaihdosta silmällä pitäen keväällä harjoittelu kohti kauden alkua sujui kohtuullisen hyvin pitkine pyörälenkkeineen.
Osallistuin kahteen alkukauden kilpailuun, eli TuusulanjärviTriathloniin ja Vantaa Triathloniin. Suoritus kisoissa oli kunnon mukainen ja sain vähän kisakokemusta. Kisaraportit Tuusulasta ja Vantaalta.
Kesäkuun lopussa kaaduin kuitenkin pyörällä sen verran pahasti, että mursin solisluuni. Jouduin perumaan loppukaudelle suunnittelemani kisat, mm. Joroisten legendaarisen puolimatkan. Tarinaa kaatumisesta löytyy tästä ja toipumisesta tästä.
Edessä oli pienimuotoinen seikkailu terveydenhuollon pyörteissä ja sen jälkeinen kuntoutuminen. Liikunnassa piti siirtyä korvaaviin lajeihin, ensisijaisesti kävelyyn.
Käden toipuminen tapahtui lähes prikulleen kirjoissa ja netissä kerrottujen aikataulujen mukaisesti. Alkusyksyn aikana pystyin sitten jo pyöräilemään, juoksemaan ja lopulta uimaan.
Syksyn aikana palasin jo normaaleihin viikkoharjoituksiin, perusrytmin ollessa kaksi juoksua, kaksi uintia ja kaksi pyöräilyä.
Kauden 2018 tavoitteet
Tulevalle kaudella on jo asetettu tavoitteet. Kisakalenteriin on bookattu seuraavat kisat:
TuusulanjärviTriathlon
Vantaa Triathlon
Lahti Ironman 70.3.
Ironman Tallinn
Eli tavoitteena on ensi vuonna suorittaa kahden kauden avaukseen liittyvän ja kisarutiineja kartuttavan normaalimatkan jälkeen ensin ensimmäinen puolimatka Lahdessa ja sitten täysmatka Tallinnassa.
Täysmatkan suorittaminen on tietenkin hieman yläkanttiin oleva tavoite. Iän karttuessa edellytykset täysmatkan suorittamiselle kuitenkin vain huononevat vuosi vuodelta.
Suunnitelman toteutusta voi uhata lähinnä loukkaantuminen joko urheiluvammojen tai pyörällä kaatumisen muodossa. Vammojen suhteen pari sellaista heikkoa kohtaa löytyy, joiden kanssa on syytä olla varovainen.
Itse suorituksessa uinti ja pyöräily sujunevat kohtalaisesti, juoksussa kärsimyksen määrä tulee nähtäväksi. Edellisen maratonin taisin juosta vuonna 2001.
Tavoiteaika olkoon Tallinnassa noin 12 tuntia. Tavoitetta voi säätää Lahden puolimatkan jälkeen.
Triathlon-pyörä on huollettu tulevaa kautta varten.
Harjoittelu ensi kautta kohti on ihan hyvässä kuosissa. Traineri-harjoittelua on kasassa hyvä määrä ja uinnissa pohja on parempi kuin vuosi sitten.
Muutakin kuin kilometrien ja tuntien laskemista
Vuoden aikana on ollut mahdollisuus nähdä lenkeillä vähän muitakin maisemia kuin Karjaan pururataa. Työmatkoilla lenkkivarusteet onkin aina syytä pitää mukana.
Singaporessa lenkkimaasto kulki paikallisen Formula-radan maisemissa. Austinissa Texasissa poikkesin yhdellä aamulenkillä Lance Armstrongin omistamassa pyöräkaupassa.
Singaporen rantoja.
Mellow Johnny’s pyöräliike on Lance Armstrongin omistama.
Viime vuosina on tullut tavaksi, että olen vuoden vaihtuessa kirjoitellut kuluneesta vuodesta liikunnan ja erityisesti suunnistuksen näkökulmasta. Tänä vuonna suunnistuskauden analysoiminen on aikaisempaa pienemmässä roolissa osana laajempaa vuosiarviointia. Kausianalyysiä ennen kirjoitan hieman yleisemmällä tasolla liikunnan harrastamisesta ja merkityksestä.
Liikunnan merkitys
Olen lähes aina harrastanut liikuntaa muodossa tai toisessa. Nuorena hiihdin ja pelasin pesäpalloa piirikunnallisella tasolla. Opiskeluaikoina pelasin pesäpalloa ja lenkkeilin. Sitten harrastin maraton-juoksua. Vuonna 2008 “löysin” suunnistuksen, johon hurahdin aika suurestikin. Nyt olen taas hieman uusien harrastusten äärellä, kuten alempaa ilmenee.
Parhaassa fyysisessä kunnossa koskaan olin tuon maraton-harrastuksen aikaan. Valitettavasti harjoituspäiväkirjoja ei ole säilynyt tuolta ajalta, jotta olisi mahdollista arvioida harjoittelun määrää, mutta muistan sen tunteen, kun juoksu kulki äärimmäisen kevyesti.
Liikuntaharrastuksen painopisteet ovat vaihdelleet lajien ja tavoitteiden näkökulmasta. Helpoiten tulosten parantaminen onnistui juuri maratonin kohdalla. Olin tuolloin tosin nuorempi ja harjoittelu puri paremmin.
Suunnistuksen kohdalla parantaminen on ollut huomattavasti vaikeampaa. Onhan kyse sekä fyysisestä että taidollisesta puolesta. Fyysinen kuntoni ei oikein koskaan ole ollut ihan toivotulla tasolla suunnistukseen. Suunnistuksessahan tarvitaan todella hyvää kuntoa, koska metsässä eteneminen on raskaampaa kuin esimerkiksi asvaltilla rullaaminen. Myös taidollinen kehittyminen on niinikään ollut uskomattoman vaikeaa sen jälkeen kun perusasiat on opittu.
Ikääntyminen vaikuttaa, mutta ei dramaattisesti
Iän karttuminen hidastaa kehitystä liikunnassa vääjäämättä. Nimenomaan kehitystä on vanhempana vaikeampaa saada aikaan. Jonkinlainen tason ylläpitäminen tuntuu sen sijaan kohtuullisen helpolta. Eri harrastuksissa on tullut nähtyä, että todella hyvä fyysinen kunto on mahdollinen esimerkiksi 45, 50 ja 60-vuotiaalle.
Kirjanpitoni osoittaa, että erityisen aktiivista liikunnan harrastamista on tällä hetkellä takana noin kuusi vuotta (liikunnan määrä noin 300 tuntia vuodessa).
Viime aikoina olen pyrkinyt liikkumaan kohtuudella ja monipuolisesti. Muistissa on, että ylilyönnit (yritykset kehittää kuntoa nopeasti) johtavat lähes vääjäämättä erilaisiin loukkaantumisiin ja tätä kautta tauon pitämiseen liikuntaharrastuksissa.
Erityisen hienoa liikunnassa on uusien lajien löytäminen. Jos samaa lajia harrastaa vuosia tai kymmeniä vuosia, on kyllästyminen mahdollista. Uuden lajin aloittaminen voi lisätä motivaatiota huomattavasti.
Omalla kohdallani tuntuu siltä, että liikunnan harrastaminen tulee aina vain tärkeämmäksi yleisen jakamisen näkökulmasta. Voin monelta osin jakaa Yrjö Rautionkirjoituksen ajatukset. Liikunta antaa työvirettä, ei pelkästään fyysisessä, vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkisessä mielessä.
Kilpailu ja verrokit
Yksi näkökulma liikuntaan on kilpailullisuus. Pikku hiljaa alan yhä enemmän ajatella, että tärkeää on itse liikunta. Tosin vieläkin on mukavaa huomata, kun pystyy päihittämään kanssakilpailijoita tai saa muuten hyvän tuloksen kilpailussa. Omalla liikuntaharrastuksellani olen saavuttanut ikäisekseni hyvän “kansalaiskunnon”, mutta olen kaukana mistään huippukunnosta.
Vähemmän kilpailullista ajattelutapaa avittaa myös se, että en ole pitkään aikaan ollut lähelläkään kärkisijoituksia missään harrastamissani lajeissa. Toisaalta kun lähellä on ihmisiä, joiden fyysinen kunto on huomattavasti parempi kuin itsellä, saa realistista perspektiiviä.
Ajasta on pulaa, mutta ajankäyttöön voi vaikuttaa
Liikunta vaatii aikaa siinä missä muutkin harrastukset. Aika saattaa olla kortilla työn, perheen, työmatkojen tai muiden harrastusten takia.
Itse pyrin vaihtamaan passiivisen ajan aktiiviseen liikunnan harrastamiseen silloin kun se on mahdollista. Esimerkiksi jos kuljetan lasta peliin tai harjoituksiin, käyn pelin tai harjoitusten aikana lenkillä sen sijaan, että seisoisin kentän laidalla.
Television katsominen arki-iltana on myös helppo vaihtaa lenkkiin. Työmatkoilla lähes aina käyn juoksemassa ja näin tutustumassa vieraaseen kaupunkiin. Aika liikuntaan useimmiten löytyy, jos sen kokee tarpeelliseksi.
Edessä on vielä kenties se askel, että otan erilaiset “mikrohetket” liikunnalliseen käyttöön. Eli esimerkiksi samalla kun kahvi valuu aamulla, on mahdollista tehdä esimerkiksi lankkua tai vastaavaa liikettä.
Paremmat välineet ja uudenlainen yhteisöllisyys
Liikunnan harrastamisen konteksti on muuttunut viime vuosina. Harrastajille on tarjolla yhä halvempaan hintaan yhä monipuolisempia laitteita fyysisen kunnon ja suoritusten analysoimiseen. Syke- ja aktiivisuusmittarit voi kytkeä erilaisiin verkkoalustoihin, joissa on mahdollisuus analysoida suoritysta hyvinkin sofistikoidusti.
Toinen aspekti on uusi yhteisöllisyys. Sosiaalisessa mediassa on mahdollisuus seurata huippu-urheilijoiden tai “tavisliikkujien” harjoittelua blogeista tai muista kanavista. Vinkkejä suorituksen tai harjoitusten parantamiseen on tarjolla valtavasti, samoin kuin kannustusta ja vertaistukea esimerkiksi erilaisten loukkaantumisen kohdalla.
Välineet ja yhteisöt voivat monelle olla arvokas harrastuksen mielekkyyden lisääjä ja motivaation ylläpitäjä.
Liikunta vuonna 2016
Harrastamani liikunnan määrä kokonaisuutena on esitetty alla olevassa kuviossa. Tavoitteena oli liikkua vuoden aikana 300 tuntia, joka ylittyi ilahduttavasti noin kymmenellä tunnilla. Kokonaistuntimäärät ovat olleet viime aikoina tätä suuremmat vain vuonna 2011, jolloin tunteja tuli yhteensä 337. Yhteensä lähdin vuoden 2016 aikana lenkille tai muuhun harjoitukseen 285 kertaa ja liikunnallista etenemistä tuli mittariin noin 3500 km.
Olen ollut melko ankara tuntien merkkaamisessa, eli esimerkiksi ruohonleikkuuta tai lumitöitä en ole merkattu (tietenkään). Löysimmät merkkaukset tulivat edellisenä vuotena mustikan poimimisesta, josta merkkasin muutaman tunnin “vaellusta”. Tässä kirjanpidossa ei mustikanpoimintaa ole kirjattu lainkaan.
Liikunnan harrastaminen on ollut suhteellisen monipuolista, eniten tunteja on tullut juoksusta (63 h) ja maastopyörällä ajosta (55 h). Maantiepyörällä ajoa on tullut 42 tuntia ja kuntosalia 37 tuntia. Hiihtoa tuli yhteensä 65 tuntia jakautuen vapaaseen tyyliin (34 tuntia) ja perinteiseen (23 tuntia). Hallissa tuli uitua syyskaudella 32 tuntia. Suunnistusta tuli mittariin vain 19 tuntia.
Hiihto
Hiihtokaudessa ei juuri ollut kohokohtia. En osallistunut mihinkään pitkänmatkan hiihtoon. Etelä-Suomen vähälumisen talven vuoksi hiihtäminen oli lyhyellä radalla hiihtelemistä, joka tietenkin on parempi kuin ei mitään. Vuoden lopullahan näytti lupaavalta, kun marraskuussa pääsi ladulle. Ne lumet kuitenkin menivät ja edessä oli palaaminen kesäisempiin lajeihin.
Suunnistus
Suunnistuskausi sujui tutulla kaavalla. Alkukauden pari kisaa (Ankkurirastit ja Silja-Rastit) menivät ihan hyvin, mutta sen jälkeen oli vaikeampaa. Suoritukset olivat huonoja, tuli hylsyjä ja keskeytyksiä. Fyysinen kuntokin laski alkukesästä. Jukolan viesti Lappeenrannassa oli kuitenkin tason mukainen suoritus ja tunnelmaltaan mukava, vaikka olosuhteet olivatkin haasteelliset.
Rastiväli OK Raseborgin kansallisista Go Pro:lla kuvattuna. Edessä juoksee Marko Loukkalahti.
Pakko kuitenkin myöntää, että ehkä ensimmäistä kertaa koskaan, syystä tai toisesta, menetin hetkellisesti kiinnostukseni suunnistukseen kesällä. En käynyt yksilläkään kuntorasteilla koko kauden aikana. Alkusyksyn yösuunnistukset ja jopa arvokisat (pitkän automatkan vuoksi) jäivät myös väliin.
Kenties innon lopahtamiseen vaikuttivat huonosti sujuneet alkukesän kisat ja toisaalta juoksuun liittyvä rasitusvamma (ks. alempana). Yksi vaikuttava tekijä saattaa myös olla se, että olen tällä hetkellä perheen ainoa suunnistaja, eikä (ainakaan pitkille kisareissuille) ole mukava lähteä yksin. Loppukaudesta oli kuitenkin todella hienoa osallistua Oravatonniin ja vielä Raatojuoksuunkin.
Juoksu
Juokseminen on tietenkin ollut harjoittelun kulmakivi. Tässä suhteessa kausi sujui hyvin, kunnes kesämökin kovalla hiekkatiellä heinäkuussa juostut pari ihan normilenkkiä herättivät vanhan vaivan akillesjänteessä. Pidin juoksutaukoa parisen kuukautta (joka näkyy notkahtaneessa juoksun määrässä yllä olevassa kuviossa).
Jalka ei vieläkään ole kunnossa, mutta se on nyt parempi. Olen hoitanut jalkaa juoksemisen vähentämisellä ja venytyksillä. Ensin pidin ns. totaalitaukoa, sitten vähensin juoksemista ja siirsin kaikki lenkit “pururadalle”. Käytän sitaatteja, koska Karjaan pururadalla ei juuri purua ole. Tällä hetkellä juokseminen on ihan ok, jos määrän pitää maltillisena.
Pyöräily
Pyöräilykilometrejä tuli tavoitteiden mukaisesti (1000 km maantiepyörällä ja 1000 km maastopyörällä). Uusi maastopyörä innoitti ajamaan metsäteillä.
Video paluumatkalta Helsingistä Karjaalle. Edessä pyöräilee Hans Löflund.
Maantiepyöräilyssäkin kilometrit tulivat täyteen, mutta mihinkään erityisiin sankaritekoihin en yltänyt. Kerran kävin Helsingissä pyörällä, mutta muuten lenkit olivat varsin maltillisia ja kakku- ja leivoskahveihin keskittyviä. Jotenkin pyöräilystäkin, erityisesti maastopyörällä tehdystä, loppui motivaatio loppukaudesta. Pyöräily oli myös “sunnuntai-pyöräilyä”, joka ei juuri fyysistä kuntoa kehittänyt. Olin aikeissa osallistua Etelä-Kärjen ajoihin, mutta aikatauluhaasteiden vuoksi jäi osallistumatta.
Video maastopyörällä tehdystä uintiretkestä.
Triathlon
Kun kaikki edellä mainitut lajikuvaukset ovat jossain määrin alavireisiä, uuteen nousuun pääsin uuden lajikokeilun myötä alkusyksystä. Osallistuin pienimuotoiseen triathlon-tapahtumaan, jota voisi luonnehtia itselleni triathlon-kokeiluksi. Kokeilun myötä hurahdin lajiin ja olen tehnyt ensi kaudelle suunnitelmia harrastuksen aloittamiseksi.
Uinti
Triathlon-kiinnostuksen herättyä oli luontevaa lisätä uintitreenin määrää. Muutaman kerran ehdin uimaan avovedessä ja syksyllä kymmeniä kertoja hallissa. Kilometrejä puolessa vuodessa on kertynyt noin 80. Olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota tekniikkaan lukemalla ja katsomalla videoita sekä hankkimalla palautetta. Tuntuu siltä, että olen jonkin verran kehittynyt uinnissa ja onhan tässä vielä aikaa puolisen vuotta ensi kesään.
Kun edellä tuli esiin, että tietyissä lajeissa olen havainnut kyllästymistä, täytyy sanoa, että uinti on yksi eniten liikunnallista mielenkiintoa ylläpitävistä lajeista tällä hetkellä.
Kuntosali
Kelien muuttua haasteellisemmiksi olen yleensä vuodenvaihteen tienoilla käynyt muutaman kuukauden verran kuntosalilla. Lihaskunto on tällöin parantunut huomattavasti ja tietenkin tämän jakson jälkeen taas vastaavasti mennyt takapakkia. Järkevää olisi tietenkin jatkaa kuntosaliharjoittelua läpi vuoden edes ylläpitävästi.
Lyhytkin intensiivinen jakso kuntosalitreeniä vaikuttaa myönteisesti arkielämässä esimerkiksi ryhtiin. Hyödyt tulevat myös kaikkiin muihin lajeihin.
Kuntosalitreenikin on maistunut. Olen tehnyt erilaisia juoksuun ja uintiin liittyviä harjoituksia, kesto yleensä noin tunti. Paikkakunnalla on avautunut uusi kuntosali, jossa treeniolosuhteet ovat kohdallaan. Tavoitteena voisi vuonna 2017 olla, että jatkaisin kuntosaliharjoittelua läpi vuoden.
Vuoden 2017 tavoitteet
Tavoitteena, kuten joka vuosi, on päästä hiukan parempaan fyysiseen kuntoon. Koska aikaa on käytössä niukasti, tarkoituksena on satsata harjoittelun laatuun. Määrän osalta tähtään jälleen 300 tunnin ylitykseen. Yleensä sitä kuitenkin huomaa, että on siinä samassa kunnossa kuin aikaisemminkin.
Alkukaudesta varmaan tulee käytyä parissa suunnistuskisassa (Silja-Rastit tai Ankkurirastit).
Kesällä aion osallistua muutamaan triathlon-kisaan. Kauden päätavoite on heinäkuun puolivälissä oleva Joroisten puolimatka ja siitä selviäminen kunnialla. Tätä ennen pitäisi saada kisakokemusta parista kolmesta normaalimatkan kisasta.
Syksyllä on sitten taas hyvä käydä suunnistuskisoissa. Kenties kuitenkin niin, että kovin pitkille suunnistusreissuille en jaksa lähteä.
Singaporen rantoja.
Mellow Johnny’s pyöräliike on Lance Armstrongin omistama.