Tosiaan tänään toteutin jo viime vuonna aktualisoituneen suunnitelman työmatkan taittamisesta pyörällä. Viime vuonna homma jäi toteutumatta kiireiden vuoksi.
Matkaa oli melko tarkasti 80 km ja aikaa kului yhdellä yhdistetyllä kahvi- ja tviittauspaussilla 4 h. Lisäksi pysähtelin ottamaan kuvia muutaman kerran.
Matka sujui oikein hyvin tai siis olin yllättynyt kuinka vaivattomasti Helsinkiin pääsi pyörällä.
Aluksi oli vähän kylmä, eli siis tuossa neljän maissa aamuyöllä lämpömittari näytti noin 13 astetta. Matkan edetessä lämpeni ja Helsinkiin saavuttaessa oli jo kuuma ja kostea keli.
Aluksi oli aika hiljaista, muutamat rekat ujelsivat tiellä. Kivenlahden jälkeen alkoi olla urbaanimpaa ja työmatkapyöräilijöitä oli yhä enemmän liikenteessä. Liikenne oli varsin sujuvaa joskin Espoossa ja Helsingissä jouduin pysähtelemään liikennevaloissa jonkin verran.
Pickalan ABC aukesi parahultaisesti kun tulin paikalla ja poikkesin kahville. Ei olis ollut pakko pitää taukoa, mutta tämän retken tavoitteena ei ollut kurjuuden maksimointi.
Tapiolassa ja Lauttasaaressa tein ehkä vähän koukkua kun en ollut nähnyt vaivaa reitin tarkkaan tiedustelemiseen. Mutta ei tässä ollut niin minuutinpäälle kiire.
Vaarallisinta oli varmastikin Hangontien/Länsiväylän luiskat, joissa olin todella varovainen.
Helsingin päässä huippuhetkenä oli ajaminen Baanaa pitkin, ihan siisti baana se on.
Pyörän jätin työpaikalle ja tuon sen autolla kotiin. Ihan hyvin sen voisi ajaakin, mutta mieluummin käytän sen ajan vaikka suunnistamiseen.
Ehkä suurin palkinto koko reissusta oli kollegan kysymys joka vapaasti mukaillen oli: “Mitä järkeä on herätä kello 3.30 ja pyöräillä 80 km”. Niinpä.
On mahdollista, että tästä tulee vuosittainen perinne ennen kesäloman alkua.

Työmatkapyöräilijä herää aikaisin ehtiäkseen töihin.

Tästä pyörän nokka kohti Helsinkiä.

Liikenne on hiljaista alkumatkasta.

Aurinkokin pilkistää ja valaisee työmatkapyöräilijän reittiä.

Kitkerää kahvia ja tuoreehko munkki.





