Takana uinti Tampereen uintikeskuksessa työmatkan yhteydessä.
Olen harrastanut erilaista kestävyysurheilua lähes koko ikäni. Kilometrejä ja tunteja on takana kohtalaisen paljon. Strava on tilastoinut liikkumistani vuodesta 2017 ja tässä ajassa tähän päivään mennessä juoksua on tullut 8000 km, pyöräilyä 37 000 km ja uintia 850 km.
Olen osallistunut hienoihin urheilutapahtumiin, kuten yli kymmeneen maratoniin, Pirkan hiihtoon, Vasaloppettiin, Jukolanviestiin ja viiteen täyden matkan triathlonkisaan. Tärkeitä elementtejä harrastuksessani ovat olleet paitsi puhdas halu liikkua ja harrastaa, elämyksellisyys tapahtumien kautta.
Olen pitkään treenannut tyylillä, jossa harjoitellaan mitä harjoitellaan sen mukaan, mitä muuhun viikko-ohjelmaan mahtuu. Viime vuoden lopulla aloitin uudenlaisen vaiheen, kun aloin harjoittelemaan valmentajan ohjauksessa. Tämä on tarkoittanut myös viikko-ohjelmia treenin suhteen.
Työssä käyvällä ihmisellä ohjelman mukaan treenaaminen tarkoittaa ainakin kahden viikko-ohjelman yhteensovittamista. Lisäksi on muuta elämää. Kuten Joe Friel toteaa kirjassaan The Triathletes Training Bible (Velo Press 2016):
Most of your day is undoubtedly spent focused on stuff other than swimming, biking and running such as your family, friends, home and career. All of these and more have to be balanced along with training (mts. 13).
Mitä on tapahtunut valmentajan ohjauksessa?
- Harjoittelu on monipuolistunut. Aikaisemmin omaan tahtiin treenatessa tuli junnattua samoja harjoituksia viikosta toiseen. Myöskin harjoittelun jaksotus oli hukassa. Kaikissa triathlonin lajeissa ja voimaharjoittelussa on tullut paljon uusia harjoitteita, joilla kaikilla on tarkoitus.
- Harjoittelu on lisääntynyt. Viikkoon on tullut lisää harjoituksia. Kun ennen tuli yli 10 tunnin harjoitusviikkoja tuli lähinnä sulaan aikaan pitkien pyörälenkkien kautta, viikkotunnit menevät useinkin yli 10 tunnin jo syksyllä ja talvella.
- Harjoittelu tehoaa. Tästä kertovat testit ja subjektiiviset tuntemukset suorituksissa.
Näyttää siis siltä, että ohjelmoitu harjoittelu on kovasti hyödyllistä! Mitä tämä sitten tarkoittaa muun elämän rytmittämisen kannalta?
Kun viikkotunteja on enemmän ja päivittäisiä harjoituksia saattaa myös viikolla olla kaksi, joutuu viikkosuunnitelmaa miettimään ihan eri tavalla kuin omaan tahtiin treenatessa.
Omalla kohdallani yhteensovittamiseen vaikuttavia plussia ovat seuraavat:
- Lapset ovat kasvaneet. Ei ole enää samanlaista ruljanssia kuskaamisesta treeneihin ym. kuin takavuosina.
- Työpaikallani on joustava hybridityön malli, joka mahdollistaa etätyön. Työpaikalla on myös kuntosali.
- Lähiyhteisö tukee urheiluharrastusta.
- Raaseporissa on hienot mahdollisuudet liikkua, Karjaalla kuntosali Alexia Fitness Club ja ruuhkaton uimahalli Tammisaaressa, rauhalliset pyörätiet, hyvät hiihto-olosuhteet.
Haasteita ajan suhteen ovat:
- Viikkokalenteri on kohtalaisen täynnä.
- Työmatka toimistolle on pitkä, eli aikaa kuluu tunti suuntaansa.
- On myös jonkin verran työmatkoja ja iltatilaisuuksia.
- Tähän vuodenaikaan haasteena on myös talven tuoma liukkaus, pimeys ja kylmyys.
Miten sitten näillä pelimerkeillä onnistun löytämään treeniaikaa?
- Priorisointi. Jos oikeasti haluaa treenata, on aika vähän asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin treenaaminen. Esimerkiksi television katsominen on aivan turhaa. En katso uutisia tai ajankohtaisohjelmia ja katson elokuvia ja sarjoja vain viikonloppuisin.
- Joustavuuden hyödyntäminen. Jos aikataulu sallii, treenaan aamulla, lounasaikaan tai illalla. Viikonloppuisin on enemmän aikaa ja etäpäivät tuovat pari lisätuntia päivään.
- Jos olen työmatkalla, käyn treenaamassa, esimerkiksi uimassa, kuten tällä viikolla Tampereella.
Aina treeniä ei pysty sovittamaan päiväohjelmaan. Valmentajan ohjaus näissä tilanteissa on: kevennetään, lyhennetään ja vasta viimeiseksi jätetään treeni kokonaan välistä. Tässä ohjeessa on paljon merkityksiä ja kannattaa pysähtyä miettimään sitä ihan kunnolla.
Tässä olen pohtinut treeniasioita omasta näkökulmastani. Tilanne ajankäytön ja puitteiden osalta on kaikilla erilainen. Uskon kuitenkin vahvasti, että vaikka liikuntaharrastuksen tavoite olisi toisenlainen ja määrät erilaisia, edellä olevat ajatukset ovat olennaisia asian kannalta. Useimmiten on mahdollista löytää liikuntaharrastukselle aikaa, mutta eri elämänvaiheissa sitä on toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Muistan senkin ajan, kun tein omia harjoituksia lasten jalkapalloharjoitusten aikaan.
Mitä ehdottomasti suosittelen, on valmennuksen hankkiminen muodossa tai toisessa. Saa ohjausta ja uusia virikkeitä ja sitä kautta motivaatiota.
Yllä olevalla omakohtaisella pohdinnalla on myös laajempia merkityksiä. Suomalaisten olisi tunnetusti tarpeen liikkua enemmän. Asiaan vaikuttaa oma motivaatio, lähiyhteisö ja elämäntilanne, työpaikan toimintatavat sekä yhteiskunnan infrastuktuuri. Näillä tekijöillä on merkitystä siinä, miten Suomi saadaan liikkeelle.