Jo pidemmän aikaa, mutta etenkin tänä kesänä, on mielessäni ollut triathlonin kokeileminen. Harrastustaustani perusteella lajin voi ajatella sopivan minulle, kuuluuhan vakioliikkumiseeni pyöräilyä ja juoksua. Uinnin osalta tilanteeni ei ole myöskään toivoton, koska (jo vuosia sitten) kävin kurssin, jossa opin vapaauintitekniikan melko hyvin (kansalaistasolla, en millään erityisellä uimaritasolla).
Taustallani on myös pitkiä kestävyysurheilutapahtumia, kuten muutama Pirkan hiihto, yksi Vasaloppett ja 11 maratonia. Ikää on 45 vuotta, joka tietenkin lyö oman leimansa harrastuksiin.
Ajattelin ensin, että kokeilen lajia ensi vuonna jossakin kilpailussa. Lähiseudulla tarjoutui kuitenkin kokeiluun erittäin hyvä tilaisuus, kun TUL järjesti 27.8. Kisakeskuksessa avoimet mestaruuskisat. Tapahtuma oli erittäin pieni, mutta järjestelyt olivat hyvät ja kaikki kilpailun elementit kohdallaan. Toki kilpailun pienimuotoisuuden vuoksi tapahtuman luonne oli erilainen, eli esimerkiksi minkäänlaista ruuhkaa ei uintiosuudella ollut.
Seuraavassa kuvaus kilpailun kulusta. Kilpailumatka oli siis perusmatka/olympiamatka, jossa uidaan 1500 m, pyöräillään 40 km ja juostaan 10 km.
Lähdön valmistelua
Tulin Kisakeskukseen noin tuntia ennen starttia. Vein pyörän ja muut varusteet vaihtopaikalle. Paikalle alkoi saapua muita kilpailijoita. Puheista ja varusteista päätellen paikalla oli sekä ensikertalaisia että lajia pidempään harrastaneita. Oli (kalliin näköisiä) triathlon-pyöriä ja erilaisia maantiepyöriä.
Omat varusteeni olivat “semihyvät” ensikertalaiselle:
- maantiepyörä Bianchi ViaNirone ilman aika-ajotankoa
- Häijäältä alennuksesta tilattu Aqua Sphere Pursuit märkäpuku
- normijuoksuvarusteet
- ei triathlonasua
- Garmin 735 XT suorituksen dokumentointiin ja seurantaan
Valmistautumista ja varusteiden sipistelyä. Etualalla oleva IKEA-kassi on minun.
Osallistujat tekivät valmisteluitaan. Kokeneemmat neuvoivat ensikertalaisia. Tunnelma oli hyvä ja leppoisa. Opin uutta, kuten sen, että energiageelit on hyvä teipata pyörään maalarinteipillä.
Uintiosuuden dramatiikkaa
Sitten oli lähdön aika. Kilpailijat kokoontuivat rantaan ja veteen. Vesi oli todella lämmintä, mittauksen mukaan 20 asteista. Tuulta ja aallokkoa oli jonkin verran Rauli-myrskyn vuoksi. Järjestäjät kävivät läpi vielä uintiosuuden järjestelyjä. Lähtö toteutettiin vedestä. Kolmesti vastapäivään kierrettävä rata oli merkitty kolmella poijulla.
Lähdin matkaan melko reippaasti ja pysyin aluksi “ison” porukan mukana. Suunta ensimmäiselle poijulle oli helppo ottaa, koska poijun takana oli iso kallio.
Muutaman kymmenen metrin jälkeen huomasin, että kaikki ei ole kunnossa. Suoritusta haittasi sellainen pikkujuttu, että en saanut hengitettyä. En pystynyt ottamaan tarpeeksi happea. Ensimmäinen ajatus oli se, että se johtuu aallokosta, eli että en osannut hengittää näissä olosuhteissa. Toinen ajatus, että olen kipeä.
Hengittämisen vaikeuden vuoksi en pystynyt uimaan vapaauintia. Uin “koiraa”, kelluin ja haukoin henkeä. Kävin myös selälläni. Kaikki muut kilpailijat uivat ohitseni. Huusin veneessä olevalle tutulle, että en saa hengitettyä. Mietin keskeyttämistä, koska etenemisestä ei tullut mitään. Pää alkoi olla kipeä happivajeesta.
Yhtäkkiä tajusin, että märkäpuku kiristää rintaa. Se oli liimautunut rintaani niin, että ilmeisesti painoi keuhkoja. Riuhdoin sitä irti ja väljemmäksi. Hengitys alkoi välittömästi kulkea paremmin! Pää oli vielä kipeä jonkin aikaa, mutta sekin meni viimeistään pyöräilyosuudella pois.
Uinti alkoi sujua! Saavutin ja ohitin muita uimareita. Pystyin uimaan aallokossa sitä vauhtia, jota harjoituksissakin uin. Pysyin hyvin suunnassa. Aurinko häikäisi hiukan, koska käytin kirkkaita laseja. Nautin uimisesta lämpimässä vedessä auringon paistaessa. Aallot eivät haitanneet, päinvastoin, radan yhdellä sivulla aallot keinuttivat mukavasti ja auttoivat oikeaan suuntaan.
Uintiosuuden aika oli 40 minuuttia, johon olin todella tyytyväinen, kun vaikeudet otetaan huomioon. Hengitysongelmien vuoksi annoin tasoitusta vähintään 5 minuuttia, todennäköisesti hieman enemmän, sillä ongelmat kestivät lähes koko ensimmäisen kierroksen. Olin ennakolta ajatellut, että uintiaikani osuisi jonnekin 30 ja 40 minuutin väliin.
Ensimmäinen vaihto
Nousin vedestä ja juoksin vaihtopaikalle märkäpukua samalla yläosasta pois kiskoen. Märkäpuku lähti pois hyvin, vaikka en ollut käyttänyt vauvaöljyä tai muuta ihon liukastamiseksi. Vaihdoin pyöräilykengät jalkaan, kypärän päähän, eväät taskuun ja talutin pyörän pyöräilyosuuden lähtöpaikalle.
Tuulinen pyöräilyosuus
Pyöräilyosuuden reitti oli “edestakaisin ajettava”. Ensin ajettiin Kisakeskuksen pääosin suojaista tietä ja sitten avoinaisempaa Tenholan tietä.
Pyöräily kulki hyvin. Tankkasin vettä, söin geelin ja yhden energiapatukan. Yritin ajaa aktiivisesti, muistaen, että “alamäet eivät ole lepoa varten”. Alun suojaisella osuudella tuuli ei haitannut.
Toista oli, kun tultiin avonaisemmille paikoille. Tuuli oli todella kova ja välillä tuntui, että polkemalla ei päässyt lainkaan eteenpäin.
Tenholan tiellä kärki tuli vastaan. Kilpailun kärkipaikkaa pitänyt kilpailija ajoi täysin yksin ja näin tekivät myös toisena ja kolmantena olleet. Itse asiassa mitään “pelotonta” ei pienessä porukassa näyttänyt muodostuneen, vaan kaikki ajoivat melko yksin. Vastaantulijat nostivat peukkua tai kannustivat, joka tuntui mukavalta.
Kääntöpaikalla oli kolme miestä pysäyttäen liikenteen ja varmistaen turvallisen käännöksen.
Toiveena oli, että takaisin mennessä tuuli olisi nyt myötäinen ja antaisi hieman apuja. Näin varmasti olikin, mutta suoraa voimakasta myötätuulta en kyllä kokenut, oli myös vastatuulta.
Pyöräily sujui ihan hyvin loppuun saakka, en erityisesti säästellyt paukkuja juoksuosuutta varten.
Pyöräilyosuuden aika oli 1.30, joka ei ole erityisen hyvä, mutta ihan normisuoritus omalla “pyöräilykunnollani”. Pyöräilyharjoitteluni on käsittänyt lähinnä vain ajelua mukavuusalueella.
Toinen vaihto
Toinen vaihto sujui ilman kommelluksia, pyörä telineeseen ja lenkkarit jalkaan. Kävin myös “vessassa” tässä vaiheessa. Niin kovaa kiirettä minulla ei ollut, että tehnyt “tämän” pyöräilysuorituksen aikana.
Juoksuosuuden tuska
Juoksuosuuden reitti toteutettiin juoksemalla Kisakeskuksen pururata kolmeen kertaan. Reitti on suoraan sanoen todella raskas, eli mäkinen.
Juoksuosuudelle lähdettiin ylämäkeen. Heti tunsin jaloissani, että nyt on tosi kyseessä, eli juoksuosuudesta ei tulisi helppoa. Pyöräily painoi jaloissa, energiat olivat vähissä ja lisäksi mahassa tuntui siltä, että eväät eivät olleet laskeneet.
Hammasta purren puursin eteenpäin. Ei ollut helppoa muillakaan kilpailijoilla. Paitsi sillä kärkipään juoksijalla, joka juoksi alamäkeen ohitseni. Järjestäjät, muut kilpailijat ja huoltajat kannustivat radan varrelta. Kuulin “Hyvä Forma”- huutoja!
En ottanut urheilujuomaa ensimmäisellä “varvauksella”, koska mahassa tuntui vielä oudolta. Toisella viimeiselle kierrokselle lähtiessä sitten otin mukin urheilujuomaa.
Juoksusta ei ole paljon yksityiskohtia kerrottavana, jalat tuntuivat raskailta, energia oli vähissä ja syke korkealla. Mentiin oman kunnon äärirajoilla tai oikeastaan vähän rajojen yli, koska matkanteko oli varsin hidasta. Mitään keskeyttämisen uhkaa ei kuitenkaan ollut ilmassa, eli tiesin pääseväni kyllä maaliin.
Maaliin oli mukava tulla! Juoksuosuuden aika 1.01. Eli ei mikään hyvä aika, mutta raskaalla reitillä olin ihan hyytynyt, eikä askel todellakaan lentänyt.
Kokonaisaika oli 3.15. Ainoastaan uintiosuudella olisin pystynyt nipistämään ilman ongelmia hieman ajasta pois, muuten suoritus oli kuntoon nähden paras mahdollinen. Helpommalla juoksuosuudella olisin pystynyt juoksemaan paremman ajan, jyrkkien mäkien nousu ei ollut nyt kovin vauhdikasta. Eli kevyemmällä reitillä olisin voinut päästä lähelle 3 tuntia. Sitä en sitten tiedä, onko niitä kevyempiä reittejä missään triathlon-kilpailuissa.
“Hyvävoimaisena maalissa”.
Loppuseremoniat
Maaliin tullessa voimat palautuivat ihan nopeasti ja fiilis oli hyvä, koska suoritus meni läpi ja oli ihan mukiinmenevä. Hienosti järjestetty kilpailu päättyi vielä palkintojen jakoon.
Kiitos järjestäjille hienosti järjestetystä mukavahenkisestä tapahtumasta! Ensi vuonna uudelleen.
Pohdintaa jatkosta
Oli niin mukava kokemus, että ensi kesänä harrastusta tulee varmasti jatkettua isommissa tapahtumissa. Laji on kiinnostava sen monipuolisuuden ja suorituksen monivaiheisuuden vuoksi. Lisäksi henki harrastajien piirissä tuntuu olevan hyvä.
Perusmatkan noin kolmentunnin suoritus oli raskas, mutta ei ylivoimainen. Puolimatka on minulle ihan mahdollinen (harjoittelua mahdollisuus parantaa), onhan suoritus kestoltaan samaa luokkaa kuin esim. 90 km hiihto. Täysmatkasta ei kannata edes haaveilla.