Author: Pauli

Posted on

Silja-rasteilla kohtuukisa

Tänään sitten suunnistuksellisen pitkän viikonlopun viimeinen tapahtuma eli Silja-rastit Paimiossa. Taas hieno keli, lämmintä lähes 20 astetta. Koko perhe kannustamassa.

Kisa meni kokonaisuudessaan ihan hyvin, eli mitään valtavan suurta katastrofia ei tullut mihinkään kohtaan. Kylläkin tuli pientä virhettä aika paljonkin. Eli se viimeinen tarkkuus, jolla telkkä menee pönttöön, oli tällä kertaa vähän hakusessa. Lisäksi pehmoilin yhdellä helpolla välillä ja menetin siinä varmaan pari sijaa. Pienellä koukkailulla ja pyörimisellä kaikki rastit kuitenkin löytyivät ja kilometrivauhti oli puolisen minuuttia parempi kuin toissapäivänä Yläneellä.  Kilometrivauhti sellaista hieman päälle 11 min/km.

Maastossa oli tänään parissa kohtaa aika tiukkaa tiheikköä, toisaalta oli yksi “jännä” väli,  jossa kartta oli melko valkoinen. Radan lopuksi vielä pudotus erittäin jyrkkään alamäkeen kilpailukeskukseen ja se oli siinä.

Silja-rastien reittihärveli.

Hevoskuurin juttu Silja-Rasteista.

Nyt on kausi avattu kunnolla, eikä huonosti lainkaan (Ankkurirasteja ei lasketa). Pari viikkoa olisi treenitaukoa ennen Karhurasteja. Päätin myös osallistua Rastivarsojen keski-matkaan toukokuussa. Sen jälkeen sitten Prismarastit.

Täällä muuten kuvia FinnSpringistä.

Pääsiäisenä on tehty muutakin kuin suunnistettu, oltu mm. Tammisaaressa (Ramsholmen) picnicillä.

Allekirjoittanut Tammisaaressa.


Posted on

Onnistuminen

Pääsiäisen aika on ollut aika intensiivistä suunnistuksen näkökulmasta. Syynä kevään hidas eteneminen ja sen vuoksi siirretyt kisat.

Ensin perjantaina oli oman seuran järjestämä kevätkilpailu Billnäsin keskimatka Dalkarbyn maastoissa (ks. kisasivu). Kisasää oli mitä mainioin, aamulla vähän satoi, ja kisat sujuivat hyvin.  Omat hommani liittyivät tiedottamiseen, eli lähinnä kisasivujen ylläpitämiseen sekä lähdön toimintaan. Pientä kiirettäkin piti joidenkin pikkuseikkojen kanssa.

Mallikartta herättää kiinnostusta lähdössä.

Eilen pääsin sitten tositoimiin FinnSpringissä Yläneellä. Pitkä matka, rata 8,8 km pitkä. Aivan loistava kevätsää. Kun puin suunnistusvaatteita kilpailukeskuksessa, vanhat/vanhemmat äijät kertailivat vieressä Lapin hiihtoreissujaan ja painottivat päivän maaston haasteellisuutta. Koko ajan kuulemma on syytä pysyä kartalla.

Painotin itselleni, että nyt mennään varovasti. Nyt ei saisi käydä samalla tavalla kuin Ankkurirasteilla. Lähdössä olin niin keskittynyt, että unohdin laittaa Garminin päälle. Siksi todistusaineistoa alkoi kertyä vasta ykkösrastin jälkeen.

Maastossa oli yhtäältä vaativaa pienipiirteistä avokalliota ja toisaalta helpompaa osuutta. Oli myös märkää ja peitteistäkin. Reitti löytyy härvelistä. Ks. siis sarja H40.

Kilpailu oli selkeästi allekirjoittaneen paras pitkän matkan kilpailu koskaan. Maltoin mennä sen verran hiljaa, että pystyin lukemaan koko ajan karttaa. Pitkilläkin väleillä menin välietappien kautta, enkä suunnalla sinnepäin. Pari pientä koukkua tuli tietenkin, mutta ne eivät tässä nyt merkitse mitään.

Suunnistusväki taas koolla.

Koska vauhti oli kohtuullista, enkä juossut metsässä päättömästi edestakaisin, fyysisesti kilpailu oli varsin helppo. Ei ollut raskasta lainkaan. Hevoskuurin kisajuttu FinnSpringistä täällä.

FinnSpringin hyvän suorituksen jälkeen tämä päivä onkin sitten välipäivä, kenties käyn vähän irroittelemassa jalkoja pyörällä. Tietty pitää seurata miten käy FinnSpringin viesteissä.

Suunnistusmuodin kohutuin uutuuskenkä, pinkki Boldi.

Huomenna sitten mennään taas. Eli edessä Siljarastit ja vaihteeksi keskimatkaa. Siellä samassa sarjassa ainakin yksi entinen maailmanmestari. Taas pitää saada tärkeimmäksi asiaksi mieleen maltti ja kartan lukeminen.

Posted on

Jytky

Eduskuntavaalien ohella eilinen päivä oli merkityksellinen Ankkurirastien merkeissä alkaneen suunnistuskauden vuoksi. Yli 1000 suunnistajaa osallistui pääosin yhteislähtöinä ja perhoslenkkeinä toteutettuun kisaan. Maastossa oli lunta, mutta ei haitaksi asti. No miten meni?

Suunnistus sopii kaiken ikäisille.

Yhteislähdöstä mukavasti matkaan lumihankeen ylämäkeen ja suoraan ykköselle. Kausi alkoi siis hyvin kun eka ykkönen löytyi. Kakkonen heti perään hyvin. Seuraavaksi oltiinkin jo ensimmäisen kerran keskusrastilla. Leimaus siellä ja juoksin ensimmäiselle perhoslenkille. Lenkin kolme rastia löytyivät kaikki erinomaisesti ja siitä sitten takaisin keskusrastille.

Uusi perhoslenkki, pidempi väli, suoraan rastille. Sitten taisi tulla hyvän olon tunne. Seuraavalle rastille suoraan mentäessä oli tiheikkö, joka oli vielä notkossa. Päättelin, että siellä olisi lunta ja lähdin kiertämään ylempää kallioiden kautta. No, lähtösuunta oli ihan hyvä, mutta jousipyssyn kaari ei taittunut kohtia rastia vaan jatkoin suoraan ja paha pummi oli tosiasia. Hyvän olon tunne mureni hetkessä.

Yli puolet rasteista oli jäljellä. Jotkut löytyivät hyvin, toiset huonommin, pari todella huonosti. Tallustin kuitenkin harjoitusmielessä loppuun, enkä keskeyttänyt. Mitä tuosta nyt sitten voi sanoa? Alku meni asiallisesti. Olin todella hyvin kiinni kartassa ja suunnistus oli sujuvaa. Sitten annoin mennä autopilotilla sinne päin ja heti karahti, eikä paluuta sujuvaan suoritukseen ollut. Yksinkertaisesti en käyttänyt järjestäjien kilpailijoille jakamaa apuvälinettä. En lukenut karttaa enkä peilannut maastoa ja karttaa. Syytä on vaikea sanoa. Jonkinlaista henkistä laiskuutta se on. Eli päätelmänä se, että en ole talven aikana oppinut suunnistamaan.

Fysiikkapuoli oli ihan kunnossa, joskin lopussa pitkähköksi venähtänyt lenkki alkoi tuntua jäsenissä. Uudet Integratorit toimivat erinomaisesti. Ilman lämpösukkia olisi ollut aika jäätävää kastella varpaita ojissa, mudassa ja lumihangessa.

Henkisesti tilanne oli nollattu kotimatkan aikana. Kisojahan piisaa, lauantaina pitkän matkan uusinta Finn-Springissä ja viikon päästä maanantaina Silja Rastien keskimatka. Katsellaan sitten viikon päästä mikä tilanne.

Posted on

Kauden alun tunnelmat

Suunnistuskausi alkaa huomenna Ankkurirastien yhteislähdöstä. Siksi on varusteiden etsiskelyn ohella hyvä aika tehdä yhteenvetoa alkuvuoden harjoittelusta ja pohdiskella tulevaa kautta.

Alkuvuoden treeni on sujunut kohtalaisesti. Kasassa on pari tuntia alle 100 tuntia harjoittelua. Hiihto 64 tuntia, juoksu 19 tuntia, pyöräily 7 tuntia, Pilates, kuntopiiri ja muut kotkotukset 10 tuntia. Jos tarkastelee vertailevalla otteella alkuvuotta suhteessa viime vuoteen, olen huomattavasti pidemmällä. Viime vuonna treeniä oli tässä vaiheessa kasassa 64 tuntia. On ihan mahdollista, että tänä vuonna kokonaisharjoittelu yltää 300 tunnin paikkeille, joka on ihan hyvä määrä. Treeniä ei tästä oikein voi lisätä kun vapaa-aikana pakkaa olemaan muutakin tekemistä.

Viime viikonlopun leirin testijuoksun perusteella lienen hieman päälle 3000 m:n Cooper-kunnossa. Se on kohtalainen kunto, mutta ei mikään erikoinen.

Subjektiivisella mittarilla mitattuna kunto on ihan hyvä, mutta ikääntymisen myötä yleinen raihnaisuus tuntuu lisääntyvän. Suurimmat heikkoudet sijaisevat nilkoissa. Oikeassa nilkassa on edelleen tuntemuksia ja liikkuvuuden rajoitteita 2 vuoden takaisista hyperflexio ja inversio-vammoista. Toisaalta vasemman jalan akillesjänne, joka alkoi oireilemaan viime vuoden syksyllä, ei ole talven aikana parantunut yhtään vaikka päälajina on ollut hiihto. No, mikä pääasia, kumpikaan näistä nilkan seudun vammoista ei rajoita liikkumista. Akillesjänteen kanssa olen päättänyt elää niin, että juoksen vain 2 kertaa viikossa ja korvaan loput pyöräilyllä.

Uudehkona vikana esiintyy selkävaivaa. Kenties talven melko runsas hiihto (1049 km), josta pääosa perinteistä, rasitti selkää. No, selän kanssa täytyy vain olla varovainen.

Lihashuoltoa olen ottanut ohjelman sen verran, että hieronta jaloille ja selälle on ohjelmassa kerran kuukaudessa. Venyttelyä… eipä juuri.

Suunnistustaitoa en ole harjoitellut pätkääkään talven aikana. Hiihtokausi oli niin intensiivinen, että korttelirastit jäivät käymättä kokonaan. Suunnistussimulaattorista en ole koskaan perustanut, sen verran paljon täytyy työnkin puolesta tietokonetta tuijotella. Jonkin verran olen toki karttoja katsellut, mutta en paljon.

Tavoite tulevalla kaudella on parantaa tasoa suunnistuskilpailuissa. Keskeinen mahdollisuus parantaa liittyy taitopuoleen. Paradoksaalisesti juuri sitä en ole talven aikana treenannut. Viime kaudella monessakin kilpailussa oli ongelmia “sen yhden rastin kanssa”, joskus kahdenkin. Keskeistä on siis suorituksenhallinta ja sitä kautta -varmuus. Helppo se on sanoa.

Suunnistuskauden alusaikaa on leimannut kevään etenemisen herkeämätön tarkkailu. Billnäsin keskimatka siirrettiin ensimmäisenä lumitilanteen vuoksi, sitten siirrettiin Silja-rastit ja Ankkurirastit muutettiin yhteislähtönä toteutettaviksi. Finn-Springin kisasivuillakin todetaan, että lunta tai märkää tullee vielä pääsiäisenä olemaan Yläneen metsissä.

Kilpailuohjelma lähiviikkoina tulee olemaan seuraava:

17.4. Ankkurirastit
23.4. FinnSring
25.4. Silja-Rastit

Eli aika tiivis avaus on tiedossa. Sitten on hieman harjoittelutaukoa ja kisat jatkunevat Karhu-Rasteilla Porissa. Sen jälkeen alkaa olemaan Prismarastien vuoro ja sitten ollaan jo lähellä Jukolaa.

Kauden alkua ei joka tapauksessa voi enää estää. Huomenna Ankkurirasteilla jatketaan siitä, mihin Raatojuoksussa jäätiin. Yhteislähtö ja perhoslenkit edessä. Raportti siitä miten meni, viimeistään maanantaina.

Posted on

Leiri Kisakeskuksessa

Tosiaan viikonloppu meni Kisakeskuksessa Karjaan Uran perinteisellä leirillä. Kaikki sujui varsin hyvin. Itsellä merkittävä osa ajasta meni harjoitusten junailuissa ja muissa, hiukan ehdin pelaamaan sählyä ja kokeilemaan jopa joogaa.

Kannattaa huomioida kuvassa sävy-sävyyn oleva kotikutoinen pipo.

Merkittävin oma urheilusuoritus oli 5 km testijuoksu joka juostiin tiellä. Data juoksusta on esitetty täällä. Lähdin vetämään joukkoa sellaista 4.10 vauhtia ja letka venähti heti jonkin verran. Vauhti oli kuitenkin hiukan liikaa ja jouduin löysäämään. Lopputulos oli 20.43, johon voi olla kohtalaisen tyytyväinen, mutta tulos ei tietenkään ole mikään huippu. Milkolla ei ollut vaikeuksia tulla ensimmäisenä maaliin ja lopussa en pystynyt vastaamaan kun Linus ja Elias juoksivat ohi.

Viikon päästä sitten ensimmäiset kisat, eli Ankkurirastit. Myöhäinen kevät on pakottanut järjestäjät yhteislähtöihin. Ei siinä mitään, hyvää treeniä tiedossa. Toivottavasti lumet vielä vähenevät maastosta.