Author: Pauli

Posted on

Lisää suunnistusta

Kisaviikonlopun jälkeen olin yli yön työreissulla Vierumäellä. Olin tietty jo etukäteen selvitellyt suunnistusmahdollisuuksia siellä. Maanantaina kävin sitten ostamassa Urheiluhallilta muutamalla eurolla pari kiintorastikarttaa (Terrisuo ja Saarijärvi).

Illalla lähdin rankassa vesisateessa maastoon. Maasto oli hyvä, melko tasaista oli opiston länsipuolella. Kiintorastit olivat paikallaan. Kahdeksan rastia hain. Muuten löytyivät hyvin, mutta yhdellä pitkällä välillä meni vähän pyörimiseksi. Noin tunti meni metsässä.

Tänään aamulla oli herätys kello 6.15 ja lähdin toisen kartan kanssa maastoon opiston itäpuolelle. Taas hain kahdeksan rastia ja aikaa meni reilu tunti. Tässä maastossa oli melko suuria korkeuseroja ja polut kiertelivät lampien ja järvien rannoilla. Hienoja paikkoja!

Molemmille kartoille jäi vielä haettavia rasteja seuraavaa kertaa varten. Suunnistusmahdollisuudet Vierumäellä ovat erinomaiset.  

Illalla katselin kohutun Särkänniemessä suunnistetun Huippuliigan osakilpailun videolta. Jos joku sanoo, että sprinttisuunnistusta on mukava katsoa televisiosta, niin olen kyllä eri mieltä. Hyvin toteutettu TV-lähetys ”metsäsuunnistuksesta on kyllä ihan eri maata. Esimerkkeinä MM-kisalähetykset viime vuonna, Jukolat, Tiomilat  ja myös HL:n metsäosakilpailut viime vuonna.

Nyt ainakin yksi seuraava harjoitus on pyöräilyä, sen verran on tullut viime päivinä juostua. Ja jos joskus vielä ehtisi viikonloppuna vähän pidemmän pyörälenkin.

Posted on

Karhu-rastit, osa 2

Tosiaan eilen Karhu-rastien toinen osa eli pitkän matkan kilpailu. Aamulla paikoissa tuntui hieman keskimatkan kilpailu, mutta yllättävän hyvässä kunnossa jalat kuitenkin olivat. Säären-polven alueen vaiva oli käytännössä kadonnut kokonaan.

Allekirjoittanut leimaa viimeisellä rastilla pitkän matkan kilpailussa sunnuntaina (kvua Rastikarhujen kilpailusivuilta).

Kilpailu meni oikein hyvin. Ykkösestä tosin juoksin reippaasti ohi ja vähän aikaa kaartelin takaisinpäin. Iso virhe tuli heti alkuun. Sitten skarppasin ja suunnistus alkoi sujumaan todella hyvin. Olin kiinni kartassa, ennakoin ja katselin maastoa. Paria rastia hain hiukan rastiympyrässä pyörien, mutta se ei ole iso virhe. Pitkällä välillä meni vähän kulmikkaasti tielle, siinä tuli vähän virhettä. Samoin lopussa viimeisellä välillä menin vähän siksakkia enkä suoraan.

Maasto pitkällä matkalla oli paljon miellyttävämpi kuin keskimatkalla. Ryteikköä oli vähemmän, juokseminen oli helpompaa. Oli hienoja rastipisteitä ja vaihtelevia rastivälejä.

Kaiken kaikkiaan Karhu-rastit olivat varsin hyvä kisakokemus. Järjestelyt olivat hyvät. Poikien kisat menivät mallikkaasti. Jalkavaivoista ei ollut haittaa. Juoksukunto on hyvä, hyvin pystyy juoksemaan tällaisia kisoja eikä tunnu oikein missään.

Nyt on vuorossa taas pari viikkoa treeniä ja seuraava koitos on Rastivarsojen järjestämä keskimatka toukokuun lopulla. Pitkän matkan makuun pääsee taas Helatorstaina Prisma-rasteilla.

Posted on

Pohjanmaalla ja ilmaveivi

Alkuviikon merkittävin tapahtuma oli Karjaan Uran maanantairastit kolmen pojan kanssa. Aika haastavaa se on, kun kaikilla eri vauhti. Ilman traumoja kuitenkin selvittiin ja saatiin harjoitusta loppuviikon kovaan koitokseen.

Sitten kävin työmatkalla Seinäjoelle keskellä viikkoa. Yllättävän hyvin sinne pääsee Helsingistä junalla, alle kolme tuntia Pendoliinolla. Seinäjoella oli hienoja paikkoja, mm. Törnävän kartano, Lakeuden Risti sekä Aaltokeskus.

Ennen vanhaan Seinäjoki oli tunnettu pesäpallosta. Nyt taksikuski kertoi salibandyn olevan ykköslaji. Ja yksi keskeinen laji on amerikkalainen jalkapallo. Niin ne ajat muuttuu.

Lakeuden Ristin kellotorni (Nokia E75).

Näkymä kellotornista (Nokia E75).

Perjantaina kävin heittämässä kotipuolessa 2 h mukavan luentokeikan. Sitten suunta kohti Pohjois-Satakuntaa. Perjantai-illan keskeinen tapahtuma oli jääkiekon MM-kisojen välierä jossa Suomi pelasi Venäjää vastaan. No, Suomi voitti, mutta vielä isompi juttu oli Mikael Granlundin tekemä Suomen ensimmäinen maali. Eli ns. “ilmaveivi”. En ole koskaan ennen kuullut ilmaveivistä, mutta kuulemma se on ihan tunnettu juttu. Tänään lehdistä (siis nettilehdistä) sitten luin, että jääkiekon historian aikana näitä on tehty ennenkin, harvakseltaan, mutta ei näin “isoissa otteluissa”. Oli se siisti, tuli mieleen joskus nuorena kirjasta lukemani maali, joka tehtiin niin, että kiekko nostettiin maalin takaa maalivahdin selkään, josta se tippui maaliin. 

Etusivu uusiksi Satakunnan Kansassa.

No, tänään sitten tositoimissa Karhu-rastien keskimatkalla. Tapahtumapaikkana Pori ja pöpelikkö Ruosniemen seudulla. Sateista oli. Pojista kaksi suoriutuivat hienosti omasta RR-radastaan.

Itsellä suunnistus oli vähän epävarmaa ja hermostunutta. Heti ykköselle pieni koukku, ehkä kymmenen rastia meni sukkana, mutta parilla tuli sitten vähän isompaa ihmettelyä. Siksi virhettä tuli aika paljon. Erittäin hienoa oli kyllä siellä suunnistaa, tosin en muista koska se olisi ollut vastenmielistä. Maasto oli vähän ryteikköistä monin paikoin, mutta rata oli kyllä hieno. Rastipisteet vaihtelevia ja välit eri pituisia.

Suurin jännityksen aihe liittyi jalkaan ja sen kuntoon. Googlain aamulla erilaisia juttuja milä sitä voisi vaivata. Se voisi olla jotain tällaista, joka sitten säteilee polven seudulle. Linkkailin sillä jalalla vielä aamulla ja kisoihin mennessä ja mietin mitä mahtaa kisoista tulla. Kävin ostamassa Kankaanpäästä vähän tarvikkeita ja hieroin sitten ennen lähtöä jalkaan Voltareeniä ja otin vielä pari nappia Buranaa päälle. Jalkaan ei näillä toimenpiteillä sattunut yhtään! 

Huomenna homma sitten jatkuu, eli Karhu-Rastien pitkä matka. Yritetään mennä vähän tarkemmin kuin tänään, maastotyyppihän on nyt takaraivossa.

Tänään oli myös Huippuliigan Sprintti Särkänniemessä. Melkoinen osa miesten eliittisarjasta hylättiin. Olivat hypänneet kukkapenkin yli joka oli kiellettyä. Sellaista se on sprinttisuunnistus.

Posted on

Kiireinen viikko

Melko kiireinen viikko takana, sekä töissä että varsinkin vapaa-ajalla. Maanantaina olin kahden pojan kanssa katsomassa kuvasta ilmenevän kaltaista toimintaa Karjaalla. Otin muutamia kuvia, joita on täällä.

Viikonloppu oli jalkapallopainoitteinen. Vanhimmalla pojalla oli kahden päivän turnaus Kirkkonummella ja keskimmäisellä yhden päivän turnaus lauantaina Karjaalla. Molemmissa tuli oltua. Havaitsin, että juniorijalkapallossa intensiteetti ja innostus on kovalla tasolla ja 8-9 vuotiaat pelaavat kovaa ja taitavasti. Yhden vierasjoukkueen valmentaja tarjoasi huutamisellaan esimerkin siitä, minkälaiselta valmentamisen ei  minun mielestäni soisi kuulostavan.

Oman harjoittelun suhteen viikko oli keskinkertainen. Hyvänä harjoituksena keskiviikkona mäkivedot Pohjan tiellä, ks. aineistoa täällä. Sitten vielä loppuviikosta pari 25 km:n pyörälenkkiä ja lauantaina peräti suunnistusta. Tämä  viimeksimainittu harjoitus meni vähän pipariksi kun otin vanhan kartan ja metsässä oli uusia hakkuita ja sen sellaista. Lähinnä oli sellaista ulkoilua metsässä.

Vanha vamma, eli kysta oikeassa sääressä ilmoitteli itsestään. Siksi vaihdoin sunnuntain juoksun pyöräilyyn. Toivotaan, että se sallii juoksun ensi viikon lopussa kun olen Karhu-rasteilla Porissa. Tämän viikonlopun kisat Uudellemaalla, eli Rastipäivät, jäivät väliin jalkapallon vuoksi. Ihan hyvä niin, rasteja riittää.

Posted on

Vappublogi

Huomaatko kuvassa jotakin erikoista? Uudet aurinkolasit.

Vappuviikonlopun keskeisin urheilutapahtuma on ollut eittämättä Botkyrkassa juostu Tiomila. Jo pitkin viikkoa Suomen tärkeimmäksi urheilumediaksi noussut Hevoskuuri julkaisi erinomaisia kisaennakkoja, joiden avulla oli mahdollista virittäytyä kisatunnelmaan. Toki asiaa käsiteltiin myös suunnistajien blogeissa ja Suunnistus.netin pesupaikalla.

Seurasin kisaa lähinnä webtv:n kautta, joka pelittikin ihan mainiosti. Kenties suunnistuksen kannattaisi panostaa tällaiseen tv-tarjontaan pikemmin kuin muuttaa itse lajia siinä toivossa, että se sopisi paremmin massojen tv-kanaville. Tiomilan webtv:ssä oli kaikki tarvittavat elementit, tulosseuranta, gps, haastatteluja, taustajuttuja. Kisan tulospalvelu sen sijaan toimi aika huterasti, systeemit olivat vähän väliä alhaalla.

No itse kilpailusta sen verran, että Pyrinnön naisten voitto oli tietty hieno. Samat sanat Kalevan rastin voitosta. Hyvä Suomi, suunnistuksen suurvalta!

Kansallisuusasioista onkin hyvä loikata käsittelemään ajankohtaisia suunnistusmaailman puheenaiheita. Yksi puheenaihe on ollut tietty se, että onko se hyvä juttu, jos viestijoukkueessa on ulkomaalaisia huippusuunnistajia. Em. Pyrinnön joukkueessa ei ulkomaanvahvistuksia ollut. Kalevan Rastilla vahvistuksia oli kuusi kymmenestä. Ja niin on lähes kaikilla huippujoukkueilla ja vähän huonommillakin. Suon ulkomaanvahvistukset joukkueille, jotka tavoittelevat suurten viestien voittoja. Samalla arvostan kuitenkin sitä, jos seura onnistuu kasvattamaan omista junioreistaan tekijöitä, jotka kelpaavat näihin joukkueisiin.

Suunnistuspiireissä on ollut kireät tunnelmat myös muuten. Ensin sosiaalisessa mediassa rutistiin FinnSpringin järjestelyistä. Nettisivut olivat huonot, makkara liian mustaa ja kuulutuskaan ei miellyttänyt. Noh, varmaan oli kritiikki myös osuvaa. Esimerkiksi verkkosivut olivat vähän old school-typpiset, mutta mitäpä noista, kisat Yläneellä olivat kyllä hienot.

Sitten se isoin jytky, eli Siljarasteilla oli rasti väärässä paikassa. Se oli tietty ikävä juttu. Samalla kun ymmärtää, että virheitä sattuu, täytyy sanoa, että ei saisi. Silti sympatiat ovat kyllä järjestäjien puolella. Suunnistuskisojen järjestäminen on työlästä hommaa, jossa on pitkä lista asioita, joissa ei voi hutiloida. Kartta, radat, kisainfra, tulospalvelu. Vrt. menet jalkapallokentälle ja vihellät pilliin. Hieman kärjistäen siis. Suosittelen kaikille rutisijoille talkootöihin osallistumista.

Urheilullisesti viikko on ollut hyvä muutenkin. Viikolla tein vähän Pilatesta ja juoksin yhden 12 km lenkin. Loppuviikosta sitten perjantaina oli ohjelmassa pyörälenkki 27 km. Lauantaina kävin vähän suunnistamassa. Billnäsin keskimatkan H40-rata ilman rasteja. Siellä menin ihan hissuksiin ja katselin karttaa ja maastoa. Erityispiirre: näin kyyn.

Tänään aamulla vähän pidempi pyörälenkki. Eli kävin Fiskarsissa tuon normilenkin päälle. Erityispiirre: näin valkoisen jäniksen. Ihan ok lenkki tämäkin, aamulla vähän paleli sormet, muuten oli mukavaa. Kokonaisuudessaan ihan ok harjoitusviikko, melkein 8 h harjoittelua.

Yritän saada ensi viikosta hyvän harjoitusviikon myös. Seuraavalla viikolla ollaan sitten taas lähtökarsinassa ja vieläpä kaksi kertaa kun osallistun Karhurastien kaksipäiväiseen kilpailuun Porissa.