Author: Pauli

Maanantain yösuunnistusharjoituksen, joka sisälsi totaalisen eksymisen, jälkeen koitti tositoimien aika kun suunnistuskansa kerääntyi Olavin Rastin järjestämiin SM-yö kilpailuihin Tanhuvaaran urheiluopistolle Savonlinnaan.

Matka oli pitkä ja kesti Raaseporista kuutisen tuntia sisältäen Kytäjän ABC:lle tehdyn yhden suunnistajan noutoreissun. Autossa oli hyvä sekoitus nuorisoa ja vielä melko nuoria veteraaneja.

Paikalla oltiin noin kello 18. Kirjauduimme hulppeisiin majoitustiloihin opistolle ja aloitimme kisavalmistelut.

Matkalla näimme villisikafarmin.

Aurinko laskee Tanhuvaarassa.

Parempi saada itsensä ylös ennen aamuyhdeksää.

Kisasää oli mitä parhain, lyhyellä paidalla pärjäsi mainiosti. Lähtöön juostessa fyysinen vire tuntui mainiolta. Kun juoksin lähtöön, moikkasin suunnistusblogistikollega Jormaa.

Ykkösväli oli todella vaika sisältäen rinnettä ja vihreää. Kuitenkin suoraan rastille, joskin aika paljon pysähdellen.

Kakkonen oli monimuotoisen mäen päällä, lipsahdin vähän takarinteeseen, mutta sieltä suoraan rastille.

Kolmoselle tarkasti mäen päällystä havainnoiden kivet ja polun. Pääsin hyvin rastin läheisyyteen, jossa päätä pyörittelemällä lippu näkyi.

Nelonen oli pitkä väli, jolla maasto sisälsi lähes kaikkea mahdollista estettä, eli suota, vihreää ja pystyvihreää. Mutkikasta tiestöä oli poikittain melko paljon. Voin kuvitella ratamestarin nautiskelleen miettiessään sitä, minkälaisen haasteen väli aiheutti suunnistajille.

Etenin hyvällä suunnalla, mutta jämähdin tarpomaan hidasta pystyvihreää. Pääsin tielle ja pätkän verran homma oli hallinnassa. Teiden välissä kadotin taas otteen ja yhytin Lynxin suunnistajan. Hänellä oli myös tilapäisesti sijainti epäselvänä. Yhdessä pääsimme tielle ja kiinni karttaan. Roikuin kartta rullalla peesissä rastille, jonka jälkeen en pystynyt seuraamaan maitohapon kohistessa reisissä.

Vitoselle lyhyt siirtymäväli ja suoraan rastille. Kuutoselle etenin hyvin kahden polun kautta. Kalevan Rastin huippusuunnistajia tuli vastaan.

Seiskalle menin tietä pitkin ja jouduin ensimmäistä kertaa hakemaan rastia.

Kasi ei myöskään ilmoittautunut heti. Marko leimasi rastilla juuri minua ennen ja kysyi “Onko se Pauli”? Rastin läheisyydessä näin myös Topi Anjalan.

Isoin virhe tuli ysillä, joka oli erittäin haasteellinen rinnerasti. Etsiskelin sitä hyvän tovin ja keskeyttämisajatuskin tuli jo mieleen, mutta lopulta pääsin rastille.

Siitä sitten kymppi helposti. Tällä välillä tuli kisan paras väliaika.

Yksitoista oli latupohjaverkoston keskellä. Vetun mies paahtoi rastille ja roikuin perässä. Pahasi onneksi punaista suunnistuspaitaa kantanut suunnistaja rynni väärälle rastille ja minä perässä. Oikea rasti löytyi kuitenkin helposti.

Rasti kaksitoista oli lähellä kilpailukeskusta ja pahasti rinteessä. Iso joukko suunistajia etsi rastia, mukana myös Jani Lakanen. Pienen hapuilun jälkeen löysin.

Rasti 13 oli alikulkukäytävän kohdalla, jonka jälkeen 400 metriä viitoitusta toiseksi viimeiselle rastille. Lopussa ei ollut enää ongelmia. Viimeinen rasti, maaliin ja kävelin suoraan majoitukseen vaihtamaan vaatteita.

Eli ei mennyt kovin vahvasti, pitkä välikin meni lopulta kohtuullisesti, mutta yksi iso ja pari kolme pienempää hakua aiheuttivat sen, että kisa voidaan luokitella “ei niin kovin hyvä suoritus”-kategoriaan.

Kilpailukeskus oli toimiva ja majoitus erittäin hyvätasoinen ja matkassa ollut porukka mukava. Reissussa käytyjen kasvisruokakeskustelujen jälkeen oli vaikea poimia kaupasta lihatuotteita illallalla grillattavaksi.

Suunnistuskauden kääntyessä loppusuoralle kisoista on jäljellä enää Oravatonni ja Raatojuoksu.

Viikonlopun pettymysten jälkeen oli eilen aika aloittaa yösuunnistuskausi. Karjaan Ura järjesti yöharjoituksen Fagervikissa, keväisen Billnäsin keskimatkan kartalla. Maasto on sikäli historiallinen, että olen aloittanut “suunnistusurani” samalla alueella viitisen vuotta sitten.

Pieni flunssa oli päällä, mutta reipas suunnistushan vain parantaa pikku vaivoja. En siksi empinyt lainkaan metsään lähtöä.

Tapahtuma oli samalla Suunnistavan Uudenmaan Yö-Cupin osakilpailu. Tästä johtuen lähtöjärjestelyt olivat hieman tavallisia maanantairasteja virallisemmat ja toisaalta paikalla oli joitakin suunnistajia hieman kauempaa cup-pisteitä jahtaamassa. Vähänlaisesti oli silti porukkaa.

Lähtövalmiudessa, vielä on melko valoisaa.

Keli oli mita parhain, oli  leutoa ja kuivaa. Hyttysten uusi sukupolvi surisi lampun valokeilassa lähtöä odotellessa.

Miten sitten meni?

K-1: Lähdin kiertämään mäkeä ja suoraan rastille. Ykköselle tullessa takaani lähtenyt Stefan sai minut kiinni, oli juossut mäen yli suoraan.

1-2: Tielle ja hautausmaan ohi tarkalla suunnalla kohti rastia. Huomioin ojan ylityksen ja laakean kallion. Suoraan rastille.

2-3: Sikäli helppo väli, että sähkölinjaa seuraamalla pääsi lähelle rastia.

3-4: Vaativa väli, tällä samalla välillä pummasin Billnäsin keskimatkalla. Pidin tarkan suunnan, loppupuolella koukkasin vähän vasemmalle kallion huomatessani. Rastia lähestyttäessä muiden suunnistajien trafiikki helpotti hieman rastin löytämistä.

4-5: Lähdin vähän väärään suuntaan toisten suunnistajien häiritsemäni. Siksi jumituin aika pahasti ryteikköön, jossa paloi varmasti muutama minuutti. Vasemmalta kiertäen olisin päässyt etenemään valkoista pitkin. Mäkeä ylittäessäni kohtasin peuran, jonka silmät heijastivat aavemaisesti otsalampun valon takaisin. Piha-alueen kautta ja suoraan rastille, joskin kiipesin turhaan kallion laelle.

5-6: Lyhyt helppo väli, suoraan rastille.

6-7: Jyrkkään rinteeseen tarkasti suoraan rastille.

7-8: Vaikea ryteikköinen väli, pidin hyvin suunnan, tien ylitys, tarkistin sijainnin jyrkänteestä ja tulin suoraan rastille.

8-9: Juoksin tarkasti vähän pidemmän välin suunnalla, pystyin koko ajan seuraamaan kartasta etenemistä.

9-10: Kallion yli ja edelleen kallion muotoja seuraten, pudottautuminen suoraan rastille.

10-11: Lyhyt väli, tarkka suunta ja kallion kolossa piilossa olevalle rastille.

11-12:  Lasketellen alas laakeaa kalliota, pellon yli ja viimeiselle rastille ojaa seuraten.

Maalissa huomasin, että Stefan oli tullut maaliin jonkin verran minua aikaisemmin.

Laitoin  kartan gepsikäyrineen kartta-arkistoon.

Suunnistus sujui varsin hyvin ja (siksi) oli mukava suunnistaa. Maasto oli monipuolinen, Karjaan-Inkoon maastoja parhaimmillaan. Avokalliot hohtivat valkoisina lampun valossa. Maasto oli hyväkulkuista suurelta osin.

Ensi maanantaina sitten vielä toinen samanlainen harjoitus ja olen valmis SM Yöhön.

Tiistaina oli Hiidenkiertäjien HiKi-rastit, joilla toimin ratamestarina. Maastona Risten, jossa on pidetty muun muassa Prisma-rastit ja FSO:n mestaruuskisat. Kyseessä oli neljäs iltarastitapahtuma, jotka olen pitänyt päävastuullisesti. Aikaisemmin olen pitänyt maanantairasteja ja nyt pidin tiistairastit. Näin se ura etenee.

Iltarastien ratamestarin töihinhän kuuluu yleensä ratojen suunnittelu, rastien metsään vieminen ja sieltä pois hakeminen sekä itse tapahtumaan liittyvät käytännön asiat. Apuja on hyvä saada, jotta asiat sujuvat ja homma ei käy liian raskaaksi.

Risten, tuo Länsi-Uudenmaan suunnistuksen Camp Nou.

Kävin maastossa ennen tapahtumaa kolme kertaa katselemassa ja tarkistamassa rastinpaikkoja. Tämä tapahtui heinäkuussa kuumimpaan aikaan. Kotona suunnittelin OCAD:illa ratoja. OCAD aiheuttaa toisinaan yllätyksiä ainakin sellaiselle käyttäjälle, joka käyttää sitä vain noin kerran vuodessa. Itse pähkäilin muun muassa sitä, miten RR-nauhan saa piirrettyä OCAD:in ratamestariversiolla. Huomasin myös, että kannattaa muistaa ladata oikeat symbolit, ennenkuin aloittaa laajan ratamestariprojektin, niitä kun ei jälkeenpäin enää saa ladattua.

Karttojen tulostuksin on aina jännittävää puuhaa, miten värit tulostuvat ja toimiiko printteri. Tällä kertaa tulostuksessa ei ilmennyt mitään erikoisia ongelmia. Sanottakoon muuten, että yllättävän hyvää tulostusjälkeä syntyy nykyaikaisilla halvoilla mustesuihkuprinttereilläkin. Tarkoitan siis sellaista tulostustasoa, että kartan kanssa voi mennä metsään esimerkiksi ratoja suunnittelemaan.

Tällä kertaa ratoja oli A, B C, D, RR. Lisäksi piirtelin huvikseni yhden ylimääräisen “eliitti”-radan hyödyntäen lähes kaikki rastit, joita metsässä oli. Eliitti-rata osoittautuikin suosituksi, sillä pieni määrä karttoja myytiin loppuun.

Kävin laittamassa RR-radan jo viikonloppuna metsään. Itse tapahtumapäivä oli sateinen ja ukkosta oli ilmassa. Olin metsässä ennen aamukahdeksaa ja laitoin rastit paikoilleen. Muutama tunti siinä meni ja parin tunnin ajan sade oli todella rankkaa. Yhden rastin paikkaa funtsin vielä jonkin aikaa, ratamestarin painajainenhan on se, että rasti on väärässä paikassa.

Kävin syömässä ja menin takaisin tekemään käytännön järjestelyjä. Innokkaimmat suunnistajat lähettelivät viestejä noin kolmen aikaan iltapäivällä, että “joko saa tulla”. Sateinen päivä verotti rankasti osanottajia, paikalle tuli joukko sitkeimpiä, joille sunnistuskeli on yhdentekevä.

Näyttävä sateenkaari suunnistusmaaston yllä.

Useat suunnistajat kehuivat ratoja ja ratamestarityötä. Melko suuren työn jälkeen myönteinen palaute lämmitti. Oli myös mukavaa, että paikalla oli sopiva joukko henkilöstöä eri tehtävissä. Maanomistaja oli mukana paikalla.

Kun porukka oli tullut metsästä, aloin laittaa pillejä pussiin. Keräsin RR-radan pois ja aloin hakea rasteja. Olin varautunut lampulla, joka olikin kohta tarpeen. Kello oli noin 23, kun otin vielä viitoitukset tien varsilta pois. Seuraavana päivänä sitten kaluston palautus seuran varastoon ja homma oli paketissa.

Ratamestari on löytänyt sen viimeisen rastin.

Joka vuosi kun työ on intensiivisimmilään, sitä ajattelee, että ehkä ensi vuonna on välivuosi rastien pitämisestä. Mutta työ on voiton puolella ja kaikki on mennyt hyvin, mieleen tulee ajatus, että ehkä kuitenkin ensi vuonna taas.