Tiistaina oli Hiidenkiertäjien HiKi-rastit, joilla toimin ratamestarina. Maastona Risten, jossa on pidetty muun muassa Prisma-rastit ja FSO:n mestaruuskisat. Kyseessä oli neljäs iltarastitapahtuma, jotka olen pitänyt päävastuullisesti. Aikaisemmin olen pitänyt maanantairasteja ja nyt pidin tiistairastit. Näin se ura etenee.
Iltarastien ratamestarin töihinhän kuuluu yleensä ratojen suunnittelu, rastien metsään vieminen ja sieltä pois hakeminen sekä itse tapahtumaan liittyvät käytännön asiat. Apuja on hyvä saada, jotta asiat sujuvat ja homma ei käy liian raskaaksi.
Risten, tuo Länsi-Uudenmaan suunnistuksen Camp Nou.
Kävin maastossa ennen tapahtumaa kolme kertaa katselemassa ja tarkistamassa rastinpaikkoja. Tämä tapahtui heinäkuussa kuumimpaan aikaan. Kotona suunnittelin OCAD:illa ratoja. OCAD aiheuttaa toisinaan yllätyksiä ainakin sellaiselle käyttäjälle, joka käyttää sitä vain noin kerran vuodessa. Itse pähkäilin muun muassa sitä, miten RR-nauhan saa piirrettyä OCAD:in ratamestariversiolla. Huomasin myös, että kannattaa muistaa ladata oikeat symbolit, ennenkuin aloittaa laajan ratamestariprojektin, niitä kun ei jälkeenpäin enää saa ladattua.
Karttojen tulostuksin on aina jännittävää puuhaa, miten värit tulostuvat ja toimiiko printteri. Tällä kertaa tulostuksessa ei ilmennyt mitään erikoisia ongelmia. Sanottakoon muuten, että yllättävän hyvää tulostusjälkeä syntyy nykyaikaisilla halvoilla mustesuihkuprinttereilläkin. Tarkoitan siis sellaista tulostustasoa, että kartan kanssa voi mennä metsään esimerkiksi ratoja suunnittelemaan.
Tällä kertaa ratoja oli A, B C, D, RR. Lisäksi piirtelin huvikseni yhden ylimääräisen “eliitti”-radan hyödyntäen lähes kaikki rastit, joita metsässä oli. Eliitti-rata osoittautuikin suosituksi, sillä pieni määrä karttoja myytiin loppuun.
Kävin laittamassa RR-radan jo viikonloppuna metsään. Itse tapahtumapäivä oli sateinen ja ukkosta oli ilmassa. Olin metsässä ennen aamukahdeksaa ja laitoin rastit paikoilleen. Muutama tunti siinä meni ja parin tunnin ajan sade oli todella rankkaa. Yhden rastin paikkaa funtsin vielä jonkin aikaa, ratamestarin painajainenhan on se, että rasti on väärässä paikassa.
Kävin syömässä ja menin takaisin tekemään käytännön järjestelyjä. Innokkaimmat suunnistajat lähettelivät viestejä noin kolmen aikaan iltapäivällä, että “joko saa tulla”. Sateinen päivä verotti rankasti osanottajia, paikalle tuli joukko sitkeimpiä, joille sunnistuskeli on yhdentekevä.
Näyttävä sateenkaari suunnistusmaaston yllä.
Useat suunnistajat kehuivat ratoja ja ratamestarityötä. Melko suuren työn jälkeen myönteinen palaute lämmitti. Oli myös mukavaa, että paikalla oli sopiva joukko henkilöstöä eri tehtävissä. Maanomistaja oli mukana paikalla.
Kun porukka oli tullut metsästä, aloin laittaa pillejä pussiin. Keräsin RR-radan pois ja aloin hakea rasteja. Olin varautunut lampulla, joka olikin kohta tarpeen. Kello oli noin 23, kun otin vielä viitoitukset tien varsilta pois. Seuraavana päivänä sitten kaluston palautus seuran varastoon ja homma oli paketissa.
Ratamestari on löytänyt sen viimeisen rastin.
Joka vuosi kun työ on intensiivisimmilään, sitä ajattelee, että ehkä ensi vuonna on välivuosi rastien pitämisestä. Mutta työ on voiton puolella ja kaikki on mennyt hyvin, mieleen tulee ajatus, että ehkä kuitenkin ensi vuonna taas.