Pauli, Author at Pauli Forman blogi

12/08/201412/08/2014

Kokemuksia Polar Loop aktiivisuusrannekkeesta

Monet eri valmistajat tarjoavat tällä hetkellä niin sanottuja aktiivisuusmittareita. Mittarit antavat käyttäjälleen kuvan esimerkiksi päivän liikkumisesta, kalorinkulutuksesta sekä nukkumisesta. Mittareiden keräämän tiedon yhteyteen on myös mahdollista liittää syketietoja ja muuta terveyteen liittyvää tietoa. Laitteita tarjoavia valmistajia ovat muun muassa Nike, Polar, Garmin, Omron, Fitbit, Jawbone sekä Sony.

Myös älypuhelimiin saa erilaisia terveyssovelluksia, joilla on samantyyppisiä ominaisuuksia. Samoin uusimmissa sykemittareissa on aktiivisuustoimintoja, kuten uneen liittyvää mittausta. Jo julkaistut ja tulollaan olevat älykellot sisältävät myös tämän alueen toimintoja.

Laitteet ja sovellukset liittyvät paitsi ihmisten omaan kiinnostukseen mitata terveyskäyttäytymistään, myös työterveyshuoltoon ja työhyvinvoinnin ylläpitämiseen liittyvään bisnekseen, jolla pyritään kannustamaan työntekijöitä huolehtimaan omasta työkykyisuudestään.

Koska teema ja laitteet kiinnostavat, hankin uteliaisuuttani kesällä Polar Loop aktiivisuusmittarin, jonka hinta oli noin 75 euroa verkkokaupasta tilattuna. Seuraavassa kokemuksia ja huomioita perustuen parin viikon käyttöön.

Käyttöönotto ja yleisiä ominaisuuksia

Laitteen käyttöönottoon sisältyi sekä käytännöllisiä että tietoteknisiä vaiheita. Laite nimittäin sovitettiin omaan käteen sopivaksi leikkaamalla ranneke saksilla sopivan mittaiseksi.

Tämä operaatio tekee laitteen melko henkilökohtaiseksi, sillä laitetta voi tämän jälkeen ilman lisäleikkauksia kierrättää vain samanpaksuisen ranteen omaaville. Jäin miettimään, että onko tämä jopa kenties jonkinlainen kaupallinen kikka, voisihan mittarin rannekkeen ratkaisu olla myös rannekellon hihnan tapainen, mahdollistaen kierrätyksen useamman käyttäjän kesken, esimerkiksi perhepiirissä.

Loop raikkaassa myyntipakkauksessaan.

Käyttöönotto alkoi saksihommilla.

Ranneke on tyylikäs kädessä.

Käyttöönottoon liittyi myös rekisteröityminen Polarin Flow-palveluun, jonne täytetään henkilökohtaisia tietoja ja joka pitää kirjaa aktiivisuudesta ja harjoittelusta. Flow-palvelu on tällä hetkellä beta-vaiheessa ja siihen liittyy myös yhteisöllisiä toimintoja, eli omaa aktiivisuutta on mahdollista jakaa ja toisten aktiviteetteja kommentoida.

Verkossa käytettävän Flow-palvelun lisäksi puhelimeen kannattaa ehdottomasti asentaa sovellus, jonka avulla aktiivisuutta voi helposti seurata kännykästä. Applikaatiot löytyvät tällä hetkellä IOS:ille ja Androidille (itse käytän Iphone 5:lla). Applikaatio synkronoi rannekkeessa olevan tiedon langattomasti bluetoothilla.

Ranneke ladataan USB-porttiin kiinnitettävällä johdolla tietokoneesta ja samalla johdolla tapahtuu synkronointi Flow-palvelun kanssa, jos ei käytä älypuhelimen applikaatiota. Sopivalla sovittimella lataaminen käy myös verkkovirrasta. Johto kiinnittyy rannekkeeseen magnetoidulla liittimellä. Huomattakoon, että sekä Suunnolla, Polarilla että Garminilla on kullakin oma liitintyppinsä USB-johdon kiinittämiseen.

Aktiivisuusranneke latauksessa aamujunassa.

USB-johdon liitin.

Laite on vesitiivis ja sen saa lentotilaan, joten lentomatkan aktiivisuus (tai kai lähinnä passiivisuus) saadaan myös mitattua.

Laite paitsi antaa palautetta hyvästä aktiivisuudesta, se myös huomauttaa liiasta passiivisuudesta. Tunnin paikallaan istumisen jälkeen laite kehottaa lähtemään liikkeelle. Tunnin yhtäjaksoinen istuminen tulee helposti täyteen toimistotyöläiselle ja kokouksissa istuville.

Aktiivisuusmuistutus komentaa liikkeelle.

Päivän aktiivisuudesta saa hyvän kokonaiskuvan (ks. kuva alhaalla). Vuorokausi kuvataan ympyrän kehällä, jossa eri värit havainnollistavat aktiivisuuden tasoa. Lisäksi näyttöön tulee numeerinen jakauma eri aktiivisuustasoista. Kuvan esimerkissä lepoa on ollut 6 h 22 minuuttia ja istumista 10 h 26 minuuttia. Aktiivisin osa päivästä on sisältänyt lyhyen 35 minuutia kestäneen juoksulenkin.

Kyseisenä päivänä on saavutettu 188 prosenttia päivän kokonaistavoitteesta (10 000 askelta). Päivän mittaan saadut passiivisuusmuistutukset näkyvät keltaisina kolmioina.

Normipäivä toimistolla. Päivän aikana on tullut kaksi passiivisuusmuistutusta.

Laite antaa myös palautetta. Palautteessa ei ole kovin montaa eri fraasia, alla olevassa kuvassa tyypillisen harjoittelua sisältäneen päivän palaute. Itse olen testijaksolla ollut niin aktiivinen, että en ole saanut suurempaan aktiivisuuteen kannustavaa palautetta. Kuvassa näkyy myös päivän kalorinkulutus, askeleet (tämän saa näkymään myös kilometreina), aktiivisen ajan kokonaisuus sekä yönunet (joka tässä esimerkissä on huomattavan pitkä viikonlopun yöuni.

Applikaatioon voi myös kirjata painon kehityksen sekä kirjata päivän “fiiliksen”.

Päänäkymä sisältää palautteen ja yksityiskohtaiset tiedot. Päivä sisältää kahden tunnin liikuntasuorituksen, jonka myötä aktiivisuustavoite on saavutettu yli 300 prosenttisesti.

Loop mittaa unen määrää ja laatua.

Pahan mielen voi kirjata älypuhelimen applikaatiolla.

Kuin myös hyvät filikset.

Käyttökokemuksia

Polar lupaa, että rannekkeen lataus kestää jopa kuusi päivää. Jos bluetoothia pitää jatkuvasti päällä, laite on kuitenkin ladattava käytännössä päivittäin. Lataaminen käy nopeasti, mutta voi helposti kuvitella, että käyttäjä toisinaan unohtaa latauksen. Merkittävähän on myös se, että latauksen aikana ranneke ei mittaa aktiivisuutta. Sitä ei siis voi jättää esimerkiksi yöksi lataukseen, jos haluaa mitata yöuntaan.

Koska lataustarve on niin suuri, voi leikkisästi todeta, että rannekkeen aktiivisuus loppuu huomattavasti helpommin kuin rannekkeen käyttäjän.

Jos käyttää älypuhelimen applikaatiota, synkronointi tapahtuu automaattisesti. Bluetoothin oleminen päällä kuluttaa tietenkin reippaasti myös puhelimen akkua. Synkronoinnin voi myös käynnistää manuaalisesti rannekkeen nappulaa painamalla.

Testijaksolla synkronointi ei aina sujunut ongelmitta. Puhelin ja ranneke eivät aina muodostaneet yhteyttä keskenään tai synkronointi ei lähtenyt käyntiin. Synkronointi toimi välillä pitkiä aikoja mallikkaasti, kunnes tuli hetkiä, jolloin synkronointi ei käynnistynyt millään. Sinälläänhän tiedot eivät synkronointiongelmien vuoksi katoa rannekkeesta, mutta kiusallistahan tämä on, jos tietoja ei aina voi tarkastella silloin kun haluaisi.

Polarin verkkosivuilla on erilaisia neuvoja, miten synkronointiongelmia voi yrittää ratkaista. Näitä ovat muun muassa lentotilan katkaiseminen rannekkeesta, bluetooth-yhteyden varmistaminen sekä puhelimen virran katkaisu. Puhelimen käynnistäminen uudestaan tuntuu parantavan synkronointiongelmia, mutta ei aina.

Rannekkeen pieneltä näytöltä voi lukea aikaa sekä tarkastella päivän kalorinkulutusta, askelia sekä aktiivisuustavoitteen saavuttamista. Rannekkeen näytölle ilmestyy myös muistutuksia. Ranneketta käytetään yhdellä näytön vieressä sijaitsevalla painonapilla. Käyttö on sujuvaa. Ranneketta voi siis käyttää myös ilman Flow-sovellusta tai älypuhelimen appsia.

Kenties suurin puute laitteessa on se, että se mittaa vain askeliin perustuvaa aktiivisuutta, kuten kävelyä ja juoksua. Esimerkiksi pyöräilyä laite ei tunnista, eikä uintia. On outoa, että näitä lajeja ei voi täydentää edes käsin applikaatiolla tai edes Flow-palvelulla. Muita lajeja on mahdollisuus saada mukaan Polarin sykemittareilla, jotka sitten synkronoidaan Flow-palveluun, mutta näitä ei nyt esimerkiksi minulla sattunut olemaan. Näin aktiivisuustiedot jäävät kokonaisuudessaan vajavaisiksi ja kenties päivän suurin aktiivisuus, esimerkiksi pitkä pyörälenkki, jää rekisteröimättä.

Älypuhelimen omistaja käyttää ranneketta pääasiassa puhelimensa appsin kanssa. Iphonessa applikaatio toimii synkronointiongelmia lukuunottamatta hyvin. Aktiivisuudesta saa yhteenvetoja päivän, viikon ja kuukauden tasolla.

Hintansa väärti?

Mielestäni laite on hyödyllinen, koska sen avulla saa hyvän kuvan päivän ”perusliikkumisesta” esimerkiksi normaaleina työpäivinä. Ranneke paljastaa, että esimerkiksi kaltaiselleni toimistotyöntekijälle, joka kävelee arkiliikuntana normaalipäivinä asemalta työpaikalle lyhyen matkan ja pitkin päivää lähinnä kokoushuoneesta toiseen, päivän aktiivisuustavoite ei täyty ilman lenkkeilyä.

Toisaalta pienikin, muutaman kilometrin lenkki täyttää tavoitteen. Koiran ulkoiluttaminen tai lastenvaunujen työntely täyttää siten helposti päivän aktiivisuusvajeen (pelkästään askelilla mitaten).

Myös kalorinkulutus saattaa olla joillekuille avartava tieto, jos näitä asioita ei ole aikaisemmin pohtinut tai jos pyrkii vähentämään painoaan. Toimistotyöntekijä ei paljon kaloreita kuluta päivän aikana.

Laitteen mittaama yöunen pituus ja laatu tuntuvat oikean suuntaisilta, jos niitä vertaa subjektiivisiin tuntemuksiin. Ranneke mittaa ehkä unet hieman yläkanttiin.

Toimistotyöntekijälle muistutukset liian pitkästä yhtäjaksoisesta istumisesta ovat myös terveellisiä.

Verkossa oleva ja laitteen mukana tuleva ohjeistus on selkeä ja riittävä. Tämä on hyvä, koska kysyessäni erästä pientä asiaa Polarin asiakaspalvelusta verkkolomakkeen kautta, vastausta ei ole kuulunut ainakaan vielä (kolmeen viikkoon).

Loppuyhteenveto

Koska en ole tehnyt laitevertailuja, en osaa sanoa, onko Polarin ranneke paras tarjolla olevista aktiivisuusrannekkeista. Oman kokemukseni perusteella suosittelen kuitenkin Polar Loop aktiivisuusranneketta niille, jotka ovat kiinnostuneita tarkastelemaan arkiliikuntaansa ja arvioimaan, mihin se riittää. Laite sopii myös lahjaksi sellaiselle, jonka hyvinvoinnista välität.

Aktiivisuusranneke on hyödyllinen nimenomaan arkiliikunnan mittaamiseen. Vakavammin urheileville aktiivisuustavoitteet helisevät jo pienen harjoittelun myötä ja esimerkiksi unta voi mitata esimerkiksi Suunto Ambit-mittariin hankittavilla sovelluksilla.

Synkronointiongelmat ovat harmillisia, mutta ehkäpä ne tulevat kuntoon softan päivitysten myötä.

Plussat:

antaa kokonaiskuvan päivän aktiivisuudesta
antaa kokonaiskuvan päivän kalorinkulutuksesta
antaa kokonaiskuvan unen määrästä ja laadusta
hinta on kohtuullinen
käyttöönotto ja käyttö on helppoa

Miinukset:

laite on ladattava päivittäin (jos synkronointi on päällä koko ajan)
laite ei huomioi muita lajeja kuin ”askellajit”
synkronointiongelmat
Polar Flow-palvelussa ei löydy suunnistusta lajina

09/08/2014

AM-pitkä (Suunnistava Uusimaa)

Suunnistavan Uudenmaan pitkän matkan aluemestaruuskisat pidettiin Lynxin järjestäminä Siuntiossa. Keli oli utuinen ja painostava, auringonpaisteelta ja suoranaiselta helteeltä säästyttiin. Kompakti ja toimiva kilpailukeskus oli suuren teollisuuslaitoksen lähituntumassa.

Minulla oli normaalin Suunnon lisäksi uusi hyötyleluni Polar Loop kädessä. Halusin testata, minkälaista aktiivisuutta ranneke näyttää, kun päivään sisältyy hieman raskempi urheilusuoritus.

Käteen ei oikein mahdu enää lisää varusteita tai mittareita.

Ratamestarilla oli ollut erittäin haasteellinen tehtävä ratojen suunnittelussa. Maasto oli varsin rikkonainen asutuksen, peltojen, teiden ja kiellettyjen alueiden vuoksi. H40-rata oli jaettu kolmen osaan, joiden välissä oli pieni viitoitus.

Maastosta johtuen lähtöön oli yli 3 kilometrin matka. Reitti vei hienon muun muassa kartanon pihamaan läpi. Konehallin ovi oli auki ja sisällä oli lähes maatalousnäyttelyllinen massiivisia maatalouskoneita.

Lähtöpaikalla huomasi, että suunnistusasuja koskeva sääntö on muuttunut. Rohkeimmat lähtivät maastoon ennemmin yleisurheiluun viittaavalla asulla.

Kisa lähti käyntiin varsin huonosti. Pummasin heti ykköstä. Ykkösen jälkeen suunnistus alkoi sujua ihan hyvin.

Huomasin kuitenkin nopeasti, että päivän kulku ei ollut paras mahdollinen. Viime aikojen varsin kevyt ruokavalio ei ollut täyttänyt energiavarastoja, enkä oikein jaksanut juosta. Lisäksi maastossa oli varsin suuria korkeaseroja ja maastopohja oli aika vaikeasti juostavaa monin paikoin.

Lisää vastoinkäymisen kohtasin ennen viitosrastia, kun ampiainen tai ampiaiset pistivät rajusti takaraivoon. Kipua oli kohtilaisen kova, joskaan hyökkäys ei ollut yhtä paha kuin viime vuoden vastaavassa kisassa Karjaalla.

Radan erityispiiste oli pitkä väli, jossa en keksinyt muuta ratkaisua kuin erittäin pitkä tiekierto. Pitää tarkistaa reittihärvelistä myöhemmin, onko joku tehnyt jotain muuta valintaa.

Energiageelin myötä sain ehkä hetkeksi pienen energisemmän hetken.

Rastit löytyivät pääsääntöisesti varsin napakasti, paitsi viimeiselle rastille tulin huonosti ja pyörähtelin hieman kuulutuksen jo kuuluessa. Loppukiri ei oikein enää irronnut. Tästä kisasta ei juuri jäänyt kerrottavaa jälkipolville.

Kisat olivat hyvin järjestetyt. Ratamestari oli mielestäni onnistunut hyvin ehkä ratamestarin näkökulmasta hankalimmassa maastossa, mitä olen vähään aikaan nähnyt.

Suunnistajat varmastikin olivat kiitollisia monesta vesipisteestä matkan varrella.

Polar Loop näytti kisan jälkeen, että olin saavuttanut päivän aktiivisuustavoitteen 300 prosenttisesti. Kirjoitan kenties ensi viikolla laajemman arvion aktiivisuusrannekkeesta tässä blogissa.

27/07/201427/07/2014

Hellettä Varsinais-Suomen rastipäivillä Pöytyällä

Varsinais-Suomen rastipäivillä on viime vuosina ollut lähes poikkeuksetta kuuma, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Pöytyällä Rasti 88-seuran järjestämissä kaksipäiväisissä kilpailuissa hikoiltiin kunnolla.

Pöytyällä pölisee.

Kilpailuun oli ilmoittautunut hieman yli 500 suunnistajaa. Rastiviikoilta palautuminen sekä samaan aikaan kisailtava Lahti-Suunnistus mahdollisesti verottivat hieman osanottajajoukkoa. Ja ehkä jollain suunnistajilla on kesäviikonloppuisin jotakin muutakin tekemistä kuin suunnistamista. Esimerkiksi DBTL Turussa.

Järjestävä seura Rasti-88 on ahkera kisajärjestäjä. Se on ollut mukana järjestämässä useita arvokilpailuja viime vuosina, kuten SM-yötä vuonna 2013 sekä R2 SM-keskimatkaa vuonna 2011. Seura tunnetaan myös omaleimaisesta Rastijahti-kilpailusta syksyisin (en ole toistaiseksi koskaan osallistunut). Pöytyän maastot ovat siten monien kisojen myötä tulleet suunnistajille tutuiksi.

Olimme reissussa perheen koko suunnistavalla porukalla. Matkaa Karjaalta kisapaikalle oli noin 1,5 h. Suunnitelmana oli majoittua mökille Varsinais-Suomeen kisapäivien väliseksi yöksi.

Kilpailukeskus oli rakennettu syvälle Pöytyälle hiekkateiden päähän. Pellolla suunnistajat olivat pakkautuneet hellettä pakoon pellon varjoisalle puolelle. Samalla pellon reunalla oli ampiaisia, joista järjestäjien kyltit ansiokkaasti varoittivat.

Lyhyiden ratojen sekä pidempien ratojen lähdöt olivat mukavasti vierekkäin ja lasten saattaminen lähtöön oli helppoa. ”Lämmittely” oli melko turhaa näissä keleissä. Suunnistajat pysyttelivät lähtöhetkeen asti visusti varjossa jos sellaista löytyi.

Keskimatkan kisa lauantaina

Lähdin liikkeelle melko rauhallisesti, koska tiesin, että helle tulisi vaatimaan veronsa. Ykkösväli oli lyhyt ja helppo. Radan alkuosan muutkin rastit löytyivät hyvin ja maasto tuntui helpolta. Suuria hyödynnettäviä muotoja oli runsaasti tarjolla. Suunnistus oli helppo pitää ”edessä”.

Rastille 8 valitsin varman tiereitin. Suoraan rastille. Seuraava väli oli hivenen pidempi yli monimuotoisen avokalliomaaston. Onnistuin tällä hivenen vaativammalla välillä hyvin, tiesin koko ajan minkä kallion päällä olin menossa.

Seuraavalla rastilla tein muutaman minuutin virheen. Melko helpolla välillä lähtösuunta oli hivenen väärä ja ajauduin mäen väärälle syrjälle. Onnistuin kuitenkin korjaamaan kohtalaisen hyvin oikealle rastille. Tämä virhe syntyi laiskalla kartanluvulla, eli juoksin liiaksi pelkällä suunnalla.

Seuraava rasti löytyi hyvin ja edessä oli toiseksi viimeinen rasti. Se ei mennyt aivan kuten telkkä pönttöön, olin kuitenkin tyytyväinen siihen, kun onnistuin korjaamaan melko nopeasti rastille lukien ojia ja muita maastonkohtia. Tämän jälkeen edessä oli vielä viimeinen rasti ja pitkä loppusuora.

Maalissa sitten muutama lasillinen vettä ja kyselemään pojilta miten meni. Heti ilmeistä pystyi päättelemään, että kaikki ei ollut mennyt ihan putkeen. Kaikkien suorituksista löytyi kuitenkin myös myönteisiä elementtejä ja voimme siirtyä matkan kaupalliseen osuuteen, eli vierailemaan Kauppakeskus Myllyn urheiluliikkeisiin.

Olin kohtalaisen tyytyväinen keskimatkan kilpailuun. Suunnistus pysyi hanskassa aika hyvin. Helteisen kelin rasitus verotti selvästi paitsi fyysistä suoritusta, myös keskittymistä ja virheitä alkoi tulla radan loppuosalla. Tätä kirjoittaessani voin vain pohtia miten sujuu kaksi kertaa pidempi matka huomenna jos ja kun helle on samanlainen.

Illalla valmistauduimme seuraavan matkan kisaan mökillä uiden ja siikaa savustaen.

Pitkän matkan kisa sunnuntaina

Olimme hyvissä ajoin kisapaikalla taas ja valmistauduimme samassa varjoisassa pellonkulmassa kisaan. Lähdöt olivat jälleen mukavasti lähellä ja vierekkäin niin, että pystyin saattelemaan poikia hyvin matkaan.

Keskusteluja vielä varsin hiljaisessa kilpailukeskuksessa.

Ykkösväli oli keski-pitkä. Ajauduin valitettavasti melko paljon sivuun ja nousin väärään mäkeen. Sieltä paikansin itseni kuitenkin nopeasti. Nuori suunnistaja kysyi, “missä ollaan” ja näytin että tässä ja juoksin ykköselle. Kakkonen löytyi hyvin ja edessä oli juomarasti, jolla moikkasin tuttua miestä ja join kaksi mukia vettä. Kolmonen löytyi hyvin. Neloselle etenin varsin hyvin, mutta rastin lähellä kadotin otteeni ja jouduin vähän koukkaamaan. Viitoselle kiersin ylimääräiset koukerot, koska en halunnut juosta vihreän läpi.

Viitonen löytyi hyvin, kuutoselle etenin rastin lähelle hyvin, mutta rastinotto oli heikko ja tein pari piruettia. Seiska löytyi ok:sti, joskin kurkistin ensin väärään kallionkoloon. Kasille kiersin ison vihreän alueen ja tämä väli meni melko mallikkaasti. Seuraavalla helpolla välillä ote kirposi ja koukkasin melko isosti. Rasti 1o hyvin, sitten juomarastille, jossa siemaisin kolme mukia vettä. Rasti 11 hyvin. Rastille 12 melko hyvin, joskin jouduin tunkemaan todella tiheän vihreän läpi. Kiersin ison kallion polkua pitkin. Rastit 13 ja 14 hyvin, rastille 15 reitti oli jo eilisestä melko tuttu. Tiheikön keskellä oli iso kivi, joka ei näkynyt edes muutaman metrin päästä. Ja sitten edessä oli enää loppusuora jossa kaksi poikaa oli kannustamassa telttatuoleilla istuen.

Tiivistäen voi sanoa, että keskimatka meni kohtalaisesti, joskin tuli virhettä siinäkin. Pitkä matka meni huonosti, sillä virheitä tuli monta. Suunnistus oli “pehmeää”, en lukenut karttaa ja maasto tarkasti ja rastinotot olivat sinnepäin, joka kostautui virheinä. Pitkän matkan kisa oli helteellä rankka, eikä osallistujiakaan ollut montaa.

Kisat ja kisaviikonloppu oli varsin mukava. Kisat hyvin järjestetty, maasto kiva ja erityisesti pitkän matkan rata vaativa ja monipuolinen. Vihreä oli keskikesällä viidakkoa, eikä sinne olisi juuri kannattanut mennä.

Tästä sitten eteenpäin kohti syksyn vähän viileämpiä kisoja. AM-pitkä kenties seuraava kisa.

20/07/201420/07/2014

Viimeinen sykemittari

Täytyy tunnustaa, että minulla on ollut elämäni aikana aika monta sykemittaria, sillä olen aina ollut hiukan perso erilaisille härpäkkeille.

Muutamia kotoa löytyviä vanhoja ja uusia sykemittareita.

Muistelen, että nuoruudessani 1970-1980-luvulla sykemittarit olivat niin harvinaisia, että pienessä Pohjois-Satakuntalaisessa urheiluseurassa oli hankittu yksi Polarin sykemittari, jota seuran jäsenet saivat vuorollaan lainata. Tähän mittariin tarvittiin pienoisparistoja, joita ei pieneltä paikkakunnalta saanut. Kun patterit loppuivat, mittari lojui pitkään nurkissa käyttämättömänä. Sykettä mittaava vyö oli epämukava ja tuntui päälle puettuna rangaistukselta.

Nykyään lähes kaikilla liikuntaa harrastavilla on oma sykemittari. Itsensä mittaaminen on nykypäivää ja tulevaisuutta. Tähän on kehitetty ja kehitteillä sykemittareiden lisäksi monia muitakin välineitä. Sykemittarit kuitenkin edelleen lienevät keskeisin laite, joilla liikuntasuorituksia mitataan. Teema liippaa läheltä myös työhyvinvointi-, työkyky- ja työterveysasioita. Niihin liittyy omia innovaatioita ja liikeideoita.

Viimeisimmät omistamana sykemittarit ovat olleet Garmin Forerunner 610 ja hiljattain hankkimani Suunto Ambit2 R HR. Molemmat ovat käsittääkseni melko suosittuja juoksijoiden ja muiden liikkujien keskuudessa tällä hetkellä. Ja moni tekee valintaa juuri näiden laitteiden välillä.

Vertailtavat laitteet Suunto Ambit2 HR ja Garmin Forerunner 610. Huomaa Garminissa pieni lohkeama näytössä “Garmin”-sanan kohdalla.

Laitteiden hinnat ovat käytännössä melko lähellä toisiaan. Hintavertailu.fi:ssä halvin Suunnon hinta on 350 euroa ja Garminin 249 euroa. Suuntoa löytää kuitenkin pienellä googlauksella halvemmallakin, itse maksoin omastani Garminin alimman hinnan verran, eli 249 euroa. Nyrkkisääntö laitteen hankinnassa on: älä missään nimessä osta laitetta kivijalkakaupasta, vaan tilaa se verkosta. Verkkokaupan ja kivijalkakaupan hintaero on ainakin 10-20 prosenttia.

Kerron tässä kirjoituksessa käyttökokemuksia molemmista laitteista. Olen käyttänyt laitteita normaaleilla juoksulenkeillä ja erilaisissa intervalli-harjoituksissa sekä pyöräilyssä. Keskeinen käyttöalue on ollut suunnistus, jossa olen tarvinnut toimintoa, jossa kilpailussa tai harjoituksessa kuljetti reitti on siirretty skannatulle karttapohjalle. Tässä olen käyttänyt Mats Stroengin kehittämää QuickRoutea ja valmiit kartat olen tallentanut digitaaliseen kartta-arkistoon Domaan. Talvella lajina on luonnollisesti ollut hiihto.

Perusominaisuudet

Molemmissa laitteissa on integroitu gps, eli erilliksiä palikoita ei tarvita. Garminissa on kosketusnäyttö, kun Suunto luottaa perinteisiin nappuloihin. Garminissa on langaton tiedonsiirto tietokoneelle, kun taas Suunnossa tiedonsiirto vaatii johdon sekä erillisen siirtoohjelman (Moveslink2). Tosin juuri tätä kirjoitettaessa Suunto ilmoitti tuovansa syksyllä 2014 markkinoille Ambit3:sen, jossa on langaton Bluetoothiin perustuva tiedonsiirto.

Molemmissa on oma ”harjoituspäiväkirjansa” verkossa, Suunnossa Movescount ja Garminissa Garmin Connect. Näissä voi päiväkirjan lisäksi jakaa lenkkejä yhteisöille, sekä analysoida suorituksia.

Keskeinen ero on siinä, että Garminissa erilaiset harjoitustoiminnot ovat valmiina, Suuntoon on mahdollista ladata erilaisia applikaatioita ja tehdä niitä myös itse.

Molemmat laitteet ladataan verkkovirralla tai tietokoneen USB-portin kautta.

Molemmissa laitteissa syke mitataan rinnan ympärille kiinnitettävällä vyöllä. Mainittakoon, että ainakin Adidaksella on laite, joka ei tarvitse sykkeen mittaamiseen erillisiä antureita. Suunnon vyö on ehkä hivenen miellyttävämpi kuin Garmin, sillä Suunnon vyössä on enemmän tekstiiliä ja Garminissa muovia.

Käyttökokemuksia

Garmin palveli minua hyvin muutaman vuoden ajan. Kosketusnäyttö toimi melko hyvin, myös hiihtolenkeillä sormikas sormessa. Nykyaikaisten älypuhelinten kosketusnäyttöihin verrattuna se on kuitenkin hieman kömpelö.

Garminissa on hyvät harjoitustoiminnot. Esimerkiksi intervalleja voi säätää todella monipuolisesti omaan tarpeeseen sopivaksi. Haamujuoksijatoiminto löytyy myös valmiina.

Garminin heikko kohta kellon ja kiinnikkeen välissä on korjattu eristysnauhalla. Olen nähnyt tämän korjauksen monella käyttäjällä.

Garminin takakansi on hapettunut. Myönnän, että en ole pyyhkinyt laitetta kostealla jokaisen hikisen lenkin jälkeen.

Garminin latausjohto kiinnitetään magneetilla. Ajan myötä kosketus heikkeni ja jouduin asettamaan päälle painon ladatessa.

Tiedonsiirto Garminissa toimii kelvollisesti, kun tarvittavat ajurit on asennettu. Garmin Connect-palvelu ei ollut minua varten, enkä juuri käyttänyt sitä. Tiedonsiirto Garminista käyttämääni harjoituspäiväkirjaan (Attackpoint) toimi hyvin.

Hankin Suunnon, koska Garminissa tiedonsiirto lakkasi toimimasta. Saattaa olla, että olisin saanut sen kuntoonkin, mutta käytin toimimattomuutta (teko)syynä uuden laitteen hankkimiseen. Halusin tutustua joka tapauksessa Suunnon tuotteeseen.

Suunnon lataus- ja tiedonsiirtojohto kytketään “hauenleuan” avulla.

Suunnon Movescount tarjoaa monipuolista tietoa harjoituksesta.

Suunto on siis tuoreempi tuttavuus. Sen toimintalogiikka on samanlainen kuin Suunnon aikaisemmissakin sykemittareissa. Käyttöjärjestelmä on varsin pelkistetty, toimintoja ei ole kovin paljoa ja niitä siis lisätään applikaatioiden avulla Movescountissa.

Akun kesto on pidemmissä suorituksissa kriittinen tekijä. Garminilla hiihdin pari Pirkan hiihtoa ja akku kesti gps päällä noin seitsemän tunnin suorituksen. Suunnossa akun kestoon voi vaikuttaa säätämällä gps:n mittaamistarkkuutta.

Suunnon Movescount on sen toimintalogiikan oppimisen jälkeen varsin toimiva ja monipuolinen harjoituspäiväkirja ja otin sen käyttöön Attackpointin rinnalle. Suorituksista saa todella paljon erilaisia dataa ja tässä Suunto on monipuolisempi kuin Garmin.

Suunnon applikaatiotoita on paljon. Itse otin ensimmäisenä käyttöön 1000 metrin vetojen vetämiseen tarkoitetun applikaation, joka toimii ihan hyvin, joskaan en ole saanut siinä näkyviin olennaista seikkaa, eli yhteen vetoon kulunutta aikaa. Voi olla, että tämä vain omaa osaamattomuutta.

Suuntoon saa myös huumorisovelluksia, esimerkiksi applikaation, joka mittaa montako olutta meneillään oleva lenkki on kuluttanut.

Totuus on, että Suunnon applikaatiot ja niiden ottaminen käytöön vaatii käyttäjältä ainakin aluksi vähän ”teknistä herkkyyttä”. Voin kuvitella, että monella käyttäjällä osaamisen vuoksi kellon räätälöinti applikaatioiden avulla jää vähälle käytölle.

Tiedonsiirto Suunnosta toimii piuhalla varmasti ja nopeasti.

Lopuksi

Olen ollut varsin tyytyväinen molempiin laitteisiin. Garminissa on enemmän toimintoja valmiina ja säätäminen omiin tarpeisiin on helppoa. Suunto toimii nopeasti ja varmasti perustoiminnoillaan.

Jos tarvitsee vain sykemittarin gps-toiminnolla, voi luottavaisesti valita Suunnon. Jos haluaa hieman monipuolisempia harjoitustoimintoja valmiina, kannattaa kenties valita Garmin. Jos ei satu löytämään hyvää tarjousta Suunnon suhteen, Garminissa saa enemmän paljon toimintoja hyvään hintaan. Ilman tarjouksia Suuntoa voi pitää hivenen kalliina.

Suunto on omalla subjektiivisella mutu-arvioinnilla mitattuna onnistunut tuotteidensa brändäämisessä varsin hyvin. Suunnon kellot yhdistyvät monipuolisesti erilaiseen seikkailemiseen ja aktiiviseen elämäntyyliin. Garminin brändi on sekavampi, koska saman tuotemerkin alla tarjotaan myös esimerkiksi navigaattoreita autoiluun ja veneilyyn.

Polarin laitteita minulla ei vähään aikaan ole ollut, mutta käsittääkseni Polar tarjoaa myös kilpailukykyisen vaihtoehdon tässä käsitellyille laitteille. Garminin Forerunner 910 on triahtlonistien suosiossa uintitoimintojen vuoksi.

Garminia saa kahta eri väriversiota, mustaa ja valko-sinistä. Suunnosta on olemassa muutamaa eri versiota. Garminia ei ulkonäkönsä vuoksi hirveä yhdistää muuhun kuin urheilupukeutumiseen, Suunnon voi ehkä juuri ja juuri laittaa stubbmaisesti smart casual-päivänä käteen töihin mennessään.

Miksi sitten otsikko ”viimeinen sykemittari”?

Uskon, että erillisten sykemittareiden aika alkaa olla ohi. Samaan tarpeeseen tulevat kännyköissä toimivat sovellukset (esim. Sports Tracker), uudet laitteet kuten hyvinvointirannekkeet (esim. Polarin Loop).

Mutta lopullinen kuolinisku sykemittareille tulee teknologiajättiläisten kuten Googlen, Applen ja Samsungin suunnalta. Älykellot ja myöhemmin erilaisten muiden päällepuettavien urheilusuorituksia ja muita elintoimintoja mittaavien teknologisten ratkaisujen myötä nykypäivän sykemittarit tulevat näyttämään kömpelöiltä ja ominaisuuksiltaan köyhiltä. Tulevaisuudessa ihmisillä on tarvittavat mittausvälineet joka tapauksessa mukanaan kellossaan tai jossakin toisessa laitteessa, eikä erillisitä sykemittaria tarvita.

08/07/2014

Ratamestarin töitä

Kävin hakemassa revanssia epäonnistuneelle Karjaa-rastien kisasuoritukselle Karjaan Uran maineikkailta maanantairasteilta viikko sitten. A-radalla pari rastipistettä oli samoja, mutta muuten rasteilla pääsi treenaamaan melko tuoreessa maastossa. Oma suoritus sujui kohtalaisen hyvin, mutta pitkällä välillä suunta painui vähän kohti etelää ja ajauduin sivuun. Tilanteen huomattuani pystyin korjaamaan suoraan rastille. Lopussa vielä pienipiirteisellä alueella jouduin hieman hakemaan yhtä rastia. Mukava harjoitus kuitenkin märässä metsässä. Myös melko harvinainen tapahtuma, sillä en ole tänä vuonna käynyt suunnitusharjoituksissa yhtä omatoimista Ryövärinmäen treeniä lukuunottamatta.

Viikonlopun ohjelmassa oli sitten ratamestarin hommia Ristenissä, jossa vuonna 2011 järjestettiin Prisma-rastit. Kävin tekemässä maastotöitä elokuussa järjestettäville HiKi-rasteille. Ennen maastotöitä olin suunnitellut alustavat radat OCAD:illa.

Rastimäki siintää edessä.

Ratasuunnittelussa otin huomioon maaston tehdyt istutukset, tiedossa olleet hakkuut ja maanomistajien toivomukset. Sen jälkeen luonnostelin perusasioita, eli ratojen kiertosuuntaa. Tein A, B ja C-radoista erilliset ts. lyhyemmät radat eivät olleet lyhyempiä versioita A-radasta. C-radan suunnittelin selvästi helpommaksi ja D-radan vielä helpommaksi. RR-radasta tein alustavan version, mutta se vaatii vielä paneutumista.

Maastossa sitten kävin rastipisteitä läpi. Tein muistiinpanot joka rastista iPhoneen. Siirsin niitä pisteitä, jotka osoittautuivat maastossa huonoiksi. Pohdin rastin sijoittamista ottaen rastille tulosuunnat huomioon.

Maastossa oli myös joitakin muutoksia, jotka eivät ilmenneet kartasta. Piirtelin karttaan yhden maastoon ilmestyneen ajouran ja muutin rastin paikkaa, koska rastiväli olisi ollut liian helppo toteuttaa uraa pitkin.

Maastossa vierähti kolmisen tuntia. Tässä ajassa sain katsottua 20 rastia. Lastenratojen rasteja ja RR-radan kulkua pitää vielä käydä katsomassa. Kävin vielä tervehtimässä maanomistajaa ja näyttämässä suunnitelmiani. Kotona sitten muuttelin OCAD:issa rastipisteitä ja laitoin määritteitä kuntoon.

Noin muuten keskikesä on suunnistuksen puolesta hiljaista aikaa, jos ei osallistu rastiviikoille. Rastiviikkojen vuoksi muissa kisoissa on taukoa. Italian MM-kisoistakaan en ole tänä vuonna jaksanut innostua ainakaan toistaiseksi.

Tämä viikko menee suurelta osin jalkapallokentän laidalla seistessä. Yksi merkittävä aikataulukysymys on se, että Helsinki Cup ja Fin5-rastiviikko ovat joka vuosi samalla viikolla. Jossakin määrin niissä perheissä, joissa sekä suunnistetaan että pelataan jalkapalloa, joudutaan tekemään valintaa näiden kahden ison tapahtuman välillä. Ensi vuonna FIN5-rastiviikko järjestetään Mynämäen suunnalla ja sinne on lähes pakko mennä.

Mutta lomalla on aikaa harjoitella hieman enemmän. Kilsoja ja tunteja on tullut mukavasti viime aikoina juoksun ja pyöräilyn muodossa. Kesäisissä keleissä mukava treenata ja hakea uutta nousua kohti syksyn tärkeitä kisoja.