Maanantain yösuunnistusharjoituksen, joka sisälsi totaalisen eksymisen, jälkeen koitti tositoimien aika kun suunnistuskansa kerääntyi Olavin Rastin järjestämiin SM-yö kilpailuihin Tanhuvaaran urheiluopistolle Savonlinnaan.
Matka oli pitkä ja kesti Raaseporista kuutisen tuntia sisältäen Kytäjän ABC:lle tehdyn yhden suunnistajan noutoreissun. Autossa oli hyvä sekoitus nuorisoa ja vielä melko nuoria veteraaneja.
Paikalla oltiin noin kello 18. Kirjauduimme hulppeisiin majoitustiloihin opistolle ja aloitimme kisavalmistelut.
Matkalla näimme villisikafarmin.
Aurinko laskee Tanhuvaarassa.
Parempi saada itsensä ylös ennen aamuyhdeksää.
Kisasää oli mitä parhain, lyhyellä paidalla pärjäsi mainiosti. Lähtöön juostessa fyysinen vire tuntui mainiolta. Kun juoksin lähtöön, moikkasin suunnistusblogistikollega Jormaa.
Ykkösväli oli todella vaika sisältäen rinnettä ja vihreää. Kuitenkin suoraan rastille, joskin aika paljon pysähdellen.
Kakkonen oli monimuotoisen mäen päällä, lipsahdin vähän takarinteeseen, mutta sieltä suoraan rastille.
Kolmoselle tarkasti mäen päällystä havainnoiden kivet ja polun. Pääsin hyvin rastin läheisyyteen, jossa päätä pyörittelemällä lippu näkyi.
Nelonen oli pitkä väli, jolla maasto sisälsi lähes kaikkea mahdollista estettä, eli suota, vihreää ja pystyvihreää. Mutkikasta tiestöä oli poikittain melko paljon. Voin kuvitella ratamestarin nautiskelleen miettiessään sitä, minkälaisen haasteen väli aiheutti suunnistajille.
Etenin hyvällä suunnalla, mutta jämähdin tarpomaan hidasta pystyvihreää. Pääsin tielle ja pätkän verran homma oli hallinnassa. Teiden välissä kadotin taas otteen ja yhytin Lynxin suunnistajan. Hänellä oli myös tilapäisesti sijainti epäselvänä. Yhdessä pääsimme tielle ja kiinni karttaan. Roikuin kartta rullalla peesissä rastille, jonka jälkeen en pystynyt seuraamaan maitohapon kohistessa reisissä.
Vitoselle lyhyt siirtymäväli ja suoraan rastille. Kuutoselle etenin hyvin kahden polun kautta. Kalevan Rastin huippusuunnistajia tuli vastaan.
Seiskalle menin tietä pitkin ja jouduin ensimmäistä kertaa hakemaan rastia.
Kasi ei myöskään ilmoittautunut heti. Marko leimasi rastilla juuri minua ennen ja kysyi “Onko se Pauli”? Rastin läheisyydessä näin myös Topi Anjalan.
Isoin virhe tuli ysillä, joka oli erittäin haasteellinen rinnerasti. Etsiskelin sitä hyvän tovin ja keskeyttämisajatuskin tuli jo mieleen, mutta lopulta pääsin rastille.
Siitä sitten kymppi helposti. Tällä välillä tuli kisan paras väliaika.
Yksitoista oli latupohjaverkoston keskellä. Vetun mies paahtoi rastille ja roikuin perässä. Pahasi onneksi punaista suunnistuspaitaa kantanut suunnistaja rynni väärälle rastille ja minä perässä. Oikea rasti löytyi kuitenkin helposti.
Rasti kaksitoista oli lähellä kilpailukeskusta ja pahasti rinteessä. Iso joukko suunistajia etsi rastia, mukana myös Jani Lakanen. Pienen hapuilun jälkeen löysin.
Rasti 13 oli alikulkukäytävän kohdalla, jonka jälkeen 400 metriä viitoitusta toiseksi viimeiselle rastille. Lopussa ei ollut enää ongelmia. Viimeinen rasti, maaliin ja kävelin suoraan majoitukseen vaihtamaan vaatteita.
Eli ei mennyt kovin vahvasti, pitkä välikin meni lopulta kohtuullisesti, mutta yksi iso ja pari kolme pienempää hakua aiheuttivat sen, että kisa voidaan luokitella “ei niin kovin hyvä suoritus”-kategoriaan.
Kilpailukeskus oli toimiva ja majoitus erittäin hyvätasoinen ja matkassa ollut porukka mukava. Reissussa käytyjen kasvisruokakeskustelujen jälkeen oli vaikea poimia kaupasta lihatuotteita illallalla grillattavaksi.
Suunnistuskauden kääntyessä loppusuoralle kisoista on jäljellä enää Oravatonni ja Raatojuoksu.