Tänään oli HPV:n kansalliset Solvallassa. Kyseessä on ehkä kisakalenterin minimalistisin kisa, sillä tapahtumassa kaikki ylimääräiset palvelut, joita isommissa kisoissa tavataan järjestää, on karsittu pois. Ei siinä mitään, jäljelle jää se tärkein, eli radat joilla voi suunnistaa sekä tulospalvelu.
Keli oli mitä mainioin, oli lämmintä ja aurinko paistoi. Jopa niin, että metsässä sai siristää oikein kunnolla silmiään rasteja lähestyttäessä.
Solvallan maasto on useimmille helsinkiläisille ja espoolaisille suunnistajille todella tuttu monista kisoista ja harjoituksista – itse olin tässä maastossa vasta toista kertaa, joskaan en ihan tässä maastonosassa ole ollut koskaan. Maasto on monipuolinen ja pienipiirteinen, kartalla on tavaraa todella paljon.
No miten meni? Ihan päin prinkkalaa. Pummasin heti ykköstä niin, että kisafiilis latistui. Lähdin toteuttamaan ykkösväliä ihan hyvin, mutta aloin etsiä rastia aivan liian aikaisin. Siinä sitten pyörin aikani (oli siellä muitakin ihan yhtä hukassa) ja löysin varmaan kaikki muut ykköset paitsi omaani. Homma meni vikaan siinä, että yritin mennä liian suoraan, olisi pitänyt ottaa enemmän ylä tai alakautta, mieluummin ylhäältä ulkoilureitin polun kautta ja suoraan rastille, kuten sitten lopulta tein.
Kohtalokas ykkösväli
Huonon alun jälkeen suunnistelin seuraavia välejä sinnepäin, osa meni hyvin ja osalla koukkasin vähän. Pikkukisassa ei metsässä ollut paljon muita suunnistajia, joitakuita sentään. Metsässä oli aika paljon ulkoilijoita hienoista maastoisa ja kelistä nauttimassa. Lopussa neljänneksi viimeistä rastia pummasin vielä hieman enemmän, kun sekoilin sinänsä helpossa poluissa.
Hölkkäsin maaliin, suoraan autolle ja kotiin pojan jalkapallo-otteluun.
Edellinen kisa meni todella hyvin ja tämä huonosti. Homma suli taas siihen, että menin huolimattomasti vaativan ykkösvälin, olisi pitänyt ottaa välipisteitä ja/tai kiertää turvallisemman kautta.
Mutta väliäkös näistä. Huomenna alkaa yösuunnistuskausi Karjaalla. Viikon päästä toinen harkka ja sitten onkin SM YÖ.