Tuusulan Voima-Veikkojen järjestämillä Vappurasteilla on jo pitkä perinne. Karttaan painettu kisojen järjestysnumero on jo 37. Itse osallistuin Vappurasteille kolmatta kertaa. Vappu-päivä on erittäin hyvä ajankohta liikuntaharrastuksille, koska kilpailevia tapahtumia on erittäin vähän.
Kilpailumaasto oli Nurmijärven Vuolteenmäessä, alue oli melko kapea ja rikkonainen. Lähtöön oli pitkä matka, eli 3000 metriä, joka meni kylläkin nopeasti eri teitä pitkin.
Olimme matkassa kolmihenkisellä joukkueella. Lasten mukana olo reissussa tuo aina pientä monimutkaisuutta reissuun, kun pitää huolehtia varusteista ja lähdöistä. Lasten kasvaessa sujuvuus lisääntyy. Vein toisen pojan lähtöön ja jatkoin omaani.
Kisan kulku oli seuraava:
Lähdössä oli tavanomaista hermostuneen odottelun tunnelmaa. Keskustelu miesten kesken relvolveerasi sen ympärillä, kuka oli laihtunut ja kuka ei, mikä oli kunto ja monesko kisa tänä keväänä oli käsillä.
Aina jännittävä ykkösväli oli helppo, hakkuuaukean takaa lähti polku, joka johti melko lähelle rastia. Tulin hieman sivuun rastista, mutta lippu tuli näkökenttään hyvin.
Kakkosvälillä mentiin poikittain rinnettä. Maastossa oli aika paljon ryteikköä ja pusikkoa. Tulin hyvin rastin lähelle, parilla pyörähdyksellä pääsin leimaamaan.
Kolmosväli oli pidempi, eikä maastossa ollut suurta seurattavaa. Menin suunnalla ja luin mitä eteen tuli, pysyin ihan hyvin kartalla. Taas tulin hyvin rastin lähelle, mutta ihan viimeinen naksautus, eli rastinotto, oli jälleen pehmeä ja hivenen epämääräinen. Rastin ympärillä oli muitakin pyörimässä.
Nelosväli oli lyhyt ja sitten edessä viitonen. Kaarsin oikealle ja hain tukea uralta, jolta poikkesin rastille. Rastinotto tällä kertaa kuin telkkä pönttöön.
Yllättäen hyvän vaiheen jälkeen tuli virhe. Kuutonen oli mäen takana. Ensin ylitettiin tie ja sitten oja. Kapusin mäen laelle ja olin menossa oikeaan suuntaan. Sitten yhtäkkiä huomasin tai… ainakin luulin.. meneväni väärään suuntaan. Korjasin ja suuntaa korjatakseni sitä kohta uudestaan. Tulin rastille. Ihan turha koukku ja iso monen minuutin virhe. En ole vieläkään ihan varma, mitä siinä tapahtui. Joka tapauksessa väli olisi pitänyt juosta suoraviivaisemmin ja tarkemmin.
Seiska oli helppo, melkoisen ryteikön keskellä. Oli paljon muita suunnistajia samassa kohdassa menossa.
Kasille mentiin tietä pitkin ja ylitettiin kuulutuksissa ja ennakkoinfoissa varoiteltu leveä oja. Etsin ensin kapeampaa kohtaa, mutta kun sitä ei löytynyt, hyppäsin niin pitkälle kuin pystyin ja pääsin melkein toiselle reunalle, märin jaloin tietysti. Rastille kivuttiin jyrkkää hakattua mäkeä. Rastia etsi pari miestä, jotka juttelivat niitä näitä kesken kilpailun. Näin leppoisaa on suunnistus kansallisella tasolla.
Ysi oli helppo siirtymäväli, tietä pitkin ja lopuksi tiukka ylämäki lähes pystysuoraa rinnettä. En juossut. Myöhemmin illalla poika näytti millaisella lyhyellä askelella oli juossut saman mäen.
Kymppi oli helppo pikkuväli, polkua pitkin ja rastille. Yksitoista helppo, rinnettä alas, suon keskellä metsäsaareke ja siellä oman rastin lisäksi ainakin toinen rasti. Kuten yleensäkin, radan viimeisillä parilla rastilla trafiikki lisääntyi.
Viimeisellä rastille puskettiin suon ja mutaisen ryteikön läpi, leimaus ja lönköttelyä pitkin viitoitusta maaliin. En hirveästi jaksanut/viitsinut ottaa loppukiriä.
Pääosin oli ihan sujuvaa suunnistusta, vähän pehmeää, eli viimeinen tarkkuus rastinotoissa puuttui. Jotensakin oli hivenen tavallista vaikeampaa yhdistää karttaa ja maastoa. Isoin virhe oli erikoinen, vaikea sanoa mitä siinä tapahtui. Aika hyvä kulkupuoli tällä kertaa, oltaisiinko parempaan suuntaan menossa fyysisen kunnon osalta? Huomenna sitten uusi koitos, eli Uudenmaan Rastipäivien pitkä matka Klaukkalassa.