Kevään suurin kotimainen suunnistuskilpailu on FinnSpring. Kaksipäiväisessä tapahtumassa henkilökohtaiset kisat juostaan lauantaina ja viesti sunnuntaina, joskin sunnuntaina on mahdollisuus myös yhteislähtönä toteutettavaan viestiin. Osallistujia henkilökohtaiseen kilpailuun oli ilmoittautunut peräti yli 2600.
Kilpailun järjesti Suomusjärven Sisu ja tapahtumapaikkana oli Kiikalan lentokenttä. Minulle ei ollut entuudestaan tuttua asia, että Kiikalassa tosiaan on lentokenttä. Suuren osallistujamäärän vuoksi lentokenttä oli kuitenkin loistava paikka kilpailukeskukselle ja pysäköinnille.
Suunnistajat kulkevat kilpailukeskukseen pitkin Kiikalan lentokentän kiitorataa.
“Kauppakatu”
Tulin paikalla hivenen liian kireällä aikataululla ja lähtövalmisteluissa oli pientä kiireen tuntua. Väenpaljouden vuoksi Hiidenkiertäjien “leiriä” sai hetken etsiä.
Kisäsää oli mitä mainioin, ei ollut kylmä, ei tuullut eikä satanut ja aurinko paistoi. Lönkyttelin lähtöön ja havaitsin maaston loivapiirteiseksi kangasmaastoksi, jossa saattaa tulla vastaan myös suppia. Avokallioita ei tällä kertaa olisi tiedossa paljoa, ja rastipisteinä olisi tarjolla muitakin kuin jyrkänteitä. Korkeuskäyrien lukeminen tulisi olemaan kisasuorituksen keskiössä.
Lähtökarsinassa paiskasin kättä Jyrkin kanssa, jonka kanssa olen aikaisemmin ollut yhteyksissä vain somessa.
Kisan kulku:
Ykköselle valitsin varman reitin, eli käytin runsaasti tietä, jolta poikkesin vasta lopussa ja kosautin suoraan rastille. Tarkalla kartanluvulla etenin suoraan kakkoselle.
Kolmoselle hain tossun alle polkua, lopussa nousin vähän liikaa, mutta tulin kuitenkin suoraan rastille.
Neloselle suunnistin niinikään oivallisesti, seurasin soista solaa ja tulin suoran rastille.
Suunnistus sujui kuin rasvattu ja taistelin mielihyvän tuntemusta vastaan tietäen, että se on suoritukselle turmiollinen.
Virhe tuli sitten vitosvälillä. Väli oli peitteinen, sisälsi korjeuseroja ja ryteikköä, eteneminen tapahtui poikittaisessa suunnassa rinteisiin, joten rinteen seuraaminen ei ollut mahdollista suoralla toteutuksella. Päädyin kuitenkin menemään suoraan ja tiheikössä ryteikössä suunta kääntyi liiaksi oikealle (ks. kuva). Virheen määrä oli varmaan 7 minuuttia tällä välillä. Yksi mahdollinen varmempi toteutustapa on kuvattu keltaisella värillä, epäonnistunut suoritus punaisella.
Palailin rastille, jolla leimasi saman sarjan suunnistaja, jonka vauhdin tiesin olevan melko lähellä omaani. Muodostui kahden miehen letka, joka eteni loppuradan yhdessä. Irtiottoa ei kunnon puolesta ollut mahdollista tehdä, eikä reitinvalinnoissakaan tullut eroa.
Kuutoselle oli lyhyt väli, seiskalle mentiin rinnettä seuraillen, kasille mäen laen kautta.
Ysille olisi voinut mennä suoraan tai tien kautta. Tiekierron valitseminen oli selkeästi parempi vaihtoehto. Samoin kympille oli tarjolla tiekiertoa suoraan menemisen sijaan. Rasti 11 oli mäen laen takana rinteessä ja kahdelletoista mentiin suoraa lähes kokonaan valkoisen “jämimäisen” kangasmaaston läpi. Kolmelletoista tuli pieni virhe kun luulimme ylittäneemme polun, mutta se olikin vasta tulossa.
Loppusuora ja maalileimaus, vaihdettiin pari sanaa kilpakaverin kanssa ja homma oli paketissa.
Suunnistus sujui kisan alussa todella hienosti, sitten tuli virhe ja loppu jämähti enemmän tai vähemmän yhteissuunnistukseksi. Vähän valju tunnelma jäi siten kisasta. Puitteet olivat kyllä hienot ja kisajärjestelyt jämäkät. Huomasin, että juokseminen tuntui todella raskaalta, vaikka maasto oli suurelta osin sellaista, että juokseminen oli helppoa. Kevätkunto ei valitettavasti ole kovin kummoinen.
Ensi viikolla kuitenkin taas mennään, peräti kahdessa eri kisassa, nimittäin Vappurasteilla ja sunnuntain Uudenmaan Rastipäivillä.