Nykyihmisen elämänrytmi on niin kiireinen, että toisinaan on vaikeaa löytää aikaa edes blogipostauksen kirjoittamiseen. Niinpä 3.5.2015 kisaillun Rajamäen Rykmentin järjestämien Uudenmaan Rastipäivien pitkä matka on jäänyt blogissa raportoimatta. Kisassa sattui ja tapahtui sen verran, että tarinaakin on tavallista enemmän kerrottavaksi.
Olin matkassa yksin, kilpailukeskus oli paikallisessa laskettelukeskuksessa. Tulin paikalle sopivassa aikataulussa ja verryttelin lähtöön pakollisen maalivaateselfien ottamisen jälkeen.
Lähtöpaikalla huomasin jälleen lähteväni yhtä aikaa Jyrkin kanssa. Huomasin myös rastimääritteistä, että radalla oli peräti 25 rastia. Ajattelin, että jo teoreettisella tasolla kisasta olisi tulossa haastava, koska on jopa todennäköistä, että pientä tai suurta hämminkiä saattaa sattua, kun rasteja on noin monta.
Piipin jälkeen kiihdytin K-pisteelle lähtöryhmän ensimmäisenä jo liejuuntunutta polkua pitkin. Ensimmäisen välin toteutuksessa Jyrki tosin juoksi ohi, mutta ensimmäisellä rastilla olimme taas melko samaan aikaan.
Ensimmäiset neljä rastia olivat tiukkoja rinnerasteja, jotka löysin kaikki suoraan. Tein tarkkaa työtä kivisessä rinteessä. Alkumatkalla yhytin metsässä myös Samin, joka oli tasoitusta antaakseen jättänyt rastimääritteet tällä kertaa ottamatta. Seuraavalle rastivälille suunnitelmaa tehdessäni Sami kurkki uteliaana rastimääritteitäni.
Rinnerastien jälkeen nelonen viitonen oli helppo juomarasti, jonne juostiin peltoa reunustavaa tietä pitkin. Kuutonen oli mäen päälle eturinteessä, rastin löytämiseen vaadittiin muutama pään pyöräytys.
Seiska oli jälleen rinteessä, aloin etsiä rastia hivenen liian aikaisin. Paikalla oli nopeammin edennyt Sami, joka vinkkasi rastin olevan vielä edempänä.
Seuraava rastiväli oli pidempi ja mentiin vihreän alueen läpi. Pyrin pitämään suunnan tarkkana ja pääsinkin tiheiköstä läpi kunnialla ja oikean mäen juureen. Rastinotto kasille oli kuitenkin hivenen pehmeä (kuva). Rasti oli mäen laella hieman Stonehenge-tyylisessä paikassa. Pari minuuttia pyörittyäni Essun mies vilahti oikeaan kivenkoloon ja johdatti minut rastille.
Ysi löytyi helposti, joskin kävin vilkaisemassa ensin väärän rastin. Kymppi oli helppo, mäen yli rinteeseen ja suoraan rastille. Rasti 11 löytyi myös suoraan rinteestä.
Rastille 12 juostiin alavaa märkää maastopohjaa, seurailin ojaa ja Pihkaniskoja edustavan suunnistajan vetämänä juoksin hieman ohi. Pienen koukun jälkeen leimaus rastilla. Rasti 13 oli pellon reunassa, ei ongelmia. Lähestyttiin taas juomarastia 14.
Rastille 15 mentiin jyrkkää mäen rinnettä ylös mäen laen yli ja suoraan rastille.
Rastille 16 etenin ensin mäen päältä, mutta muutin suunnitelmia ja pudottauduin alas. Jouhevampi toteutus olisi syntynyt, jos olisin pudottautunut heti alas ja seurannut mäen rinnettä tai vielä parempi reitti olisi ollut mennä suoraan mäen pääältä. Rasti löytyi kuitenkin hyvin.
Sitten isompi virhe (kuva). Juoksin vailla skarppia otetta kohtia vaikeaa rastia funtsimatta sen tarkemmin rastin ottamista. Niinpä karautin tiheikköisessä rinteessä aivan liian alas ja jouduin palailemaan sieltä hitaasti ylös. Toisella kerralla otin kiinni polun mutkasta ja etenin varovaisesti kohti tiheikössä olevaa rastia. Sinisellä viivalla olen kuvannut vaihtoehtoisia tapoja edetä rastille. Rasti 18 oli helppo lyhyt väli, jossa ei ollut onelmia.
Heti perään tuli kuitenkin toinen suuri virhe (kuva). Lähdin juoksemaan rastille 19. Silmäkulmastani huomasin, että tuollapa hieno kuvioraja, koukkaan sen kautta rastille. Rajalta irrottaessani en kuitenkaan saanut kiinni juuri mistään ja jäin pyörimään (oikealle) mäelle. Lopulta löysin rastin. Sinisillä viivoilla olen kuvannut parikin helppoa ja varmaa reitinvalintaa. Rastilta juostessani kaksi vanhempaa naishenkilöä pysäyttivät minut kysyäkseen neuvoa “hyvältä suunistajalta.”
Seuraavakaan rasti ei mennyt ihan putkeen (kuva). Tiheikön keskellä mennyt polku oli todella liejunen. Sitä ylös lipsuessani äkillinen harmistus valtasi mielen. Tämän jälkeen aloin etsiä rastia liian aikaisin vääriltä kumpareilta. Siniisellä viivalla on kuvattu järkevämpi toteutusvaihtoehto.
Loput rasteista olivat hiihtokeskuksen lähimaastossa, hiihtobaanan ympäristössä sekä yleisörasti jopa keskellä laskettelurinnettä. Rastit löytyivät ihan hyvin, joskin menin aika hitaasti. Loppusäksätys oli mukava tekninen pätkä radan loppuun.
Tuli melko paljon virheitä ja kuten tavallista, jälkipeleissä on helppo havaita, että virheet olisivat olleet paremmalla keskittymisellä ja tarkemmalla työskentelyllä olleet helposti vältettävissä.
Kisa oli silti hieno, järjestävä seura Rajamäen Rykmentti oli onnistunut laatimaan lähelle asutusta ja kiellettyjen alueiden ja mun rikkonaisuuden keskelle hyvän, vaativan radan, jossa monipuolista maastoa ja vaativia haasteita.
***
Helatorstaina kisattiin Hiidenkiertäjien järjestämät Prisma-rastit. Huolsin kisoissa kahta poikaa ja otin siinä samalla joitakin kuvia, jotka ovat katsottavissa täällä.
Viimeisellä rastilla tapahtui mielenkiintoinen kohtaus. Rastille leimaamaan mennyt Seppo Väli-Klemelä nimittäin ilmoitti lukevansa tätä blogia ja antoi kesken kisasuorituksensa myönteistä palautetta. Kiitos, palautetta on aina mukava saada!