Tag: urheiluvammat

Posted on

Kiireinen viikko

Melko kiireinen viikko takana, sekä töissä että varsinkin vapaa-ajalla. Maanantaina olin kahden pojan kanssa katsomassa kuvasta ilmenevän kaltaista toimintaa Karjaalla. Otin muutamia kuvia, joita on täällä.

Viikonloppu oli jalkapallopainoitteinen. Vanhimmalla pojalla oli kahden päivän turnaus Kirkkonummella ja keskimmäisellä yhden päivän turnaus lauantaina Karjaalla. Molemmissa tuli oltua. Havaitsin, että juniorijalkapallossa intensiteetti ja innostus on kovalla tasolla ja 8-9 vuotiaat pelaavat kovaa ja taitavasti. Yhden vierasjoukkueen valmentaja tarjoasi huutamisellaan esimerkin siitä, minkälaiselta valmentamisen ei  minun mielestäni soisi kuulostavan.

Oman harjoittelun suhteen viikko oli keskinkertainen. Hyvänä harjoituksena keskiviikkona mäkivedot Pohjan tiellä, ks. aineistoa täällä. Sitten vielä loppuviikosta pari 25 km:n pyörälenkkiä ja lauantaina peräti suunnistusta. Tämä  viimeksimainittu harjoitus meni vähän pipariksi kun otin vanhan kartan ja metsässä oli uusia hakkuita ja sen sellaista. Lähinnä oli sellaista ulkoilua metsässä.

Vanha vamma, eli kysta oikeassa sääressä ilmoitteli itsestään. Siksi vaihdoin sunnuntain juoksun pyöräilyyn. Toivotaan, että se sallii juoksun ensi viikon lopussa kun olen Karhu-rasteilla Porissa. Tämän viikonlopun kisat Uudellemaalla, eli Rastipäivät, jäivät väliin jalkapallon vuoksi. Ihan hyvä niin, rasteja riittää.

Posted on

Kauden alun tunnelmat

Suunnistuskausi alkaa huomenna Ankkurirastien yhteislähdöstä. Siksi on varusteiden etsiskelyn ohella hyvä aika tehdä yhteenvetoa alkuvuoden harjoittelusta ja pohdiskella tulevaa kautta.

Alkuvuoden treeni on sujunut kohtalaisesti. Kasassa on pari tuntia alle 100 tuntia harjoittelua. Hiihto 64 tuntia, juoksu 19 tuntia, pyöräily 7 tuntia, Pilates, kuntopiiri ja muut kotkotukset 10 tuntia. Jos tarkastelee vertailevalla otteella alkuvuotta suhteessa viime vuoteen, olen huomattavasti pidemmällä. Viime vuonna treeniä oli tässä vaiheessa kasassa 64 tuntia. On ihan mahdollista, että tänä vuonna kokonaisharjoittelu yltää 300 tunnin paikkeille, joka on ihan hyvä määrä. Treeniä ei tästä oikein voi lisätä kun vapaa-aikana pakkaa olemaan muutakin tekemistä.

Viime viikonlopun leirin testijuoksun perusteella lienen hieman päälle 3000 m:n Cooper-kunnossa. Se on kohtalainen kunto, mutta ei mikään erikoinen.

Subjektiivisella mittarilla mitattuna kunto on ihan hyvä, mutta ikääntymisen myötä yleinen raihnaisuus tuntuu lisääntyvän. Suurimmat heikkoudet sijaisevat nilkoissa. Oikeassa nilkassa on edelleen tuntemuksia ja liikkuvuuden rajoitteita 2 vuoden takaisista hyperflexio ja inversio-vammoista. Toisaalta vasemman jalan akillesjänne, joka alkoi oireilemaan viime vuoden syksyllä, ei ole talven aikana parantunut yhtään vaikka päälajina on ollut hiihto. No, mikä pääasia, kumpikaan näistä nilkan seudun vammoista ei rajoita liikkumista. Akillesjänteen kanssa olen päättänyt elää niin, että juoksen vain 2 kertaa viikossa ja korvaan loput pyöräilyllä.

Uudehkona vikana esiintyy selkävaivaa. Kenties talven melko runsas hiihto (1049 km), josta pääosa perinteistä, rasitti selkää. No, selän kanssa täytyy vain olla varovainen.

Lihashuoltoa olen ottanut ohjelman sen verran, että hieronta jaloille ja selälle on ohjelmassa kerran kuukaudessa. Venyttelyä… eipä juuri.

Suunnistustaitoa en ole harjoitellut pätkääkään talven aikana. Hiihtokausi oli niin intensiivinen, että korttelirastit jäivät käymättä kokonaan. Suunnistussimulaattorista en ole koskaan perustanut, sen verran paljon täytyy työnkin puolesta tietokonetta tuijotella. Jonkin verran olen toki karttoja katsellut, mutta en paljon.

Tavoite tulevalla kaudella on parantaa tasoa suunnistuskilpailuissa. Keskeinen mahdollisuus parantaa liittyy taitopuoleen. Paradoksaalisesti juuri sitä en ole talven aikana treenannut. Viime kaudella monessakin kilpailussa oli ongelmia “sen yhden rastin kanssa”, joskus kahdenkin. Keskeistä on siis suorituksenhallinta ja sitä kautta -varmuus. Helppo se on sanoa.

Suunnistuskauden alusaikaa on leimannut kevään etenemisen herkeämätön tarkkailu. Billnäsin keskimatka siirrettiin ensimmäisenä lumitilanteen vuoksi, sitten siirrettiin Silja-rastit ja Ankkurirastit muutettiin yhteislähtönä toteutettaviksi. Finn-Springin kisasivuillakin todetaan, että lunta tai märkää tullee vielä pääsiäisenä olemaan Yläneen metsissä.

Kilpailuohjelma lähiviikkoina tulee olemaan seuraava:

17.4. Ankkurirastit
23.4. FinnSring
25.4. Silja-Rastit

Eli aika tiivis avaus on tiedossa. Sitten on hieman harjoittelutaukoa ja kisat jatkunevat Karhu-Rasteilla Porissa. Sen jälkeen alkaa olemaan Prismarastien vuoro ja sitten ollaan jo lähellä Jukolaa.

Kauden alkua ei joka tapauksessa voi enää estää. Huomenna Ankkurirasteilla jatketaan siitä, mihin Raatojuoksussa jäätiin. Yhteislähtö ja perhoslenkit edessä. Raportti siitä miten meni, viimeistään maanantaina.

Posted on

Yli 700 km

Tänään kun hiihtelin alla kuvatunlaisissa idyllisissä maisemissa vajaat 15 km, ohitin samalla 700 kilometrin rajapyykin tämän talven osalta. Tänä viikonloppuna on ollut aika kireät pakkaskelit hiihdellä, sellaista 10-20 astetta eri päivinä. Perjantaina hiihtelin 15 km ja eilen vähän pidemmän lenkin eli 32 km. Pitkällä lenkillä aikaa meni sellaiset 2 ja puoli tuntia. Pari kertaa joku iskeytyi kantaan, mutta ei päässyt ohi. Tarkemmat kuvaukset harjoittelusta luettavissa harjoituspäiväkirjasta.

Maisemaa Virkkalan ja Lohjan väliltä (Nokia E75).

Kolme viikkoa on Pirkan hiihtoon. Tavoiteaika on sellaiset 7 h 30 min. Keli tekee sitten varmaan ainakin puoli tuntia suuntaan ja toiseen. Lähden sellaista hiukan alle 5 min kilometrivauhtia menemään ja sitä pitäisi jaksaa se 90 km.

Kunto on ihan kohtalainen. Valmistautumista on nyt haitannut lähinnä selän nitkahtaminen viime viikolla. Puolitoista viikkoa se on jo ollut kipeä, enkä ole kovavauhtisia juoksu- tai hiihtoharjoituksia uskaltanut tehdä. Kyllä se hiihtämisen sallii, mutta pidemmillä lenkeillä alkaa olla tuntemuksia. En ole selkää erityisemmin hoitanut, enkä lääkärissä käynyt (ei siellä joka viikko voi juosta). Parempaan suuntaan selkä on kuitenkin menossa, ensimmäisinä päivinä oli “melko” vaikeaa sängystä ylöspääseminen, nyt se jo sujuu.

Ensi viikonloppuna hiihdän vielä viimeisen pidemmän lenkin, ehkä 25-30 km ja sitten vain pientä hiihtelyä ennen h-hetkeä. Uudessa Hiihto-lehdessä oli valmistautumisohjeita, keskeistä oli se, että viimeisenä kahtena viikkona ei kunnolle ehdi tehdä mitään erityistä ja pitää vain malttaa rauhoittua. Samaa sanoi Valmentajakin.

Urheilusta puheenollen. Suunnistus.netissä on hiljan julkaistu pari todella hyvää suunnistusjuttua (Talentit tulikokeessa ja Viestejä Vierumäeltä) . Niihin tietty liittyy asianmukaiset leirille osallistuneiden blogikirjoitukset (ks. esim. Jere Pajunen).

Yksi esimerkki sitoutumisesta harjoitteluun löytyy Olli-Markus Taivaisen harjoituspäiväkirjasta. Eli siellä sitä on tehty kuntopiiriä bussimatkan aikana. Sitä samaa voisi tehdä junamatkoillakin rantaradalla. Ainakin niinä kertoina kun junan myöhästyminen syö illan harjoitteluajan.

Alkuviikosta tehdystä Kuopion matkasta jo tuli raportoituakin. Toinen viikon erityistapahtuma oli luento Helsingin Yliopistossa. Ennen luentoa kun istahdin penkille odottelemaan, kuulin kuinka opiskelijat käytävällä puhelivat regressioanalyysistä, summamuuttujista ja tuloerojen kasvusta.

Ruokarintamalla kokeilin tänään uutta ja tein vanhaa. Olen aiemmin suhtautunut hivenen epäluuloisesti erilaisiin sitruunajuttuihin, mutta tämä sitruunakanaohje oli todella hyvä. Lisäksi tein falafel-pyöryköitä tämän ohjeen mukaan ja vielä omatekoista tsatsikia (näemmä kuopiolaisittain).

Se on sitten viimeinen työviikkoa ennen hiihtolomaa edessä. Kolme esitelmää olisi ohjelmassa muiden työasioiden lomassa. Tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina. Keskeisenä teemana (yllättäen) työssä jatkaminen ja sen tukeminen.

Posted on

Vaihteeksi vaivoja

Taas vähän uudenlaisia vaivoja vaihteeksi. Eli keskiviikon juoksulenkillä alaselkä alkoi vihoitella todella julman oloisesti. Tärkeä “avainharjoitus” meni pipariksi ja jouduin pistämään kävelyksi.

Syynä vaivaan lienee ikääntymisen aihettama kuluminen, runsas hiihtäminen tällä kaudella ja kenties myös eräät liikkeet kuntopiirissä ja Pilateksessa. Pitää olla varovainen tästä eteenpäin esimerkiksi “Merenneito”- ja “Joutsen”-liikkeiden kanssa.

Torstai ja perjantai meni selän kanssa irvistellessä. Aamuisin kampesin itseni sänkystä erikoisella vierittävällä tekniikalla, pikku hiljaa selkä siitä vertyi ja pystyin olemaan töissä, eikä kirjauksia sairauspoissaolotilastoihin jouduttu tekemään.

Eilen illalla alkoi tuntua paremmalta ja tänään rohkaistuin jo pienellä hiihtolenkille. Selkä oli vähän jäykkä, mutta salli varovaisen luisteluhiihdon kyllä. Ei se selkä siitä ainakaan pahene. Hoito-ohjeissa ei suositella vuodelepoa ja kehotetaan jatkamaan arkiaskareita. Hiihtohan on arkiaskare näin talvella.

Huomenna sitten lisää hiihtoa, ehkä jopa Lohjalla pitkähkö lenkki, ellei tule selän kanssa erityistä takapakkia.

Nyt uimahallin porealtaaseen kuntouttamaan selkää.

Posted on

Lämmäilyä

Eilen illalla olin vanhimman pojan kanssa illalla luistelemassa. Ei ole luistimia ollutkaan jalassa vähään aikaan. Ostin mailankin. Mukava oli lämiä kiekkoa kaukalon laitaan vaikka olosuhteet olivatkin lajin harrastamiselle tyypilliset, eli varpaita paleli niinkuin luistellessa aina palelee.

Tänään sitten herätys aamulla klo. 6.30, aamupuuro ja suunta kohti Lohjaa. Oli vielä pimeää, siksi iso otsalamppu päähän ja akkuliivi selkään. Hieno hiihtää lampun valossa, lumi kimmelsi. Hiihdin ensin Virkkalan lenkin 24 km, jätin lampun autolle, join vähän mehua, lisäsin pitoa ja hiihdin vielä 16 km pitkän Gunnarlan majan lenkin.

Yhteensä tänään siis 40 km, aikaa meni 3.29. Ihan ok vauhti tässä vaiheessa kautta Pirkan hiihtoa ajatallen. Tätä vauhtia olisin 7 h kohdalla hiihtänyt 80 km ja reilu kymppi olisi vielä jäljellä. Tämän päivän vauhti oli siis aika täsmälleen 8 h Pirkan hiihto-vauhtia. Tavoite on saada tulos 7-8 h välille. Varsin luottavaisesti voi Pirkkaan suhtautua tämän päivän harjoituksen perusteella. Hiihtokilsoja on tänä vuonna nyt 350.

Kannattaa muuten katsoa harjoittelusta mallia Olli-Markus (Oma) Taivaisen sivuilta. Ja toisaalta perehtyä Pasi Ikosen treeniviikkoon Ylläksellä. Ikosen 30 tunnin viikosta on kohistu suunnistuspiireissä pitkin viikkoa.

Eilen olin tapaamassa urheilijan parasta ystävää, eli urheilulääkäriä. Akillesjännettä valittelin. Diagnosoitiin, että vasemmassa akillesjänteessä oli tendiniittiä eli kansanaomaisemmin kiinnikkeitä. No, tämä ei nyt mikään uutinen ollut. Lähinnä hain näkemystä miten tästä eteenpäin ja miten kilpailukausi turvataan. Ohjeet olivat, että hiihto on ok, venytyksiä kannattaa tehdä, jalkaa kannattaa pitää jäissä, erityisesti harjoituksen jälkeen ja hierontakin on ok. Isoin juttu oli kuitenkin se, että ehdotonta juoksukieltoa ei tullut, järkeä vaan pitää käyttää (ks. uusimmassa Juoksija-lehdessä juttu järjenkäytöstä ja juoksemisesta). Eli ei juoksua kovalla alustalla ja maltilla.

Niinpä olen lauantaina menossa juoksulenkille. Ajattelin (valmentajan vinkistä) ottaa yhden juoksulenkin per viikko, jotta tuntuma juoksemiseen säilyy.

Lääkärin vastaanotolla luin Urheilulehdestä Teemu Selänteen haastattelun jossa perusteemana oli (huippu)urheileminen “vanhalla iällä” eli 40-vuotiaana. Teki ihan vaikutuksen. Vaivaa ja aikaa erilaisiin huoltaviin toimenpiteisiin sekä myös esim. ravinto-asioihin tulee haastattelun perusteella käyttää huomattavan paljon enemmän kuin nuorempana.