Tag: kisaraportit

Posted on

Karhu-rastit, osa 2

Tosiaan eilen Karhu-rastien toinen osa eli pitkän matkan kilpailu. Aamulla paikoissa tuntui hieman keskimatkan kilpailu, mutta yllättävän hyvässä kunnossa jalat kuitenkin olivat. Säären-polven alueen vaiva oli käytännössä kadonnut kokonaan.

Allekirjoittanut leimaa viimeisellä rastilla pitkän matkan kilpailussa sunnuntaina (kvua Rastikarhujen kilpailusivuilta).

Kilpailu meni oikein hyvin. Ykkösestä tosin juoksin reippaasti ohi ja vähän aikaa kaartelin takaisinpäin. Iso virhe tuli heti alkuun. Sitten skarppasin ja suunnistus alkoi sujumaan todella hyvin. Olin kiinni kartassa, ennakoin ja katselin maastoa. Paria rastia hain hiukan rastiympyrässä pyörien, mutta se ei ole iso virhe. Pitkällä välillä meni vähän kulmikkaasti tielle, siinä tuli vähän virhettä. Samoin lopussa viimeisellä välillä menin vähän siksakkia enkä suoraan.

Maasto pitkällä matkalla oli paljon miellyttävämpi kuin keskimatkalla. Ryteikköä oli vähemmän, juokseminen oli helpompaa. Oli hienoja rastipisteitä ja vaihtelevia rastivälejä.

Kaiken kaikkiaan Karhu-rastit olivat varsin hyvä kisakokemus. Järjestelyt olivat hyvät. Poikien kisat menivät mallikkaasti. Jalkavaivoista ei ollut haittaa. Juoksukunto on hyvä, hyvin pystyy juoksemaan tällaisia kisoja eikä tunnu oikein missään.

Nyt on vuorossa taas pari viikkoa treeniä ja seuraava koitos on Rastivarsojen järjestämä keskimatka toukokuun lopulla. Pitkän matkan makuun pääsee taas Helatorstaina Prisma-rasteilla.

Posted on

Pohjanmaalla ja ilmaveivi

Alkuviikon merkittävin tapahtuma oli Karjaan Uran maanantairastit kolmen pojan kanssa. Aika haastavaa se on, kun kaikilla eri vauhti. Ilman traumoja kuitenkin selvittiin ja saatiin harjoitusta loppuviikon kovaan koitokseen.

Sitten kävin työmatkalla Seinäjoelle keskellä viikkoa. Yllättävän hyvin sinne pääsee Helsingistä junalla, alle kolme tuntia Pendoliinolla. Seinäjoella oli hienoja paikkoja, mm. Törnävän kartano, Lakeuden Risti sekä Aaltokeskus.

Ennen vanhaan Seinäjoki oli tunnettu pesäpallosta. Nyt taksikuski kertoi salibandyn olevan ykköslaji. Ja yksi keskeinen laji on amerikkalainen jalkapallo. Niin ne ajat muuttuu.

Lakeuden Ristin kellotorni (Nokia E75).

Näkymä kellotornista (Nokia E75).

Perjantaina kävin heittämässä kotipuolessa 2 h mukavan luentokeikan. Sitten suunta kohti Pohjois-Satakuntaa. Perjantai-illan keskeinen tapahtuma oli jääkiekon MM-kisojen välierä jossa Suomi pelasi Venäjää vastaan. No, Suomi voitti, mutta vielä isompi juttu oli Mikael Granlundin tekemä Suomen ensimmäinen maali. Eli ns. “ilmaveivi”. En ole koskaan ennen kuullut ilmaveivistä, mutta kuulemma se on ihan tunnettu juttu. Tänään lehdistä (siis nettilehdistä) sitten luin, että jääkiekon historian aikana näitä on tehty ennenkin, harvakseltaan, mutta ei näin “isoissa otteluissa”. Oli se siisti, tuli mieleen joskus nuorena kirjasta lukemani maali, joka tehtiin niin, että kiekko nostettiin maalin takaa maalivahdin selkään, josta se tippui maaliin. 

Etusivu uusiksi Satakunnan Kansassa.

No, tänään sitten tositoimissa Karhu-rastien keskimatkalla. Tapahtumapaikkana Pori ja pöpelikkö Ruosniemen seudulla. Sateista oli. Pojista kaksi suoriutuivat hienosti omasta RR-radastaan.

Itsellä suunnistus oli vähän epävarmaa ja hermostunutta. Heti ykköselle pieni koukku, ehkä kymmenen rastia meni sukkana, mutta parilla tuli sitten vähän isompaa ihmettelyä. Siksi virhettä tuli aika paljon. Erittäin hienoa oli kyllä siellä suunnistaa, tosin en muista koska se olisi ollut vastenmielistä. Maasto oli vähän ryteikköistä monin paikoin, mutta rata oli kyllä hieno. Rastipisteet vaihtelevia ja välit eri pituisia.

Suurin jännityksen aihe liittyi jalkaan ja sen kuntoon. Googlain aamulla erilaisia juttuja milä sitä voisi vaivata. Se voisi olla jotain tällaista, joka sitten säteilee polven seudulle. Linkkailin sillä jalalla vielä aamulla ja kisoihin mennessä ja mietin mitä mahtaa kisoista tulla. Kävin ostamassa Kankaanpäästä vähän tarvikkeita ja hieroin sitten ennen lähtöä jalkaan Voltareeniä ja otin vielä pari nappia Buranaa päälle. Jalkaan ei näillä toimenpiteillä sattunut yhtään! 

Huomenna homma sitten jatkuu, eli Karhu-Rastien pitkä matka. Yritetään mennä vähän tarkemmin kuin tänään, maastotyyppihän on nyt takaraivossa.

Tänään oli myös Huippuliigan Sprintti Särkänniemessä. Melkoinen osa miesten eliittisarjasta hylättiin. Olivat hypänneet kukkapenkin yli joka oli kiellettyä. Sellaista se on sprinttisuunnistus.

Posted on

Vappublogi

Huomaatko kuvassa jotakin erikoista? Uudet aurinkolasit.

Vappuviikonlopun keskeisin urheilutapahtuma on ollut eittämättä Botkyrkassa juostu Tiomila. Jo pitkin viikkoa Suomen tärkeimmäksi urheilumediaksi noussut Hevoskuuri julkaisi erinomaisia kisaennakkoja, joiden avulla oli mahdollista virittäytyä kisatunnelmaan. Toki asiaa käsiteltiin myös suunnistajien blogeissa ja Suunnistus.netin pesupaikalla.

Seurasin kisaa lähinnä webtv:n kautta, joka pelittikin ihan mainiosti. Kenties suunnistuksen kannattaisi panostaa tällaiseen tv-tarjontaan pikemmin kuin muuttaa itse lajia siinä toivossa, että se sopisi paremmin massojen tv-kanaville. Tiomilan webtv:ssä oli kaikki tarvittavat elementit, tulosseuranta, gps, haastatteluja, taustajuttuja. Kisan tulospalvelu sen sijaan toimi aika huterasti, systeemit olivat vähän väliä alhaalla.

No itse kilpailusta sen verran, että Pyrinnön naisten voitto oli tietty hieno. Samat sanat Kalevan rastin voitosta. Hyvä Suomi, suunnistuksen suurvalta!

Kansallisuusasioista onkin hyvä loikata käsittelemään ajankohtaisia suunnistusmaailman puheenaiheita. Yksi puheenaihe on ollut tietty se, että onko se hyvä juttu, jos viestijoukkueessa on ulkomaalaisia huippusuunnistajia. Em. Pyrinnön joukkueessa ei ulkomaanvahvistuksia ollut. Kalevan Rastilla vahvistuksia oli kuusi kymmenestä. Ja niin on lähes kaikilla huippujoukkueilla ja vähän huonommillakin. Suon ulkomaanvahvistukset joukkueille, jotka tavoittelevat suurten viestien voittoja. Samalla arvostan kuitenkin sitä, jos seura onnistuu kasvattamaan omista junioreistaan tekijöitä, jotka kelpaavat näihin joukkueisiin.

Suunnistuspiireissä on ollut kireät tunnelmat myös muuten. Ensin sosiaalisessa mediassa rutistiin FinnSpringin järjestelyistä. Nettisivut olivat huonot, makkara liian mustaa ja kuulutuskaan ei miellyttänyt. Noh, varmaan oli kritiikki myös osuvaa. Esimerkiksi verkkosivut olivat vähän old school-typpiset, mutta mitäpä noista, kisat Yläneellä olivat kyllä hienot.

Sitten se isoin jytky, eli Siljarasteilla oli rasti väärässä paikassa. Se oli tietty ikävä juttu. Samalla kun ymmärtää, että virheitä sattuu, täytyy sanoa, että ei saisi. Silti sympatiat ovat kyllä järjestäjien puolella. Suunnistuskisojen järjestäminen on työlästä hommaa, jossa on pitkä lista asioita, joissa ei voi hutiloida. Kartta, radat, kisainfra, tulospalvelu. Vrt. menet jalkapallokentälle ja vihellät pilliin. Hieman kärjistäen siis. Suosittelen kaikille rutisijoille talkootöihin osallistumista.

Urheilullisesti viikko on ollut hyvä muutenkin. Viikolla tein vähän Pilatesta ja juoksin yhden 12 km lenkin. Loppuviikosta sitten perjantaina oli ohjelmassa pyörälenkki 27 km. Lauantaina kävin vähän suunnistamassa. Billnäsin keskimatkan H40-rata ilman rasteja. Siellä menin ihan hissuksiin ja katselin karttaa ja maastoa. Erityispiirre: näin kyyn.

Tänään aamulla vähän pidempi pyörälenkki. Eli kävin Fiskarsissa tuon normilenkin päälle. Erityispiirre: näin valkoisen jäniksen. Ihan ok lenkki tämäkin, aamulla vähän paleli sormet, muuten oli mukavaa. Kokonaisuudessaan ihan ok harjoitusviikko, melkein 8 h harjoittelua.

Yritän saada ensi viikosta hyvän harjoitusviikon myös. Seuraavalla viikolla ollaan sitten taas lähtökarsinassa ja vieläpä kaksi kertaa kun osallistun Karhurastien kaksipäiväiseen kilpailuun Porissa.

Posted on

Silja-rasteilla kohtuukisa

Tänään sitten suunnistuksellisen pitkän viikonlopun viimeinen tapahtuma eli Silja-rastit Paimiossa. Taas hieno keli, lämmintä lähes 20 astetta. Koko perhe kannustamassa.

Kisa meni kokonaisuudessaan ihan hyvin, eli mitään valtavan suurta katastrofia ei tullut mihinkään kohtaan. Kylläkin tuli pientä virhettä aika paljonkin. Eli se viimeinen tarkkuus, jolla telkkä menee pönttöön, oli tällä kertaa vähän hakusessa. Lisäksi pehmoilin yhdellä helpolla välillä ja menetin siinä varmaan pari sijaa. Pienellä koukkailulla ja pyörimisellä kaikki rastit kuitenkin löytyivät ja kilometrivauhti oli puolisen minuuttia parempi kuin toissapäivänä Yläneellä.  Kilometrivauhti sellaista hieman päälle 11 min/km.

Maastossa oli tänään parissa kohtaa aika tiukkaa tiheikköä, toisaalta oli yksi “jännä” väli,  jossa kartta oli melko valkoinen. Radan lopuksi vielä pudotus erittäin jyrkkään alamäkeen kilpailukeskukseen ja se oli siinä.

Silja-rastien reittihärveli.

Hevoskuurin juttu Silja-Rasteista.

Nyt on kausi avattu kunnolla, eikä huonosti lainkaan (Ankkurirasteja ei lasketa). Pari viikkoa olisi treenitaukoa ennen Karhurasteja. Päätin myös osallistua Rastivarsojen keski-matkaan toukokuussa. Sen jälkeen sitten Prismarastit.

Täällä muuten kuvia FinnSpringistä.

Pääsiäisenä on tehty muutakin kuin suunnistettu, oltu mm. Tammisaaressa (Ramsholmen) picnicillä.

Allekirjoittanut Tammisaaressa.


Posted on

Onnistuminen

Pääsiäisen aika on ollut aika intensiivistä suunnistuksen näkökulmasta. Syynä kevään hidas eteneminen ja sen vuoksi siirretyt kisat.

Ensin perjantaina oli oman seuran järjestämä kevätkilpailu Billnäsin keskimatka Dalkarbyn maastoissa (ks. kisasivu). Kisasää oli mitä mainioin, aamulla vähän satoi, ja kisat sujuivat hyvin.  Omat hommani liittyivät tiedottamiseen, eli lähinnä kisasivujen ylläpitämiseen sekä lähdön toimintaan. Pientä kiirettäkin piti joidenkin pikkuseikkojen kanssa.

Mallikartta herättää kiinnostusta lähdössä.

Eilen pääsin sitten tositoimiin FinnSpringissä Yläneellä. Pitkä matka, rata 8,8 km pitkä. Aivan loistava kevätsää. Kun puin suunnistusvaatteita kilpailukeskuksessa, vanhat/vanhemmat äijät kertailivat vieressä Lapin hiihtoreissujaan ja painottivat päivän maaston haasteellisuutta. Koko ajan kuulemma on syytä pysyä kartalla.

Painotin itselleni, että nyt mennään varovasti. Nyt ei saisi käydä samalla tavalla kuin Ankkurirasteilla. Lähdössä olin niin keskittynyt, että unohdin laittaa Garminin päälle. Siksi todistusaineistoa alkoi kertyä vasta ykkösrastin jälkeen.

Maastossa oli yhtäältä vaativaa pienipiirteistä avokalliota ja toisaalta helpompaa osuutta. Oli myös märkää ja peitteistäkin. Reitti löytyy härvelistä. Ks. siis sarja H40.

Kilpailu oli selkeästi allekirjoittaneen paras pitkän matkan kilpailu koskaan. Maltoin mennä sen verran hiljaa, että pystyin lukemaan koko ajan karttaa. Pitkilläkin väleillä menin välietappien kautta, enkä suunnalla sinnepäin. Pari pientä koukkua tuli tietenkin, mutta ne eivät tässä nyt merkitse mitään.

Suunnistusväki taas koolla.

Koska vauhti oli kohtuullista, enkä juossut metsässä päättömästi edestakaisin, fyysisesti kilpailu oli varsin helppo. Ei ollut raskasta lainkaan. Hevoskuurin kisajuttu FinnSpringistä täällä.

FinnSpringin hyvän suorituksen jälkeen tämä päivä onkin sitten välipäivä, kenties käyn vähän irroittelemassa jalkoja pyörällä. Tietty pitää seurata miten käy FinnSpringin viesteissä.

Suunnistusmuodin kohutuin uutuuskenkä, pinkki Boldi.

Huomenna sitten mennään taas. Eli edessä Siljarastit ja vaihteeksi keskimatkaa. Siellä samassa sarjassa ainakin yksi entinen maailmanmestari. Taas pitää saada tärkeimmäksi asiaksi mieleen maltti ja kartan lukeminen.