Tag: kisaraportit

Tosiaan keskeytys ensimmäisellä rastiiviikolla on tosiasia. Syynä sairastuminen. Torstaina aamulla olo tuntui hieman epämääräiseltä kisoihin lähtiessä. Sitten maaliin tullessa olo olo todella heikko. Kotona mittasin kuumetta ja mittari näytti yli 38 ja nousi vielä yli 39:sän. Samat lukemat perjantaina. Ei hirveästi edes harmita.

Pientä yhteenvetoa viikosta voi silti tehdä.

Ensimmäinen osakilpailu maanantaina meni siis todella hyvin. Yksi parhaimmista kisoista koskaan.

Toinen osakilpailu tiistaina meni heikosti kahden isomman pummin takia. Onnistumisen edellytykset olisivat olleet olemassa, mutta viimeistely ontui.

Kolmas osakilpailu (sairaana) meni täysin penkin alle. Heti ykkösen kanssa isoja ongelmia. Samoin kakkosen, kolmosen, nelosen. Vitonen hyvin, kutonen ei meinannut löytyä. Loput ok. Haluan ainakin uskoa, että sairaudella oli tähän kömpimiseen osuutta.

No, ei tässä mitään. Yritetään parantua ja ensi viikolla olisi Varsinais-Suomen rastipäivät. Jotensakaan ei nyt kuitenkaan ihan palavaa intoa ole suunnistukseen tässä olotilassa.

Tosiaan 2 päivää Fin-5:sta takana. Tämä on väliraportti. Molempien päivien reitit on piirretty reittihärveliin joka löytyy tulossivuilta. 

1 päivänä matkana lyhennetty keskimatka. Olosuhteet melko helteiset. Lähtöpaikka jyrkkään ylämäkeen. Pääsin heti hyvin kiinni karttaan. Ykköselle pientä koukkua mutta ihan hyvin löytyi. Siitä sitten eteenpäin. Maasto oli melko avonaista, oli helppo katsella olennaiset maastonkohteet. Lisäksi teitä ja polkuja oli paljon, jotka olivat hyviä välietappeja. Ei tullyt pummeja, hyvä veto ja hyvä tulos.

2. päivänä oikein kunnon pitkä matka. Vähän sateinen, pilvinen päivä, joka kääntyi aurinkoiseksi. Matkaan ylämäkeen, ykkösväli oli aika paha, ei ollut selkeää luettavaa, tai sis samanlaista jyrkännettä mäen syrjällä. Pienellä pyörimisellä oma löytyi.

Sitten kakkonen todella  hyvin, katselin, että vauhti oli alle 9 min/km…

Kolmoselle pitkä väli. Erittäin hyvin alku. Harkitusti hakkuuaukealle, polulle, katselin jyrkänteen oikealla ja hukuin vihreään… Pohjalaisen huippujoukkueen suunnistaja tuli paikalle ja pyysin konsultaatiota. Suurin  piirtein oltiin hehtaarilla ja räpistelin rastille.

Sitten nelonen. Suoraan. Ideana oli puskea ensi vihreää ja pyrkiä sitten avokallioiden kautta rastille. Ihan ok meni, mutta kämmäilin sen avokallio-osuuden eli rastinoton. Siellä taisi olla muita suunnistajia häiritsemässä jne. Paha paha virhe. Harhailin vitoselle saakka melkein ja siitä sitten koukkasin neloselle.

Vitonen suoraan kun oli kerran hyvin tiedusteltu reitti.

Kutonen oikein hyvin. Suoraan, kiertelin jyrkänteet, vihreässä oli hyvät urat. Suoraan rastille. Siellä ulkomaalaalaiset kyselivät “Where are we?” ja selitin sitten. Rastille suoraan.

Seiskalle suoraan.

Kasille päätin katsella polkua alle ja se löytyi hyvin vasemmalta. Hienosti juomarastille jossa vettä naamariin. Sitten paha kämmi. Suunnalla alarinteessä olevalle rastille ilman tuntumaa karttaan. Meni liikaa vasemmalle. Pyörin siellä todella kauan ja siitä sitten rastille. Argh.

Ysi hienosti suoraan tiheikön keskelle.

Kympille helposti. Ensin juomaan, sitten polkua ja hakkuuaukeaa havainnoiden rinnerastille.

Pudotus alas polulle. Polkua pitkin aikansa, irti polusta ja sitten metsään. Siellä oli uraa. Ylös mäkeä ja rastille nro 11.

Rasti 12 helppo, kuulutus siellä jo möykkäsi.

Rasti 13 ihan helposti ympyrään mutta siellä pientä pyörimistä ja löytyi.

Rasti 14 helppo.

Siitä sitten kohti maalia ja leimaus loppusuoran päässä.

Summa summarum: Maalissa tuntui, että  meni huonosti, reitinvalinnat olivat päin prinkkalaa jne.

Analyysin jälkeen tuntuu kuitenkin siltä, että pienestä oli kiinni. Itse asiassa kahdesta rastinotosta, jotka menivät pipariksi. Muuten ihan kivasti ja jopa hyviä vetoja monelle rastivälille.

Mutta “melkein hyvä” ei tässä lajissa riitä. Vähän kuin korkeushypyssä, että se rima putoaa jos putoaa.

Mutta huomenna välipäivä suunnistuksesta ja päivä Helsinki Cupissa katselemassa vanhimman pojan pelaamista. Sitten vielä 3 osakilpailua Fin-5:sta, ja tarkasti taas mennään…

ps. A-M Fincken uudessa blogissa kiteytyy paljon suunnistuksesta muutamassa rivissä ilmaisten.

Salpa-Jukola on sitten takanapäin. Seura asetti viesteihin yhteensä kolme joukkuetta. Viime hetken juoksujärjestysten sorvailun jälkeen löysin itseni kakkosjoukkueen ankkuriosuudelta.

Matkalla tapahtumapaikalla näin Haminassa RUK:n rakennuksia (kurssi 194, Kollaa). Hotelli Hilton oli paikallaan, ei tullut ikävä sinne.

Tulin tapahtumapaikalle vasta illalla. Venlojen viesti ratkesi jo automatkalla dramaattisesti. Katso video tästä. Tämä jos mikä oli ns. ratkaisevan hetken videointi. Sattui kuvaaja olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Siellä sitten katselin paikkoja ja kulutin aikaa Jukolan starttiin. Mietittiin kuka käyttää yöllä mitäkin lamppua ja sen sellaista.

Katselin Jukolan startin paalupaikalta. Ensimmäisten parin sadan metrin jälkeen kärjessä oli yllättäen naapuriseura OK Raseborg!

Päivällinen oli jäänyt väliin ja näin olikin aika hankkia pientä iltapalaa. Kisaravintolan jauhelihapihvit olivat paikallaan puolen yön aikaan nautittuna yöpalana. Hyvät ruuat oli!

Sulattelin pihvejä ja katselin kun kärki tuli vaihtoon. Kovaa menivät.

Sitten menin “nukkumaan”. Korvatulppien ja Peltorien yhdistelmä vaimensi kuulutuksen kohtalaisen tehokkaasti. Nukuin varmaan pari tuntia, yön pimeimmän ajan.

Sitten neljän jälkeen alkoi olla niin valoisaa, että en enää saanut “nukuttua”. Päätin nousta ylös ja mennä katsomaan kisoja ja nauttimaan aamupalaa.

Matkalla tapasin huippuja Pohjanmaalta. Toinen huipuista oli jo tehnyt oman suorituksensa, toinen oli menossa odottamaan vaihtoa. Ammattimaista oli meininki.

Aamupala oli oikein maittava. Join pari kuppia kahvia. Katselin aika pitkän aikaa siinä sitten vaihtoon tulijoita. Näin kun Jorma ja Kalle tulivat vaihtoon.

Sitten lähdin valmistautumaan omaan suoritukseen. Laitoin piilarit, vaihdoin vaatteita. Etsin emitin ja kompassin. Teippasin kengän nauhat. Kaikki piti tarkistaa moneen kertaan niinkuin aina.

Yhteislähtöön sitten kello 9. Aika paljon oli porukkaa siellä. Hiljalleen matkaan joukon mukana.

Osuudesta ei ole paljoakaan sanottavana. Paljon oli porukkaa menossa koko ajan. Aika maltillisesti menin, eli en paljoakaan pyrkinyt ryskimään ohi pusikon kautta. Koko ajan kuitenkin ohittelin vähän.

Hyvin jaksoin juosta sitä hyvin maltillista vauhtia. Rastit löytyivät ihan hyvin. Paria rastia hain muiden mukana, eli kun letka pummasi yhdessä. Tietty ei näin saisi käydä vaan pitäisi olla itse tarkkana. Näissä parissa pummissa meni sen verran aikaa, että suoritus jäi keskinkertaiseksi kokonaisuudessaan.

Siellä juostessa näin tuttujakin ja puheltiin mm. Pirkan hiihdosta ja sen sellaisesta. Aika kuuma oli juostessa, onneksi juomarasteja oli paljon. Joka rastilla join pari mukia.

Maaliin oli kyllä hieno tulla 3 tunnin puurtamisen jälkeen. Ja tietty saada “ok” lausunto emitin luennassa. No, tarkasti leimasin aina.

Paluumatkalla meinasi tulla väsy, sen verran oli rankka reissu vähäisine unineen. Nestehukka oli myös melkoinen, sitä siinä täydensin ajaessa Haminan Lindlistä ostetuilla juomilla.

Hyvä reissu oli, ei siinä mitään. Jukola on melkoinen spektaakkeli. Oma suunnistus oli aika vaisu, ei oikein löytynyt paloa hyökätä metsässä. Ehkä hyvä niin, olisi voinut jäädä rastit löytymättä isommalla koheltamisella.  

Mutta tuleehan niitä kisoja, seuraavat on sitten Fin-5 Lohjalla. Ennen sitä pitäisi päästä vähän reenaamaan suunnistusta jonnekin.  Onneksi pyöräkin on taas kunnossa ja voi vähän lepuuttaa juoksemisesta kipeytynyttä akillesta.

Vielä vähän videota Jukolan loppuratkaisusta tässä.

Tätä kirjoittaessa sosiaalisessa mediassa Ruotsissa ja Suomessa kohutaan, että Jukolassa olisi ollut virhe hajonnassa…

Nyt monta iltaa menee Jukolan TV-taltiointia katsellessa. Viihdettä parhaimmillaan.

Kuvia:

Suunnistuskilpailuissa kaikki lähtee pysäköinnistä.

Provinssirock… eikun Venlojen palkintojenjako. 

Jukola on kansainvälinen tapahtuma. Itärajalle vain 15 km.

Huipuilla on tehokkaat lamput.

Aamu sarastaa ja sauna on päällä.

 

Tänään oli Rastivarsojen  keskimatka Orimattilassa. Ensimmäinen kisa upouudella kisapaidalla (ks. kuva). Maasto oli itsensä KR:n ranskalaisvahvistuksen Tero Kettusen kehuma.

Kiristääkö vanne päätäsi? (Nokia E7)

Kisa lähti käyntiin hyvin. Ykkönen löytyi suoraan. Kakkoselle sitten pientä haparointia, mutta ei valtavaa pummia. Kolmonen ok, nelonen suoraan. Sitten vitoselle iso virhe, eli väärä lähtösuunta. Yllättäen tuli outo tie vastaan ja jouduin kiepauttamaan uudestaan tälle välille. Sitten ihan hyvin rastille.

” Ykkönen tarkasti”. Tässä vaiheessa näytti hyvältä.

Pitkä väli melko hyvin, juoksin lujaa tielle ja aika oikeaan kohtaan. Rasti löytyi pienellä pään pyörittelyllä. Sitten haastava väli tiheikön läpi. Seurasin jyrkänteiden jonoja ja suoraan rastille. Sitten toinen virhe. Lähdin peesaamaan miestä joka suunnisti hukkaan. Pyörittiin sitten yhdessä tiheikössä ja onneksi pääsin sieltä pois (ennen veturia). Sitten loppu ihan hyvin. Ison ojan yli puuta pitkin, loppuradan rastit hyvin. Toka vika vähän hain kun kuulutus oli jo laskenut kisalatauksen. Koukerot hyvän ykkösvälin jälkeen nähtävissä reittihärvelistä.

Summa summarum. Ei mennyt hyvin. Em. kaksi virhettä maksoi varmaan 2-3 sijaa. En sentään ollut ihan viimeinen, mutta melkein. Monta väliä meni hyvin, mutta ei se oikein riitä jos tule pari isoa virhettä. Hyvä maku jäi kisasta kuitenkin, näin niistä yleensä jää. Hyvin järjestetut kisat kaikin puolin.

Polvea vähän kalautin kiveen ja käteen tuli ruhjeita. Ei sen suurempaa. Uudet Trimtexin tekstiilit toimivat hyvin.

Maastoa etukäteen kovasti kehuttiin. Ei siinä mitään vikaa ollukaan. Mutta ei se maasto nyt niin hirveän erikoinen toisaalta ollut. Pitäisikö Thierry Gueorgiou kutsua Karjaalle suunnistamaan? Ikaalislaiset ovat nämä maastot jo löytäneet ja kehuneet, ks. Patana 2011 ja veteliläiset aiemmin kehuneet.

Pummeista viis, neljä yötä ja taas on kisat. Eli Prismarastit lähes omalla takapihalla. Siellä siten taas haetaan sitä juoksua, “jossa ei tule yhtään pummia, ei”. Myös nuorempia polvi on taas RR-radoilla.