Tag: suunnistus

Posted on

Pallo on pyöreä

Taas sitä ollaan sitten yhtä urheiluelämystä rikkaampia kun takana on ensimmäinen juniorien jalkapalloturnaus (Hanko Cup). Roolina huoltajan rooli/yleisöön kuuluminen. Turnaus kesti aamusta myöhäiseen iltapäivään. Pelejä oli viisi per joukkue. Yhden pelin kesto oli 4 x 5 minuuttia. Pelaajat olivat ns. nollakakkosia.

Pelaajilla oli kova into, eikä pelin lopputuloksella tuntunut olevan kovin suurta väliä. Melko tasaisia pelejä suurelta osin. Pelit olivat vauhdikkaita, varsin näyttäviä yksilösuorituksia, kovia tuuletuksia maalien jälkeen. Hiukan tuntui iltapäivän viimeisissä peleissä tossu painavan, eikä ihme. 

Kentän reunalla tunnelma oli melko rauhallinen. Isät ja äidit antoivat vain hillitysti peliohjeita. Kotijoukkueen tukijoukot tuntuivat pitävän suurinta ääntä.

Joukkueiden sisäinen dynamiikkakin tuntui iloisen kannustavalta. Muistelen vaan omia junioripelejä pesäpallossa, jossa tiukoissa peleissä epäonnistumisista sai kuulla kunniansa joukkuetovereilta. Ehkä napina on suomen kansallispelin ominaispiirre. 

Eikä pesisyleisölläkään ollut tapoja. Kerrankin Raumalla yleisö heitteli meitä, kotipesässä seisonutta vierasjoukkuetta, pienillä kivillä.

Mikäs kuvio tämä on?

Kortti heilahti.

 

Treeniä ennen peliä.

Raaseporissa voi harrastaa monia urheilulajeja.

Urheilijat tänne.

Jalkapallotapahtumissa erilaista suunnistuskilpailuihin verrattuna on se, että yleisö on yleisöä. Suunnistuskilpailuissa kilpailukeskuksessa oleva porukka suurelta osin kilpailee itse. Suunnistusta ei sinällään kovinkaan paljoa “mennä katsomaan”. Tästä päästäänkin suuriin ajankohtaisiin kysymyksiin, eli suunnistuksen kiinnostavuuteen.

SSL:n toimitusjohtaja kiinnitti asiaan huomiota taannoisessa kirjoituksessaan. Hänen mukaansa suunnistuskansan pitäisi olla kiinnostuneempi suunnistuksen huippu-urheilijoista. Niinhän se tosiaan on, että suunnistajat maaliin tultuaan kenties syövät makkaran ja lähtevät sitten reipasta vauhtia kotiin. Esimerkiksi pitkän matkan SM-kisoissa Karjaalla kilpailukeskus oli aika hiljainen kun maajoukkuemiehet Pasi Ikonen ja Olli-Markus Taivainen tulivat maaliin. Aaltoja ei loppuviitoituksella sillä yleisömäärällä olisi saatu aikaan.

Noh, ei sinne kuran keskelle pellolle kilpailukeskukseen välttämättä tarvitse mennä suunnistuskisoja katselemaan. Viime aikojen esimerkit osoittavat, kuinka suunnistuksesta saadaan todella mielenkiintoinen TV-laji hyvällä ohjauksella ja gps-seurannalla. Korostan, että tämä on täysin objektiivinen mielipide.

Siltä kuitenkin näyttää, että jalkapallo on tulossa varsin keskeisesti myös allekirjoittaneen elämään. Ei siinä mitään. Taidankin ostaa ensi kesänä nappulakengät, jotta voin treenata omien juniorien kanssa täysipainoisesti. Ja toivotaan, että keskeiset suunnistustapahtumat eivät ole kovin pahasti päällekkäin jalkapalloturnausten kanssa.

Posted on

Kokkeilu: Pilates

Kokeilin tässä illalla muutamia Pilates-liikkeitä kirjastosta lainaamastani kirjasta. Monet liikkeistä olivat melko hankalia. Mutta ne mitä onnistuin tekemään, tuntuivat aika hyviltä normaalin kuntopiirin päälle. Tehokkaita vatsalihasjuttuja ja sen sellaisia. Täytyy yrittää vakinaistaa jollain tavalla ohjelmaan.

Eilen tuli sitten 200 km hiihtoa täyteen. Olen  nyt viimeksi tehnyt kaksi lenkkiä vapaalla tyylillä peräjälkeen. Ei se hääviltä tunnu. Mutta kun kerran Hiihto-lehdessäkin sanottiin, että molempia tyylejä kannattaa hiihtää, niin hiihdetään sitten. Luistelusukset minulla on, mutta kengät on perinteisen tyylin. Kohtalaisen hyvin niilläkin voi luistella (luin myös em. lehdestä, että jotkut huiputkin tekevät niin).

Kävin tänään katsomassa tuossa viereisellä pururadalla ja havaitsin, että siellä on mainio perinteisen latu. Sinne sitten huomenna. Melko pitkä joululoma on edessä, helposti tuollaiset 100 km hiihtoa voisi tulla mittariin. Erityisesti pari pidempää lenkkiä kiinnostaisi tehdä. Joko Härkävuoren radoilla tai Västerbyssä (kartta, huom. aika iso tiedosto).

Karjaan latuinfo muuten hienosti täällä ja kaikki Raaseporin hiihtomahdollisuudet täällä.

Katselin muuten eilen Pihkaniskojen korttelirastikalenteria, jotka starttaavat vuodenvaihteen jälkeen. Kyllä sinne aikakin kerran pitää mennä. Jos ei Vantaalle niin esimerkiksi Helsingiin Eläintarhan kartalla suunnistamaan tai Tapiolaan.

Eikä siihen suunnistuskauden alkuunkaan ole enää lusittavana kuin tammi-, helmi- ja maaliskuu. Kun vaan akilles antaisi periksi. Parhaillaankin lepuutan sitä kylmäpussin päällä.

Posted on

Lehdet ja uusi kirja

Perjantaina olin pitkästä aikaa akateemisen maailman riennoissa, eli Valmentajan väitöskaronkassa Suomen Turussa. Sain päivänsankarilta “ohjaajalahjaksi” oheisen kirjan, eli Daniel Bukzspanin teoksen Heavy Metal: Raskaan musiikin pioneerit, jättiläiset ja kapinalliset. Kirja on vallan mahtava, erittäin laaja ja monipuolinen teos. Kiitosta vaan sinne Turun suuntaan.

Itse väitökseen en valitettavasti ehtinyt työkiireiden vuoksi, mutta hyvä näinkin. Väitös oli kuumenna tiukka ja hyvätasoinen keskustelu. Nykyäänhän väitösilaisuuksissa saattaa olla kaikenlaisia kummallisuuksia, kuten Power Point-sulkeisia lektiossa, epämääräistä käyttäytymistä ja ohutta osaamista joko väittelijän tai vastaväittäjän taholta.

Sen verran näitä akateemisia töitä on muuten vielä agendalla, että yksi esitarkastus pitäisi vielä ensi viikolla kirjoittaa, kenties viimeistely jää väliviikolle. Yhden toisen esitarkastuksen olen tehnyt jo tänä vuonna. Paradoksaalista kyllä, akateemiset tehtävät lisääntyivät välittömästi kun lähdin yliopistolta, eli esimerkiksi näitä erilaisia tarkastuksia on ollut melko moniakin. Tosin jostain/sattuneesta syystä ei Turun suunnalla.

Turkuun matkatessa ostin uuden Hiihto-lehden. Erittäin tasokas lehti. Monipuolinen ja laaja-alainen. On juttua harjoittelusta, välineistä ja voitelusta. Tärkeää tietoa esimerkiksi massahiihtoihin valmistautumisista ja huippujen mielitreeneistä (esimerkiksi nyt Murasen mäkijuoksut).

Toinen hyvä lehti on tietenkin Hiihto -lehden isoveli eli Juoksija. Samat sisällöt noin niinkuin teemojen puolesta, mutta juoksun näkökulmasta. Viime lehdessä oli pientä juttua myös hiihdosta, eli kumpi hiihtotyyli, vapaa vai perinteinen, sopii juoksijalle paremmin. Ja sanottakoon tässä, että siis perinteinen tietysti. Se onkin sitä oikeaa hiihtoa.

Siitä tuli mieleen, että nyt kun on tuota akillesvaivaa taas, olen pohtinut josko pitäisi vaihtaa vapaalle, eli luistelutyyliin. Se saattaisi olla parempi jalalle. Varasin ajan tammikuun alkuun urheilulääkärille, siellä sitten ihmetellään näitä vaivoja taas. En vielä ilmoittaudu Pirkkaan, jos vielä vähän miettii tuota tyyliä millä mennään.

Tänään muuten hiihdin vapaalla tyylillä kun latu oli yön aikana tuiskannut umpeen. Olin hiihtämässä sillä aikaa kun vanhin poika oli jalkapalloharjoituksissa. Ihan hyvä harjoituksen näinkin sai, umpihankeen kun luisteli. Tosin enemmän tosiaan pidän perinteisestä tyylistä. Sitten ehdin vielä vähäksi aikaa seuraamaan harjoituksia. Hyvä oli meininki jalkapalloharjoituksissa. Siellä myös sattui ja tapahtui, sillä harjoituspelissä viimeisen kymmenen minuutin aikana tuli yksi ulosajo ja yksi loukkaantuminen. 

Iltapäivällä sitten vielä uimahallissa Tammisaaressa uin 1000 m kun vanhimmat pojat alkavat jo pärjäillä yksikseen, eli ovat uimataitoisia. Uinti on hyvä laji myös, parisen vuotta sitten kävin aktiivisestikin Mäkelänrinteessä uimassa ennen töitä parina päivänä viikossa. Siellä kuuli pääkaupunkiseudun äijien juorut samalla saunassa. Nyt ei ehdi, kun nykypäivän työelämä vaatii niin paljon.

Lehdistä puheenollen, sitten on vielä tietty Suunnistaja, joka luetaan kannesta kanteen heti kun se tulee. Edellä mainituissa lehdissä on enemmän painoa harjoittelussa ja kisoihin valmistautumisessa, Suunnistajassa laaja-alaisemmin lajiin liittyvistä asioista.

Suunnistaja on liiton pää-äänenkannattaja ja siksi sen painotukset ovat liiton strategian mukaiset. Eli kaikki lajit (Hisu, pyöräsuunnistus ja maastosuunnistus) ovat edustettuina. Lajin kehityksestä (houkuttelevuuden lisäämisestä uusilla kilpailumuodoilla ym.) on paljon puhetta, jonkin verran on myös juttua harjoittelusta (Lakasen seikkaperäiset jutut ovat hyviä) ja kisaraporttejakin löytyy. Viimeksi mainitut ovat tosin vähän jälkijättöisiä, koska kisat on nykyään analysoitu samana päivänä Suunnistusnetissä ja reittihärvelissä.

Mutta kuten sanottu, lehti luetaan tarkkaan. Tosin en lue lainkaan juttuja pyörä- enkä hiihtosuunnistuksesta. Ohessa on kansi syksyn lehdestä, joulukuun lehdessä oli jouluinen kansi ilman suunnistusteemaa eikä sellaista nyt tänne blogiin kannata laittaa.

Ensi viikon ohjelmassa töiden lopettelua ja jouluun valmistautumista. Joukuna saa aikaiseksi sellaisen puolentoista viikon loman. Silloin ehtii käydä vähän pidemmilläkin hiihtolenkeillä ja vähän vaihtelevammissa maastoissa kuin pelkästään tuossa urheilukentän ympäristössä.

Posted on

Lumipyry ja sosiaalinen suunnistusmedia

Tänään olin kahden vanhimman pojan kanssa Påminnessa laskemassa. Ihan hyvin sujui lumimyräkässä. Kahvit ja kaakaot vielä juotiin päälle kahviossa ja siivottiin tarkasti jälkemme.

Nyt sitä lunta on tuli niin paljon, että ei päässyt edes hiihtämään tänään. Päädyin sitten juoksulenkille (7 km) ja pienet kuntopiirit päälle Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Juoksulenkki vaihtelevassa lumipöperössä Asics Arctic WR:llä sujui hyvin. Uudessa Juoksija-lehdessä valittelivat muuten näiden kenkien pitoa. Väittäisin vastaan, ihan hyvin pitävät. Nytkin oli esimerkiksi välillä 20 senttiä pakkaslunta ja sitten taas vasta-aurattua baanaa ja koko ajan mentiin tasaisen varmasti eteenpäin.

Näin suunnistajien ylimenokaudella lajin hermolla pysyminen vaatii tavallistakin tiiviimpää (sosiaalisen) suunnistusmedian seuraamista.

No, Suunnistaja-lehti tuli perjantaina ja se tuli luettua tarkkaan. Ei siellä sen kummempaa. Pientä jupinaa lajin olemuksesta ja suunnasta edelleen. Missä määrin siis tuodaan erilaisia viihteellisiä ja televisioon sopivia elementtejä ja kisanäyttämöjä mukaan vai mennäänkö perinteisellä tyylillä eli väliaikalähdöllä korvessa.

Lajin varsin tuoreena harrastajana ei voi kuin toivoa, että liiallisuuksiin ei mentäisi oman kilpailu-uran aikana. Esimerkiksi hiihdossa tämä kisamuoto, jossa vaihdetaan suksia välillä (mikä sen nimi onkaan) on täysin naurettava. En myöskään ymmärrä, mitä itua on suunnistuksessa vaihtaa karttaa eri mittakaavaiseen kesken kisan. Tai miksi pitäisi olla kaavaillut sekaviestit MM-kisoissa?

Mielestäni televisioinnit nykyisissä kisamuodoissa ovat olleet erittäin hyvin onnistuneita. Siis silloin kun kisaa on ollut mahdollista seurata myös GPS-seurannalla ja asiantuntevalla selostuksella. Näin esimerkiksi MM-kisoissa tänä vuonna ja Jukolassa tietty. No, näemmä ensi vuonna Fin 5-viikolla on allekirjoittaneenkin sarjassa takaa-ajo viimeisenä päivänä. En tiedä onko tämä uutuus vai onko näin ollut ennenkin.

Entä se sosiaalinen suunnistusmedia? Seuraan useita kansallisesti tärkeitä suunnistusblogeja ja näin Itsenäisyyspäivänä on hyvä tehdä pientä yhteenvetoa.

Maajoukkueen ykkössuunnistajan, Minna Kaupin kotisivut eivät välttämättä täytä blogin tunnuspiirteitä, koska kommentointimahdollisuutta ei ole. Silti päivityksiä ajankohtaisista kilpailu- ja harjoitusasioista tulee kiitettävän tiheään. Keskusteluavaruudesta ei löydy järin kriittisiä sävyjä, joskus kilpailukalenterin tiukkuudesta on ollut puhetta. Blogista voi hyvin seurata kisojen ja kauden kehittymistä.

SP Fincken blogi ansaitsee tulla mainituksi suunnistusblogien lyhyellä listalla. Erityismaininnat huumorista ja persoonallisesta tyylistä. Päivitystiheys on kiitettävä, noin kerran viikossa. Kuvat tukevat kerrontaa. Linkit tuloksiin tulevat blogiin ainakin silloin kun ollaan tulosliuskassa piikkipaikalla.

Tsaarin blogi tuo terveisiä Tampereelta. Päivitystahti on edellisiä selvästi kiivaampi ja harjoittelun nyansseja ja joskus muitakin elämänalueita käydään läpi gps:n avulla ja ilman. Allekirjoittaneen kanssa samaa kokemusmaailmaa ovat ainakin koirien kohtaamiset lenkkipoluilla.

Tuomo Mäkelän blogi päivittyy usein – ja Kalle Päätalomaisella tarkkuudella. “Aamulla lämpömittari näytti +1 astetta”. Raportointi harjoittelusta ja kilpailuista on tarkkaa, harvoin ollaan liikkeellä ilman gps-seurantaa.

Ikaalisten koulukunta, Topi Anjalan ja Vesa Taanilan blogeilla on erottautunut kuluneen vuoden aikana joillakin varsin kriittisillä kirjoituksillaan. Analyysit kisoista ovat hyviä ja ratamestarikin saa päävalmentajan ohella kyytiä jos aihetta ilmenee.

Vielä voisi mainita lyhyesti Tero Föhrin ja Pasi Ikosen  sivut. Molemmat päivittyvät melko harvakseltaan, mutta varsinkin Ikosella on yleensä enemmän asiaa kerralla. Föhr tuntuu päivittävän blogiaan lähinnä eräänlaisissa isommissa kauden ja uran kulminaatiopisteissä.  

Sitten on tietty paljon muita blogeja joita tulee seurattua, kotimaisia tai ulkomaisia. Mutta ei niistä sen enempää tällä kertaa. On myös joitakin nimettömiä blogeja, joista en paljon perusta.

Yksi asia muuten on yhteinen näille mainituille blogisteille tai tälle genrelle yleisemminkin. Nimittäin se, että aika vaivaista porukkaa ovat nämä bloginpitäjät. Lähes kaikilla on erílaista vaivaa ja vammaa, joiden paranemista ja pahenemista blogeissa seurataan.  No, sama vika on tällä blogilla, vaikka suunnistuksellisesti liikutaan monta pykälää alemmalla tasolla.

Posted on

Kausianalyysi 2011

Nastarit ovat naulassa ja näin pakkasten jo paukkuessa on aika tehdä loppuyhteenveto kuluneesta suunnistuskaudesta. Allaolevassa raportissa on käyty kauden kisat muistivaraisesti läpi. Kunkin kisan yhteydessä on linkki alkuperäiseen kisaraporttiin joista voi tarkastella detaljeja.

18.4. Ankkurirastit, Angelniemen Ankkuri, H21C

Ensimmäinen suunnistuskilpailu ikinä. Helppo rata, koska kyseessä oli ns. autonkuljettajasarja. Juoksin täysillä alusta loppuun, pummasin yhtä rastia niin, että kisa kokonaisuudessaan meni pilalle. Loppusuora lähes pystysuoraan ylämäkeen vielä, sykkeet lopussa yli 180. Ihan ok avaus kilpailu-uralle kuitenkin.

24.4. Finn-Spring, Rasti-Lukko, H40 AL

Ja toinen kisa heti perään. Ykköselle pientä epävarmuutta, mutta löytyi kuitenkin pienellä päänpyörittelyllä. Sitten yksi rasti hyvin ja sitten perään keskisuuri pummi. Ja heti perään todella iso pummi. Juoksin huolimattomasti avokalliolla ja rasti ihan hukassa. Kovalla etsimisellä löysin ja sitten eteenpäin. Loput ihan ok. Ei kuitenkaan jäänyt katkeraa makua tästäkään kisasta.

13.5. Prismarastit, Hiidenkiertäjät, keskimatka

Naapurikunnan kisat seuraavana ohjelmassa. Paha moka heti lähdössä. Kaikki samalla lähtöajalla lähteneet lähtivät eri suuntiin ja hämäännyin siitä. Lähdin juoksemaan päämäärättömästi suurin piirtein ykkösen suuntaan. Kartassa kiinni olemisesta ei hajuakaan. Iso-iso pummi ja sitten vihdoin rastille. Siitä sitten haparoiden pienia ja keskisuuria mokia tehden kisa loppuun. Kammottavan huono kisa.

30.5. OK Raseborgin kansalliset, OK Raseborg, pitkä matka

Nyt oltiin jo oman kunnan rajojen sisällä. Helppo ykkönen, mutta taas se oli pahasti hakusessa. Ja lisäksi seuraavilla  rasteilla kovaa haparointia. Pitkällä välillä ihan hukkaan. Olin keskeyttää kisan kokonaan, mutta juoksin sisulla loppuun ja lopussa alkoikin sujua ihan hyvin. Fyysisestikin rankka kisa, olin silti tyytyväinen kun pääsin maaliin ja sain hyväksytyn suorituksen.

20.6. Kytäjä-Jukola

Kauden yksi tärkeimmistä kisoista. Olin Karjaan Uran ankkurina. Kävin lauantaina treenaamassa harjoitusmaastossa ja havaitsin maaston vaikeaksi. Yhteislähdössä matkaan. Porukkaa oli metsässä paljon koko ajan. Uria oli todella paljon. Menin rauhallisesti, oikea ura alle ja koko ajan tarkkana siitä missä mennään. Maasto oli rankka, mutta ihan hyvin meni. Olin tyytyväinen kun viestissä suoritus pysyi hanskassa.

31.7. Kankaanpää-rastit, Kankaanpään Suunnistajat, pitkä matka

Hieno kilpailu entisellä kotiseudulla. Ensin pitkä matka lauantaina. Meni ihan hyvin, pitkillä väleillä vähän epävarmuutta ja yksi pieni haku. Lopussa herpaannus kun kuulutus jo kuului. Ihan hyvä maku jäi kuitenkin tästä kisasta.

1.8. Kankaanpää-rastit, Kankaanpään Suunnistajat, keskimatka

Seuraavana päivänä keskimatka. Oli kova yritys päällä, syöksyin ykköselle, joka löytyi ihan kohtuullisesti. Sitten täyteen vauhtiin ja pahaksi onneksi väärään lähtösuuntaan. Mikä pahinta, samaistusvirhettä päälle ja jatkoin erittäin pitkän matkaa väärään suuntaan. Menin täysin hukkaan ja pyörin siellä ties kuinka kauan. Sitten kiinni karttaan ja juoksin monta väliä täysillä ja ihan hyvin. Radan loppupuolella tuli vähän vaikeuksia rastin kanssa, moikkasin mustikanpoimijoita ja pistin pillit pussiin. Kauden ensimmäinen ja ainoa keskeytys.

8.8. Pihkarastit, Pihkaniskat, keskimatka

Todella kuuman kelin kisa. Ykkönen löytyi heti. Työskentely oli rauhallista ja olin koko ajan hyvin kiinni kartassa. Suunnistus oli sujuvaa. Tämä oli yksi kauden parhaista kisoista ja selvästi paras yksilökisa.

29.8. eGames, Espoon Suunta, keskimatka

Inkoossa ensin keskimatka. Haparointia ykköselle, mutta ei totaalista katastrofia, vielä. Kakkonen ei meinannut löytyä millään ja kisa oli pilalla siinä. Kolmonenkin oli vaikea, nelonen helppo ja taas vitosta hain. Argh. Lopussa muutama rasti taas hyvin. Kamala kisa.

30.8. eGames, Espoon Suunta, pitkä matka

Pitkä matka sateisella kelillä. Pitkähkö ykkösväli hienosti kuin telkka pönttöön.  Sitten karmea virhe. Kartta väärinpäin ja väärä lähtösuunta kakkoselle. Huomasin virheen 100 m juostuani ja lähdin etenemään suoraan kakkosta kohti. Epätarkasti valitettavasti ja seurauksena iso pummi. Loppukisassa välillä ihan ok välejä, toisaalta haparointia. Yksi iso virhe ja monta pienempää. Rankka kisa, olin tyytyväinen kun sain hyväksytyn suorituksen.

12.9. Nokia-Rastit, Rastinokia, keskimatka

Nokialla kisa oli kivisessä ja välillä melko peitteisessä maastossa. Ykköselle pientä tupeksimista, kakkonen ok ja sitten kolmoselle iso virhe. Kisa pilalla. Sitten monta rastia hyvin ja loppupuolella toiseksi viimeisellä rastilla taas iso virhe.  Ei siitä sen enempää, kiva tapahtuma kuitenkin.

26.9. Oravatonni, Mynämäen suunnistajat 52, keski-matka

Nousiaisissa oli sitten taas ongelmia ykkösen kanssa. Huolimaton suunta ja pyörin siellä aikani ihmettelemässä. Sitten väärä reitinvalinta pitkälle kakkosvälille. Sitten yksi rasti ok ja taas virhe eli väärä lähtösuunta. Sitten olikin virheet kasassa ja loppukisa meni ok.

23.10. Halikko-viesti, Angelniemen Ankkuri

Halikko-viestissä olin Uran ankkurina. Joukkueen suoritus oli jo hylätty kun starttasin yhteislähdössä. Eli paineita ei ollut. Ykkönen varmasti ja löytyi hyvin. Kakkosella sitten ongelmaa, haeskelin jonkin aikaa, mutta en toluttoman kauan. Sitten pienellä haparoinnilla kaksi seuraavaa väliä, ja loput rastit oikein hyvin. Pieniä reitinvalintavirheitä tosin tuli. Tämä oli yksi kauden parhaimmista kisoista.

Raatojuoksu 6.11.2010, Sibbo Vargarna.

Kauden päätös Sipoossa. Yhteislähdöstä matkaan ja kohti ykköstä. Aiemmin kauden aikana olin tehnyt monia defensiivisiä tiekiertoja ja nyt lähdin menemään suoraan melko pitkää väliä. Vähän hidas oli valinta ja isohko kaarros sitten vielä päälle. Ykkönen sinällään löytyi hyvin, mutta eteneminen oli hidasta. Kaikki loputkin rastit löytyivät hyvin. Rankka kisa, mutta olin oikein tyytyväinen. Tämäkin kisa kuului kauden parhaimpien joukkoon.

Tiivistäen voidaan vielä todeta seuraavasti:

Onnistumiset, suunnistus hyvin omalla tasolla:

Ankkurirastit, Jukola, Kankaanpää-rastien pitkä matka, Pihkarastit, Halikkoviesti, Raatojuoksu.

Selkeät epäonnistumiset:

FinnSpring, Prismarastit, OK Raseborgin kansalliset, eGames molemmat matkat, Nokia-rastit, Oravatonni.

Virheanalyysi kiteytetysti:

Ongelmia tuli kauden aikana usein radan alkuosassa, usein jo ykkösellä. Virheiden syynä oli useimmiten puhdas huolimattomuus ja hosuminen. Rastinotto oli huonoa, lisäksi tuli joitakin vääriä lähtösuuntia. Kun malttoi lukea karttaa ja havainnoida maastoa kisa sujui hyvin. Karkeasti voi laskea, että noin joka kymmenennellä rastilla oli ongelmia.

Suunnistus on laji jossa yksi tai kaksi virhettä suorituksen aikana pilaa koko kisan, kuten yllä tuli monessa kohtaa ilmi. Vähän kuin ampumahiihdossa ampuu huonosti yhden kerran, formuloissa ajaisi kerran ulos radalta tai pallopelissä päästää kerran pari helpon maalin. Juuri siinä piilee yksi lajin haasteista ja hienouksista verrattuna esimerkiksi pitkämatkan juoksuun, joka sinällään on tietenkin hieno laji myös.

Lopuksi

Täytyy silti sanoa, että vaikka on tullut epäonnistumisia kilpailullisessa mielessä, hauskaa on ollut joka kisassa. Noin vuosi sitten asetin tavoitteeksi osallistua yksiin kansallisiin ja kuten edellä kävi ilmi, osallistumistaajuus ylitti asetetun tavoitteen kirkkaasti. Tuntuma on, että kauden aikana tuli opittua paljon ja suunnistustaidoissa tapahtui kehitystä. Olin myös mukana useissa keskeisissä kotimaisissa suunnistustapahtumissa kuten Jukolassa, Halikko-viestissä, Huippuliigan osakilpailun yhteydessä järjestetyissä isoissa kansallisissa ja kauden legendaarisessa päätöksessä eli Raatojuoksussa.

Rankisijoitus H40-sarjassa vuonna oli 437. Taakse jäi 53 rankattua suunnistajaa. Rankisijoitus on tietysti kehno, mutta jonkinlainen aloitus.

Ensi vuonna tavoitteena on suunnistaa paremmin ja nostaa rankisijoitusta. Pihkarastien tapaisia onnistumisia jos saisi viisi kappaletta. Talvikautena pitää nyt vain välttää uusia vammoja, parannella vammoja ja pitää kuntoa yllä.

Tässä kirjoituksessa ei ole käsitelty muuta suunnistukseen liittyvää toimintaa eli Karjaan Uran leirejä sekä kisoja ja suunnistusharjoituksia eri puolilla maata. Kenties palaan näihin vielä tässä loppuvuoden aikana.