Taas sitä ollaan sitten yhtä urheiluelämystä rikkaampia kun takana on ensimmäinen juniorien jalkapalloturnaus (Hanko Cup). Roolina huoltajan rooli/yleisöön kuuluminen. Turnaus kesti aamusta myöhäiseen iltapäivään. Pelejä oli viisi per joukkue. Yhden pelin kesto oli 4 x 5 minuuttia. Pelaajat olivat ns. nollakakkosia.
Pelaajilla oli kova into, eikä pelin lopputuloksella tuntunut olevan kovin suurta väliä. Melko tasaisia pelejä suurelta osin. Pelit olivat vauhdikkaita, varsin näyttäviä yksilösuorituksia, kovia tuuletuksia maalien jälkeen. Hiukan tuntui iltapäivän viimeisissä peleissä tossu painavan, eikä ihme.
Kentän reunalla tunnelma oli melko rauhallinen. Isät ja äidit antoivat vain hillitysti peliohjeita. Kotijoukkueen tukijoukot tuntuivat pitävän suurinta ääntä.
Joukkueiden sisäinen dynamiikkakin tuntui iloisen kannustavalta. Muistelen vaan omia junioripelejä pesäpallossa, jossa tiukoissa peleissä epäonnistumisista sai kuulla kunniansa joukkuetovereilta. Ehkä napina on suomen kansallispelin ominaispiirre.
Eikä pesisyleisölläkään ollut tapoja. Kerrankin Raumalla yleisö heitteli meitä, kotipesässä seisonutta vierasjoukkuetta, pienillä kivillä.
Mikäs kuvio tämä on?
Kortti heilahti.
Treeniä ennen peliä.
Raaseporissa voi harrastaa monia urheilulajeja.
Urheilijat tänne.
Jalkapallotapahtumissa erilaista suunnistuskilpailuihin verrattuna on se, että yleisö on yleisöä. Suunnistuskilpailuissa kilpailukeskuksessa oleva porukka suurelta osin kilpailee itse. Suunnistusta ei sinällään kovinkaan paljoa “mennä katsomaan”. Tästä päästäänkin suuriin ajankohtaisiin kysymyksiin, eli suunnistuksen kiinnostavuuteen.
SSL:n toimitusjohtaja kiinnitti asiaan huomiota taannoisessa kirjoituksessaan. Hänen mukaansa suunnistuskansan pitäisi olla kiinnostuneempi suunnistuksen huippu-urheilijoista. Niinhän se tosiaan on, että suunnistajat maaliin tultuaan kenties syövät makkaran ja lähtevät sitten reipasta vauhtia kotiin. Esimerkiksi pitkän matkan SM-kisoissa Karjaalla kilpailukeskus oli aika hiljainen kun maajoukkuemiehet Pasi Ikonen ja Olli-Markus Taivainen tulivat maaliin. Aaltoja ei loppuviitoituksella sillä yleisömäärällä olisi saatu aikaan.
Noh, ei sinne kuran keskelle pellolle kilpailukeskukseen välttämättä tarvitse mennä suunnistuskisoja katselemaan. Viime aikojen esimerkit osoittavat, kuinka suunnistuksesta saadaan todella mielenkiintoinen TV-laji hyvällä ohjauksella ja gps-seurannalla. Korostan, että tämä on täysin objektiivinen mielipide.
Siltä kuitenkin näyttää, että jalkapallo on tulossa varsin keskeisesti myös allekirjoittaneen elämään. Ei siinä mitään. Taidankin ostaa ensi kesänä nappulakengät, jotta voin treenata omien juniorien kanssa täysipainoisesti. Ja toivotaan, että keskeiset suunnistustapahtumat eivät ole kovin pahasti päällekkäin jalkapalloturnausten kanssa.