Tag: suunnistus

Posted on

Jytky

Eduskuntavaalien ohella eilinen päivä oli merkityksellinen Ankkurirastien merkeissä alkaneen suunnistuskauden vuoksi. Yli 1000 suunnistajaa osallistui pääosin yhteislähtöinä ja perhoslenkkeinä toteutettuun kisaan. Maastossa oli lunta, mutta ei haitaksi asti. No miten meni?

Suunnistus sopii kaiken ikäisille.

Yhteislähdöstä mukavasti matkaan lumihankeen ylämäkeen ja suoraan ykköselle. Kausi alkoi siis hyvin kun eka ykkönen löytyi. Kakkonen heti perään hyvin. Seuraavaksi oltiinkin jo ensimmäisen kerran keskusrastilla. Leimaus siellä ja juoksin ensimmäiselle perhoslenkille. Lenkin kolme rastia löytyivät kaikki erinomaisesti ja siitä sitten takaisin keskusrastille.

Uusi perhoslenkki, pidempi väli, suoraan rastille. Sitten taisi tulla hyvän olon tunne. Seuraavalle rastille suoraan mentäessä oli tiheikkö, joka oli vielä notkossa. Päättelin, että siellä olisi lunta ja lähdin kiertämään ylempää kallioiden kautta. No, lähtösuunta oli ihan hyvä, mutta jousipyssyn kaari ei taittunut kohtia rastia vaan jatkoin suoraan ja paha pummi oli tosiasia. Hyvän olon tunne mureni hetkessä.

Yli puolet rasteista oli jäljellä. Jotkut löytyivät hyvin, toiset huonommin, pari todella huonosti. Tallustin kuitenkin harjoitusmielessä loppuun, enkä keskeyttänyt. Mitä tuosta nyt sitten voi sanoa? Alku meni asiallisesti. Olin todella hyvin kiinni kartassa ja suunnistus oli sujuvaa. Sitten annoin mennä autopilotilla sinne päin ja heti karahti, eikä paluuta sujuvaan suoritukseen ollut. Yksinkertaisesti en käyttänyt järjestäjien kilpailijoille jakamaa apuvälinettä. En lukenut karttaa enkä peilannut maastoa ja karttaa. Syytä on vaikea sanoa. Jonkinlaista henkistä laiskuutta se on. Eli päätelmänä se, että en ole talven aikana oppinut suunnistamaan.

Fysiikkapuoli oli ihan kunnossa, joskin lopussa pitkähköksi venähtänyt lenkki alkoi tuntua jäsenissä. Uudet Integratorit toimivat erinomaisesti. Ilman lämpösukkia olisi ollut aika jäätävää kastella varpaita ojissa, mudassa ja lumihangessa.

Henkisesti tilanne oli nollattu kotimatkan aikana. Kisojahan piisaa, lauantaina pitkän matkan uusinta Finn-Springissä ja viikon päästä maanantaina Silja Rastien keskimatka. Katsellaan sitten viikon päästä mikä tilanne.

Posted on

Kauden alun tunnelmat

Suunnistuskausi alkaa huomenna Ankkurirastien yhteislähdöstä. Siksi on varusteiden etsiskelyn ohella hyvä aika tehdä yhteenvetoa alkuvuoden harjoittelusta ja pohdiskella tulevaa kautta.

Alkuvuoden treeni on sujunut kohtalaisesti. Kasassa on pari tuntia alle 100 tuntia harjoittelua. Hiihto 64 tuntia, juoksu 19 tuntia, pyöräily 7 tuntia, Pilates, kuntopiiri ja muut kotkotukset 10 tuntia. Jos tarkastelee vertailevalla otteella alkuvuotta suhteessa viime vuoteen, olen huomattavasti pidemmällä. Viime vuonna treeniä oli tässä vaiheessa kasassa 64 tuntia. On ihan mahdollista, että tänä vuonna kokonaisharjoittelu yltää 300 tunnin paikkeille, joka on ihan hyvä määrä. Treeniä ei tästä oikein voi lisätä kun vapaa-aikana pakkaa olemaan muutakin tekemistä.

Viime viikonlopun leirin testijuoksun perusteella lienen hieman päälle 3000 m:n Cooper-kunnossa. Se on kohtalainen kunto, mutta ei mikään erikoinen.

Subjektiivisella mittarilla mitattuna kunto on ihan hyvä, mutta ikääntymisen myötä yleinen raihnaisuus tuntuu lisääntyvän. Suurimmat heikkoudet sijaisevat nilkoissa. Oikeassa nilkassa on edelleen tuntemuksia ja liikkuvuuden rajoitteita 2 vuoden takaisista hyperflexio ja inversio-vammoista. Toisaalta vasemman jalan akillesjänne, joka alkoi oireilemaan viime vuoden syksyllä, ei ole talven aikana parantunut yhtään vaikka päälajina on ollut hiihto. No, mikä pääasia, kumpikaan näistä nilkan seudun vammoista ei rajoita liikkumista. Akillesjänteen kanssa olen päättänyt elää niin, että juoksen vain 2 kertaa viikossa ja korvaan loput pyöräilyllä.

Uudehkona vikana esiintyy selkävaivaa. Kenties talven melko runsas hiihto (1049 km), josta pääosa perinteistä, rasitti selkää. No, selän kanssa täytyy vain olla varovainen.

Lihashuoltoa olen ottanut ohjelman sen verran, että hieronta jaloille ja selälle on ohjelmassa kerran kuukaudessa. Venyttelyä… eipä juuri.

Suunnistustaitoa en ole harjoitellut pätkääkään talven aikana. Hiihtokausi oli niin intensiivinen, että korttelirastit jäivät käymättä kokonaan. Suunnistussimulaattorista en ole koskaan perustanut, sen verran paljon täytyy työnkin puolesta tietokonetta tuijotella. Jonkin verran olen toki karttoja katsellut, mutta en paljon.

Tavoite tulevalla kaudella on parantaa tasoa suunnistuskilpailuissa. Keskeinen mahdollisuus parantaa liittyy taitopuoleen. Paradoksaalisesti juuri sitä en ole talven aikana treenannut. Viime kaudella monessakin kilpailussa oli ongelmia “sen yhden rastin kanssa”, joskus kahdenkin. Keskeistä on siis suorituksenhallinta ja sitä kautta -varmuus. Helppo se on sanoa.

Suunnistuskauden alusaikaa on leimannut kevään etenemisen herkeämätön tarkkailu. Billnäsin keskimatka siirrettiin ensimmäisenä lumitilanteen vuoksi, sitten siirrettiin Silja-rastit ja Ankkurirastit muutettiin yhteislähtönä toteutettaviksi. Finn-Springin kisasivuillakin todetaan, että lunta tai märkää tullee vielä pääsiäisenä olemaan Yläneen metsissä.

Kilpailuohjelma lähiviikkoina tulee olemaan seuraava:

17.4. Ankkurirastit
23.4. FinnSring
25.4. Silja-Rastit

Eli aika tiivis avaus on tiedossa. Sitten on hieman harjoittelutaukoa ja kisat jatkunevat Karhu-Rasteilla Porissa. Sen jälkeen alkaa olemaan Prismarastien vuoro ja sitten ollaan jo lähellä Jukolaa.

Kauden alkua ei joka tapauksessa voi enää estää. Huomenna Ankkurirasteilla jatketaan siitä, mihin Raatojuoksussa jäätiin. Yhteislähtö ja perhoslenkit edessä. Raportti siitä miten meni, viimeistään maanantaina.

Posted on

Leiri Kisakeskuksessa

Tosiaan viikonloppu meni Kisakeskuksessa Karjaan Uran perinteisellä leirillä. Kaikki sujui varsin hyvin. Itsellä merkittävä osa ajasta meni harjoitusten junailuissa ja muissa, hiukan ehdin pelaamaan sählyä ja kokeilemaan jopa joogaa.

Kannattaa huomioida kuvassa sävy-sävyyn oleva kotikutoinen pipo.

Merkittävin oma urheilusuoritus oli 5 km testijuoksu joka juostiin tiellä. Data juoksusta on esitetty täällä. Lähdin vetämään joukkoa sellaista 4.10 vauhtia ja letka venähti heti jonkin verran. Vauhti oli kuitenkin hiukan liikaa ja jouduin löysäämään. Lopputulos oli 20.43, johon voi olla kohtalaisen tyytyväinen, mutta tulos ei tietenkään ole mikään huippu. Milkolla ei ollut vaikeuksia tulla ensimmäisenä maaliin ja lopussa en pystynyt vastaamaan kun Linus ja Elias juoksivat ohi.

Viikon päästä sitten ensimmäiset kisat, eli Ankkurirastit. Myöhäinen kevät on pakottanut järjestäjät yhteislähtöihin. Ei siinä mitään, hyvää treeniä tiedossa. Toivottavasti lumet vielä vähenevät maastosta.

Posted on

Talvi jatkuu talvisena

No niin. Talvi sen kun jatkuu. Lauantaina käytiin Varsinais-Suomessa ja keskeisillä suunnistuspaikkakunnilla Salossa, Paimiossa ja Mynämäellä oli hanget korkeat nietokset. Jäällä voi huoletta liikkua, metrin verran oli jäällä vahvuutta.

Hienot hankikannot on kuitenkin. Siksi tänään lounas kuitattiin makkaranpaistolla läheisellä laavulla.

Hienoa oli myös hiihdellä tänään. Kävin Västerbyssä parin tunnin aamulenkillä (ladulla jo kello 7.30 kellonsiirrosta huolimatta). Siellä sitten hiihtelin ristiin rastiin. Tuttua maastoa OK Raseborgin kansallisista. Hiihtelin myös jäällä, ks. reitti täältä. On muuten hieno tuo Attackpointin gps-härpäke. Ja ennenkaikkea käytettävyys ja toimivuus on huippuluokkaa.

Sen verran kuitenkin pitää alkaa suuntautua kesäisempiin lajehin, että hankin uudet kumit pyörään. Aikaisemmin olen ajanut Nokian renkailla, ne tuntuvat kuluvan aika nopeasti eikä pistosuojaus ole kovin hyvä. Tällä kertaa päädyin Urheiluaitan asiantuntevalla opastuksella Schwalben “Black Jack” renkaisiin. Asensin ne tänään ja tositoimet alkavat heti kun on keli antaa myöten ja hiihto on ohi.

Varusteista puheenollen, hommasin tässä jokin aika sitten maastojuoksukengät (ks. kuva). Mallii on Salomon XA Pro 3D Ultra GTX, omien kenkien väritys on hiukan erilainen kuin kuvassa. Alustavasti tuntuvat aivan erinomaisilta. En vielä ole päässyt kunnolla testailemaan kun juoksulenkit taittuvat vielä nastakengillä.

Pari juoksulenkkiä tuli tällä viikolla tehtyä. Keskiviikkona Helsingissä Töölönlahden-Stadionin ympäristössä vauhtikestävyysharjoitus. Siellä oli sen verran sulaa, että pystyi juoksemaan nastoittamattomilla Adidaksilla. Sitten eilen pimeällä pikkulampun kanssa Osmundsbölen-Sannäsin lenkki nastakengät jalassa narskuen. Molemmat erittäin hyviä lenkkejä.

Harjoitussysteemi on nyt sellainen, että 2 juoksulenkkiä juoksen viikossa, joista toinen on vauhtikestävyys-tyyppinen. Lenkkien pituus vähintään 10 km. Sitten pari lenkkiä hiihtoa ja kohta nämä vaihtuu pyöräilyyn. Välipäivät lepoa tai Pilatesta. Näin yritän säästää jalkoja. Sitten kun alkaa suunnistus niin katsellaan vähän toisella tapaa.

Posted on

Yli 700 km

Tänään kun hiihtelin alla kuvatunlaisissa idyllisissä maisemissa vajaat 15 km, ohitin samalla 700 kilometrin rajapyykin tämän talven osalta. Tänä viikonloppuna on ollut aika kireät pakkaskelit hiihdellä, sellaista 10-20 astetta eri päivinä. Perjantaina hiihtelin 15 km ja eilen vähän pidemmän lenkin eli 32 km. Pitkällä lenkillä aikaa meni sellaiset 2 ja puoli tuntia. Pari kertaa joku iskeytyi kantaan, mutta ei päässyt ohi. Tarkemmat kuvaukset harjoittelusta luettavissa harjoituspäiväkirjasta.

Maisemaa Virkkalan ja Lohjan väliltä (Nokia E75).

Kolme viikkoa on Pirkan hiihtoon. Tavoiteaika on sellaiset 7 h 30 min. Keli tekee sitten varmaan ainakin puoli tuntia suuntaan ja toiseen. Lähden sellaista hiukan alle 5 min kilometrivauhtia menemään ja sitä pitäisi jaksaa se 90 km.

Kunto on ihan kohtalainen. Valmistautumista on nyt haitannut lähinnä selän nitkahtaminen viime viikolla. Puolitoista viikkoa se on jo ollut kipeä, enkä ole kovavauhtisia juoksu- tai hiihtoharjoituksia uskaltanut tehdä. Kyllä se hiihtämisen sallii, mutta pidemmillä lenkeillä alkaa olla tuntemuksia. En ole selkää erityisemmin hoitanut, enkä lääkärissä käynyt (ei siellä joka viikko voi juosta). Parempaan suuntaan selkä on kuitenkin menossa, ensimmäisinä päivinä oli “melko” vaikeaa sängystä ylöspääseminen, nyt se jo sujuu.

Ensi viikonloppuna hiihdän vielä viimeisen pidemmän lenkin, ehkä 25-30 km ja sitten vain pientä hiihtelyä ennen h-hetkeä. Uudessa Hiihto-lehdessä oli valmistautumisohjeita, keskeistä oli se, että viimeisenä kahtena viikkona ei kunnolle ehdi tehdä mitään erityistä ja pitää vain malttaa rauhoittua. Samaa sanoi Valmentajakin.

Urheilusta puheenollen. Suunnistus.netissä on hiljan julkaistu pari todella hyvää suunnistusjuttua (Talentit tulikokeessa ja Viestejä Vierumäeltä) . Niihin tietty liittyy asianmukaiset leirille osallistuneiden blogikirjoitukset (ks. esim. Jere Pajunen).

Yksi esimerkki sitoutumisesta harjoitteluun löytyy Olli-Markus Taivaisen harjoituspäiväkirjasta. Eli siellä sitä on tehty kuntopiiriä bussimatkan aikana. Sitä samaa voisi tehdä junamatkoillakin rantaradalla. Ainakin niinä kertoina kun junan myöhästyminen syö illan harjoitteluajan.

Alkuviikosta tehdystä Kuopion matkasta jo tuli raportoituakin. Toinen viikon erityistapahtuma oli luento Helsingin Yliopistossa. Ennen luentoa kun istahdin penkille odottelemaan, kuulin kuinka opiskelijat käytävällä puhelivat regressioanalyysistä, summamuuttujista ja tuloerojen kasvusta.

Ruokarintamalla kokeilin tänään uutta ja tein vanhaa. Olen aiemmin suhtautunut hivenen epäluuloisesti erilaisiin sitruunajuttuihin, mutta tämä sitruunakanaohje oli todella hyvä. Lisäksi tein falafel-pyöryköitä tämän ohjeen mukaan ja vielä omatekoista tsatsikia (näemmä kuopiolaisittain).

Se on sitten viimeinen työviikkoa ennen hiihtolomaa edessä. Kolme esitelmää olisi ohjelmassa muiden työasioiden lomassa. Tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina. Keskeisenä teemana (yllättäen) työssä jatkaminen ja sen tukeminen.