Valmistauduin kaksipäiväiseen kansalliseen kilpailuun osallistumalla vaimon kanssa Honka-Hölkkään (7 km). Arvontapalkintona tapahtumassa oli sauna (jäi saamatta). Aika oli 38 min.
Lauantaina oli sitten Lavian Nisukoskella ensin pitkän matkan kilpailu.
1-2 välit menivät ihan ok. Tällä kertaa myös se ykkönen löytyi heti.
2-3 väli oli pitkä. Lähdin vähän turhaan hakemaan tiekiertoa. Suoraan vaan olisi pitänyt mennä. Sitten tuli vielä vähän koukkua rastia hakiessa.
3-4, 4-5, 5-6 välit olivat helppoja ja menivät hyvin. Sujui niin hyvin, että tuli mieleen Pekka Nikulaisen hehkutus A-M Fincken Venlojen ankkuriosuutta kommentoidessa. Eli se tunne kun tietää, että tuolla notkossa se rasti on…
6-7 väli: Erittäin pitkä rastiväli. Siinäkin lähdin vähän turhaan hakemaan tiekiertoa. Toisaalta mistä sitä tietää. Tiellä juoksen ehkä 6 min/km, maastossa 12-15 min/km vahdilla. Pieni koukku vielä rastia hakiessa.
7-8 väli: En tiedä olisiko järven voinut kiertää toiseltakin puolelta. Kenties. Sitten vielä vähän töpeksin helpon kalliomuodostelman kanssa ja menin vähän sivuun. Hyvin rastille kuitenkin.
8-9 väli: Ihan ok väli, vähän ajauduin oikealle, mutta pystyin paikkaamaan hyvin.
9-10 väli: Tässä tuli herpaannus. Oli vähän huono näkyvyys, juoksin huolimattomasti kuulutuksen suuntaan ja ajauduin oikealle. Olin jo tuudittautunut maaliintuloon ja isohko virhe helpohkossa paikassa. Siinä meni maailmanmestaruus.
10-11 väli. Helppo. Siitä sitten maaliin ja leimaus.
Summa summarum: Hieno monipuolinen rata. Omaan suoritukseen olin kohtuullisen tyytyväinen. En pysy vauhdissa H40-sarjassa selvästikään, mutta tärkeintä nyt tässä vaiheessa, että rastit löytyvät ja varmuus lisääntyy. Kilpailuvauhti oli 13 min/km se lienee parasta kisavauhtia tänä vuonna.
Vanhin poika otti myös tuntumaa kilpailuun H10RR-sarjassa. Fiilikset olivat kisan jälkeen hyvät ja varmaan jatkoa seuraa. Pojasta polvi paranee?
Huomenna sitten toinen osakilpailu ja keskimatka. Yritetään mennä suoraviivaisesti ja lujaempaa kuin tänään.
