Eilen elämäni ensimmäinen yösuunnistus. Otsalla uutuudenkarhea Mila Zenith (1000 lumenea). Tapahtumapaikkana OK Raseborgin harjoitukset. Porukkaa oli harjoituksissa lampuista ja autoista päätellen aika paljon.
Aika vaikeaa oli lähteä pimeällä suunnistamaan. Harjoitus olikin totuttelua pimeään ja peesailua. Mitä enemmän aikaa kului, sen enemmän totuin pimeään ja aloin nähdä ympärilläni kartasta tuttuja asioita. Mitään suurempia kompurointeja ei tullut, mitä nyt nirhaisin säären verille kun en laittanut suojia.
Sanomattakin lienee selvää, että harjoitus oli mieluinen. Harmillista, että yöharjoitusten mahdollisuuksia on niin vähän tarjolla. Tänään vasta katselin karttaa laajemmin ja totesin, että tällä samalla alueella tuli pummailtua keväällä OK Raseborgin kansallisissa.
Hiukan on alkanut kasautua synkkiä pilviä urheilu-uran päälle. Vasemman jalan akillesjänne vaivaa. Ei tässä mitään suurempaa muutosta ole tapahtunut, tuntemuksia siinä on ollut jo pidemmän aikaa. Joskin lieviä. Vaiva lienee sama kuin oli muutama vuosi sitten kun olin vielä Turussa “töissä” ja kävin näyttämässä akillesjänteitä myös maailmankuululle spesialistille. Samalla miehellä saman vaivan takia on tänä syksynä vieraillut ainakin kaksi maajoukkuetason suunnistajaa.
No, valmentaja jo suositteli Raatojuoksusta luopumista. Se on kyllä mielestäni liioittelua. Mutta täytyy nyt ottaa tämä asia vakavasti ja pitää hiukan taukoa juoksusta (Raatojuoksun jälkeen). Ja venytellä pitää, pohkeet on kireänä ja se on kova riski tässä. Ja hierontaa voisi ottaa myös jaloille. En ole koskaan elämässäni ollut hieronnassa, mutta nyt se pitää viimeistään aloittaa. Nyt on hyvä aika hoitaa vammoja. Aika ikävä skenaario olisi se, että vammat iskevät päälle kilpailukauden alussa.
Raatojuoksun jälkeen täytyy analysoida koko kausi huolella. Tämän kirjoituksen julkaisu tapahtuu varmaan ensi viikon puolella, koska kyseessä on varsin laaja selvitys. Sunnuntaina kuitenkin luvassa analyysi Raatojuoksusta.
