Viime viikonloppuna kisailtiin Rasti-Nokian järjestämät pitkän matkan SM-kisat. Juuri kisojen alla oli vielä merkittävä urheilutapahtuma olympiastadionilla eli Suomi-Espanja maaottelu. Tuossa matsissa meni sen verran myöhään, että yöunet ennen kilpailua jäivät hivenen vajavaisiksi. Tämä ei kuitenkaan itse suoritukseen vaikuttanut millään tavalla. Lisää kuvia tuosta ottelusta täällä.
Suomi-Espanja Olympiastadionilla.
Huuhkajien fanit marssivat Olympiastadionille.
Kisapaikkana oli idyllinen Suoniemen kylä.
Hämäläisiä lampaita.
Kilpailukeskuksessa oli lähilihaa tarjolla.
SM-kisojen palkintopalli.
Loppusuoraa.
Karsinta
Karsinnassa lähtö oli ylämäkeen. Homma lähti hyvin käyntiin, ykkösvälillä oli pisteitä joiden kautta pystyi etenemään helposti lähes viivasuoraan lipulle. Kakkosvälin klaarasin myös aika hyvin. Tulin rastimäelle hivenen sivuun, mutta pystyin kokoilemaan siitä hyvin rastille.
Kolmonen oli lyhyt helppo väli, jossa ei ollut ongelmia. Nelosväli oli kohtalaisen haastava, laskeuduin vähän liian alas, mutta pystyin korjaamaan kohtalaisen hyvin rastille. Viitonen ja kuutonen olivat helppoja. Seiskalle tulin hyvin tien kautta, mutta pyörin sitten hetken muiden suunnistajien kanssa rinteessä ennen rastin löytymistä.
Kasille oli reitinvalintaväli, päädyin defensiiviseen valintaan tien kautta. Pari kolmekin muuta vaihtoehtoa oli, mutta tämä valinta oli varmaakin varmempi. Rastit 9 ja 10 löytyivät myös hyvin.
Sitten edessä oli pitkä väli. Yritin pitää suunnan hyvänä ja juoksin vaikeakulkuista ryteikköpohjaa pitkin rastin suuntaan. Muutakin liikennettä oli, josta voi päätellä, että suunta oli hyvä. Rastille 12 mennessä ajauduin hieman sivuun, mutta korjaus oli helppo. Loppusuora sitten täysillä alamäkeen.
Maasto oli jo karsinnassa vaikea. Pohja oli kivikkoa ja risuja oli paikka paikoin todella paljon. Maasto oli myös peitteinen. Korkeuskäyriä piti lukea ankarasti. Karsinta meni kaiken kaikkiaan ihan kohtalaisesti eli pikkuvirheillä.
Pienen osallistujamäärän, keskeytysten, poisjääntien ja pikkaisen oman kohtuusuorituksenkin ansioista selvitin tieni A-finaaliin. Tämä tietenkin tuntui komealta.
Finaali
Aamu Pohjois-Satakunnassa oli usvainen ajellessani kohti kilpailukeskusta sunnuntai-aamuna. Jo kaukaa ennen kisapaikkaa oli helppo tunnistaa suunnistajien autokuntia, jotka olivat matkalla kohti kisoja.
Jos karsinnassa ykkönen ilmoittautui hyvin, niin samaa ei voinut sanoa finaalin osalta. En pystynyt seuraamaan etenemistä ja hyppäsin rastimäeltä alas suolele ja jatkoin liian pitkälle. Samalla juoksin vanhaan piikkilankaan, mutta onneksi piikki ei pureutunut jo muutenkin heikossa hapessa olevaan sääriluuhun. Käännyin sitten takaisin ja palasin ykköselle. Siellä oli samaan aikaan muitakin ihmettelemässä ”missä ollaan”. Läksin toteuttamaan pitkää kakkosväliä ja rasti löytyi lopulta ihan mukavasti hakkuuaukean laidasta.
Kolmonen oli lyhyt helppo väli mäen päälle, onnistuin kuitenkin koukkaamaan sitä jonkin verran. Neloselle oli kohtuullsen hyvä suunnitelma, mutta toteutus ontui sen verran, että tein ison kaarroksen. Virhe oli se perinteinen, eli tien ylityksessä en varmistanut ylityskohtaa tarkasti. Etsin myös jonkun aikaa oikeaa rastia kun samassa mäessä eri kallionkoloissa oli useita rasteja. Sitten alkoi sujua aika hyvin rastille nro 8 saakka. Ysi löytyi ihan hyvin, joskin reitinvalinta oli ehkä vähän hidas. Kymppi oli taas helppo, tässä kohdassa maastossa oli todella paljon liikennettä.
Etenin ihan kohtuullisesti rastille 11, mutta vedin vähän rastin ohi ja jouduin palaamaan. Nyt juuri äsken huomasin, että tälle välille olisi ollut tarjolla myös polkua, mutta se jäi kisassa huomaamatta. Seuraavalla välillä oli juomarasti, jolla nakkasin kolme mukillista vettä kurkkuun. Eteenpäin ja rasti 12 löytyi hyvin ryteikössä olleen jyrkänteen alta. Seuraava rastiväli oli taas haastava, pääsin hyvin lähelle rastia, mutta hetken jouduin arpomaan, ennen kuin pääsin leimaamaan. Seuraava väli taas lyhyt, ei ongelmia.
Rasti 15 löytyi hyvin, eikä rasti 16 tuottanut myöskään ongelmia. Sitten rastilla 17 taas isoja ongelmia. Etenin aluksi hyvin, mutta hakkuuaukealla suunta kääntyi oikealle, enkä saanut laajalla hakkuu-aukealla mistään kiinni. Palasin takaisinpäin ja pääsin taas jyvälle.
Lopussa oli paljon liikennettä, kuten loppuväleillä usein on. Kovaa mentiin. Toiseksi viimeisellä rastilla tulin väärälle rastille. Siinä ihmetellessä tapasin erään Twitter-tutun. Kättelimme ja jatkoimme yhdessä oikealle rastille, joka oli rinteessä ylempänä. Sitten edessä oli enää viimeinen rasti ja loppusuora.
Finaali oli pitkä ja aikaa meni reippaasti. Isommista virheistä tuli ainakin 20 minuuttia plussaa ja pikkukoukut päälle. Maastopohja oli vaikeakulkuinen ja korkeuseroja oli reippaasti. Siksi peruseteneminenkin oli hidasta. Olin kuitenkin tyytyväinen, että selvitin vaativan radan läpi.
Kokonaisuudessaan kisatapahtuma oli todella hieno. Kilpailukeskus oli hienossa hämäläisessä kulttuurimaisemassa, keli suosi ja maasto oli vaativa. Olin sikäli tyytyväinen omaan suoritukseen, että tehdyistä virheistä huolimatta välillä sujui kohtuullisestikin. Perspektiiviä antaa se, että molemmat suoritukset nousivat kauden viiden parhaan joukkoon (korotetuilla) rankipisteillä mitattuna.
Seuraavat suunnistukset ovatkin sitten yösuunnistusta. Huomenna harjoitusta ja viikon päästä AM-yö. Sitten yksi koko kauden parhaimmista tapahtumista eli SM-yö.