Falling Leaves Lahti on osa Nordic Gravel Series-sarjaa. Tapahtuma järjestettiin 23.9.2023 kilpailukeskuksen ollessa Pajulahden urheiluopistolla Nastolassa. Kyseessä oli ensimmäinen gravel-tapahtuma, johon osallistuin. Olin ilmoittutunut ns. pitkälle matkalle, joka tänä vuonna oli 144 kilometriä pitkä.
Ennakkovalmisteluihin kuului reitin lataaminen Komoot-palvelusta ajotietokoneeseen. Pienen säätämisen jälkeen tämä onnistui helposti.
Menin paikalle jo perjantaina ja yövyin Pajulahden tiloissa. Testasin hieman pyörää lähimaastoissa, kaikki oli kunnossa. Hain numerolapun pyörään.
Kisapäivän sääennuste oli jo pidemmän aikaa ollut sadetta lupaava. Välillä ennuste parani ja vielä aamulla keli tuntui kohtuulliselta.
Lähtö oli kello 9.30. Aluksi ajettiin auton perässä, kunnes saavuttiin hiekkatien alkuun. Siitä sitten kiihdytettiin matkanopeuteen. Porukkaa oli ihan kohtalaisesti ympärillä. Nopeasti löytyi ryhmä, jossa vauhti tyydytti kaikkia osapuolia. Tiiviisti ajettiin, peesaushan on sallittua, toisin kuin triahlonissa.
Tunnelma oli aika rento, porukka jutusteli keskenään ja osa sääti lennosta varusteita vähentäen sadetakkeja. Kännyköillä otettiin selfietä ja videota. Itse olin jättänyt kännykän pois.
Reitti oli heti alusta saakka vaihteleva, oli erittäin nopeaa pohjaa, vähän kapeampaa tietä ja lyhyitä nousuja. Isohko porukka pysyi tiiviisti kasassa.
Saavuttiin ensimmäiselle huoltopisteelle. Kun triathlonissa napataan juomapullo tai syötävä lennosta, nyt pysähdyttiin ja noustiin pois pyöriltä syömään pullaa, makeisia ja suolakeksejä sekä täydentämään juomapulloja. Kärjessä ajavat eivät luonnollisestikaan huoltopisteillä pysähtele.
Itse olin varautunut vielä kohtalaisella määrällä geelejä ja vauhtikarkkeja. Napsin niitä puolen tunnin välein.
Olin hieman malttamaton ensimmäisellä huoltopisteellä ja lähdin yksin ajamaan eteenpäin. Jonkun kilometrin päästä joukko kuitenkin saavutti minut ja liityin seuraan.
Huoltopisteitä oli yhteensä kolme ja viimeisellä oli tarjolla peräti hotdogeja ja oli myös elävää musiikkia. Bändi soitti Juicen biisejä.
Sade sävytti vahvasti tapahtumaa. Välillä satoi kovaakin ja välillä tihutti vähemmän. Kura lensi ja tie muuttui yhdessä vaiheessa melko pehmeäksi ja siten raskaaksi ajaa. Haettiin kovempaa uraa. Onneksi oli kuitenkin kohtalaisen lämmintä. Itsekin ajoin kesävarusteissa, eli lyhyissä housuissa ja paidassa. Kurasta johtuen tapahtui kuitenkin seuraavaa:
- lasit menivät niin likaisiksi, että niiden läpi ei enää nähnyt ja ne piti riisua
- etuvaihtaja lakkasi toimimasta
- Garmin lopetti sykkeen mittaamisen, kun kellon ja ranteen väliin meni kuraa
Porukka pieneni, kun matka eteni. Viimeiset kymmenet kilometrit ajoin kolmen hengen porukassa ja vaihtelimme hieman vetovuoroja.
Jonkin verran näkyi epäonnisia, joilla rengas oli mennyt rikki tai tullut muuta teknistä epäonnea. Kerran näin jonkun kaatuneen ja myöhemmin kuulin haaverista. Apu oli paikalla, joten jatkoimme eteenpäin.
Sadan kilometrin jälkeen mäet alkoivat tuntua raskailta. Nousua oli reitillä sentään noin 1600 m.
Lopussa reitti oli taas fyysisesti hieman helpompi, pujoteltiin liikunta-alueiden läpi kohti Pajulahtea.
Maalissa kello osoitti, että matkaan oli käytetty aikaa hieman yli 6 tuntia. Ihan hyvävoimaisena tulin maaliin, vaikka matka toki hieman painoikin.
Maaliin tulon jälkeen oli hienosti tarjolla rantasauna. Saunassa kertailtiin olosuhteita ja tapahtumia. Lyhyemmän matkan menneet suunnittelivat ensi vuonna menevänsä pitkän matkan.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli tosi hieno ja varmasti ensi kaudella tulee osallistuttua johonkin samantyyppiseen gravel-tapahtumaan muiden urheilutapahtumien ohella!