Lähtökohtana kisaan oli se, että lähdin hakemaan mitalia viidenneltä täysmatkalta (aikaisemmat kisat: Tallinna, Kööpenhamina ja Tahko kaksi kertaa). Taustalla oli suhteellisen hyvä harjoituskausi, tämän vuoden puolella seuraavat harjoitusmäärät:
- Pyöräilyä 3740 km (152 h)
- Juoksua 685 km (78 h)
- Uintia 63 km (25 h)
- Kuntosalia 31 h
Yhteensä 310 tuntia treeniä tammikuusta kisapäivään. Harjoituskausi sujui ilman suurempia haavereita. Vuoden 2023 aikana yksi aikaisempi kisa, eli Challenge Turku-puolimatka.
Matka kisapaikalle ja majoitus
Kriteerinä kisalle oli hyvä logistiikka. Tässä mielessä Challenge Almere Amsterdamin valinta osoittautui hyväksi, sillä lento Helsinki-Amsterdam on lyhyt ja Finnair toi pyörälaukun hyvin perille. Schipholissa kaikki sujui niinikään hyvin, pyörälaukku tuli matkalaukun kanssa viereiselle hihnalle.
Lentokentältä on helppo siirtyä Almereen junalla, jonne pääsee lähimaksulla, kuten kaikkiin muihinkin joukkoliikennevälineisiin. Menimme usein pysähtyvään lähiliikennejunaan, takaisintullessa valitsimme IC-junan, joka suoritti matkan noin puolessa tunnissa.
Almeressa majoitus oli Best Western hotellissa, joka on ihan aseman vieressä ja josta on noin puoli kilometriä kilpailukeskukseen. Optimaalinen paikka siis ja kaikki siirtymiset kilpailuihin liittyen sujuivat kävellen/pyörällä.
Onnellisesti hotellin edustalla kisavarusteiden kanssa.
Kisan alla
Pyörää aamulla kasatessa jännitystä aiheutti se, että eturengas oli kuljetuksen aikana tyhjentynyt mystisesti. Pyörässä oli huollossa laitettu uudet sisä- ja ulkokumit, eikä ajoa ollut testilenkkiä enempää. Pumppasin renkaan täyteen ja jäin odottelemaan tilanteen kehittymistä.
Ilmoittautuminen avautui kello 11.30, mutta kauniisti pyytämällä henkilökunta antoi kisakamat jo tuntia ennen.
Viimeistään tässä vaiheessa valkeni, että kisapäivästä oli tulossa todella kuuma. Lämpötilaennuste oli +30 astetta ja “feels like” taisi vielä olla asteen pari yli.
Challenge-kisoissa oheistuotteiden määrä on pienempi kuin Ironmanissa.
Ilmoittautumisen jälkeen lähdimme turistin roolissa Amsterdamiin. Oli kuuma päivä ja yritin vältellä turhaa kävelyä ja auringossa hikoilua. Aika hyvin se onnistuikin.
Hotellille tullessa pyörän rengas oli selvästi tyhjentynyt. Päätin lähteä vaihtopuuhiin, eli vaihdoin sisäkumin eteen ja ruuvasin uuden venttiilinjatkeen paikalleen. Testailin vanhaa kumia ja hotellin lavuaarissa venttiilinjatke pulputti kuplia iloisesti. Vuotoa ei saanut tyrehdytettyä kiristämällä, joten laitoin venttiilinjatkeen suosiolla roskiin. Olisikohan se saanut vähän kolhua kuljetuksessa kuitenkin?
Toinen varusteisiin liittyvä takaisku oli se, että juuri geelipulloksi ostamani Eliten aeropullo osoittautui täydeksi sudeksi roiskien geelit hotellihuoneen lattialle. Päätin, että ostan uuden pullotelineen exposta pyörää viedessäni ja laitan siihen kisassa toisen pullon ensimmäisellä juottoasemalla.
Pahaksi onneksi exposta pullotelineet olivat loppuneet. Paikallinen järjestäjien edustaja vinkkasi kuitenkin lähistöllä olevan pyöräliikkeen, joka oli kuitenkin mennyt juuri kiinni. Koputtelin kuitenkin ovella niin, että pääsin takaovesta sisään ja sain uuden telineen. He vielä ystävällisesti ruuvasivat sen paikalleen.
Vein pyörän vaihtopaikalle, jossa järjestelyt olivat todella hyvät, varustepusseille oli mm. iso teltta ja pyörätelineessä numeroiden lisäksi nimikoidut paikat.
Sitten olikin järjestelyt tehty ja iltapalan aika.
Kisapäivä
Kello soitti 5.15. Huoneessa keitetyn aamupuuron, banaanin, veden, mehun ja energiakarkkien jälkeen lähdi kävelemään vaihtopaikalle tarkistamaan pyörää ja varustepusseja. Aamu oli vielä pimeä ja sumuinen. Pyörässä oli ilmaa renkaissa ja kaikki näytti olevan kunnossa.
Uinti
Tunnelma tiivistyi uintipaikalla. Odottelua, märkäpuvun pukeminen ja sitten kohti starttia. Edessä oli kaksi kierrosta Weerwater-järvessä.
Lähtö oli ryhmälähtö niin, että ryhmä kerrallaan mentiin veteen lähtöviivalle, josta lähdettiin lähtömerkistä uimaan.
Yli 45-vuotiaiden lähdössä oli aika paljon porukkaa, en ole vähään aikaan uinut niin isossa ryhmässä. Ruuhkaa ei kuitenkaan ollut haitaksi asti. Jonkin verran oli siksakkia uineita kilpailijoita, joiden kanssa tuli kosketuksia. Poijuillakaan ei ollut suuren suurta ruuhkaa. Vesi oli lämmintä, yli 20 asteista. Uinti oli helppoa, sillä rakennuksista, sähkölinjasta yms. sai hyvin otettua suuntaa.
En ole tänä vuonna harjoitellut uintia kovinkaan paljoa. Tähän nähden uintisuoritus oli oikein hyvä. Rento ja tasainen suoritus. Ei kramppeja. Nousin hyvävoimaisena vedestä. Otin vaihdon rauhallisesti.
Pyöräily
Lähdettiin ensin ajamaan pois kaupungista pyörätietä pitkin. Ensin kaupunkialueella ja sitten metsikössä, jonka jälkeen päästiin isommalle tielle. Pyöräreitti oli tasainen, mentiin luotisuoria teitä pitkin kunnes tehtiin tiukka käännös ja aukeni uusi suora. Vähän oli nupulakiveäkin. Pohjoisessa ajettiin pitkä suora merenrantaa pitkin.
Ensimmäinen kierros meni yli 30 km/h keskinopeutta ja olo tuntui vahvalta. Energiataso kuitenkin laski ja niin myös vauhti, toisella kierroksella sai pinnistellä, että nopeus pysyi kolmessakympissä.
Pyöräilyssä sattuu ja tapahtuu. Tuomareita näkyi suorilla runsaasti. He jäivät tarkkailemaan ryhmiä niiden taakse ja antoivat varoituksia. Kerran tuomari näytti minulle peukkua, kun pidin hyvää etäisyyttä edellä ajaneeseen.
Kierroksen loppua lähestyttäessä tien laidassa oli kuoppia. Näin kun edellä ajanut pyöräilijä ajoi kuoppaan ja kaatui kovassa nopeudessa. Tuomari oli juuri kohdalla ja pysähtyi auttamaan.
Pyöräilyreitti oli hyvin tasainen, eikä tuultakaan ollut. Maisemat olivat merenrantaa ja maalaismaisemia peltojen keskellä.
Toinen kierros oli väsyneempi, vaikka energiataso hieman lopussa taas paranikin. Eväänä oli geeliä pullossa ja lisäksi Noshtin energiakarkkeja. Järjestäjiltä otin banaania, uusia urheilujuomapulloja ja vettä. Makeat eväät alkoivat etomaan pyöräilyn lopussa.
Pyöräily meni kohtalaisesti, hieman yli 29 km/h keskinopeudella.
Juoksu
Kun lähdin juoksuun, vaihtopaikalla soi Sandstorm. Juoksu lähti hyvin käyntiin ja viitisen ensimmäistä kilometriä oli melko vahvaa. Sitten loppuivat voimat ja piti ottaa kävelyä välillä.
Otin jokaisella huoltopisteellä pari mukia cokista ja lisäksi vettä. Vähän myöhemmin lisäsin vielä settiin salmiakkipastillit. Voimat alkoivat palata ja vauhti jopa parani loppua kohden viimeisen kierroksen ollessa nopein.
Juoksuosuus oli kohtalaisen tasainen, vaikka jonkin verran oli siltoja ja sitä kautta korkeuseroa ja myös tiukkoja mutkia. Erilaisia kannustuspisteitä oli runsaasti, musiikkia ja laulua. Kilpailukeskuksen ohituksessa yleisöä oli todella paljon ja tunnelma hyvä. Suomalaisia oli kisassa vain muutama ja heidän kanssaan vähän vaihdeltiin kuulumisia juoksun aikana kun nähtiin.
Energiatason ollessa alhainen, juoksu meni taisteluksi. Keskeyttäneitä oli todella paljon, olivathan olosuhteet ankarat. Pääsin kuitenkin maaliin ja sain mitalin kaulaan. Viimeisellä kierroksella juoksu oli jo ihan hyvää.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan viides täysmatka tuli suoritettua kuumuudessa ja energiatason kanssa kamppaillessa. Tiivistäen vielä Almeren kisa osallistumisen näkökulmasta:
- logistisesti helppo Suomesta
- tasaiset reitit
- hyvät järjestelyt
- majoituksen voi järjestää läheltä kisapaikkaa
- turismia voi harrastaa kisareissun yhteydessä Amsterdamissa
Pyöräilyssä kannattaa olla tarkkana, ettei ajan kierroksen lopussa liian reunassa jossa niitä kuoppia.
Eli kaikin tavoin suositeltava kisa!
Itsellä kilpailukausi jatkuu rennommissa merkeissä, eli parin viikon päästä olisi Falling Leaves gravel-kisa Lahdessa ja muuten voi liikkua ihan vapaasti oman mielen mukaan. Ensi kaudella sitten taas joku täysmatka tai toisena vaihtoehtona Åressa järjestettävä Swedeman extremekisa.