Triathlon Archives - Pauli Forman blogi

03/02/202404/02/2024

Miten löytää aikaa treeniin?

Takana uinti Tampereen uintikeskuksessa työmatkan yhteydessä.

Olen harrastanut erilaista kestävyysurheilua lähes koko ikäni. Kilometrejä ja tunteja on takana kohtalaisen paljon. Strava on tilastoinut liikkumistani vuodesta 2017 ja tässä ajassa tähän päivään mennessä juoksua on tullut 8000 km, pyöräilyä 37 000 km ja uintia 850 km.

Olen osallistunut hienoihin urheilutapahtumiin, kuten yli kymmeneen maratoniin, Pirkan hiihtoon, Vasaloppettiin, Jukolanviestiin ja viiteen täyden matkan triathlonkisaan. Tärkeitä elementtejä harrastuksessani ovat olleet paitsi puhdas halu liikkua ja harrastaa, elämyksellisyys tapahtumien kautta.

Olen pitkään treenannut tyylillä, jossa harjoitellaan mitä harjoitellaan sen mukaan, mitä muuhun viikko-ohjelmaan mahtuu. Viime vuoden lopulla aloitin uudenlaisen vaiheen, kun aloin harjoittelemaan valmentajan ohjauksessa. Tämä on tarkoittanut myös viikko-ohjelmia treenin suhteen.

Työssä käyvällä ihmisellä ohjelman mukaan treenaaminen tarkoittaa ainakin kahden viikko-ohjelman yhteensovittamista. Lisäksi on muuta elämää. Kuten Joe Friel toteaa kirjassaan The Triathletes Training Bible (Velo Press 2016):

Most of your day is undoubtedly spent focused on stuff other than swimming, biking and running such as your family, friends, home and career. All of these and more have to be balanced along with training (mts. 13).

Mitä on tapahtunut valmentajan ohjauksessa?

Harjoittelu on monipuolistunut. Aikaisemmin omaan tahtiin treenatessa tuli junnattua samoja harjoituksia viikosta toiseen. Myöskin harjoittelun jaksotus oli hukassa. Kaikissa triathlonin lajeissa ja voimaharjoittelussa on tullut paljon uusia harjoitteita, joilla kaikilla on tarkoitus.
Harjoittelu on lisääntynyt. Viikkoon on tullut lisää harjoituksia. Kun ennen tuli yli 10 tunnin harjoitusviikkoja tuli lähinnä sulaan aikaan pitkien pyörälenkkien kautta, viikkotunnit menevät useinkin yli 10 tunnin jo syksyllä ja talvella.
Harjoittelu tehoaa. Tästä kertovat testit ja subjektiiviset tuntemukset suorituksissa.

Näyttää siis siltä, että ohjelmoitu harjoittelu on kovasti hyödyllistä! Mitä tämä sitten tarkoittaa muun elämän rytmittämisen kannalta?

Kun viikkotunteja on enemmän ja päivittäisiä harjoituksia saattaa myös viikolla olla kaksi, joutuu viikkosuunnitelmaa miettimään ihan eri tavalla kuin omaan tahtiin treenatessa.

Omalla kohdallani yhteensovittamiseen vaikuttavia plussia ovat seuraavat:

Lapset ovat kasvaneet. Ei ole enää samanlaista ruljanssia kuskaamisesta treeneihin ym. kuin takavuosina.
Työpaikallani on joustava hybridityön malli, joka mahdollistaa etätyön. Työpaikalla on myös kuntosali.
Lähiyhteisö tukee urheiluharrastusta.
Raaseporissa on hienot mahdollisuudet liikkua, Karjaalla kuntosali Alexia Fitness Club ja ruuhkaton uimahalli Tammisaaressa, rauhalliset pyörätiet, hyvät hiihto-olosuhteet.

Haasteita ajan suhteen ovat:

Viikkokalenteri on kohtalaisen täynnä.
Työmatka toimistolle on pitkä, eli aikaa kuluu tunti suuntaansa.
On myös jonkin verran työmatkoja ja iltatilaisuuksia.
Tähän vuodenaikaan haasteena on myös talven tuoma liukkaus, pimeys ja kylmyys.

Miten sitten näillä pelimerkeillä onnistun löytämään treeniaikaa?

Priorisointi. Jos oikeasti haluaa treenata, on aika vähän asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin treenaaminen. Esimerkiksi television katsominen on aivan turhaa. En katso uutisia tai ajankohtaisohjelmia ja katson elokuvia ja sarjoja vain viikonloppuisin.
Joustavuuden hyödyntäminen. Jos aikataulu sallii, treenaan aamulla, lounasaikaan tai illalla. Viikonloppuisin on enemmän aikaa ja etäpäivät tuovat pari lisätuntia päivään.
Jos olen työmatkalla, käyn treenaamassa, esimerkiksi uimassa, kuten tällä viikolla Tampereella.

Aina treeniä ei pysty sovittamaan päiväohjelmaan. Valmentajan ohjaus näissä tilanteissa on: kevennetään, lyhennetään ja vasta viimeiseksi jätetään treeni kokonaan välistä. Tässä ohjeessa on paljon merkityksiä ja kannattaa pysähtyä miettimään sitä ihan kunnolla.

Tässä olen pohtinut treeniasioita omasta näkökulmastani. Tilanne ajankäytön ja puitteiden osalta on kaikilla erilainen. Uskon kuitenkin vahvasti, että vaikka liikuntaharrastuksen tavoite olisi toisenlainen ja määrät erilaisia, edellä olevat ajatukset ovat olennaisia asian kannalta. Useimmiten on mahdollista löytää liikuntaharrastukselle aikaa, mutta eri elämänvaiheissa sitä on toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Muistan senkin ajan, kun tein omia harjoituksia lasten jalkapalloharjoitusten aikaan.

Mitä ehdottomasti suosittelen, on valmennuksen hankkiminen muodossa tai toisessa. Saa ohjausta ja uusia virikkeitä ja sitä kautta motivaatiota.

Yllä olevalla omakohtaisella pohdinnalla on myös laajempia merkityksiä. Suomalaisten olisi tunnetusti tarpeen liikkua enemmän. Asiaan vaikuttaa oma motivaatio, lähiyhteisö ja elämäntilanne, työpaikan toimintatavat sekä yhteiskunnan infrastuktuuri. Näillä tekijöillä on merkitystä siinä, miten Suomi saadaan liikkeelle.

01/01/202402/01/2024

Liikunnan vuosi 2023

Kaitaisten sillalla Taivassalossa.

On aika vetää yhteen vuoden 2023 liikuntaharrastukset määrällisesti ja laadullisesti. Kuvio 1 osoittaa, että liikunnan määrä kokonaisuudessaan oli vuonna 2023 karkeasti samalla tasolla kuin aikaisempina vuosina. Vuoden 2021 tuntimäärä muodostaa jonkinlaisen anomalian johtuen erityisen intensiivisestä gravel-kaudesta syksyllä.

Kuvio 1. Liikuntaan käytetyt tunnit vuosina 2018-2023.

Taulukosta 1 näkyy kiintoisasti, että vuonna 2023 on tullut juoksua huomattavasti enemmän kuin parina viime vuonna. Myös uintituntien määrä on korkealla tasolla.

Taulukko 1. Tuntimäärät lajeittain 2018-2023.

	2018	2019	2020	2021	2022	2023
Pyöräilyä	129	169	138	295	233	218
Maastopyöräilyä	64	37	134	56	72	–
Juoksua	79	85	84	62	50	118
Uintia	56	43	19	23	34	47
Kuntosalia	55	34	30	32	50	41

Kilometrien tarkastelu taulukossa 2 täydentää kuvaa. Pyöräilykilometrejä tuli pyöristäen 5300, juoksua 1040 ja uintiakin 122 kilometriä. Juoksukilometrit ovat koko tarkasteluajanjakson korkeimmat!

Taulukko 2. Kilometrimäärät lajeittain 2018-2023.

	2018	2019	2020	2021	2022	2023
Pyöräilyä	3244	4120	3221	6693	5156	5297
Maastopyöräilyä	1187	697	2429	1001	131	–
Juoksua	748	803	780	569	595	1040
Uintia	156	120	50	57	82	122

Vuoteen mahtui myös suunnistusta. Kävin kevään kisoissa ja hienoa oli myös se, että ehdin loman aikana Karjaan Uran mainioille maanantairasteille. Suunnistuskausi päättyi pyhäinpäivänä Sipoon Raatojuoksuun.

Triathlonkisoja oli kaksi. Osallistuin ensimmäistä kertaa Challenge Turku kisaan (puolimatka). Kisa oli mukava, uinti oli Aurajoessa ja pyöräily nopealla reitillä moottoritiellä. Juoksureitti kulki joen rantoja ja kierrettiin myös Turun linna.

Pääkisa oli sitten Almeressa Amsterdamin naapurissa. Kisaa leimasi todella kuuma keli. Uinti meni hyvin, pyöräilyssä tuli pieni energivaje, josta kuitenkin palauduin. Juoksussa meno hieman hyytyi kuumassa kelissä. Kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma (kisaraportti).

Uutena kokeiluna oli Falling Leaves gravel-tapahtuma Lahden seudulla. Keli oli todella märkä ja kura lensi lähes koko 144 kilometrin matkan ajan. Tapahtuma oli vähän rennompi verrattuna triathlonkisojen sekuntipeliin, pysähdyttiin muun muassa syömään pullaa ja makkaraakin. Ajoin mukavassa porukassa koko matkan. Kisaraportti täällä.

Yhtenä isona asiana viime vuodelta oli se, että aloitin syksyllä harjoittelemaan valmentajan ohjauksessa. Treeneihin tuli heti monipuolisuutta ja myös määrää ja motivaatiota lisää. Odotus on, että ensi kaudella ollaan kisoissa hieman viime vuotta vahvempana.

Mitkä sitten ovat suunnitelmat tälle vuodelle?

Pääkisa on Portugalissa Cascaisissa lokakuussa järjestettävä täysmatkan triahlonkisa. Tätä ennen kisataan triathlonia puolimatkan kisojen merkeissä Lahdessa ja Turussa.

Syksyllä on taas Falling Leaves gravel-kisa ja ehkä myös toukokuussa Espoossa.

Suunnistusta on myös tarkoitus harrastaa sillä tavoin kun mahtuu ohjelmaan.

Peukut pystyyn, että korona tms. ei iske ainakaan pahimmalla mahdollisella aikataululla sekoittaen mainittuja suunnitelmia.

11/09/202311/09/2023

Challenge Almere-Amsterdam 2023-kisaraportti

Lähtökohtana kisaan oli se, että lähdin hakemaan mitalia viidenneltä täysmatkalta (aikaisemmat kisat: Tallinna, Kööpenhamina ja Tahko kaksi kertaa). Taustalla oli suhteellisen hyvä harjoituskausi, tämän vuoden puolella seuraavat harjoitusmäärät:

Pyöräilyä 3740 km (152 h)
Juoksua 685 km (78 h)
Uintia 63 km (25 h)
Kuntosalia 31 h

Yhteensä 310 tuntia treeniä tammikuusta kisapäivään. Harjoituskausi sujui ilman suurempia haavereita. Vuoden 2023 aikana yksi aikaisempi kisa, eli Challenge Turku-puolimatka.

Matka kisapaikalle ja majoitus

Kriteerinä kisalle oli hyvä logistiikka. Tässä mielessä Challenge Almere Amsterdamin valinta osoittautui hyväksi, sillä lento Helsinki-Amsterdam on lyhyt ja Finnair toi pyörälaukun hyvin perille. Schipholissa kaikki sujui niinikään hyvin, pyörälaukku tuli matkalaukun kanssa viereiselle hihnalle.

Lentokentältä on helppo siirtyä Almereen junalla, jonne pääsee lähimaksulla, kuten kaikkiin muihinkin joukkoliikennevälineisiin. Menimme usein pysähtyvään lähiliikennejunaan, takaisintullessa valitsimme IC-junan, joka suoritti matkan noin puolessa tunnissa.

Almeressa majoitus oli Best Western hotellissa, joka on ihan aseman vieressä ja josta on noin puoli kilometriä kilpailukeskukseen. Optimaalinen paikka siis ja kaikki siirtymiset kilpailuihin liittyen sujuivat kävellen/pyörällä.

Onnellisesti hotellin edustalla kisavarusteiden kanssa.

Kisan alla

Pyörää aamulla kasatessa jännitystä aiheutti se, että eturengas oli kuljetuksen aikana tyhjentynyt mystisesti. Pyörässä oli huollossa laitettu uudet sisä- ja ulkokumit, eikä ajoa ollut testilenkkiä enempää. Pumppasin renkaan täyteen ja jäin odottelemaan tilanteen kehittymistä.

Ilmoittautuminen avautui kello 11.30, mutta kauniisti pyytämällä henkilökunta antoi kisakamat jo tuntia ennen.

Viimeistään tässä vaiheessa valkeni, että kisapäivästä oli tulossa todella kuuma. Lämpötilaennuste oli +30 astetta ja “feels like” taisi vielä olla asteen pari yli.

Challenge-kisoissa oheistuotteiden määrä on pienempi kuin Ironmanissa.

Ilmoittautumisen jälkeen lähdimme turistin roolissa Amsterdamiin. Oli kuuma päivä ja yritin vältellä turhaa kävelyä ja auringossa hikoilua. Aika hyvin se onnistuikin.

Hotellille tullessa pyörän rengas oli selvästi tyhjentynyt. Päätin lähteä vaihtopuuhiin, eli vaihdoin sisäkumin eteen ja ruuvasin uuden venttiilinjatkeen paikalleen. Testailin vanhaa kumia ja hotellin lavuaarissa venttiilinjatke pulputti kuplia iloisesti. Vuotoa ei saanut tyrehdytettyä kiristämällä, joten laitoin venttiilinjatkeen suosiolla roskiin. Olisikohan se saanut vähän kolhua kuljetuksessa kuitenkin?

Toinen varusteisiin liittyvä takaisku oli se, että juuri geelipulloksi ostamani Eliten aeropullo osoittautui täydeksi sudeksi roiskien geelit hotellihuoneen lattialle. Päätin, että ostan uuden pullotelineen exposta pyörää viedessäni ja laitan siihen kisassa toisen pullon ensimmäisellä juottoasemalla.

Pahaksi onneksi exposta pullotelineet olivat loppuneet. Paikallinen järjestäjien edustaja vinkkasi kuitenkin lähistöllä olevan pyöräliikkeen, joka oli kuitenkin mennyt juuri kiinni. Koputtelin kuitenkin ovella niin, että pääsin takaovesta sisään ja sain uuden telineen. He vielä ystävällisesti ruuvasivat sen paikalleen.

Vein pyörän vaihtopaikalle, jossa järjestelyt olivat todella hyvät, varustepusseille oli mm. iso teltta ja pyörätelineessä numeroiden lisäksi nimikoidut paikat.

Sitten olikin järjestelyt tehty ja iltapalan aika.

Kisapäivä

Kello soitti 5.15. Huoneessa keitetyn aamupuuron, banaanin, veden, mehun ja energiakarkkien jälkeen lähdi kävelemään vaihtopaikalle tarkistamaan pyörää ja varustepusseja. Aamu oli vielä pimeä ja sumuinen. Pyörässä oli ilmaa renkaissa ja kaikki näytti olevan kunnossa.

Uinti

Tunnelma tiivistyi uintipaikalla. Odottelua, märkäpuvun pukeminen ja sitten kohti starttia. Edessä oli kaksi kierrosta Weerwater-järvessä.

Lähtö oli ryhmälähtö niin, että ryhmä kerrallaan mentiin veteen lähtöviivalle, josta lähdettiin lähtömerkistä uimaan.

Yli 45-vuotiaiden lähdössä oli aika paljon porukkaa, en ole vähään aikaan uinut niin isossa ryhmässä. Ruuhkaa ei kuitenkaan ollut haitaksi asti. Jonkin verran oli siksakkia uineita kilpailijoita, joiden kanssa tuli kosketuksia. Poijuillakaan ei ollut suuren suurta ruuhkaa. Vesi oli lämmintä, yli 20 asteista. Uinti oli helppoa, sillä rakennuksista, sähkölinjasta yms. sai hyvin otettua suuntaa.

En ole tänä vuonna harjoitellut uintia kovinkaan paljoa. Tähän nähden uintisuoritus oli oikein hyvä. Rento ja tasainen suoritus. Ei kramppeja. Nousin hyvävoimaisena vedestä. Otin vaihdon rauhallisesti.

Pyöräily

Lähdettiin ensin ajamaan pois kaupungista pyörätietä pitkin. Ensin kaupunkialueella ja sitten metsikössä, jonka jälkeen päästiin isommalle tielle. Pyöräreitti oli tasainen, mentiin luotisuoria teitä pitkin kunnes tehtiin tiukka käännös ja aukeni uusi suora. Vähän oli nupulakiveäkin. Pohjoisessa ajettiin pitkä suora merenrantaa pitkin.

Ensimmäinen kierros meni yli 30 km/h keskinopeutta ja olo tuntui vahvalta. Energiataso kuitenkin laski ja niin myös vauhti, toisella kierroksella sai pinnistellä, että nopeus pysyi kolmessakympissä.

Pyöräilyssä sattuu ja tapahtuu. Tuomareita näkyi suorilla runsaasti. He jäivät tarkkailemaan ryhmiä niiden taakse ja antoivat varoituksia. Kerran tuomari näytti minulle peukkua, kun pidin hyvää etäisyyttä edellä ajaneeseen.

Kierroksen loppua lähestyttäessä tien laidassa oli kuoppia. Näin kun edellä ajanut pyöräilijä ajoi kuoppaan ja kaatui kovassa nopeudessa. Tuomari oli juuri kohdalla ja pysähtyi auttamaan.

Pyöräilyreitti oli hyvin tasainen, eikä tuultakaan ollut. Maisemat olivat merenrantaa ja maalaismaisemia peltojen keskellä.

Toinen kierros oli väsyneempi, vaikka energiataso hieman lopussa taas paranikin. Eväänä oli geeliä pullossa ja lisäksi Noshtin energiakarkkeja. Järjestäjiltä otin banaania, uusia urheilujuomapulloja ja vettä. Makeat eväät alkoivat etomaan pyöräilyn lopussa.

Pyöräily meni kohtalaisesti, hieman yli 29 km/h keskinopeudella.

Juoksu

Kun lähdin juoksuun, vaihtopaikalla soi Sandstorm. Juoksu lähti hyvin käyntiin ja viitisen ensimmäistä kilometriä oli melko vahvaa. Sitten loppuivat voimat ja piti ottaa kävelyä välillä.

Otin jokaisella huoltopisteellä pari mukia cokista ja lisäksi vettä. Vähän myöhemmin lisäsin vielä settiin salmiakkipastillit. Voimat alkoivat palata ja vauhti jopa parani loppua kohden viimeisen kierroksen ollessa nopein.

Juoksuosuus oli kohtalaisen tasainen, vaikka jonkin verran oli siltoja ja sitä kautta korkeuseroa ja myös tiukkoja mutkia. Erilaisia kannustuspisteitä oli runsaasti, musiikkia ja laulua. Kilpailukeskuksen ohituksessa yleisöä oli todella paljon ja tunnelma hyvä. Suomalaisia oli kisassa vain muutama ja heidän kanssaan vähän vaihdeltiin kuulumisia juoksun aikana kun nähtiin.

Energiatason ollessa alhainen, juoksu meni taisteluksi. Keskeyttäneitä oli todella paljon, olivathan olosuhteet ankarat. Pääsin kuitenkin maaliin ja sain mitalin kaulaan. Viimeisellä kierroksella juoksu oli jo ihan hyvää.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan viides täysmatka tuli suoritettua kuumuudessa ja energiatason kanssa kamppaillessa. Tiivistäen vielä Almeren kisa osallistumisen näkökulmasta:

logistisesti helppo Suomesta
tasaiset reitit
hyvät järjestelyt
majoituksen voi järjestää läheltä kisapaikkaa
turismia voi harrastaa kisareissun yhteydessä Amsterdamissa

Pyöräilyssä kannattaa olla tarkkana, ettei ajan kierroksen lopussa liian reunassa jossa niitä kuoppia.

Eli kaikin tavoin suositeltava kisa!

Itsellä kilpailukausi jatkuu rennommissa merkeissä, eli parin viikon päästä olisi Falling Leaves gravel-kisa Lahdessa ja muuten voi liikkua ihan vapaasti oman mielen mukaan. Ensi kaudella sitten taas joku täysmatka tai toisena vaihtoehtona Åressa järjestettävä Swedeman extremekisa.

30/07/202303/07/2024

Challenge Turku 2023

Turussa järjestettävällä puolimatkalla on Challenge-sarjan kisana jo pitkähkö perinne. Syystä tai toisesta se on jäänyt minulta aina tähän saakka väliin. Tänä vuonna tämä asia korjattiin.

Turun kisan spesialiteetteja ovat uinti Aurajoessa, pyöräily Turku-Helsinki-moottoritiellä ja juoksu Aurajoen rannoilla ja Turun linnan ympäristössä. Hienot ja nopeat puitteet siis!

Vein pyörän edellisenä iltana vaihtopaikalle. Kisapäivän aamuna lähtöpaikalle siirtyminen sujui sitten kätevästi muutaman kilometrin matkalta sähköpotkulaudalla.

Uinti 42.47

Aurajoessa uinti saattaa herättää etukäteen ennakkoluuloja. Vesi ei kuitenkaan uidessa tuntunut mitenkään “saastuneelta”. Uintireitti kulki niin, että lähtöpaikalta uitiin kaupunkiin ja Förille päin ja sieltä sitten toista rantaa takaisin ja hieman ohi satamaan päin. Uinti oli joessa suunnistuksellisesti helppoa kun katseli joen rantoja ja parkkeerattuja laivoja. Uinnissa ei ollut mitään ongelmia, mutta matka alkoi lopussa hieman painaa.

Pyöräily 2.53; 30.25 km/h

Pienen kaupunkiajon jälkeen siirryttiin siis moottoritielle ja ajettiin kohti Helsinkiä. Pyöräilyosuus toteutettiin kahtena lenkkinä. Moottoritie oli suora ja nopea ajaa ja keskinopeus oli hyvin 30 km/h tuntumassa. Pienen pientä korkeuseroa reittiin sisältyi. Kääntöpaikat muodostivat neulansilmä-mutkan. Näistä yhdessä muodostui formulamainen ohitustilanne, kun mutkaan jarruttaessani huomasin TriathlonSuomen Minna Koistisen lähestyvän takaani. Jätin mutkan sisäreunan vapaaksi ja hän pääsi tekemään ohituksen hallitusti mutkassa. Pyöräilu sujui ilman ongelmia, yksi haavari siellä taisi ambulanssista päätellen tapahtua. Loppuaika ja vauhti hyvä, joskin näin nopealla radalla olisi voinut olla vielä kovempi.

Juoksu 2.04

Juoksureitti oli tasainen Aurajoen rannoilla. Usein kisoissa juoksuosuus on ollut vaikea energiavajeen vuoksi. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin hieman parempi ja pystyin juoksemaan hieman alle 6 minuutin vauhtia. Otin myös järjestäjiltä geeliä, enkä ollut pelkällä cokislinjalla kuten useissa kisoissa. Matkalla Minna Koistinen ohitti minut toistamiseen kannustaen ja toinen kannustava kohtaaminen oli kun Juuso Manninen tuli vastaan ja oli jo menossa pois kisapaikalta. Kaiken kaikkiaan oli varmaan toiseksi paras puolimatkan juoksuosuus, paras oli Lahdessa vuonna 2018.

Kokonaisuudessaan kisa oli hyvä kokemus. Järjestelyt olivat kompaktit ja toimivat, reitit hyvät ja nopeat. Tänne tulee ehdottomasti tultua toistekin.

22/08/202128/12/2022

Ironman Finland Kuopio-Tahko 2021

Täysmatkan mitalit Tallinnasta, Kööpenhaminasta ja Tahkolta.

14.8.2021 järjestettiin Tahkolla Suomen ensimmäinen Ironman-brändin alla toteutettu täysmatkan Triathlonkisa (uinti 3.8 km, pyöräily 180 km, juoksu 42.195 km). Kisa piti järjestää jo viime vuonna, mutta koronan vuoksi se jouduttiin perumaan.

Omalta kohdaltani lähtökohdat kisaan olivat suhteellisen hyvät. Toki korona esti uintiharjoittelun hallissa, järvessä tuli uitua ennen kisaa vain noin 30 km. Pyöräilyä oli kasassa 4600 kilometriä ja juoksua vajaat 400 kilometria. Juoksuharjoittelua pohjevaivat haittasivat kesän aikana. Kisana alla oli Lahden puolimatka (ks. raportti tästä).

Kyseessä oli kohdallani kolmas täysmatka, aikaisemmat “täpärit” olen tehnyt vuonna 2018 Tallinnassa ja vuonna 2019 Kööpenhaminassa. Lisäksi olen tehnyt puolimatkan kisan Lahdessa kolme kertaa ja muutaman perusmatkan kisan.

Matkustin Tahkolle torstaina, kävin rekisteröitymässä ja hamstrasin hieman ruokatarvikkeita. Perjantaina tein täyden työpäivän Teamsissa ja kävin viemässä pyörän ja muut varusteet vaihtopaikalle.

Aina sitä jotakin pientä matkamuistoa tarttuu mukaan.

Syvärin vesi kutsuvana, poijut häämöttävät edessä.

Vaihtoalueella maskin käyttö oli pakollista.

Kilpailupäivä

Heräsin kilpailupäivän aamuna 5.30. Sen verran kilpailu jännitti, että nukkuminen oli melko heikkoa, mutta se on hyvin tavallista. Majoitus oli hienosti lähellä vaihtopaikkaa, jossa kävin aamulla vielä tarkistamassa, että pyörän renkaissa oli paineet tallella ja muut suoritukseen tarvittavat välineet pusseissa.

Sitten kävelin uinnin lähtöpaikalle, jonne alkoi kerääntyä kilpailijoita. Paikalla oli Kaisa Sali, joka myöhemmin oli sekä pyörä- että juoksureitin varrella kannustamassa kilpailijoita. Minäkin sain yksilöllistä ohjeistusta juoksun aikana.

Tunnelma tiivistyi ja ensin oli vuorossa pro-naisten startti. Ennen lähtöä soitettiin Maamme-laulu ja toisena keskeisenä musiikillisena elementtinä oli Daruden Sandstorm.

“Great triathlon-ambassador” Alexander Stubb piti lyhyen puheen in english, jossa kehotti kaikkia olemaan kiitollinen vapaaehtoistyöntekijöille ja vastuuhenkilöille, jotka tekivät kisan mahdolliseksi. Niinikään hän kiinnitti huomiota siihen, että paikalla oli niin monia eri kansallisuuksia edustavia kilpailijoita. Myöhemmin luin, että osallistujista peräti 45 % oli ei-suomalaisia, eli tosi hyvin oli kisoihin päästy rajoituksista huolimatta.

Pro-naisten startin jälkeen kävin kokeilemassa vettä ja aloin ryhmittyä rolling startiin. Jonossa vähän kyseltiin toisiltamme minkälainen uintiaika olisi todennäköinen. Sanoin tähtäävänä 1.20-1,30 välille, joka sitten pitkin paikkansa.

Kisoissa on yleisesti ottaen kaksi erityisen hienoa hetkeä, startin tunnelma ja toisaalta maaliin tulo. Lähdön tunnelma oli Tahkolla priimaa.

Uinti

Tässä noustaan uinnista, olen tässä kolmen ryhmässä vasemmalla punasävyisessä märkäpuvussa.

Vesi oli noin 20 asteista. Rata oli hyvin suoraviivainen. Oli helppo suunnistaa ja poijut näkyivät koko ajan hyvin. Uidessa oli väljää, vain pieniä kosketuksia tuli, kun jotkut kilpailijat hieman “risteilivät”.

Suora kääntöpoijulle oli kohtuullisen pitkä. Oli hienoa uida aamuauringon paisteessa (oli oikea valinta ottaa tummennetut lasit uintiin), vesi tuntui mukavan lämpimältä ja myös raikkaalta. Kääntöpaikan jälkeen pieni pätkä ja kääntö takaisin pitkälle suoralle kohti maalia.

Uinnin keskellä piti osua Tahkonsillan aukkoon ja siitä sitten alkoikin jo Ironman-kaari näkymään. Uinti sujui ihan hyvin, mutta vauhti oli hitaampaa kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa 2 vuotta sitten. Kello pysähtyi aikaan 1.24 ja uintivauhti oli 2.14/100 m. Tämä oli hieman hitaampaa vauhtia kuin Lahdessa, mutta ihan hyvää tahtia tämän vuoden uintivauhdiksi.

Uinnin selkeä reitti. Kello ei ihan pysähtynyt rannassa.

Pyöräily

Pyöräilyssä reitti ajettiin kahteen kertaan. Ensin ajettiin Tahkolta Varpaisjärven kautta Siilinjärven suuntaan ja sitten takaisin. Reitti oli ihan kohtuullisen mäkinen ja Siilinjärven suuntaan ajettaessa vastatuuli oli merkittävää.

Keskivauhti heilui kolmenkympin tuntumassa ensimmäisen kierroksen, toisella kierroksella vauhti laski hieman. Pyöräilyssä muita kilpailijoita oli koko ajan lähellä ja vastaan tulemassa. Tein ohituksia tulin ohitetuksi. Kuten tavallista, osa kilpailijoista teki pumppaavaa liikettä ja menivät välillä ohi ja jäivät sitten taas jälkeen.

Pyöräilyssä otin Nosht vauhtikarkkeja suunnitelman mukaan. Olen harkoissa pitänyt vauhtikarkeista todella paljon, mutta kyllä ne tässä pidemmässä vedossa alkoivat jo hieman tuntumaan tylsiltä. Lopussa etukäteissuunnitelmani energian suhteen alkoi kenties hieman lipsumaan ja kyllähän se sitten juoksussa kostautui.

Huoltopisteitä oli sopivalla tavalla ja olen oppinut pelaamaan järjestäjien juomapulloilla järkevästi kisojen aikana.

Lopussa raskas reitti alkoi jo painamaan ja kelikin muuttui synkemmäksi. Vaikka asvaltti oli märkä paikka paikoin, en saanut sadetta niskaani pyöräilyosuudella.

Pyöräilyn aika 6.17 ja keskivauhti 28.7.

Pyöräilyn reitti. Tämä ajettiin kaksi kertaa.

Juoksu

Juoksu oli selviytymistä etenkin alussa. Juoksuun lähtiessä oli energiaton olo ja eteneminen oli tosi vaikeaa. Ensimmäisen kierroksen aikana kone kuitenkin käynnistyi pikkuhiljaa sitä mukaa kun sain cocista sisään. Reseptini oli juoda huoltopisteillä kaksi mukia cokista ja muki vettä.

Nimenomaan energiasta oli pulaa, katselin että sykkeet oliva tosi matalat, sellaiset 130-140.

Juoksun ensimmäisellä kierroksella ropsahti rankasti vettäjä. Se ei mitenkään menoa haitannut, juoksukengät nyt tietysti kastuivat ja pientä hiertymää alkoi kehittyä jalkoihin.

Alkukankeuden jälkeen juoksu alkoi sujua ihan kohtalaisesti. Lopussa jalat alkoivat taas olla tyhjät ja eteneminen muuttui yhä enemmän hiipimiseksi.

Juoksun reitti oli mukavan monipuolinen Tahkonsiltoineen. Huoltopisteitä oli runsaasti. Mäkiäkin oli, pienikin ylämäki on kyllä merkittävä kun täysmatkaa mennään. Toisaalta reitillä oli kuitenkin tasaisia ja alaspäin viettäviä pätkiä, joissa väsyneenä eteenpäin rullaaminen oli mahdollista.

Yleisöä ja kannustusta oli mukavasti vaihtelevasta kelistä huolimatta. TriathlonSuomen seurakaverit nostivat peukkuja tsemppasivat muutenkin.

Maratonin aika 5.14 ja vauhti 7.30 eli hidasta oli tällä kertaa.

Juoksun reitti. Tämä juostiin 4 kertaa.

Tässä ollaan viimeistä kertaa Tahkonsillalla maaliin tulossa.

Loppusuoran punainen matto.

Kaiken kaikkiaan kisasuoritus voidaan tiivistää näin:

uinti oli vähän hidas mutta ei kohtuuttoman huono
hyvä kun oli “mekaanista onnea”, eli renkaat pysyivät ehjinä eikä muitakaan haavereita tullut
pyöräily oli raskaalla reitillä kunnon mukainen
juoksussa haasteena energia ja vauhti hidasta

Tästä on taas hyvä lähteä toteuttamaan vapaamuotoisempia liikuntaharrastuksia syksyn aikana. Pikku hiljaa ajatukset kääntyvät myös seuraavan vuoden Ironman-mahdollisuuksien suuntaan.

Alla kuviossa 1 vielä kolmen täysmatkan eri lajien ajat vertailussa. Kiintoisasti uintiajat ovat aika hyvin kasassa. Kööpenhaminan uinti oli kyllä tosi hyvä. Virossa 2018 uinti oli todella monimutkaisella reitillä kylmässä vedessä. Pyöräilyssä Tahkon reitti oli kovin, Tallinnan ja Kööpenhaminan ajat olivat hyvin lähellä toisiaan. Juoksussa Kööpenhaminan suoritus selvästi paras.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että Kööpenhaminan kisa oli kolmesta kisasta paras veto ja kunto silloin kovimmillaan. Aina on hyvä asettaa tavoitteet eteenpäin ja pyrkiä parempaaan kuntoon “ens kauella”!

Kuvio 1. Eri lajeihin käytettyjen aikojen vertailu kolmessa eri kisassa.

Mutta onhan se “hyvää peruskuntoa”, että pystyy täysmatkan suorittamaan. Olen tosi tyytyväinen, että haasteista (korona, olkapää, pohkeet) huolimatta sain itseni täysmatkan kuntoon.

Mutta Tahkon kisasta vielä. Tahkon puitteet kisajärjestelyille olivat kyllä todella hienot. Järvi on hieno ja vaihtoalueen saa hienosti rauhalliseen selkeään paikkaan. Asvaltiltaan hyväkuntoiset tiet suomalaisessa metsä/maaseutumaisemassa antavat pyöräilylle hienot puitteet. Juoksussa monipuolista reittiä ja kauniita maisemia (golfkentän ympäristö).

Ulkomaalaisille elämyksiä triathlon-kisoista hakeville on siis hienot puitteet tarjolla. Tahkon kisa on pohjoisin kisa Ironmanin kilpailukalenterissa. Ja ensi vuonna kisa järjestetään taas!

Itse pohdiskelen mihin sitä suuntaisi täysmatkalle ensi vuonna. Jos rajoitukset sallivat, jokin lyhyen lennon päässä oleva kisa Euroopassa voisi olla mahdollinen.

Lämmin kiitos vapaaehtoisille ja järjestelyistä vastaavalle tiimille onnistuneista kisoista Tahkolla.