Category: Suunnistus

Pitkä, huhtikuussa alkanut suunnistuskausi on saatu Raatojuoksun myötä päätökseen. Vuoden aikana osallistuin yhteensä 20:een kilpailuun. Kuluva vuosi on viides vuosi, jolloin olen osallistunut kansallisiin kilpailuihin. Viides vuosi merkitsee myös ensi vuonna sarjan vaihtoa, eli siirtymistä H40 sarjasta H45 sarjaan.

Kausi oli sikäli onnistunut, että alkuvuoden rasitusvammoja lukuunottamatta mitään harrastusta estäviä vaivoja ei ollut.

Rankisijoituksen kehitys vuosina 2010-2014 on kuvattu alla. Ensimmäisten kolmen vuoden aikana tapahtunut lineaarinen myönteinen kehitys katkesi viime vuonna sijoituksen hiipuessa lähelle 300:aa. Tänä vuonna sijoitus parani hivenen, mutta ei yltänyt vuoden 2012 tasolle.

Rankisijoitus vuosina 2010-2014:

• 2010: 437
• 2011: 310
• 2012: 255
• 2013: 298
• 2014: 271

Lähde: Suomen Suunnistusliitto, Irma-järjestelmä.

Nimenomaan kilpaileminen on leimannut kuluvaa kautta, sillä osallistuin kauden aikana kisojen ohella ainoastaan yhteen päiväharjoitukseen ja kahteen yöharjoitukseen.

Fyysisessä mielessä vuosi oli tavanomainen. Keväällä jouduin pitämään pientä juoksutaukoa rasitusvammojen takia. Vähälumisen talven vuoksi hiihtokilometrit jäivät vähäisiksi. Niinpä kevään ja alkukesän kisoissa kunto ei ollut paras mahdollinen. Kauden edetessä kulku kuitenkin parani, sillä pystyin lenkkeilemään kohtalaisesti. Juoksukilometrejä tätä kirjoittaessa on yhteens 950. Fyysinen kunto on kauden lopussa parhaimmillaan.

Taidollisessa mielessä ei tapahtunut suuria läpimurtoja. Suunnistuksen sujuvuus on kuitenkin parantunut, joskin parantamisen varaa on edelleen paljon. Suunnistus on myös edelleen osin epävarmaa, joskin tolkuttoman isojen virheiden määrä on pienentynyt. Selvästi parantuneita osa-alueita ovat suurten maastokohteiden parempi hahmottaminen sekä olennaisten maastonkohteiden jääminen paremmin mieleen karttaa vilkaistessa.

Kehityskohteina voi mainita ensinnäkin reitinvalinnat, ajaudun liian usein hitaaseen maastopohjaan tai sahailen mäkiä ylös alas. Toinen kehityskohde on rastinotto. Liian usein rastinotto jää kohti rastia juoksemisen varaan.

Kolmas ja kenties suurin parannuskohde on yleisen keskittymisen parantaminen. Liian usein työasia tai jokin muu suunnistusta häiritsevä ajatus tunkeutuu tajuntaan kesken suorituksen. Samaan asiaan liittyy se, että toisten suunnistajien näkeminen metsässä vaikuttaa liiaksi suoritukseen. Ja vielä lopuksi, hyvän suorituksen tuoma hyvänolontunne saattaa johtaa isoon virheeseen.

Käytännössä siis lähes kaikki suunnistussuorituksen keskeiset osa-alueet kaipaavat huomiota ensi kauteen siirryttäessä.

Kauteen on mahtunut itse suunnistuksen lisäksi monia hienoja asioita ja tapahtumia, jotka eivät seuraavassa ole tärkeysjärjestyksessä.

Ensinnäkin, kauteen on mahtunut monia hienoja kisamatkoja suuntautuen muun muassa Jukolaan, SM-kisoihin sekä Varsinais-Suomeen kesämökin lähiympäristöön.

Toiseksi, suunnistusharrastus on tuonut “suunnistuskavereita”. Missä kaksi suunnistajaa kohtaa, siellä puhutaan suunnistuksesta. Edellä mainittuja kisamatkoja on tehty mukavissa porukoissa ja kisoissa on yhä enemmän tuttuja, joiden kanssa vaihdetaan sana tai kaksi.

Toiseksi, kuten tutkimuksissakin (esim. Loukkalahti 1994) on todettu, luontokokemukset ovat keskeinen osa suunnistusharrastusta. Hakkuuaukeiden ohella kauden aikana on tullut nähtyä todella hienoja maisemia ja maastonkohtia eri puolilla Suomea. Siltä, joka ei luonnossa liiku, jää näkemättä paljon.

Kolmanneksi, blogin pitäminen on ollut hauskaa ja blogilla on lukijoita vuodesta toiseen. Annoin vuoden aikana Ylelle haastattelun sivuten urheiluharrastuksen ja somen yhteyksiä ja blogi huomioitiin myös kesällä Suunto-Gamesin kuulutuksessa.

Neljänneksi, pidin yhdet iltarastit, eli HiKi-rastit syksyllä. Kokemus oli varsin myönteinen, vaikkakin työmäärä melkoinen. Suuren työmäärän vuoksi taidan kuitenkin jättää rastien pitämisen ensi vuonna väliin ja panostaa vaikkapa mustikanpoimintaan.

Ensi kauteen on viitisen kuukautta aikaa. Tavoitteena on aloittaa kausi fyysisesti hyvässä kunnossa ja parantaa myös taidollista puolta talven aikana erilaisilla “kuivaharjoituksilla”. Suunnistuskauden 2015 piirteitä on muun muassa se, että Varsinais-Suomessa on erittäin paljon isoja suunnistustapahtumia. Näitä ovat Louna-Jukola Paimion Rastin ja Turun Suunnistajien järjestämänä, Finn-5 Mynämäen Suunnistajien ja Liedon Parman järjestämänä. Lisäksi Suomusjärven Sisu järjestää FinnSpringin ja Rast88 pitkän matkan SM-kisat ryhmälle kaksi.

Eli hieno kausi kaiken kaikkiaan on takana. Blogin päivitystahti hidastuu suunnistuskauden välissä. Satunnaisia juttuja saatan kirjoittaa liittyen esimerkiksi hiihtokauden kohokohtiin. Kiitos kaudesta lukijoille, palautetta voi lähettää uudella palautelomakkeella tästä.

Tässä kausi vielä (kännykällä otettujen) kuvien valossa.

[AFG_gallery id=’36’]

Tänään oli vuorossa yksi syyskauden parhaista kisoista, eli Mynämäen Suunnistajien järjestämä perinteikäs Oravatonni, joka järjestettiin tänä vuonna Vehmaalla. Perinteistä kertoo se, että kisa oli järjestysnumeroltaan XXIX.

Matkaan lähdettiin jo eilen ja kisaan latauduttiin mökillä melko lähellä kisapaikkaa. Käytiin uimassa, 12 asteinen vesti oli virkistävää. Ja savustettiin kalaa, joka ostettiin kovalla rahalla Myllyn Prismasta. Illalla katsoin vielä Netflixistä jakson verran Homelandin kolmatta tuotantokautta.

Viileä vesi odottaa uimareita.

Siika savustumassa.

Kisa-aamu valkeni ja keli oli mitä parhain. Kellastuneet lehdet kylpivät aamuauringossa, kun ajelimme aamupuuron syötyämme kisapaikalle.

Kilpailukeskus oli rakennettu Oravatonnimaisen tiiviiksi ja keskus sijaitsi kalliolla. Parin vuoden takaisista kurakeleistä ei siten ollut vaaraa.

Autot särmästi parkissa.

 

Lähtöön mennessä kulku tuntui kevyeltä. Samaan aikaan lähdössä oli mm. Janne Salmi ja vieläpä samalla minuutilla lähtenyt Seppo Väli-Klemelä. Lähdössä porukat juttelivat lähinnä vammoistaan ja niiden hoitamisesta. Kortisonipiikit ja erilaiset geelit ja salvat olivat puheissa keskeisessä roolissa.

Lähtö oli ylämäkeen ja ykkönen oli melko helppo, vaikka olim hyvin kartalla, juoksin vähän ohi ja Seppo Väli-Klemelä katosi horisonttiin.

Kakkoselle juoksin tiheikön reunaa ja tulin kalliojyrkänteille, josta pääsin hyvin rastille.

Kolmoselle tien yli, ylämäkeen, suon yli ja suoraan rastille takarinteeseen. Mieleen pujahti vaarallinen ajatus, että tämähän sujuu hyvin.

Nelonen oli helppo, tielle, pelto oikealla ja mäki vasemmalla, mäen takana jyrkänteiden rivi jossa rasti. Vedin väärällä jyrkänteelle, mutta korjasin helposti oikealle.

Viitonen todella helppo, tien yli, juoksin vähän toisen suunnistajan perässä ja ohi oman rastin. Takaisin ja omalle rastille.

Kuutonen oli pitkä väli. Lähdin tietä pitkin, joka oli hyvä valinta. Poikkesin kuitenkin tieltä väärässä kohdassa, ja juoduin juoksemaan suunnalla avokallioita. Ajauduin voimakkaasti oikealle ja tein melko ison virheen. Korjasin rastille.

Seiskalle oli samaa kalliota. Taas ajauduin vähän oikealle, korjasin rastille.

Kasille jälleen samaa avokalliota, ei  kenties yllätä, että ajauduin oikealle ja korjasin rastille.

Ysille seurasin ensin ojaa ja sitten isoa jyrkännettä. Pääsin hyvin rastille. Yhdessä Turun Suunnistajien miehen kanssa kurkistettiin ensin väärään kallionkoloon ja sitten oikeaan.

Kympille suunnistin hyvin, koska kiersin ansiokkaasti tiheiköt, jotka olivat suoralla reitinvalinnalla. Suoraan rastille.

Rastille nro 11 vedin suoraan, en oikein hahmottanut miten iso hakkuuaukea meni, mutta pysyin kuitenkin hyvin suunnalla. HiKi:n Vesa paahtoi ohitseni ylämäessä. Tulin vähän sivuun, mutta pääsin hyvin rastille.

Rastille 12 mennessä pohdiskelin vähän miten tiet menevät, mutta sain sitten oikean tien alle. Juoksin ison mäen sivua vasemmalta ja suoraan rastille.

Rastille 13 peltoa ja tietä, poikkesin polulle ja otin rastin tyylikkäästi.

Rastille 14 aika pitkään tietä, jolla jyskytti aika monta suunnistajaa. Poikkesin tieltä tarkasti tornin kohdalta, mutta silti onnistuin koukkaamaan rastia. Rastilla ollessa neuvoin eksyksissä/epävarmaa lasta.

Rastille 15 nopeasti tietä pitkin, taas oli poikia epävarmoina sijainnista ja neuvoin.

Sitten maaliin ja loppusuoralla vielä aika kova aika vaikka en edes suuremmin kirinyt.

Maasto oli hieno ja pohja hyvin juostavaa. Ei suuremmin tarvinnut rämpiä risukossa tai tiheikössä. Oma suoritus mureni useaan virheeseen, vaikka suorituksessa oli hyviäkin elementtejä. Erityisen myönteistä on se, että juoksu kulki todella kevyesti.

Oravatonni on nuorten kisa.

Kisa oli Oravatonnimaisen onnistunut, kilpailukeskuksessa oli tunnelmaa kannustuskilpailun ja tiiveyden vuoksi. Järjestelyt pelasivat hyvin. Ensi vuonna sitten taas juhlakisaan…

Maanantain yösuunnistusharjoituksen, joka sisälsi totaalisen eksymisen, jälkeen koitti tositoimien aika kun suunnistuskansa kerääntyi Olavin Rastin järjestämiin SM-yö kilpailuihin Tanhuvaaran urheiluopistolle Savonlinnaan.

Matka oli pitkä ja kesti Raaseporista kuutisen tuntia sisältäen Kytäjän ABC:lle tehdyn yhden suunnistajan noutoreissun. Autossa oli hyvä sekoitus nuorisoa ja vielä melko nuoria veteraaneja.

Paikalla oltiin noin kello 18. Kirjauduimme hulppeisiin majoitustiloihin opistolle ja aloitimme kisavalmistelut.

 

Matkalla näimme villisikafarmin.

 

Aurinko laskee Tanhuvaarassa.

Parempi saada itsensä ylös ennen aamuyhdeksää.

Kisasää oli mitä parhain, lyhyellä paidalla pärjäsi mainiosti. Lähtöön juostessa fyysinen vire tuntui mainiolta. Kun juoksin lähtöön, moikkasin suunnistusblogistikollega Jormaa.

Ykkösväli oli todella vaika sisältäen rinnettä ja vihreää. Kuitenkin suoraan rastille, joskin aika paljon pysähdellen.

Kakkonen oli monimuotoisen mäen päällä, lipsahdin vähän takarinteeseen, mutta sieltä suoraan rastille.

Kolmoselle tarkasti mäen päällystä havainnoiden kivet ja polun. Pääsin hyvin rastin läheisyyteen, jossa päätä pyörittelemällä lippu näkyi.

Nelonen oli pitkä väli, jolla maasto sisälsi lähes kaikkea mahdollista estettä, eli suota, vihreää ja pystyvihreää. Mutkikasta tiestöä oli poikittain melko paljon. Voin kuvitella ratamestarin nautiskelleen miettiessään sitä, minkälaisen haasteen väli aiheutti suunnistajille.

Etenin hyvällä suunnalla, mutta jämähdin tarpomaan hidasta pystyvihreää. Pääsin tielle ja pätkän verran homma oli hallinnassa. Teiden välissä kadotin taas otteen ja yhytin Lynxin suunnistajan. Hänellä oli myös tilapäisesti sijainti epäselvänä. Yhdessä pääsimme tielle ja kiinni karttaan. Roikuin kartta rullalla peesissä rastille, jonka jälkeen en pystynyt seuraamaan maitohapon kohistessa reisissä.

Vitoselle lyhyt siirtymäväli ja suoraan rastille. Kuutoselle etenin hyvin kahden polun kautta. Kalevan Rastin huippusuunnistajia tuli vastaan.

Seiskalle menin tietä pitkin ja jouduin ensimmäistä kertaa hakemaan rastia.

Kasi ei myöskään ilmoittautunut heti. Marko leimasi rastilla juuri minua ennen ja kysyi “Onko se Pauli”? Rastin läheisyydessä näin myös Topi Anjalan.

Isoin virhe tuli ysillä, joka oli erittäin haasteellinen rinnerasti. Etsiskelin sitä hyvän tovin ja keskeyttämisajatuskin tuli jo mieleen, mutta lopulta pääsin rastille.

Siitä sitten kymppi helposti. Tällä välillä tuli kisan paras väliaika.

Yksitoista oli latupohjaverkoston keskellä. Vetun mies paahtoi rastille ja roikuin perässä. Pahasi onneksi punaista suunnistuspaitaa kantanut suunnistaja rynni väärälle rastille ja minä perässä. Oikea rasti löytyi kuitenkin helposti.

Rasti kaksitoista oli lähellä kilpailukeskusta ja pahasti rinteessä. Iso joukko suunistajia etsi rastia, mukana myös Jani Lakanen. Pienen hapuilun jälkeen löysin.

Rasti 13 oli alikulkukäytävän kohdalla, jonka jälkeen 400 metriä viitoitusta toiseksi viimeiselle rastille. Lopussa ei ollut enää ongelmia. Viimeinen rasti, maaliin ja kävelin suoraan majoitukseen vaihtamaan vaatteita.

Eli ei mennyt kovin vahvasti, pitkä välikin meni lopulta kohtuullisesti, mutta yksi iso ja pari kolme pienempää hakua aiheuttivat sen, että kisa voidaan luokitella “ei niin kovin hyvä suoritus”-kategoriaan.

Kilpailukeskus oli toimiva ja majoitus erittäin hyvätasoinen ja matkassa ollut porukka mukava. Reissussa käytyjen kasvisruokakeskustelujen jälkeen oli vaikea poimia kaupasta lihatuotteita illallalla grillattavaksi.

Suunnistuskauden kääntyessä loppusuoralle kisoista on jäljellä enää Oravatonni ja Raatojuoksu.

Viikonlopun pettymysten jälkeen oli eilen aika aloittaa yösuunnistuskausi. Karjaan Ura järjesti yöharjoituksen Fagervikissa, keväisen Billnäsin keskimatkan kartalla. Maasto on sikäli historiallinen, että olen aloittanut “suunnistusurani” samalla alueella viitisen vuotta sitten.

Pieni flunssa oli päällä, mutta reipas suunnistushan vain parantaa pikku vaivoja. En siksi empinyt lainkaan metsään lähtöä.

Tapahtuma oli samalla Suunnistavan Uudenmaan Yö-Cupin osakilpailu. Tästä johtuen lähtöjärjestelyt olivat hieman tavallisia maanantairasteja virallisemmat ja toisaalta paikalla oli joitakin suunnistajia hieman kauempaa cup-pisteitä jahtaamassa. Vähänlaisesti oli silti porukkaa.

Lähtövalmiudessa, vielä on melko valoisaa.

Keli oli mita parhain, oli  leutoa ja kuivaa. Hyttysten uusi sukupolvi surisi lampun valokeilassa lähtöä odotellessa.

Miten sitten meni?

K-1: Lähdin kiertämään mäkeä ja suoraan rastille. Ykköselle tullessa takaani lähtenyt Stefan sai minut kiinni, oli juossut mäen yli suoraan.

1-2: Tielle ja hautausmaan ohi tarkalla suunnalla kohti rastia. Huomioin ojan ylityksen ja laakean kallion. Suoraan rastille.

2-3: Sikäli helppo väli, että sähkölinjaa seuraamalla pääsi lähelle rastia.

3-4: Vaativa väli, tällä samalla välillä pummasin Billnäsin keskimatkalla. Pidin tarkan suunnan, loppupuolella koukkasin vähän vasemmalle kallion huomatessani. Rastia lähestyttäessä muiden suunnistajien trafiikki helpotti hieman rastin löytämistä.

4-5: Lähdin vähän väärään suuntaan toisten suunnistajien häiritsemäni. Siksi jumituin aika pahasti ryteikköön, jossa paloi varmasti muutama minuutti. Vasemmalta kiertäen olisin päässyt etenemään valkoista pitkin. Mäkeä ylittäessäni kohtasin peuran, jonka silmät heijastivat aavemaisesti otsalampun valon takaisin. Piha-alueen kautta ja suoraan rastille, joskin kiipesin turhaan kallion laelle.

5-6: Lyhyt helppo väli, suoraan rastille.

6-7: Jyrkkään rinteeseen tarkasti suoraan rastille.

7-8: Vaikea ryteikköinen väli, pidin hyvin suunnan, tien ylitys, tarkistin sijainnin jyrkänteestä ja tulin suoraan rastille.

8-9: Juoksin tarkasti vähän pidemmän välin suunnalla, pystyin koko ajan seuraamaan kartasta etenemistä.

9-10: Kallion yli ja edelleen kallion muotoja seuraten, pudottautuminen suoraan rastille.

10-11: Lyhyt väli, tarkka suunta ja kallion kolossa piilossa olevalle rastille.

11-12:  Lasketellen alas laakeaa kalliota, pellon yli ja viimeiselle rastille ojaa seuraten.

Maalissa huomasin, että Stefan oli tullut maaliin jonkin verran minua aikaisemmin.

Laitoin  kartan gepsikäyrineen kartta-arkistoon.

Suunnistus sujui varsin hyvin ja (siksi) oli mukava suunnistaa. Maasto oli monipuolinen, Karjaan-Inkoon maastoja parhaimmillaan. Avokalliot hohtivat valkoisina lampun valossa. Maasto oli hyväkulkuista suurelta osin.

Ensi maanantaina sitten vielä toinen samanlainen harjoitus ja olen valmis SM Yöhön.