Category: Suunnistus

Tiistaina oli Hiidenkiertäjien HiKi-rastit, joilla toimin ratamestarina. Maastona Risten, jossa on pidetty muun muassa Prisma-rastit ja FSO:n mestaruuskisat. Kyseessä oli neljäs iltarastitapahtuma, jotka olen pitänyt päävastuullisesti. Aikaisemmin olen pitänyt maanantairasteja ja nyt pidin tiistairastit. Näin se ura etenee.

Iltarastien ratamestarin töihinhän kuuluu yleensä ratojen suunnittelu, rastien metsään vieminen ja sieltä pois hakeminen sekä itse tapahtumaan liittyvät käytännön asiat. Apuja on hyvä saada, jotta asiat sujuvat ja homma ei käy liian raskaaksi.

Risten, tuo Länsi-Uudenmaan suunnistuksen Camp Nou.

Kävin maastossa ennen tapahtumaa kolme kertaa katselemassa ja tarkistamassa rastinpaikkoja. Tämä tapahtui heinäkuussa kuumimpaan aikaan. Kotona suunnittelin OCAD:illa ratoja. OCAD aiheuttaa toisinaan yllätyksiä ainakin sellaiselle käyttäjälle, joka käyttää sitä vain noin kerran vuodessa. Itse pähkäilin muun muassa sitä, miten RR-nauhan saa piirrettyä OCAD:in ratamestariversiolla. Huomasin myös, että kannattaa muistaa ladata oikeat symbolit, ennenkuin aloittaa laajan ratamestariprojektin, niitä kun ei jälkeenpäin enää saa ladattua.

Karttojen tulostuksin on aina jännittävää puuhaa, miten värit tulostuvat ja toimiiko printteri. Tällä kertaa tulostuksessa ei ilmennyt mitään erikoisia ongelmia. Sanottakoon muuten, että yllättävän hyvää tulostusjälkeä syntyy nykyaikaisilla halvoilla mustesuihkuprinttereilläkin. Tarkoitan siis sellaista tulostustasoa, että kartan kanssa voi mennä metsään esimerkiksi ratoja suunnittelemaan.

Tällä kertaa ratoja oli A, B C, D, RR. Lisäksi piirtelin huvikseni yhden ylimääräisen “eliitti”-radan hyödyntäen lähes kaikki rastit, joita metsässä oli. Eliitti-rata osoittautuikin suosituksi, sillä pieni määrä karttoja myytiin loppuun.

Kävin laittamassa RR-radan jo viikonloppuna metsään. Itse tapahtumapäivä oli sateinen ja ukkosta oli ilmassa. Olin metsässä ennen aamukahdeksaa ja laitoin rastit paikoilleen. Muutama tunti siinä meni ja parin tunnin ajan sade oli todella rankkaa. Yhden rastin paikkaa funtsin vielä jonkin aikaa, ratamestarin painajainenhan on se, että rasti on väärässä paikassa.

Kävin syömässä ja menin takaisin tekemään käytännön järjestelyjä. Innokkaimmat suunnistajat lähettelivät viestejä noin kolmen aikaan iltapäivällä, että “joko saa tulla”. Sateinen päivä verotti rankasti osanottajia, paikalle tuli joukko sitkeimpiä, joille sunnistuskeli on yhdentekevä.

Näyttävä sateenkaari suunnistusmaaston yllä.

Useat suunnistajat kehuivat ratoja ja ratamestarityötä. Melko suuren työn jälkeen myönteinen palaute lämmitti. Oli myös mukavaa, että paikalla oli sopiva joukko henkilöstöä eri tehtävissä. Maanomistaja oli mukana paikalla.

Kun porukka oli tullut metsästä, aloin laittaa pillejä pussiin. Keräsin RR-radan pois ja aloin hakea rasteja. Olin varautunut lampulla, joka olikin kohta tarpeen. Kello oli noin 23, kun otin vielä viitoitukset tien varsilta pois. Seuraavana päivänä sitten kaluston palautus seuran varastoon ja homma oli paketissa.

Ratamestari on löytänyt sen viimeisen rastin.

Joka vuosi kun työ on intensiivisimmilään, sitä ajattelee, että ehkä ensi vuonna on välivuosi rastien pitämisestä. Mutta työ on voiton puolella ja kaikki on mennyt hyvin, mieleen tulee ajatus, että ehkä kuitenkin ensi vuonna taas.

Varsinais-Suomen rastipäivillä on viime vuosina ollut lähes poikkeuksetta kuuma, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Pöytyällä Rasti 88-seuran järjestämissä kaksipäiväisissä kilpailuissa hikoiltiin kunnolla.

Pöytyällä pölisee.

Kilpailuun oli ilmoittautunut hieman yli 500 suunnistajaa. Rastiviikoilta palautuminen sekä samaan aikaan kisailtava Lahti-Suunnistus mahdollisesti verottivat hieman osanottajajoukkoa. Ja ehkä jollain suunnistajilla on kesäviikonloppuisin jotakin muutakin tekemistä kuin suunnistamista. Esimerkiksi DBTL Turussa.

Järjestävä seura Rasti-88 on ahkera kisajärjestäjä. Se on ollut mukana järjestämässä useita arvokilpailuja viime vuosina, kuten SM-yötä vuonna 2013 sekä R2 SM-keskimatkaa vuonna 2011. Seura tunnetaan myös omaleimaisesta Rastijahti-kilpailusta syksyisin (en ole toistaiseksi koskaan osallistunut). Pöytyän maastot ovat siten monien kisojen myötä tulleet suunnistajille tutuiksi.

Olimme reissussa perheen koko suunnistavalla porukalla. Matkaa Karjaalta kisapaikalle oli noin 1,5 h. Suunnitelmana oli majoittua mökille Varsinais-Suomeen kisapäivien väliseksi yöksi.

Kilpailukeskus oli rakennettu syvälle Pöytyälle hiekkateiden päähän. Pellolla suunnistajat olivat pakkautuneet hellettä pakoon pellon varjoisalle puolelle. Samalla pellon reunalla oli ampiaisia, joista järjestäjien kyltit ansiokkaasti varoittivat.

Lyhyiden ratojen sekä pidempien ratojen lähdöt olivat mukavasti vierekkäin ja lasten saattaminen lähtöön oli helppoa. ”Lämmittely” oli melko turhaa näissä keleissä. Suunnistajat pysyttelivät lähtöhetkeen asti visusti varjossa jos sellaista löytyi.

Keskimatkan kisa lauantaina

Lähdin liikkeelle melko rauhallisesti, koska tiesin, että helle tulisi vaatimaan veronsa. Ykkösväli oli lyhyt ja helppo. Radan alkuosan muutkin rastit löytyivät hyvin ja maasto tuntui helpolta. Suuria hyödynnettäviä muotoja oli runsaasti tarjolla. Suunnistus oli helppo pitää ”edessä”.

Rastille 8 valitsin varman tiereitin. Suoraan rastille. Seuraava väli oli hivenen pidempi yli monimuotoisen avokalliomaaston. Onnistuin tällä hivenen vaativammalla välillä hyvin, tiesin koko ajan minkä kallion päällä olin menossa.

Seuraavalla rastilla tein muutaman minuutin virheen. Melko helpolla välillä lähtösuunta oli hivenen väärä ja ajauduin mäen väärälle syrjälle. Onnistuin kuitenkin korjaamaan kohtalaisen hyvin oikealle rastille. Tämä virhe syntyi laiskalla kartanluvulla, eli juoksin liiaksi pelkällä suunnalla.

Seuraava rasti löytyi hyvin ja edessä oli toiseksi viimeinen rasti. Se ei mennyt aivan kuten telkkä pönttöön, olin kuitenkin tyytyväinen siihen, kun onnistuin korjaamaan melko nopeasti rastille lukien ojia ja muita maastonkohtia. Tämän jälkeen edessä oli vielä viimeinen rasti ja pitkä loppusuora.

Maalissa sitten muutama lasillinen vettä ja kyselemään pojilta miten meni. Heti ilmeistä pystyi päättelemään, että kaikki ei ollut mennyt ihan putkeen. Kaikkien suorituksista löytyi kuitenkin myös myönteisiä elementtejä ja voimme siirtyä matkan kaupalliseen osuuteen, eli vierailemaan Kauppakeskus Myllyn urheiluliikkeisiin.

Olin kohtalaisen tyytyväinen keskimatkan kilpailuun. Suunnistus pysyi hanskassa aika hyvin. Helteisen kelin rasitus verotti selvästi paitsi fyysistä suoritusta, myös keskittymistä ja virheitä alkoi tulla radan loppuosalla. Tätä kirjoittaessani voin vain pohtia miten sujuu kaksi kertaa pidempi matka huomenna jos ja kun helle on samanlainen.

Illalla valmistauduimme seuraavan  matkan kisaan mökillä uiden ja siikaa savustaen.

Pitkän matkan kisa sunnuntaina

Olimme hyvissä ajoin kisapaikalla taas ja valmistauduimme samassa varjoisassa pellonkulmassa kisaan. Lähdöt olivat jälleen mukavasti lähellä ja vierekkäin niin, että pystyin saattelemaan poikia hyvin matkaan.

Keskusteluja vielä varsin hiljaisessa kilpailukeskuksessa.

Ykkösväli oli keski-pitkä. Ajauduin valitettavasti melko paljon sivuun ja nousin väärään mäkeen. Sieltä paikansin itseni kuitenkin nopeasti. Nuori suunnistaja kysyi, “missä ollaan” ja näytin että tässä ja juoksin ykköselle. Kakkonen löytyi hyvin ja edessä oli juomarasti, jolla moikkasin tuttua miestä ja join kaksi mukia vettä. Kolmonen löytyi hyvin. Neloselle etenin varsin hyvin, mutta rastin lähellä kadotin otteeni ja jouduin vähän koukkaamaan. Viitoselle kiersin ylimääräiset koukerot, koska en halunnut juosta vihreän läpi.

Viitonen löytyi hyvin, kuutoselle etenin rastin lähelle hyvin, mutta rastinotto oli heikko ja tein pari piruettia. Seiska löytyi ok:sti, joskin kurkistin ensin väärään kallionkoloon. Kasille kiersin ison vihreän alueen ja tämä väli meni melko mallikkaasti. Seuraavalla helpolla välillä ote kirposi ja koukkasin melko isosti. Rasti 1o hyvin, sitten juomarastille, jossa siemaisin kolme mukia vettä. Rasti 11 hyvin. Rastille 12 melko hyvin, joskin jouduin tunkemaan todella tiheän vihreän läpi. Kiersin ison kallion polkua pitkin. Rastit 13 ja 14 hyvin, rastille 15 reitti oli jo eilisestä melko tuttu. Tiheikön keskellä oli iso kivi, joka ei näkynyt edes muutaman metrin päästä. Ja sitten edessä oli enää loppusuora jossa kaksi poikaa oli kannustamassa telttatuoleilla istuen.

Tiivistäen voi sanoa, että keskimatka meni kohtalaisesti, joskin tuli virhettä siinäkin. Pitkä matka meni huonosti, sillä virheitä tuli monta. Suunnistus oli “pehmeää”, en lukenut karttaa ja maasto tarkasti ja rastinotot olivat sinnepäin, joka kostautui virheinä. Pitkän matkan kisa oli helteellä rankka, eikä osallistujiakaan ollut montaa.

Kisat ja kisaviikonloppu oli varsin mukava. Kisat hyvin järjestetty, maasto kiva ja erityisesti pitkän matkan rata vaativa ja monipuolinen. Vihreä oli keskikesällä viidakkoa, eikä sinne olisi juuri kannattanut mennä.

Tästä sitten eteenpäin kohti syksyn vähän viileämpiä kisoja. AM-pitkä kenties seuraava kisa.