Category: Suunnistus

Posted on

1000 km hiihtoa

Tänään kun hiihtelin Lohjalla aamulenkkiä (32 km), tuli 1000 km hiihtoa tällä kaudella täyteen. Pirkan Hiihdon jälkeen hiihtohalut ovat olleet aika pienet, mutta tuon tavoitteen sain sentään suksittua kasaan.

Latua Lohjalla.

Lenkillä näin sellaisen ihmeen kuin tasatyöntöhiihtäjän, joka lykki isotkin mäetkin ylös tasurilla. Sauvat olivat lähes hiihtäjän mittaiset.

Eilen juoksin 13 km lenkin jäisellä ja lumisella metsätiellä. Kengät pitivät hyvin ja oli kaiken puolin hyvä harjoitus. Se kuitenkin on nyt tullut selväksi, että akillesjänne on samassa kunnossa kuin syksyllä. Aika rauhallisesti sen kanssa pitää ottaa, eli juoksua saa olla ohjelmassa vain maltillisesti.

Hyvä harjoitusviikko on takana. Hiihtoa 4 h 13 min, 57 km ja juoksua 2 h 15 min, 22 km. Perjantain lepopäivänä en malttanut levätä vaan tein vähän vielä kuntopiiriä ja Pilatesta. Ei huvittanut yhtään. Yhteensä kuitenkin koko viikolle treeniä 7 h, joka on ihan kohtuullista ottaen huomioon, että tässä on muutakin tekemistä kuin urheilu.

Sain viikonlopun aikana kirjoiteltua myös muutamia viime aikojen reseptejä ylös tuonne yläpalkin reseptiosastoon. Tänään kokeilemani kreikkalainen Aromikas Kana oli onnistunutta. Eilen Gordon Ramsayn ohjeella tehdyt falafel-pyörykät olivat hyviä, mutta eivät oikein pysyneet kasassa…

Lumitilanteen hyvyys on katsojan silmässä. Hiihtäjän näkökulmasta lumitilanne on hyvä kun voi hiihtää, suunnistajan näkökulmasta lumitilanne on huono kun se ei sula.

Tähän liittyen Karjaan Ura päätti tällä viikolla siirtää Billnäsin keskimatkan. Paimion Rastin Siljarastien sivuilla todetaan optimistisesti kevätauringon jo selvästi sulattaneen lunta.

Posted on

Wanhan ajan sanomalehti

Olen varmaan 2 vuotta pidättäytynyt paperisen Hesarin lukemisesta ja lukenut päivän lehden verkosta.

Verkkolukemisella on paljon etuja.

Ei tarvitse mennä ulos pakkaseen hakemaan lehteä (kuvassa oikealla Hesari odottelee -20 C olosuhteissa Karjaalla postilaatikossa lukijaansa). No, kerrostalossa lehti kolahtaa eteismatolle.

Verkkolehti ei jää tulematta jakeluongelmien vuoksi. Pulmia tosin saattaa olla verkkolehdenkin ilmestymisessä, mutta ei kovin usein.

Samalla istumalla kun lukee aamulla Hesarin, voi kirjoitella sähköposteja ja katsella muut mediat, yön aikana ilmestyneet blogit ja niin edelleen.

Paperijätettä ei kerry kotiin kun lehdet luetaan verkosta. Tietty luetuilla lehdillä (ja joskus lukemattomillakin) voi sytyttää takan.

Paperisen Hesarin lukeminen vaatii ison tilan ja osioiden käsittely saattaa olla haastavaa varsinkin jos aamiaispöydässä on enemmän porukkaa. 

Paperinen lehti tulee tilausosoitteeseen eli tiettyyn fyysiseen pisteeseen, verkkolehden voi lukea missä tahansa (on nettiyhteys). Verkkolehden voi  lukea myös kännykällä tai iPadilla tai kirjaston koneella.

Verkkohesariin on muuten hiljan ilmestynyt ominaisuus, jossa sisäänkirjautuneelle lukijalle vinkataan kiinnostavia artikkeleita lehdestä. En ole selvittänyt mistä Hesari tietää, että olen kiinnostunut juuri Nokiaa koskevista uutisista. Kenties Hesarin robotti on seurannut lukemiskäyttäytymistäni.

Artikkeleita voi myös taltioida “hyllyyn” myöhempää käyttöä varten. Arkistosta, joka kattaa pitkät pätkät taaksepäin, voi hakea hakusanalla juttuja.

Verkkolukeminen myös eroaa paperisen lehden lukemisesta. Painetussa lehdessä nimittäin juttujen otsikointi, käytetyt palstat ja kuvien koko ilmentävät jutun tärkeyttä. Verkossa otsikot, palstat ja kuvat ovat samaa tasaleveyttä. Näin jää lukijan pääteltäväksi, kuinka merkittävästä uutisesta on kysymys.

Olen myös huomannut, että tietyt lehden osiot, esimerkiksi mielipidepalstat jäävät jostakin syystä helpommin lukematta verkosta kuin paperilehdestä. Paperilehteä lukiessa katse kenties vaeltaa pitkin sellaisiakin tekstejä, joita verkkolehdessä ei tulisi klikattua auki.

Yksi merkittävä ero on myös se, että verkkolehdessä ei ole mainoksia (ellei sitten lue näköislehteä).

Verkkolukeminen käsittääkseni yleistyy kovaa vauhtia. Eikä ihme.

Posted on

Kuopion keikka

Tänään päivän puhereissu Kuopioon. Liikennekelit olivat todella hankalat. Moottoritielläkin köröteltiin 30 km/h. Ehdin silti ihan hyvin kentälle, koska olin varannut pelivaraa edellisen päivän sääennusteen perusteella.

No, lumisateen vuoksi vain yksi kiitorata oli käytössä ja lento myöhästyi 2 h. Lentoyhtiö oli hövelillä päällä ja tarjosi suklaapatukan (JIM) ja kinkkuvoileivän. Yleensähän tarjoilut kotimaan lennoilla ovat nykyisellään niukanpuoleiset. Koneen kapteenikin tuli jutustelemaan matkustajien kanssa ja päivittelemään haastavia kelejä.

Onneksi oma esitys oli vasta iltapäivällä kun tuli tätä myöhästymistä. Taksikuski kehuskeli Kuopion hiihtolatuja, varmaan syystä. Lunta oli Kuopiossa yhtä reippaasti kuin Karjaalla.

Tapahtuma liittyi työelämän kysymyksiin, mutta yksi (erittäin hyvä) esitys käsitteli kalakukon valmistusta. Firman sivut täällä.

Konetta pestään.

Aamulla ennen lentokentälle lähtöä ehdin katsoa Pirkan hiihdon ensimmäiset lähtölistat. Huomasin, että siellä on samassa sarjassa allekirjoittaneen kanssa nykyinen ulkoministerikin. Juttua Stubbin osallistumisesta täällä. Ei  muuta kuin peesiin.

Pirkasta puheenollen, huomenna jos ehtisi hiihtää rauhallisen lenkin. Torstaina on taas muuta ohjelmaa, perjantai, lauantai ja sunnuntai ovat sitten taas mahdollisia urheilupäiviä. Jos selkä tuntuu hyvältä, yksi lenkeistä juosten, mahdollisesti kovaa. Lauantaina tai sunnuntaina vähintään 30 km Lohjalla.

Posted on

Vaihteeksi vaivoja

Taas vähän uudenlaisia vaivoja vaihteeksi. Eli keskiviikon juoksulenkillä alaselkä alkoi vihoitella todella julman oloisesti. Tärkeä “avainharjoitus” meni pipariksi ja jouduin pistämään kävelyksi.

Syynä vaivaan lienee ikääntymisen aihettama kuluminen, runsas hiihtäminen tällä kaudella ja kenties myös eräät liikkeet kuntopiirissä ja Pilateksessa. Pitää olla varovainen tästä eteenpäin esimerkiksi “Merenneito”- ja “Joutsen”-liikkeiden kanssa.

Torstai ja perjantai meni selän kanssa irvistellessä. Aamuisin kampesin itseni sänkystä erikoisella vierittävällä tekniikalla, pikku hiljaa selkä siitä vertyi ja pystyin olemaan töissä, eikä kirjauksia sairauspoissaolotilastoihin jouduttu tekemään.

Eilen illalla alkoi tuntua paremmalta ja tänään rohkaistuin jo pienellä hiihtolenkille. Selkä oli vähän jäykkä, mutta salli varovaisen luisteluhiihdon kyllä. Ei se selkä siitä ainakaan pahene. Hoito-ohjeissa ei suositella vuodelepoa ja kehotetaan jatkamaan arkiaskareita. Hiihtohan on arkiaskare näin talvella.

Huomenna sitten lisää hiihtoa, ehkä jopa Lohjalla pitkähkö lenkki, ellei tule selän kanssa erityistä takapakkia.

Nyt uimahallin porealtaaseen kuntouttamaan selkää.

Posted on

Pallo on pyöreä

Taas sitä ollaan sitten yhtä urheiluelämystä rikkaampia kun takana on ensimmäinen juniorien jalkapalloturnaus (Hanko Cup). Roolina huoltajan rooli/yleisöön kuuluminen. Turnaus kesti aamusta myöhäiseen iltapäivään. Pelejä oli viisi per joukkue. Yhden pelin kesto oli 4 x 5 minuuttia. Pelaajat olivat ns. nollakakkosia.

Pelaajilla oli kova into, eikä pelin lopputuloksella tuntunut olevan kovin suurta väliä. Melko tasaisia pelejä suurelta osin. Pelit olivat vauhdikkaita, varsin näyttäviä yksilösuorituksia, kovia tuuletuksia maalien jälkeen. Hiukan tuntui iltapäivän viimeisissä peleissä tossu painavan, eikä ihme. 

Kentän reunalla tunnelma oli melko rauhallinen. Isät ja äidit antoivat vain hillitysti peliohjeita. Kotijoukkueen tukijoukot tuntuivat pitävän suurinta ääntä.

Joukkueiden sisäinen dynamiikkakin tuntui iloisen kannustavalta. Muistelen vaan omia junioripelejä pesäpallossa, jossa tiukoissa peleissä epäonnistumisista sai kuulla kunniansa joukkuetovereilta. Ehkä napina on suomen kansallispelin ominaispiirre. 

Eikä pesisyleisölläkään ollut tapoja. Kerrankin Raumalla yleisö heitteli meitä, kotipesässä seisonutta vierasjoukkuetta, pienillä kivillä.

Mikäs kuvio tämä on?

Kortti heilahti.

 

Treeniä ennen peliä.

Raaseporissa voi harrastaa monia urheilulajeja.

Urheilijat tänne.

Jalkapallotapahtumissa erilaista suunnistuskilpailuihin verrattuna on se, että yleisö on yleisöä. Suunnistuskilpailuissa kilpailukeskuksessa oleva porukka suurelta osin kilpailee itse. Suunnistusta ei sinällään kovinkaan paljoa “mennä katsomaan”. Tästä päästäänkin suuriin ajankohtaisiin kysymyksiin, eli suunnistuksen kiinnostavuuteen.

SSL:n toimitusjohtaja kiinnitti asiaan huomiota taannoisessa kirjoituksessaan. Hänen mukaansa suunnistuskansan pitäisi olla kiinnostuneempi suunnistuksen huippu-urheilijoista. Niinhän se tosiaan on, että suunnistajat maaliin tultuaan kenties syövät makkaran ja lähtevät sitten reipasta vauhtia kotiin. Esimerkiksi pitkän matkan SM-kisoissa Karjaalla kilpailukeskus oli aika hiljainen kun maajoukkuemiehet Pasi Ikonen ja Olli-Markus Taivainen tulivat maaliin. Aaltoja ei loppuviitoituksella sillä yleisömäärällä olisi saatu aikaan.

Noh, ei sinne kuran keskelle pellolle kilpailukeskukseen välttämättä tarvitse mennä suunnistuskisoja katselemaan. Viime aikojen esimerkit osoittavat, kuinka suunnistuksesta saadaan todella mielenkiintoinen TV-laji hyvällä ohjauksella ja gps-seurannalla. Korostan, että tämä on täysin objektiivinen mielipide.

Siltä kuitenkin näyttää, että jalkapallo on tulossa varsin keskeisesti myös allekirjoittaneen elämään. Ei siinä mitään. Taidankin ostaa ensi kesänä nappulakengät, jotta voin treenata omien juniorien kanssa täysipainoisesti. Ja toivotaan, että keskeiset suunnistustapahtumat eivät ole kovin pahasti päällekkäin jalkapalloturnausten kanssa.