Olen varmaan 2 vuotta pidättäytynyt paperisen Hesarin lukemisesta ja lukenut päivän lehden verkosta.
Verkkolukemisella on paljon etuja.
Ei tarvitse mennä ulos pakkaseen hakemaan lehteä (kuvassa oikealla Hesari odottelee -20 C olosuhteissa Karjaalla postilaatikossa lukijaansa). No, kerrostalossa lehti kolahtaa eteismatolle.
Verkkolehti ei jää tulematta jakeluongelmien vuoksi. Pulmia tosin saattaa olla verkkolehdenkin ilmestymisessä, mutta ei kovin usein.
Samalla istumalla kun lukee aamulla Hesarin, voi kirjoitella sähköposteja ja katsella muut mediat, yön aikana ilmestyneet blogit ja niin edelleen.
Paperijätettä ei kerry kotiin kun lehdet luetaan verkosta. Tietty luetuilla lehdillä (ja joskus lukemattomillakin) voi sytyttää takan.
Paperisen Hesarin lukeminen vaatii ison tilan ja osioiden käsittely saattaa olla haastavaa varsinkin jos aamiaispöydässä on enemmän porukkaa.
Paperinen lehti tulee tilausosoitteeseen eli tiettyyn fyysiseen pisteeseen, verkkolehden voi lukea missä tahansa (on nettiyhteys). Verkkolehden voi lukea myös kännykällä tai iPadilla tai kirjaston koneella.
Verkkohesariin on muuten hiljan ilmestynyt ominaisuus, jossa sisäänkirjautuneelle lukijalle vinkataan kiinnostavia artikkeleita lehdestä. En ole selvittänyt mistä Hesari tietää, että olen kiinnostunut juuri Nokiaa koskevista uutisista. Kenties Hesarin robotti on seurannut lukemiskäyttäytymistäni.
Artikkeleita voi myös taltioida “hyllyyn” myöhempää käyttöä varten. Arkistosta, joka kattaa pitkät pätkät taaksepäin, voi hakea hakusanalla juttuja.
Verkkolukeminen myös eroaa paperisen lehden lukemisesta. Painetussa lehdessä nimittäin juttujen otsikointi, käytetyt palstat ja kuvien koko ilmentävät jutun tärkeyttä. Verkossa otsikot, palstat ja kuvat ovat samaa tasaleveyttä. Näin jää lukijan pääteltäväksi, kuinka merkittävästä uutisesta on kysymys.
Olen myös huomannut, että tietyt lehden osiot, esimerkiksi mielipidepalstat jäävät jostakin syystä helpommin lukematta verkosta kuin paperilehdestä. Paperilehteä lukiessa katse kenties vaeltaa pitkin sellaisiakin tekstejä, joita verkkolehdessä ei tulisi klikattua auki.
Yksi merkittävä ero on myös se, että verkkolehdessä ei ole mainoksia (ellei sitten lue näköislehteä).
Verkkolukeminen käsittääkseni yleistyy kovaa vauhtia. Eikä ihme.