Juna taas myöhässä

Juna myöhästyi aamulla puolisen tuntia ja kotiin tullessa 45 minuuttia. Aamulla mitään haittaa ei päässyt syntymään, kirjoittelin Karjaan asemalla ja junassa torstaista Oulun esitelmää.

Takaisin päin sitten harmitti seisoskella yli puoli tuntia asemalla. Junassa konduktööri ilmoitti uuden syyn junan myöhästymiseen: liian vähän henkilökuntaa ja “yleinen sekoilu” tai jotakin sinne päin. Oikeasti konduktööri kuulutti tuollaisia. Nämä puheet rentouttivat kireää ja väsynyttä ilmapiiriä junassa. Sanottakoon, että yhtenä uutena myöhästymisen syynä on hiljattain esitetty myös ilkivalta jossain Espoon ja Kirkkonummen välillä.

En näillä junien myöhästymistä käsittelevillä kirjoituksilla millään muotoa kritisoi junahenkilökuntaa. Selvästi heitäkin tuskastuttaa tilanne. Silti ovat pääsääntöisesti varsin palvelualttiita ja ystävällisiä.

Junassa yhytin Mikon. Käytiin läpi alustavat kilpailukalenterit ens kauelle ja ajankohtaiset suunnistusasiat, kuntopiiristä vähän turistiin. Huomasi, että kausi ei ole päällä kun kummallakaan ei ollut yhtään karttaa mukana tai ainakaan esillä. Vähän puheltiin myös tiedemaailman kuulumisista, mutta sillä rintamalla ei mitään sen suurempaa tuntunut olevan.

Kotiin sitten tunnin myöhässä. Puolen tunnin kuntopiirin ehdin tehdä, kokeilin paria Lakasen liikettä joita en ole aikaisemmin tehnyt. Ei ollut kovin hyviä nämä uudet. Pilatesta en ehtinyt.

Vuoden suunnistusviikko

Koska aikaisemmin mahtaa olla suunnistus ollut esillä julkisuudessa yhtä paljon kuin tällä viikolla? Syynä Minna Kaupin valinta ensimmäisenä suunnistajana Vuoden urheilijaksi.  Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että vuonna 1979 suunnistuksen maailmanmestari Outi Borgenström valittiin vuoden naisurheilijaksi. Kunniamaininta on tietty hieno sekä lajille että valitulle. Kysehän ei ole mistään tyhjänpäiväisestä yleisöäänestyksestä, vaan Urheilutoimittajain liiton jäsenten tekemästä valinnasta. Vuoden urheilijat 1947-2010 voi katsoa täältä. Siellä on lähes kaikki suomalaisen urheilun ikonit listalla. Odottelen mielenkiinnolla mitä Suomen jalkapal… eikun Urheilulehti kirjoittaa ensi viikolla valinnasta. Ei ehkä mitään.

Toinen viikon suunnistusuutinen oli Anders Nordbergin siirtyminen Vaajakosken Terään. Kyseessä on maailmanlistan kakkosena oleva tämän vuoden MM-kisojen hopeamitalisti. Mediajulkisuus siirrosta jäi vähäiseksi, pikaisella googlailulla Terän kotisivujen, Radio-Jyväskylän sekä Suunnistus.netin lisäksi siirtoa ei noteerattu missään muualla Suomessa. Tuli vaan mieleen, että Helsingin Sanomissa lähes kenen tahansa ulkomaisen “vahvistuksen” tulo Jokereihin tai HIFK:hon saa palstatilaa.

Sitten huippu-urheilusta vähän alemman tason urheiluun. Tiistaina oli lentokeli urheilukentän maastossa. Pitoa ei jäisellä ladulla ollut joten tasatyöntöä joutui lykkimään ja tästä tuli näin hyvä harjoitus ylävartalolle. Tuli vähän kilpailuakin kun joku tuntematon mieshenkilö iskeytyi kantaan ja roikkui siellä neljä kierrosta. Täysillä vedin, mutta en saanut jäämään. Kun lopetettiin, peesaaja sanoi vaan että “tack-tack” ja totesi että kova oli vauhti.

Keskiviikkona tein myös hyvän harjoituksen, eli loppua kohti kiristyvän 10 km lenkin. Pystyin hyvin pitämään vauhtia ja pysyin pystyssäkin liukkaalla ja lumisella tiellä.  Se kuuluisa akilles hiukan kipeytyi, mutta kun kerran lääkäri sanoi, että se ei ole vakavaa niin annetaan mennä. Pyrin nyt jatkossa kerran viikossa tekemään tällaisen lenkin niin juoksutuntuma säilyy.

Valoa päässä.

Tänä aamuna oli sitten taas pitkän hiihtolenkin vuoro. Aamulla klo. 7.45 olin jo Lohjalla virittelemässä lamppua päähän. Ei sitä lamppua sitten kauaa enää tarvittukaan. Hyvä oli keli, vähän kireä oli pakkanen ja hiestä kastuneissa hanskoissa sormet vähän pakkasivat kylmettymään. Tuntuu siltä, että meno vaan paranee näillä pitkillä lenkeillä. Ensin Virkkalan lenkki taas, sitten vähän kuumaa mehua, jäätyneitä rusinoita, yksi energiageeli ja vielä vähän lyhyempi lenkki päälle.

Latu valaistu otsalampulla.

Urheilussa välineet ja varusteet ovat tunnetusti tärkeä asia. Olen jonkin aikaa käyttänyt ns. thermosukkia, jotka ovat jonkinlaisesta neopreenista valmistetut sukat (ks. alla).

Vasemmalla thermosukka “Finlandia” made in Taiwan ja oikealla villasukka made in Finland, Honkajoki.

Thermosukat pitävät kosteuden ulkopuolella, mutta koska ovat niin tiiviit eivätkä hengitä, hikoileva jalka tuottaa kosteutta sisäpuolelle. Kylmällä kelillä (pakkanen 15-20 astetta) thermosukalla suojatussa jalassa alkaa olla vilpoista. Hyvää thermosukissa on se, että akillesjänteet ovat hyvin suojattuina. No, kokeilin sitten taas tänään vaihteeksi perinteisiä villasukkia. Villasukat olivat oikeastaan samanlaiset verrattuna edellä mainittuihin 15 asteen pakkasessa, pientä tuntemusta varpaissa, mutta hyvin pärjäili. Thermosukat lienevät suunnistuskaudella hyvät kun esim. Raatojuoksussa vaivainen jalka uppoaa kylmään suohon. Hiihdossa molempi parempi.

Ensi viikolla lienee mahdollista tehdä ainakin jonkinlainen hiihtolenkki Saariselällä kun työt vievät Pohjoiseen pariinkin paikkaan.

PS: Ilmoittauduin Pirkkaan, sarja M40 perinteinen.

Joudumme pienen hetken odottelemaan vastaantulevaa junaa

Tosiaan on ollut vähän takkuista junaliikenne viime aikoina. Uutena tämän talven piirteenä on ollut se, että Helsingin päässä ”juna on edelleen huoltoraiteellaan ja sen saapumisesta ilmoitetaan”.  Siinä sitten vierähtää puolikin tuntia seisoskellessa asemalla.

Matkustajia kiusataan vielä usein eteenpäin matelevalla lähtöajalla. Juna, jonka piti lähteä 16.03, onkin lähdössä ensin 16.08, sittem 16.13 ja sitten vielä 16.23. Ja se lähtee lopulta joskus puoli viiden jälkeen tai vielä myöhemmin.

Kun junan viimein ilmoitetaan tulevan asemalle, matkustajat ryntäävät ulos. No, tässä vaiheessa odotellaan vielä 5-10 minuuttia (pakkasta voi olla vaikka 20 astetta).  Sitten laiturilla yritetään arvioida mihin kohtaan oma vaunu pysähtyy. Ensin kävellään kulkusuuntaan, sitten junan peruuttaessa asemalle kävellään peruuttavan junan kanssa yhtämatkaa takaisinpäin kun arvio ei osunut kohdalleen.

Ja kun raiteita on Turun suuntaan suuren osan matkaa vain yksi, viivästys kertautuu matkalla kun ”odotetaan vastaantulevaa junaa”.  Näiden kuulutusten yhteydessä junavaunuista kuuluu alistuneita huokauksia. Kärrymyynnin erikoistarjouskaan, kahvi + patonki hintaan 6,70 e, ei riitä piristämään tunnelmaa.

Aamulla jos myöhästyy, se on työajasta pois. Illalla syödään lyhyttä vapaa-aikaa.

Jos olisi menossa lentokentälle tai johonkin erityisen tärkeään tilaisuuteen, en kyllä luottaisi junaan pätkääkään.

”Seuraavana Karjaa” (myöhästyminen 46 minuuttia).

Harjoituspäiväkirja 2005-2010

Nyt on sitten suurhanke saatu päätökseen ja voidaan tarkastella harjoitusmääriä 2005-2010. Tarkasteluote on ns. vertaileva ote.

Tiivistettynä harjoitusmäärät, tunnit ja kilometrit tarkasteluajanjaksolla olivat seuraavat:

  • Maastopyöräilyä 206 kertaa, 226 h, 4489 km
  • Maantiepyöräilyä 43 kertaa, 48 h, 1338 km 
  • Juoksua 272 kertaa, 188 h, 1848 km
  • Suunnistusta 62 kertaa, 73 h, 290 km
  • Hiihtoa 69 kertaa, 72 h, 790 km
  • Uintia 53 kertaa, 38 h, 79 km
  • Kuntopiiri 67 kertaa, 17 h

Kiintoisaa on myös tarkastella sitä, minkälaisia eroja eri vuosien välillä on harrastettujen lajien suhteen. Vuosittaiset harjoitusmäärät lajeittain ilmenevät alla olevasta kuviosta.  

Valitettavasti data on puutteellinen. Vanhasta manuaalisesta kirjanpidosta paljastuu vielä, että vuonna 2004 tuli juoksua 1009 km (tunteja ei laskettu) ja vuonna 2005 juoksua 1600 km (ei tunteja). Vuonna 2005 juoksin pari maratoniakin. Ylläolevassa graafissa vuoden 2005 palkki on siten liian lyhyt. Tunnit lienevät oikeasti 150-160 paikkeilla.

Mutta kuten tapana on sanoa, käytössä on paras mahdollinen aineisto, jonka perusteella voidaan tehdä seuraavanlaisia päätelmiä:

  • Vuosi 2010 oli todella hyvä vuosi harjoittelun suhteen. Harjoittelun kokonaismäärä oli yli kaksinkertainen suhteessa aikaisempiin vuosiin. Harjoittelu oli myös monipuolista. Tai kääntäen, kylläpä sitä on tullut harjoiteltua vähän edellisinä vuosina.
  • Vuosittain on tapahtunut merkittävää vaihtelua lajien painotuksen suhteen. Syynä lajien painotuksiin ovat olleet luokkaantumiset (kun jalat eivät ole kestäneet juoksua, on tehty muuta). Toisaalta luonnonolosuhteet ovat vaikuttaneet asiaan, esim. hiihto on tullut mukaan kuvioihin vasta kahtena viime vuonna (kun on ollut lunta).
  • Erikoisuuksina ovat vuonna 2006 tilastossa näkyvä maantiepyöräily, vuonna 2007 harrastettu kuntosali ja vuonna 2008 ohjelmassa ollut uinti.
  • Suunnistus on ollut ohjelmassa vasta todella vähän aikaa, kolmena viime vuonna ja voimallisesti vasta vuonna 2010.

Tästä on hyvä jatkaa. Palaan kauden 2011 harjoitteluun ja tavoitteisiin lähitulevaisuudessa.

Urheiluvuosi 2010

Vuosi on pulkassa ja on aika laskea kilsat ja tunnit yhteen. Seuraavassa yhteenveto.

  • Juoksua 103 kertaa, 81 tuntia, 766 km
  • Hiihtoa 56 kertaa, 58 tuntia, 655 km
  • Suunnistusta 42 kertaa, 58 tuntia, 230 km
  • Maastopyöräilyä 33 kertaa 37 tuntia, 660 km
  • Kuntopiiriä 66 kertaa, 18 tuntia
  • Yhteensä 274 kertaa, 254 tuntia.

Ihan ok vuosi harjoittelun puolesta. Tässä vielä viime vuoden lopulla, eli blogissa 31.12.2009 asetetut tavoitteet:

1. Pyöräilyä vähintään 1000 kilometriä. Pyöräilykausi alkaa heti lumien sulettua ja jatkuu joulukuulle.

2. Juoksutavoitetta on vaikea asettaa, koska jalan kunnosta ei tiedä. Sanotaan silti optimistisesti, että juoksua 300 kilometriä. Jalan kunto kuitenkin ratkaisee tämän kohdan. Jotta tavoite saavutettaisiin, juoksemaan pitäisi päästä maalis-huhtikuussa.

3. Aktiivinen hiihtäminen talvikuukausina. Talven 09/10 hiihtokilometritavoite on 400 km, jos lumia piisaa. Osallistuminen pitkän matkan hiihtoon (vähintään Puoli-Pirkkaan maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina, vaikka se onkin vain 45 kilometriä).

4. Kehittyminen suunnistajana, aktiivinen osallistuminen harjoituksiin Länsi-Uudenmaan alueella ja muuallakin yksin ja lasten kanssa. Osallistuminen vähintään yhteen kansalliseen suunnistuskilpailuun sarjassa H40.

5. Kuntopiirin ottaminen harjoitusohjelman säännölliseksi osaksi (ja sen pitäminen siinä).

Pyöräilyn osalta tavoite jäi saavuttamatta. Juoksu osalta meni yläkanttiin, jopa niin paljon, että akillesjänne kipeytyi. Hiihdon osalta meni myös nappiin, Pirkan hiihto meni hyvin ja kilsoja tuli mukavasti. Suunnistus meni niinikään ok, kilpailukokemusta tuli huomattavan monesta kilpailusta ja kai sitä kehitystäkin tapahtui. Kuntopiiri on myös tullut ollut aika hyvin ohjelmassa.

Eli kaiken kaikkiaan oikein hyvä. Ensi vuodelle harjoittelu varmaan määrällisesti samalla tasolla, pientä viilausta pitää tehdä. Puhun siitä valmentajan kanssa. Vammoja pitää välttää.