Category: Kisaraportit

Tänään oli HPV:n kansalliset Solvallassa. Kyseessä on ehkä kisakalenterin minimalistisin kisa, sillä tapahtumassa kaikki ylimääräiset palvelut, joita isommissa kisoissa tavataan järjestää, on karsittu pois. Ei siinä mitään, jäljelle jää se tärkein, eli radat joilla voi suunnistaa sekä tulospalvelu.

Keli oli mitä mainioin, oli lämmintä ja aurinko paistoi. Jopa niin, että metsässä sai siristää oikein kunnolla silmiään rasteja lähestyttäessä.

Solvallan maasto on useimmille helsinkiläisille ja espoolaisille suunnistajille todella tuttu monista kisoista ja harjoituksista – itse olin tässä maastossa vasta toista kertaa, joskaan en ihan tässä maastonosassa ole ollut koskaan. Maasto on monipuolinen ja pienipiirteinen, kartalla on tavaraa todella paljon.

No miten meni? Ihan päin prinkkalaa. Pummasin heti ykköstä niin, että kisafiilis latistui. Lähdin toteuttamaan ykkösväliä ihan hyvin, mutta aloin etsiä rastia aivan liian aikaisin. Siinä sitten pyörin aikani (oli siellä muitakin ihan yhtä hukassa) ja löysin varmaan kaikki muut ykköset paitsi omaani. Homma meni vikaan siinä, että yritin mennä liian suoraan, olisi pitänyt ottaa enemmän ylä tai alakautta, mieluummin ylhäältä ulkoilureitin polun kautta ja suoraan rastille, kuten sitten lopulta tein.

Kohtalokas ykkösväli

Huonon alun jälkeen suunnistelin seuraavia välejä sinnepäin, osa meni hyvin ja osalla koukkasin vähän. Pikkukisassa ei metsässä ollut paljon muita suunnistajia, joitakuita sentään. Metsässä oli aika paljon ulkoilijoita hienoista maastoisa ja kelistä nauttimassa. Lopussa neljänneksi viimeistä rastia pummasin vielä hieman enemmän, kun sekoilin sinänsä helpossa poluissa.

Hölkkäsin maaliin, suoraan autolle ja kotiin pojan jalkapallo-otteluun.

Edellinen kisa meni todella hyvin ja tämä huonosti. Homma suli taas siihen, että menin huolimattomasti vaativan ykkösvälin, olisi pitänyt ottaa välipisteitä ja/tai kiertää turvallisemman kautta.

Mutta väliäkös näistä. Huomenna alkaa yösuunnistuskausi Karjaalla. Viikon päästä toinen harkka ja sitten onkin SM YÖ.

Tänään oli ohjelmassa yksi syksyn isoista kisoista, eli Espoon Suunnan järjestämän kaksipäiväisen eGames-kansallisen keskimatka. Kilpailun painoarvoa nosti se, että samassa tapahtumassa oli myös Huippuliigan finaali. Kilpailu suunnistettin Tuhkurin kartalla, maasto oli samalla alueella lähellä Rinnekotia, kuin AM-kisat pari vuotta sitten.

Etukäteen ohjeita lukiessa tuntui, että kisajärjestäjät olivat kohdanneet monenlaisia haasteita. Parkkipaikka oli etäällä, josta oli bussikuljetus. Ohjeissa myös sanottiin, että “pyöräilytapahtuma saattaa estää kilpailukeskukseen pääsyn”. Bussikuljetus ja kaikki muukin sujui kuitenkin oikein hyvin.

Suunnistuskaverini Sami viritteli jo ennen kisaa pientä kilpailunpoikasta viestissään. Kisassa oli siis panoksia.

Ilma oli mitä parhain, ei ollut kylmä eikä kuuma eikä kostea. Maastosta saapuneiden kilpailijoiden terveiset olivat lähinnä, “tarkkana pitää olla koko ajan”. Kilpailukeskuksessa olivat lähes kaikki suomalaisen suunnistuksen avainhenkilöt käsittäen huippu-urheilijat, maajoukkueen valmennusjohdon, liiton henkilöstön ja “tavallisen suunnistuskansan.”

Seurasin Huippuliigan lähtöä ja pääsin todennäköisesti televisioon, kun työnsin itseni lähes lähtökarsinaan.

Fredric Tranchand, Paimion Rastia edustava Ranskan maajoukkuesuunnistaja.

Huippuliigassa sai jostain syystä tutustua karttaan ennen lähtöä.

Huippuliigalaisia.

Huippuliiga tuo televisiokamerat paikalle.

Kilpailukeskus on aina samanlainen.

Olin reissussa yksin, joten sain keskittyä rauhassa omaan suoritukseeni. Menin rauhassa lähtöön ja juttelin siellä tuttujen kanssa.

Miten suoritus sitten sujui?

Lähtö-1: Helppo, tähtäsin suon reunaan, josta nousu ylös ja suoraan suon laidassa olevalle rastille.

1-2: Vähän pidempi väli, otin kiinni suon reunasta, kalliomäistä ja tulin suoraan rastille.

2-3: Erittäin lyhyt väli, rastijyrkänne näkyi käytännössä kakkoselta kun katsoi oikeaan suuntaan.

3-4: Mäen yli alas suolle ja jyrkänteiden välistä ylös. Tulin hyvin kohdalle ja rinteessä ollut rasti löytyi päätä pyörittelemällä.

4-5: Jälleen suolle ja mäkeä ylös. Seurasin kallion reunaa, tarkistin sijainnin isosta kivestä ja pudottauduin suoraan rastille.

5-6: Konstikas väli, pudottauduin polkua pitkin alas solaan ja sieltä ylös mäkeen. Hahmotin edessä olevan näkymän päässäni ja yhdistin karttaan… oikein. Etenin kohti rastia, mutta meni vähän pitkäksi ja tulin väärälle jyrkänteelle. Korjasin takaisinpäin suoraan rastille. Ehkä puolentoista minuutin virhe.

6-7: Erittäin lyhyt väli, rasti tiheikössä. Tulin hyvin suoraan kohdalle.

7-8: Ensin juoksin kallion päältä, olin koko ajan kartalla. Sitten tiheikön reunaa hallitusti suoraan rastille.

8-9: Suon yli niin että heilahti ja mäkeä ylös. Juoksin pitkin laakeaa kalliota ja suoraan rastille.

9-10: Pitkä väli mäen päällä. Pidin silmällä kompassia ja suunnitelmana oli ottaa kiinni jyrkänteistä mäen keskellä. Tulin hyvin jyrkänteille ja jatkoin eteenpäin. Pudottauduin alas suoraan rastille.

10-11: Lyhyt väli, suoraan suunnalla yli mäen. Pieni pysähdys ja pään pyöritys ja rasti oli siinä.

11-12: Samassa tasossa rinteessä suoraan seuraavalle rastille.

12-13: Lyhyt helppo väli mäen yli ja pudottautuminen rinteeseen.

13-14: Melko peitteinen alkuväli, tielle ja sieltä suunnalla kohti rastia, jolle suoraan.

14-15: Helppo väli seurasin rinnettä, ennakoin hyvin rastin lähellä olevat kohteet.

15-16: Rykäisy viimeiselle rastille, jossa leimaus, varoin samaan aikaan rastilla olevia lapsia.

16-17: Täysillä kivikkoista loppusuoraa riskeistä huolimatta, loppusuoran sijoitus seitsemäs, eli aika hyvä.

Kaiken kaikkiaan vaihteeksi todella hallittu suoritus. Suunnistus pysyi hyvin edessä, pystyin ennakoimaan tulevat kohteet hyvin. Tosin pitää sanoa, että maasto ja rata oli kenties helpohko, maasto oli varsin avointa. No, toisaalta oli kisoissa myös keskeyttäneitä ja hylättyjä.

Myös viimeaikaiset tekemiseni fyysisen kunnon osalta ovat tuottaneet hedelmää ja jaksoin juosta selvästi paremmin, kuin aikaisemmissa kisoissa. Kisa Samin kanssa päättyi tällä kertaa minun voittooni, olisivatko voitot tältä kaudelta 2-1?

eGamesin keskiamtka oli hyvä ja toimiva kisa. Erityismaininta mukavasta kuulutuksesta ja hyvin toimivasta bussikuljetuksesta.

Sitten huonoihin uutisiin. Viikon päästä on Rasti-Vihdin järjestämä SM-pitkä. Johon, eh.. unohdin ilmoittautua. Luulin, että ilmoittautumisaikaa olisi vielä viikonloppu, mutta ilmoittautuminen olikin mennyt kiinni torstaina. Eilen tämän tajutessani hätäisesti viestittelin järjestäjille, että pääsisikö vielä mukaan. Mutta vastaus oli sääntöjen mukainen eli ei. SM-kisoissa jälki-ilmoittautuminen ei ole mahdollista. Syynä varmaan on tavallista monimutkaisempi lähtöluetteloiden muodostaminen (rankin huomioiminen). Mutta voisihan sitä nyt pieni jälki-ilmoittautumisporras olla?

Mutta näillä mennään. Kausi kääntyy kohti loppua ja edessä kenties HPV:n kansalliset, pari yösuunnistusharjoitusta ja seikkailuista suurin, eli SM-yö Savonlinnan suunnalla. Pystyn jo lähes aistimaan pimeän ja märän suon tuoksun lampun valokeilan halkoessa yötä. Sitten on vielä edessä legendaarinen Oravatonni sekä hieno suunnistuskauden päätöskisa Raatojuoksu.

Viime viikonloppuna järjestettiin suunnistuksen megatapahtuma, eli Jukolan viesti. Kuluneen sanonnan mukaan Jukola merkitsee suunnistajille samanlaista juhlaa kuin joulu ja juhannus yhteensä. Tänä vuonna kuulin, että tähän sanontaan liitettiin vielä syntymäpäivätkin. Tapahtumapaikkana Vehmersalmi Kuopiossa, eli kisareissulle tuli myös pituutta.

Itselläni myöhäisheränneenä suunnistajana kyseessä oli vasta viides Jukolan viesti. Tapahtumahan kuuluu siihen sarjaan, jossa kokemuksen suuruus ja hienous vaatii myös uhrauksia. Olemattomia yöunia, mahdollisesti huonoa keliä, fyysistä rasitusta sekä mahdollisia pikkunaarmuja metsässä pinkoessa. Stressiäkin saattaa joku metsässä kokea jos/kun rasti ei ole löytyäkseen.

Itse jahkailin kisamatkan suoritustapaa aina lauantaille saakka. Ja päädyin sitten ajamaan paikalle itse. Junan suhteen epäilytti junamatkan päälle tarvittava bussikyyti. Automatkan osalta epäilytti väsyneenä suoritettava paluumatka.

Lähdin matkaan puoliltapäivin ja ajelin rauhalliseen tahtiin Yle Puhetta kuunnellen. Kanavavalinnan ratkaisi se, että Venlojen viestin selostus tulisi tältä kanavalta. Sitä ennen kuuntelin ensin mainion Timo Harakan isännöimän ohjelman “10 kirjaa vallasta”, jossa keskusteltiin tällä kertaa Orwellin Eläinten vallankumouksesta. Vieraana oli lahjakkuutta tutkinut ja jalkapallossakin menestystä saavuttanut professori Kari Uusikylä. 

Tämän jälkeen tuli ohjelma, jossa haastateltiin Minna Kauppia. Ajattelin ensin, että eiköhän Kaupin haastatteluja ole jo aika paljon kuultu ja luettu ja urheilijoiden haastattelut ovat monasti aika pinnallisia. Olin kuitenkin yllättynyt, sillä haastatteluun oli valittu teemoja ja näkökulmia, jotka ainakin minulle olivat uusia ja liittyivät esimerkiksi suunnistus”harrastuksen” aloittamista edeltäneeseen aikaan, kouluun, opintoihin ja sen sellaiseen.

Venlojen viestin lähetys oli radiosta kuunneltuna todella hyvä. Seppo Väli-Klemelä asiantuntijana oli erinomainen. Niin paljon on puhuttu suunnistuksen saattamisesta “TV-kelpoiseksi”. Siksi oli yllättävää huomata, kuinka erinomainen “radiolaji” suunnistus edelleen on. Osuvat ja monipuoliset haastattelut täydensivät lähetystä.

Taukopaikaksi valikoitui Varkauden ABC, jossa seurasin Venlojen viestin loppuhuipennuksen televisiosta. Huoltamolla oli runsaasti muitakin suunnistajia taukoa pitämässä.

Jukola on niin iso tapahtuma, että järjestelyihin tarvitaan iso tila. Toisinaan parkkipaikalta saattaa olla pitkä matka kilpailukeskukseen. Tällä kertaa parkki ja majoitukset olivat kuitenkin kompaktisti kilpailukeskuksen välittömässä läheisyydessä.

Hakeuduin majapaikkaan, eli Honkajoen Seudun Urheilijoiden asuntovaunulle. Hain numeron ja tein järjestelyjä. Katselin Venlojen palkintojenjaon, jossa paikalla oli presidentti Sauli Niinistö. Ilmavoimat suoritti ylilentoja ja piti lentonäytöksiä.

Kilpailupaikan järjestelyt olivat silläkin tavalla onnistuneet, että kuulutus oli “sopiva”, eikä häirinnyt nukkumista/lepäämistä kovin paljoa. Korvatulpista huolimatta avainsanat kuten “Kalevan Rasti” ja “Vaajakosken Terä”, “Lidingö”, “Halden”, “Södertälje” ja niin edelleen hiipivät tajuntaan.

Yksi Jukolan hienoista hetkistä on herätä aamulla esimerkiksi viiden aikaan olemattomien unien jälkeen ja kömpiä aamupuurolle. Puuron, kahvin ja aamuauringon yhteisvaikutuksesta elämä alkaa hymyillä. Aamupuuron syötyäni katselin kun maailmanmestari Mårten Boström toi joukkueensa johtoasemassa vaihtoon.

Loppuhuipennuksen seurasin asuntovaunussa kännykästä. Yle-Areenan kautta tv-lähetys pyöri todella hyvin. Loppuratkaisu oli jännittävä ja urheilullinen.

Itselläni oli kuudes osuus. Joukkue eteni maastossa niin, että oli hilkulla, pääsisinkö matkaan “viestinomaisesti”. Edellisen osuuden viestinviejä piti kuitenkin hyvää vauhtia ja ilmestyi karttatelineille noin 20 minuuttia ennen vaihdon sulkeutumista. Nostin käteni ylös ja vaihto sujui mallikkaasti ja urheilullisesti.

Juoksin pitkän viitoituksen K-pisteelle karttaa katsellen. Aika vähän oli suunnistajia liikkeellä samaan aikaan. Ilma oli lämmin ja aurinko paistoi.

Melko pian K-pisteen jälkeen sain kiinni honkajokelaisen Jorman, joka oli hiukan epävarma sijainnista. Autoin hieman ja jatkoin matkaa. Ykkönen löytyi hyvin. Suunnistus oli varsin sujuvaa varsinkin alkumatkasta. Paria rastia jouduin etsimään, lopussa olin fyysisesti melko hyytyneessä kunnossa ja silloinhan myös virheitä tulee helposti. Virheitä tuli ja eteneminen oli melko hidasta. Siksi olin yllättynyt kun sijoitus huononi osuudellani vain 15 sijaa.

Etukäteen oli puhuttu paljon maaston haasteellisuudesta. Olihan se haasteellinen, mutta ei kuitenkaan tarjonnut mitään ennenkokematonta. Jyrkät solat olivat kyllä “kytäjämäisiä”. Ylös mentiin neliveto päällä ja alas laskettiin liukumäkeä. Pohjan pehmeys lisäsi suorituksen fyysistä raskautta. Joiltakin korkeilta paikoilta oli hienot näkymät.

Maaliintulon jälkeen kävin nopeasti pesupaikalla ja kotimatka alkoi. Onneksi sain matkaseuraa ja pystyimme vaihtamaan kuljettajia. Jos olisin joutunut ajamaan matkan yksin, olisin joutunut pitämään torkahtamistaukoja.

Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut. Järjestelyt sujuivat erittäin hyvin, niinkuin ne Jukolassa yleensä sujuvat. Kilpailusää oli myös hieno, joskin yö oli melko kylmä.

Sosiaalinen media tuki hyvin tapahtumaa sekä järjestäjien ja osallistujien toimesta. Jo pitkään sosiaalisesta mediasta on voinut seurata useankin joukkueen valmistautumista tapahtumaan. Näitä joukkueita ovat esimerkiksi TeamSOSE ja NOT-OK PKS SK.

Ensi vuonna reissu onkin sitten huomattavasti lyhyempi, sillä vuoden 2015 Jukola järjestetään Paimiossa.