Suunnistavan Uudenmaan pitkän matkan aluemestaruuskisat pidettiin Lynxin järjestäminä Siuntiossa. Keli oli utuinen ja painostava, auringonpaisteelta ja suoranaiselta helteeltä säästyttiin. Kompakti ja toimiva kilpailukeskus oli suuren teollisuuslaitoksen lähituntumassa.
Minulla oli normaalin Suunnon lisäksi uusi hyötyleluni Polar Loop kädessä. Halusin testata, minkälaista aktiivisuutta ranneke näyttää, kun päivään sisältyy hieman raskempi urheilusuoritus.
Käteen ei oikein mahdu enää lisää varusteita tai mittareita.
Ratamestarilla oli ollut erittäin haasteellinen tehtävä ratojen suunnittelussa. Maasto oli varsin rikkonainen asutuksen, peltojen, teiden ja kiellettyjen alueiden vuoksi. H40-rata oli jaettu kolmen osaan, joiden välissä oli pieni viitoitus.
Maastosta johtuen lähtöön oli yli 3 kilometrin matka. Reitti vei hienon muun muassa kartanon pihamaan läpi. Konehallin ovi oli auki ja sisällä oli lähes maatalousnäyttelyllinen massiivisia maatalouskoneita.
Lähtöpaikalla huomasi, että suunnistusasuja koskeva sääntö on muuttunut. Rohkeimmat lähtivät maastoon ennemmin yleisurheiluun viittaavalla asulla.
Kisa lähti käyntiin varsin huonosti. Pummasin heti ykköstä. Ykkösen jälkeen suunnistus alkoi sujua ihan hyvin.
Huomasin kuitenkin nopeasti, että päivän kulku ei ollut paras mahdollinen. Viime aikojen varsin kevyt ruokavalio ei ollut täyttänyt energiavarastoja, enkä oikein jaksanut juosta. Lisäksi maastossa oli varsin suuria korkeaseroja ja maastopohja oli aika vaikeasti juostavaa monin paikoin.
Lisää vastoinkäymisen kohtasin ennen viitosrastia, kun ampiainen tai ampiaiset pistivät rajusti takaraivoon. Kipua oli kohtilaisen kova, joskaan hyökkäys ei ollut yhtä paha kuin viime vuoden vastaavassa kisassa Karjaalla.
Radan erityispiiste oli pitkä väli, jossa en keksinyt muuta ratkaisua kuin erittäin pitkä tiekierto. Pitää tarkistaa reittihärvelistä myöhemmin, onko joku tehnyt jotain muuta valintaa.
Energiageelin myötä sain ehkä hetkeksi pienen energisemmän hetken.
Rastit löytyivät pääsääntöisesti varsin napakasti, paitsi viimeiselle rastille tulin huonosti ja pyörähtelin hieman kuulutuksen jo kuuluessa. Loppukiri ei oikein enää irronnut. Tästä kisasta ei juuri jäänyt kerrottavaa jälkipolville.
Kisat olivat hyvin järjestetyt. Ratamestari oli mielestäni onnistunut hyvin ehkä ratamestarin näkökulmasta hankalimmassa maastossa, mitä olen vähään aikaan nähnyt.
Suunnistajat varmastikin olivat kiitollisia monesta vesipisteestä matkan varrella.
Polar Loop näytti kisan jälkeen, että olin saavuttanut päivän aktiivisuustavoitteen 300 prosenttisesti. Kirjoitan kenties ensi viikolla laajemman arvion aktiivisuusrannekkeesta tässä blogissa.