Viime viikonloppuna järjestettiin suunnistuksen megatapahtuma, eli Jukolan viesti. Kuluneen sanonnan mukaan Jukola merkitsee suunnistajille samanlaista juhlaa kuin joulu ja juhannus yhteensä. Tänä vuonna kuulin, että tähän sanontaan liitettiin vielä syntymäpäivätkin. Tapahtumapaikkana Vehmersalmi Kuopiossa, eli kisareissulle tuli myös pituutta.
Itselläni myöhäisheränneenä suunnistajana kyseessä oli vasta viides Jukolan viesti. Tapahtumahan kuuluu siihen sarjaan, jossa kokemuksen suuruus ja hienous vaatii myös uhrauksia. Olemattomia yöunia, mahdollisesti huonoa keliä, fyysistä rasitusta sekä mahdollisia pikkunaarmuja metsässä pinkoessa. Stressiäkin saattaa joku metsässä kokea jos/kun rasti ei ole löytyäkseen.
Itse jahkailin kisamatkan suoritustapaa aina lauantaille saakka. Ja päädyin sitten ajamaan paikalle itse. Junan suhteen epäilytti junamatkan päälle tarvittava bussikyyti. Automatkan osalta epäilytti väsyneenä suoritettava paluumatka.
Lähdin matkaan puoliltapäivin ja ajelin rauhalliseen tahtiin Yle Puhetta kuunnellen. Kanavavalinnan ratkaisi se, että Venlojen viestin selostus tulisi tältä kanavalta. Sitä ennen kuuntelin ensin mainion Timo Harakan isännöimän ohjelman “10 kirjaa vallasta”, jossa keskusteltiin tällä kertaa Orwellin Eläinten vallankumouksesta. Vieraana oli lahjakkuutta tutkinut ja jalkapallossakin menestystä saavuttanut professori Kari Uusikylä.
Tämän jälkeen tuli ohjelma, jossa haastateltiin Minna Kauppia. Ajattelin ensin, että eiköhän Kaupin haastatteluja ole jo aika paljon kuultu ja luettu ja urheilijoiden haastattelut ovat monasti aika pinnallisia. Olin kuitenkin yllättynyt, sillä haastatteluun oli valittu teemoja ja näkökulmia, jotka ainakin minulle olivat uusia ja liittyivät esimerkiksi suunnistus”harrastuksen” aloittamista edeltäneeseen aikaan, kouluun, opintoihin ja sen sellaiseen.
Venlojen viestin lähetys oli radiosta kuunneltuna todella hyvä. Seppo Väli-Klemelä asiantuntijana oli erinomainen. Niin paljon on puhuttu suunnistuksen saattamisesta “TV-kelpoiseksi”. Siksi oli yllättävää huomata, kuinka erinomainen “radiolaji” suunnistus edelleen on. Osuvat ja monipuoliset haastattelut täydensivät lähetystä.
Taukopaikaksi valikoitui Varkauden ABC, jossa seurasin Venlojen viestin loppuhuipennuksen televisiosta. Huoltamolla oli runsaasti muitakin suunnistajia taukoa pitämässä.
Jukola on niin iso tapahtuma, että järjestelyihin tarvitaan iso tila. Toisinaan parkkipaikalta saattaa olla pitkä matka kilpailukeskukseen. Tällä kertaa parkki ja majoitukset olivat kuitenkin kompaktisti kilpailukeskuksen välittömässä läheisyydessä.
Hakeuduin majapaikkaan, eli Honkajoen Seudun Urheilijoiden asuntovaunulle. Hain numeron ja tein järjestelyjä. Katselin Venlojen palkintojenjaon, jossa paikalla oli presidentti Sauli Niinistö. Ilmavoimat suoritti ylilentoja ja piti lentonäytöksiä.
Kilpailupaikan järjestelyt olivat silläkin tavalla onnistuneet, että kuulutus oli “sopiva”, eikä häirinnyt nukkumista/lepäämistä kovin paljoa. Korvatulpista huolimatta avainsanat kuten “Kalevan Rasti” ja “Vaajakosken Terä”, “Lidingö”, “Halden”, “Södertälje” ja niin edelleen hiipivät tajuntaan.
Yksi Jukolan hienoista hetkistä on herätä aamulla esimerkiksi viiden aikaan olemattomien unien jälkeen ja kömpiä aamupuurolle. Puuron, kahvin ja aamuauringon yhteisvaikutuksesta elämä alkaa hymyillä. Aamupuuron syötyäni katselin kun maailmanmestari Mårten Boström toi joukkueensa johtoasemassa vaihtoon.
Loppuhuipennuksen seurasin asuntovaunussa kännykästä. Yle-Areenan kautta tv-lähetys pyöri todella hyvin. Loppuratkaisu oli jännittävä ja urheilullinen.
Itselläni oli kuudes osuus. Joukkue eteni maastossa niin, että oli hilkulla, pääsisinkö matkaan “viestinomaisesti”. Edellisen osuuden viestinviejä piti kuitenkin hyvää vauhtia ja ilmestyi karttatelineille noin 20 minuuttia ennen vaihdon sulkeutumista. Nostin käteni ylös ja vaihto sujui mallikkaasti ja urheilullisesti.
Juoksin pitkän viitoituksen K-pisteelle karttaa katsellen. Aika vähän oli suunnistajia liikkeellä samaan aikaan. Ilma oli lämmin ja aurinko paistoi.
Melko pian K-pisteen jälkeen sain kiinni honkajokelaisen Jorman, joka oli hiukan epävarma sijainnista. Autoin hieman ja jatkoin matkaa. Ykkönen löytyi hyvin. Suunnistus oli varsin sujuvaa varsinkin alkumatkasta. Paria rastia jouduin etsimään, lopussa olin fyysisesti melko hyytyneessä kunnossa ja silloinhan myös virheitä tulee helposti. Virheitä tuli ja eteneminen oli melko hidasta. Siksi olin yllättynyt kun sijoitus huononi osuudellani vain 15 sijaa.
Etukäteen oli puhuttu paljon maaston haasteellisuudesta. Olihan se haasteellinen, mutta ei kuitenkaan tarjonnut mitään ennenkokematonta. Jyrkät solat olivat kyllä “kytäjämäisiä”. Ylös mentiin neliveto päällä ja alas laskettiin liukumäkeä. Pohjan pehmeys lisäsi suorituksen fyysistä raskautta. Joiltakin korkeilta paikoilta oli hienot näkymät.
Maaliintulon jälkeen kävin nopeasti pesupaikalla ja kotimatka alkoi. Onneksi sain matkaseuraa ja pystyimme vaihtamaan kuljettajia. Jos olisin joutunut ajamaan matkan yksin, olisin joutunut pitämään torkahtamistaukoja.
Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut. Järjestelyt sujuivat erittäin hyvin, niinkuin ne Jukolassa yleensä sujuvat. Kilpailusää oli myös hieno, joskin yö oli melko kylmä.
Sosiaalinen media tuki hyvin tapahtumaa sekä järjestäjien ja osallistujien toimesta. Jo pitkään sosiaalisesta mediasta on voinut seurata useankin joukkueen valmistautumista tapahtumaan. Näitä joukkueita ovat esimerkiksi TeamSOSE ja NOT-OK PKS SK.
Ensi vuonna reissu onkin sitten huomattavasti lyhyempi, sillä vuoden 2015 Jukola järjestetään Paimiossa.