Category: Hiihto

Posted on

Hiihtolomakuulumiset

“Hiihtoloma” on sitten takanapäin. Muutamia kilsoja tuli hiihdettyäkin.

Ensin kuitenkin yli yön reissu Tampereelle. Majoittuminen keskustaan. Siitä sitten lenkki Kaupin Urheilupuistoon. Erittäin hienossa kunnossa olivat baanat siellä. Hiihtäjille omat reitit ja ilman suksia liikkuville omansa, joten mitään vastakkainasettelua näiden ryhmien välille ei pääse syntymään. Hangen kellertävästä väristä päätellen koiran ulkoiluttajiakin oli ollut runsaasti liikkeellä. Poikkesin lenkillä myös Näsijärven jäälle ja juoksin siellä pienen pätkän. Jäällä oli opiskelijoiden pilkkikisat ja heille tuntui olevan harras tunnelma. Tunsin toiseutta ja juoksin pois.

 

  

  

 

 

 

 

 

Tampere.

Frenckellin aukiota -20 C.

Sitten päivällinen The Grill ravintolassa. Ensin kevyet alkupalat (ks. kuva alla) ja sitten pääruoaksi listalta nro. 24, “Pepato Argentino” (200 g). Suosittelen. Jaksaa hiihtää kun syö välillä kunnon lihaa.

Alkupaloja.

Sitten Tampereen Työväen Teatterissa Lämminveriset. Jälleen voin suositella lämpimästi. Erinomaisia näyttelijäsuorituksia ja purevaa näkemystä Suomen nykytilasta ja/tai tulevaisuudesta. Samaiseen trilogiaan kuuluva “Suomen Hevonen” tuli nähtyä 2 vuotta sitten Porissa Kirjurinluodon kesäteatterissa. Hivenen kärjistäen tässä nyt nähdyssä kappaleessa oli enemmän viiltävää sosiaalipoliittista analyysiä kuin kokonaisessa Janus-lehden vuosikerrassa. Kaikenlainen taltiointi oli teatterissa kielletty, joten mitään kuvamateriaalia ei tässä tietenkään ole tarjolla.

Auton ikkunasta näin Hämeenkyrön Ylöjärven tienoilla Pirkan hiihdon latubaanoja jotka odottelivat hiihtäjiä.

Sitten pari päivää Honkajoella. Siellä pari puolipitkää hiihtolenkkiä eli hiukan alle 20 km legendaarisella “vitosella”. Hiukan alimittainen se vitonen oli gps:n mukaan. Kelit olivat todella nahkeat, mutta hiihtourakat tulivat tehtyä. Muutamia hiihtäjiä siellä oli tahkoamassa latuja allekirjoittaneen lisäksi. Lämmittelyksi vähän säpää poikien kanssa pihassa.

Karjaalla sitten vielä tänään sellainen rento 10 km juoksu Billnäsin kautta. Ei viitsi enää hirveästi repiä kun on Pirkka jo niin lähellä. Ihan hyvässä juoksukunnossa tuntuvat jalat olevan, ainakin näillä vauhdeilla.

Sitten katse tulevaisuuteen. Muutamia hyvänoloisia keittokirjoja on tullut hankittua. Ensinnäkin Gordon Ramsayn Maailma Keittössä ja toinen uusi kirja on nimeltään Lähi-idän keittiö. Alustavasti näyttää siltä, että niissä on varsin mielenkiintoisia reseptejä joita ensi viikonloppuna jo kokeillaan.

Tulossa lähiaikoina Pirkan hiihdon alustunnelmat ja katsaus alkuvuoden harjoitteluun.

Posted on

Haittaavaa pakkasta

Tosiaan on hiihtoloma. Hiihtämisestä ei kyllä oikein taida tulla mitään. Harkinnassa oli aamuhiihto. Aamulla kun heräsin kello 7.00 ja katsoin lämpömittariin, lukemat olivat -29 astetta. Kenties iltapäivällä jonkun pienen luikauksen pystyy juoksemaan tai hiihtämään.

Aamu sarastaa Pohjois-Satakunnassa.

Sama meininki on ollut koko viikon. Ke ja to kävin pienen kympin hiihtämässä Karjaalla hieman alle 20 asteen pakkasessa. Toisella lenkillä vedin jopa pieniä vedontapaisia kun harkat ovat viime aikoina olleet melko tasapaksuja pienen sairastelun ja selkävämman takia. Ja on ollut vielä työkiireitäkin. Valmistaudu nyt sitten näissä oloissa hiihtokauden päätapahtumaan.

Posted on

Yli 700 km

Tänään kun hiihtelin alla kuvatunlaisissa idyllisissä maisemissa vajaat 15 km, ohitin samalla 700 kilometrin rajapyykin tämän talven osalta. Tänä viikonloppuna on ollut aika kireät pakkaskelit hiihdellä, sellaista 10-20 astetta eri päivinä. Perjantaina hiihtelin 15 km ja eilen vähän pidemmän lenkin eli 32 km. Pitkällä lenkillä aikaa meni sellaiset 2 ja puoli tuntia. Pari kertaa joku iskeytyi kantaan, mutta ei päässyt ohi. Tarkemmat kuvaukset harjoittelusta luettavissa harjoituspäiväkirjasta.

Maisemaa Virkkalan ja Lohjan väliltä (Nokia E75).

Kolme viikkoa on Pirkan hiihtoon. Tavoiteaika on sellaiset 7 h 30 min. Keli tekee sitten varmaan ainakin puoli tuntia suuntaan ja toiseen. Lähden sellaista hiukan alle 5 min kilometrivauhtia menemään ja sitä pitäisi jaksaa se 90 km.

Kunto on ihan kohtalainen. Valmistautumista on nyt haitannut lähinnä selän nitkahtaminen viime viikolla. Puolitoista viikkoa se on jo ollut kipeä, enkä ole kovavauhtisia juoksu- tai hiihtoharjoituksia uskaltanut tehdä. Kyllä se hiihtämisen sallii, mutta pidemmillä lenkeillä alkaa olla tuntemuksia. En ole selkää erityisemmin hoitanut, enkä lääkärissä käynyt (ei siellä joka viikko voi juosta). Parempaan suuntaan selkä on kuitenkin menossa, ensimmäisinä päivinä oli “melko” vaikeaa sängystä ylöspääseminen, nyt se jo sujuu.

Ensi viikonloppuna hiihdän vielä viimeisen pidemmän lenkin, ehkä 25-30 km ja sitten vain pientä hiihtelyä ennen h-hetkeä. Uudessa Hiihto-lehdessä oli valmistautumisohjeita, keskeistä oli se, että viimeisenä kahtena viikkona ei kunnolle ehdi tehdä mitään erityistä ja pitää vain malttaa rauhoittua. Samaa sanoi Valmentajakin.

Urheilusta puheenollen. Suunnistus.netissä on hiljan julkaistu pari todella hyvää suunnistusjuttua (Talentit tulikokeessa ja Viestejä Vierumäeltä) . Niihin tietty liittyy asianmukaiset leirille osallistuneiden blogikirjoitukset (ks. esim. Jere Pajunen).

Yksi esimerkki sitoutumisesta harjoitteluun löytyy Olli-Markus Taivaisen harjoituspäiväkirjasta. Eli siellä sitä on tehty kuntopiiriä bussimatkan aikana. Sitä samaa voisi tehdä junamatkoillakin rantaradalla. Ainakin niinä kertoina kun junan myöhästyminen syö illan harjoitteluajan.

Alkuviikosta tehdystä Kuopion matkasta jo tuli raportoituakin. Toinen viikon erityistapahtuma oli luento Helsingin Yliopistossa. Ennen luentoa kun istahdin penkille odottelemaan, kuulin kuinka opiskelijat käytävällä puhelivat regressioanalyysistä, summamuuttujista ja tuloerojen kasvusta.

Ruokarintamalla kokeilin tänään uutta ja tein vanhaa. Olen aiemmin suhtautunut hivenen epäluuloisesti erilaisiin sitruunajuttuihin, mutta tämä sitruunakanaohje oli todella hyvä. Lisäksi tein falafel-pyöryköitä tämän ohjeen mukaan ja vielä omatekoista tsatsikia (näemmä kuopiolaisittain).

Se on sitten viimeinen työviikkoa ennen hiihtolomaa edessä. Kolme esitelmää olisi ohjelmassa muiden työasioiden lomassa. Tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina. Keskeisenä teemana (yllättäen) työssä jatkaminen ja sen tukeminen.

Posted on

Pirkkasimulaatio (50 km hiihtoa)

Tänään oli taas hivenen pidemmän hiihtolenkin vuoro. Kello oli aamulla herättämässä klo 6.30, mutta heräsin jo 6.15. Aamukahvi ja puuro ja sitten kohti Lohjaa. Pakkasta oli pari astetta. Laitoin suksiin pohjavoidetta ja pidoksi Swixin “Terva Classic” (0-miinus 3). Eilen illalla olin laittanut uudet parafiinit pohjiin.

Pääsin ladulle kello 7.30. Aluksi lamppu oli vielä tarpeen, mutta ei kauaa. Huomasin heti, että suksi toimi kuin Hartsalla. Hiihtelin Virkkalaan, yhdyslatu oli hyvässä kunnossa. Mehua otin ensimmäistä kertaa majalla ja jatkoin matkaa.

Harjulla kun hiihtelin, bongasin yllättäen useita rastilippuja. Hisumiehet olivat jättäneet rasteja ladun varteen, leimasimia ei sentään näkynyt. Suunnistusteema oli muutenkin esillä, sillä kahdella kanssahiihtäjällä oli Lynxin verkkarit päällä. Lähes kaikki vastaantulijat moikkasivat tai sanoivat jopa huomenta.

Puolessamatkassa tein autolla hiukan huoltotoimenpiteitä. Lamppu pois, mehua, yksi energiapatukka ja hiukan lisää pitoa. Sitten taas menoksi sama lenkki Virkkalan kautta.

Mikäs se siinä?

Tyypillistä lohjalaista metsämaastoa.

Vähän tiheämpää metsää välillä.

Tämähän on kuin Pohjanmaalla?

Tiukka ylämäki Virkkalan pururadalla.

 

Junaradan ylitys. Tässä ei tarvii huudella havuja jos on suksenpohjissa lumikokkareita.

Ei siinä sitten sen kummempaa. Aikaa kului 4 h ja kilometrejä tuli 50. Tällä vauhdilla ei ollut mitään ongelmia. Energiatankkaus oli vähän niin ja näin, yksi lautasellinen puuroa ja yksi Dexal-patukka. Mehua tietty. Pirkan hiihdossa tarjoilu on kympin välein samaa tasoa kuin ruotsinlaivalla seisova pöytä, eli siellä ei ainakaan energian pitäisi päästä loppumaan. Varmaan 2-3 pitkää lenkkiä ehtii vielä hiihtää ennen Pirkkaa. Selvästi on kunto parantunut ensimmäisestä lenkistä. Hiihtokilometrejä on nyt 550 suurinpiirtein.

Kotimatkalla kävin ostamassa Lohjan Gigantista Wii:hin uuden ohjaimen ja alekorista FIFA 2010-pelin. Heti iltapäivällä oli ohjelmassa useita huippumatseja esimerkiksi Barcelona vs. Real Madrid.

Täytyy vielä ihmetellä sitä, että kun eilen illalla työviikon rasittamana tein puolen tunnin Pilates-harjoituksen, niin vaikutukset olivat hämmentävän hyvät sekä fyysisesti että henkisesti. Suosittelen.

Huomenna ohjelmassa Hanko-Cup, josta todennäkäisesti erillinen raportti myöhemmin. 

Posted on

Kiertue pohjoisessa

Pari-kolme päivää vierähti pohjoisemmassa. Ensin olin torstaina puhekeikalla Oulussa. Esitelmä alkoi huonosti, kun etukäteen paikan päälle toimitettu Power Point -setti ei toiminut. Kaivoin sitten repusta kannettavan ja sieltä sen esitelmän. 200 ihmistä odotteli näiden järjestelyjen valmistumista.

Esitelmän jälkeen otettiin kuvia Opettaja-lehteen. Onneksi oli jo uudet silmälasit päässä.

Paluumatkalla lentokentältä ostin elämäni ensimmäisen Veikkaajan. Runsaiden ravivihjeiden sekä jääkiekkoa ja jalkapalloa käsittelevien juttujen ohella lehdessä oli Harri Kirvesniemen laaja haastattelu. Haastattelu taisi olla jopa historiallinen, sillä Hartsa ei ole juurikaan esiintynyt julkisuudessa hiihtoasioissa sitten ”Lahden tapahtumien” jälkeen.

Ihan mielenkiintoisen haastattelun pääkohdat olivat ulkomuistista kirjoittaen seuraavat:

  • Julkinen keskustelu Lahden MM-kisojen jälkeen on Kirvesniemen mielestä keskittynyt vääriin asioihin. Sitä ei haastattelussa mielestäni täsmennetty, että mihin sen sitten olisi pitänyt fokusoitua.
  • Väliaikalähdöt tulisi saada takaisin. Olen samaa mieltä siitä, että nykyiset kilpailumuodot hiihdossa eivät ole järin kiinnostavia.
  • Välineiden merkitys hiihdossa on valtava. ”Välineissä pitää olla 1-1.5 % päässä kärjestä”, muuten ei pärjää. Hartsa tinki aktiiviuralla kilpailuissa mieluummin verryttelystä kuin välineiden viilaamisesta viime hetkeen saakka.
  • Nykyhiihtäjien tulisi tehdä enemmän tehoharjoittelua. Samaa sanovat kaikki entiset huippu-urheilijat.
  • Suomen huippu-urheilu on huonossa jamassa. Valtava määrä lajeja kilpailee lahjakkuuksista. Nuorille on tarjolla lajeja, joissa on mahdollisuus menestyä ilman kovaa työtä.
  • Huippu-urheilun todellisuutta ei Suomessa ymmärretä.
  • Monissa yksilölajeissa menestys ja ennen kaikkea arvostus on vaikeampi saavuttaa kuin joukkuelajeissa.
  • Suomeen tulisi perustaa muutama suurseura, joihin kerättäisiin osaaminen ja resurssit.
  • Vuonna 1983 Kirvesniemi juoksi toisen harjoituksen päälle lenkkarit jalassa 5000 metrillä ajan, jolla nykypäivänä oltaisiin Kalevan kisoissa mitaleilla.
  • Hartsa on kiinnostunut valmennushommista.

Se muuten kannattaa myös muistaa, että Kirvesniemi oli hiukan yli 40 v kun hiihti vielä huipulla.

Lehdessä oli myös Minna Kaupin kolumni, mutta siinä ei juuri ollut uutta kotimaista suunnistusdiskurssia aktiivisesti seuraavan näkökulmasta.

Oulusta lentäessä kuulin lentokoneessa katkelman keskustelusta: ”…kun ei oo rahhaa ei oo varraa”. Siinä se on sanottu seitsemällä sanalla vastaus kysymykseen, jota sosiaalipolitiikan tutkijat ovat kymmeniä vuosia yrittäneet tutkia empiirisillä aineistoillaan. Eli ”kuka on köyhä?”.

Lentoyhtiön lehdestä luin Aino-Kaisa Saarisen haastattelun. Mieleen jäi se, että hänellä saattaa kilpailu- ja leirimatkoilla olla peräti 36 paria suksia mukana.

Sitten heti perään suuntasin Saariselälle. Tiukan muun ohjelman lisäksi ehdin kaksi kertaa hiihtämään.

Käytössä oli lainasukset (Peltoset), joissa oli melkoiset liisterijäämät pohjassa. Raavin niitä pois minkä sain, mutta luisto oli silti aivan olematon, kun sukset olivat vielä liian löysätkin. Alamäessä piti lykkiä menemään jotta pääsin eteenpäin. Hartsan em. haastattelu tuli mieleen, näillä suksilla ei olisi pärjännyt missään kisoissa.

Sivakoin silti 20 km Rumakurun reitillä. Sitä vaan en tiedä, miksi se kuru nyt niin ruma on.

Sitten toisena päivänä heti aamulla kurvasin kuuden jälkeen aamulla ladulle. Latuja ei oltu vielä edes ajeltu, baanalla oli pari senttiä lunta. Luistelin aluksi menemään ja kohta koneet jo ajoivat latua ja oli mahdollisuus siirtyä perinteiseen tyyliin. Muita hiihtäjiä ei ladulla näin aikaisin näkynyt, pelästynyt poro kerran säntäsi ladun poikki. 16 km mittariin tällä aamulenkillä.

Alkaa muuten kohta kokonaisuudessaan olla sellaiset 500 km hiihtokilometrejä kasassa. Ehkä vajaat 200 km vielä ehtii ennen Pirkan hiihtoa. Ihan hyvin on tullut harjoituskilometrejä. Ja mikä parasta, aikataulu on mahdollistanut myös pitkien lenkkien tekemisen.

Ensi viikon aikataulut ovat urheilun suhteen haastavat. Pitkä lenkki täytyy kenties hiihtää jonain myöhäisenä iltana-yönä