Se on sitten takana. Pirkan hiihto 90 km aikaan 6.46. Tulokset ovat täällä. Sijaluku M40-sarjassa oli 94. Kova sarja, sillä samalla ajalla yleisessä sarjassa olisin ollut sijalla 88.
Reitti oheisella kartalla, tarkempaa dataa saa klikkaamalla “näytä tiedot”.
Päivän kulku oli seuraava:
Herätys aamulla kello 5:00 Honkajoella. Lämpömittari näytti -6 C pakkasastetta. Eli hyvältä näytti heti kelin näkökulmasta. Kahvia, puuroa, urheilujuomaa ja pari hermokerrosta pitoa vielä suksiin alle. Sykemittarin päätin jättää pois. Ensinnäkin siksi, että ei sitä tulisi juuri katseltua eikä se ainakaan vauhtiin mitään vaikuttaisi vaikka katselisi. Toisaalta pelkäsin, että Garminin akku loppuu ennen maalia jos se mittaa vielä sykettäkin.
Sitten siirtyminen Niinisaloon.
Siellä Tykkikentällä oli täysi tohina. Laukku kuljetukseen ja lähtöviivalle. Menin puoliröyhkeästi oman karsinan lähes eturiviin. Siinä sitten alkupuheet, tykinlaukaus ja menoksi.
Keli oli loistava, latu oli jäisen kova. Hiihtelin rauhallisesti ja rennosti. Ensimmäisen kympin aika taisi olla peräti 40 minuuttia suurinpiirtein vaikka en todellakaan riuhtonut vauhtia. Jämi, Varppee ja Vatula. Vatulassa oli pari ylämäkeä ja niiden jälkeen vähän alkoi ensimmäisen kerran tuntumaan, että ollaan sentään hiihtämässä.
Hämeenkyrön lentokentällä Puoli-Pirkan hiihtäjät olivat juuri lähteneet matkaan ja kulkivat siis edellä. Tämä ruuhkautti aika pahastikin huoltoja Hämeenkyröstä eteenpäin. Ei mitään ongelmaa menossa Hämeenkyrölle saakka, näinhän se oli tarkoituskin.
Kyröskoskella oli kilometrin kävelyosuus ja tein siinä taktisen ratkaisun, joka osoittautui hyväksi. Eli kun sukset kerran otettiin pois jalasta, ja pito oli alkanut olemaan hiukan herkkänä ennen Hämeenkyröä, lisäsin pidoksi yhden kerroksen pehmeää purkkia. Syitä oli lopulta monia:
- keli lämpeni
- edessä oli osuus, jossa oli ylämäkiä
- potkusta tuli kenties pehmeämpi kun väsymys eteni
- pito oli jo kulunut pois suksista
Ratkaisu oli todella hyvä ja pito pysyi loppuun saakka täydellisenä. Luistossakin löytyi, laskin monissa pitkissä alamäissä muiden ohi tai pysyin ainakin mukana. Sukset toimivat koko ajan erinomaisesti.
Seuraavat huoltopisteet olivat Lintuharju, Rokkakoski ja Pentimaa. Otin kaikilla huoltopisteillä urheilujuomaa 1-2 mukia, rusinoita ja vähän energiageeliä omasta pussista. Energiaa oli näillä eväillä varsin hyvin, tosin taso vaihteli, eli välillä tuntui pahalta, sitten kohta taas taas vähän paremmalta.
Helppoa oli siis Hämeenkyröön saakka, sen jälkeen alkoi tuntua vähän raskaammalta. Rokkakosken ylämäki ei kyllä ollut niin paha kuin miltä se kartasta näyttää. Mutta loppumatkasta jokainen ylämäki tuntui jonkin verran pahalta. Lopussa tuolla Pentinmaa Julkujärvi akselilla matka alkoi painaa, pystyin kuitenkin pitämään hyvin vauhtia tasaisella, mutta ylämäissä jouduin ottamaan rauhallisesti (niin kyllä muutkin).
Voin sanoa, että “Maali 3 km”-kyltin näkeminen tuntui hyvältä, vielä paremmalta tosin se kun matkaa oli 1 km. Sen jälkeen kun maaliin oli matkaa 10 km, tuntui jo siltä, että ohi on.
Kelloa katsoin ensimmäisen kympin jälkeen ja toisen kerran Hämeenkyrössä, jossa huomasin että alku oli mennyt jopa kovempaa kuin viime vuonna puolikas. Hyvä, tavoitetta parempi aika, oli maalissa yllätys.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen. Aika paljon on treenattu, siksi on mukava kun projekti päättyi onnistumiseen.
Pirkan Hiihto on todella hyvä urheilutapahtuma, erityisesti lähdössä on tunnelmaa aamu seitsemältä. Maastokin on todella hieno, myös pitkiä alamäkiä löytyy.
Ellei mitään erikoista ilmene vammapuolella tai muuten, siellä ollaan lähdössä Niinisalossa vuoden päästä taas.
Tätä kirjoittaessa paikat ovat ihan mukavassa kunnossa, jos tilannetta vertaa maratonien jälkitilaan.
Nyt sitten palauttelua ensi viikko oikeastaan ja sitten katseet kohti suunnistuskautta.
Palautuminen sunnuntain koitoksesta on sujunut todella hyvin. Aikaisemmin maratonien jälkeen olo on toisinaan ollut todella heikko ja jäykkä, toista on nyt.
