Vuoden suunnistusviikko

Koska aikaisemmin mahtaa olla suunnistus ollut esillä julkisuudessa yhtä paljon kuin tällä viikolla? Syynä Minna Kaupin valinta ensimmäisenä suunnistajana Vuoden urheilijaksi.  Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että vuonna 1979 suunnistuksen maailmanmestari Outi Borgenström valittiin vuoden naisurheilijaksi. Kunniamaininta on tietty hieno sekä lajille että valitulle. Kysehän ei ole mistään tyhjänpäiväisestä yleisöäänestyksestä, vaan Urheilutoimittajain liiton jäsenten tekemästä valinnasta. Vuoden urheilijat 1947-2010 voi katsoa täältä. Siellä on lähes kaikki suomalaisen urheilun ikonit listalla. Odottelen mielenkiinnolla mitä Suomen jalkapal… eikun Urheilulehti kirjoittaa ensi viikolla valinnasta. Ei ehkä mitään.

Toinen viikon suunnistusuutinen oli Anders Nordbergin siirtyminen Vaajakosken Terään. Kyseessä on maailmanlistan kakkosena oleva tämän vuoden MM-kisojen hopeamitalisti. Mediajulkisuus siirrosta jäi vähäiseksi, pikaisella googlailulla Terän kotisivujen, Radio-Jyväskylän sekä Suunnistus.netin lisäksi siirtoa ei noteerattu missään muualla Suomessa. Tuli vaan mieleen, että Helsingin Sanomissa lähes kenen tahansa ulkomaisen “vahvistuksen” tulo Jokereihin tai HIFK:hon saa palstatilaa.

Sitten huippu-urheilusta vähän alemman tason urheiluun. Tiistaina oli lentokeli urheilukentän maastossa. Pitoa ei jäisellä ladulla ollut joten tasatyöntöä joutui lykkimään ja tästä tuli näin hyvä harjoitus ylävartalolle. Tuli vähän kilpailuakin kun joku tuntematon mieshenkilö iskeytyi kantaan ja roikkui siellä neljä kierrosta. Täysillä vedin, mutta en saanut jäämään. Kun lopetettiin, peesaaja sanoi vaan että “tack-tack” ja totesi että kova oli vauhti.

Keskiviikkona tein myös hyvän harjoituksen, eli loppua kohti kiristyvän 10 km lenkin. Pystyin hyvin pitämään vauhtia ja pysyin pystyssäkin liukkaalla ja lumisella tiellä.  Se kuuluisa akilles hiukan kipeytyi, mutta kun kerran lääkäri sanoi, että se ei ole vakavaa niin annetaan mennä. Pyrin nyt jatkossa kerran viikossa tekemään tällaisen lenkin niin juoksutuntuma säilyy.

Valoa päässä.

Tänä aamuna oli sitten taas pitkän hiihtolenkin vuoro. Aamulla klo. 7.45 olin jo Lohjalla virittelemässä lamppua päähän. Ei sitä lamppua sitten kauaa enää tarvittukaan. Hyvä oli keli, vähän kireä oli pakkanen ja hiestä kastuneissa hanskoissa sormet vähän pakkasivat kylmettymään. Tuntuu siltä, että meno vaan paranee näillä pitkillä lenkeillä. Ensin Virkkalan lenkki taas, sitten vähän kuumaa mehua, jäätyneitä rusinoita, yksi energiageeli ja vielä vähän lyhyempi lenkki päälle.

Latu valaistu otsalampulla.

Urheilussa välineet ja varusteet ovat tunnetusti tärkeä asia. Olen jonkin aikaa käyttänyt ns. thermosukkia, jotka ovat jonkinlaisesta neopreenista valmistetut sukat (ks. alla).

Vasemmalla thermosukka “Finlandia” made in Taiwan ja oikealla villasukka made in Finland, Honkajoki.

Thermosukat pitävät kosteuden ulkopuolella, mutta koska ovat niin tiiviit eivätkä hengitä, hikoileva jalka tuottaa kosteutta sisäpuolelle. Kylmällä kelillä (pakkanen 15-20 astetta) thermosukalla suojatussa jalassa alkaa olla vilpoista. Hyvää thermosukissa on se, että akillesjänteet ovat hyvin suojattuina. No, kokeilin sitten taas tänään vaihteeksi perinteisiä villasukkia. Villasukat olivat oikeastaan samanlaiset verrattuna edellä mainittuihin 15 asteen pakkasessa, pientä tuntemusta varpaissa, mutta hyvin pärjäili. Thermosukat lienevät suunnistuskaudella hyvät kun esim. Raatojuoksussa vaivainen jalka uppoaa kylmään suohon. Hiihdossa molempi parempi.

Ensi viikolla lienee mahdollista tehdä ainakin jonkinlainen hiihtolenkki Saariselällä kun työt vievät Pohjoiseen pariinkin paikkaan.

PS: Ilmoittauduin Pirkkaan, sarja M40 perinteinen.

Juoksua taas

Kun lääkäri kerran ei kieltänyt, lähdin eilen aamulla juoksulenkille. Pimeää oli vielä, siksi Mila Zenith (1000 lumenia) päässä. Juoksin ensin 2 km lämmittelyksi, sitten 4 km kiristäen loppua kohti, syke paukutti 165 siellä lopussa. Lopuksi vielä 2 km hiljaa. Ihan ok sujui. Tie oli luminen ja pito näin heikko. Alaselässä tapahtui joku pieni nitkahdus loppuvaiheessa, joka kipuili melkoisestikin.

Eilen illalla olin sitten vielä kaukalolla lämmäilemässä, kerrankin oli sen verran leuto keli ettei tarvinnut palella. Luistelun päälle vielä vähän kuntopiiriä ja Pilatesta.

Tänään oli siten jo liiankin leutoa. Vettä satoi reippaasti. Yritin ensin hiihtää pertsaa, mutta pito oli punaisella purkilla olematon. En viitsinyt alkaa sohimaan liisterin kanssa, vaan otin luistelusukset ja luistelin kympin verran. Ura oli vähän pehmeä, mutta ihan ok siinä pystui luistelemaan. Päälle vielä 3 km juoksua, eli valmentajan ehdottama yhdistelmä. Sekin tuntui mukavalta.

Pidän nyt tuon juoksun ohjelmassa kerta viikossa periaatteella, vaikka päälaji onkin nyt hiihto. Ensi viikon ohjelmassa olisi 2-3 kpl noin tunnin hiihtolenkkiä, 1 tunnin juoksu, 1 pitkä hiihto Lohjalla ja 1-2 kuntopiiriä ja sitä Pilatesta. Katsellaan miten toteutuu. Sitä seuraava viikko on töiden vuoksi sen verran haastava, että harjoittelu voi jäädä vähemmälle.

Kulttuuripuoli: olen lueskellut Nightwish-kirjaa, lukemista odottavat Riikka Pulkkisen Totta ja Raittilan Mannerheim-kirja.

Ei nyt oikein vain tunnu edistyvän lukeminen,  paitsi urheilulehtien (Juoksija, Suunnistaja, Hiihto). Urheilulehteä luen kirjastossa ja lääkärin vastaanotolla. Ison rastin muuten saa vetää seinään jos siitä lehdestä joskus löytää jotakin suunnistus-juttua. Urheilulehden skaala: jääkiekko, jalkapallo, formula 1, hiihto. Jutut ovat monasti henkilöjuttuja (valmentajasta tai urheilijasta). Juttujen tyylilaji on spekuloiva ja besserwissermäinen. Eli esimerkiksi tiedetään, miksi Schumacher ei menesty tai miksi Jarkko Niemisen peli ei kulje tai miksi jonkun jääkiekkojoukkueen valmentajavalinta on täysin epäonnistunut. Lisäksi väsätään kovasti erilaisia listoja erilaisista asioista.

Katselin muuten eilen pikkaisen Tour de Ski:n toiseksi viimeistä osakilpailua. Siinä oli tällainen uusi kilpailuformaatti: yhteislähtö, matka 20 km, kierrettiin reilun 3 km rataa. Joka kierroksella sai “kirisekunteja”. Kyllä oli tylsän oloista. Hiihdettiin isossa ryhmässä josta sitten putosi porukkaa. Kolmen porukka irtautui ja sai niitä kirisekunteja. Paljon jännittävämpi olisi se vanha perinteinen, eli väliaikalähtö ja sitten katsellaan kuka tekee pohjat ja kuka ehtii siihen. Tietty takaa-ajossa on mieltä, mutta eipä juuri yhteislähdössä, paitsi viestissä.

Kirjoista tuli mieleen, että jouluna kotitalouteen tuli Suuri intialainen keittokirja (Mridula Baljeker, Rafi Fernandez, Shehzad Husain ja Manisha Kanani 2010, ks. esittely täällä). Varsin mainio kirja, voittaa netistä erilaisten vaihtelevantasoisten ja hajanaisten reseptien googlailun. Paria ohjetta olen jo kokeillut (Kanaa korma ja tandoori Kanaa) ja molemmat olivat varsin onnistuneita. Kirjasta selviää myös erilaista tärkeää knoppitietoa: tiesittekö muun muassa sen, että tikka masala ei ole mikään perinteinen intialainen ruoka? Ehei, turistit ovat sen idean vieneet Intiaan. Että näin.

Työrintamalta vielä sellainen tieto, että sain kun sainkin sen yhden esitarkastuslausunnon tehtyä joululomalla ja jälkeisenä parilla junamatkalla. Väitöskirja käsitteli hammaslääkäripalveluja, josta tulikin mieleen, että pitääpä taas käydä hammaslääkärissä jossain vaiheessa.

Lämmäilyä

Eilen illalla olin vanhimman pojan kanssa illalla luistelemassa. Ei ole luistimia ollutkaan jalassa vähään aikaan. Ostin mailankin. Mukava oli lämiä kiekkoa kaukalon laitaan vaikka olosuhteet olivatkin lajin harrastamiselle tyypilliset, eli varpaita paleli niinkuin luistellessa aina palelee.

Tänään sitten herätys aamulla klo. 6.30, aamupuuro ja suunta kohti Lohjaa. Oli vielä pimeää, siksi iso otsalamppu päähän ja akkuliivi selkään. Hieno hiihtää lampun valossa, lumi kimmelsi. Hiihdin ensin Virkkalan lenkin 24 km, jätin lampun autolle, join vähän mehua, lisäsin pitoa ja hiihdin vielä 16 km pitkän Gunnarlan majan lenkin.

Yhteensä tänään siis 40 km, aikaa meni 3.29. Ihan ok vauhti tässä vaiheessa kautta Pirkan hiihtoa ajatallen. Tätä vauhtia olisin 7 h kohdalla hiihtänyt 80 km ja reilu kymppi olisi vielä jäljellä. Tämän päivän vauhti oli siis aika täsmälleen 8 h Pirkan hiihto-vauhtia. Tavoite on saada tulos 7-8 h välille. Varsin luottavaisesti voi Pirkkaan suhtautua tämän päivän harjoituksen perusteella. Hiihtokilsoja on tänä vuonna nyt 350.

Kannattaa muuten katsoa harjoittelusta mallia Olli-Markus (Oma) Taivaisen sivuilta. Ja toisaalta perehtyä Pasi Ikosen treeniviikkoon Ylläksellä. Ikosen 30 tunnin viikosta on kohistu suunnistuspiireissä pitkin viikkoa.

Eilen olin tapaamassa urheilijan parasta ystävää, eli urheilulääkäriä. Akillesjännettä valittelin. Diagnosoitiin, että vasemmassa akillesjänteessä oli tendiniittiä eli kansanaomaisemmin kiinnikkeitä. No, tämä ei nyt mikään uutinen ollut. Lähinnä hain näkemystä miten tästä eteenpäin ja miten kilpailukausi turvataan. Ohjeet olivat, että hiihto on ok, venytyksiä kannattaa tehdä, jalkaa kannattaa pitää jäissä, erityisesti harjoituksen jälkeen ja hierontakin on ok. Isoin juttu oli kuitenkin se, että ehdotonta juoksukieltoa ei tullut, järkeä vaan pitää käyttää (ks. uusimmassa Juoksija-lehdessä juttu järjenkäytöstä ja juoksemisesta). Eli ei juoksua kovalla alustalla ja maltilla.

Niinpä olen lauantaina menossa juoksulenkille. Ajattelin (valmentajan vinkistä) ottaa yhden juoksulenkin per viikko, jotta tuntuma juoksemiseen säilyy.

Lääkärin vastaanotolla luin Urheilulehdestä Teemu Selänteen haastattelun jossa perusteemana oli (huippu)urheileminen “vanhalla iällä” eli 40-vuotiaana. Teki ihan vaikutuksen. Vaivaa ja aikaa erilaisiin huoltaviin toimenpiteisiin sekä myös esim. ravinto-asioihin tulee haastattelun perusteella käyttää huomattavan paljon enemmän kuin nuorempana.

Lomat on lusittu

Lomat alkavat tällä erää olla ohi. Joululoman aikana tuli hiihdeltyä 101 km. Joulunpyhien sairastelu aiheutti 3 päivän tauon hiihtoon. Kokonaisuutena ihan hyvin kuitenkin tuli kilsoja. Tällä viikolla muuten 9 h harjoittelua. Alkaa mennä jo kuntoilusta urheilun puolelle.

Tänään olin aamusella Lohjalla hiihtämässä vähän pidemmän lenkin, kartta alla. Kannattaa klikata “näytä tiedot” niin näkee esim. sykekäyrää ja korkeuserot.

Lähdin jäähallin parkkipaikalta ja hiihtelin ensin Virkkalaan. Yhdyslatu ja Virkkalan latu olivat ajamatta, jonkin verran niitä oli hiihdetty. Kohtuullisesti siellä silti pääsi.

Sieltä sitten hiihdin Gunnarlan majalle. Rahukkaa ei ollut mukana joten ilman eväitä piti jatkaa. Käväisin parkkipaikalla juomassa termospullosta kuumaa mehua (Garminissa oli 24 km tässä vaiheessa) ja jatkoin vielä vajaan kympin sahaten erilaisia pienempiä reittejä, mm. Marjutin lenkin yms. Oletan, että Marjut on Marjut Rolig. Lopetin kun olin hiihtänyt 3 h ja kilsoja 32. Oikein mukava lenkki, voittaa ainakin Karjaan urheilukentän ympäri jyystämisen. Lohjalla on kyllä erittäin hienot hiihtomahdollisuudet.

Toinen laatuharjoitus tällä viikolla oli uudenvuoden aattona tehty mäkiveto-harjoitus Karjaan pururadalla (ks. kartta).

Ensin hiihdin yhden kierroksen verryttelyksi (3 km). Sitten hiihdin 3 kierrosta (yhteensä 9 km) siten, että hiihdin toisen pururadan puoliskon 3 ylämäkeä kovaa ylös. Kierrokset nousivat koneessa tuonna 170 paikkeille näissä vedoissa (klikkaa “näytä tiedot” niin 9 piikkiä sykekäyrässä näkyy hyvin). Ja lopuksi vielä 3 km verryttelyä. Hyvän oloinen harjoitus tämäkin.

Olen myös tehnyt sellaista erittäin laajaa tietohallintoprojektia, jossa olen siirtänyt vanhoja sähköisiä harjoituspäiväkirjoja Polar Personaltrainerista Attackpointiin. Lähipäivinä olen saanut siirrettyä tiedot vuosilta 2005-2009 ja tämän jälkeen voi tehdä paljon mielenkiintoisia analyysejä. Jo nyt on selvää, että verrattuna (huom. vertaileva ote) aikaisempiin vuosiin, viime vuosi oli harjoittelun suhteen oikein hyvä.

Takaiskuja ja pelailua

Piti sitten hiihdellä paljon joululomalla… Aatonaattona loman alettua suunnitelma vielä piti. Hiihtelin pururadalla reilun kympin pikku pakkasessa. Aika nahkea oli keli paikka paikoin, täytyy sanoa ja hiljaista oli ladulla. Varusteita oli kuitenkin päällä sen verran, että ei hiihdossa mitään ongelmaa ollut. Vaikka Thermosukat olivat jalassa, loppulenkillä varpaita alkoi hiukan kipristellä. Muuten oli ok.

Sitten jouluaaton vastaisena yönä kello 04.00 olo alkoi tuntua hivenen oudolta ja aamulla piti tunnustaa tosiasiat, että olin tullut kipeäksi.

En varmaan kolmeen vuoteen ole ollut sairaana tätä ennen. Toipuessa on nyt mennyt jouluaatto, -päivä ja nyt jo kohta Tapaninpäiväkin. Hiihtäminen on ollut täysin poissuljettu ajatus. Muutenkin on täytynyt ottaa aika rauhallisesti. Hyviä jouluruokia on tullut syötyä aika maltillisesti.

Tänään kävin silti tekemässä pakolliset lumityöt. Lunta kun tulee jatkuvasti lisää. Ladut ovat ummessa, eli senkään puolesta hiihtämisestä ei tulisi mitään. Lumityöt ottivat näin toipilaana aika lujille. Alla olevassa kuvassa maisemaa tontilta.

Ulkona havaitsin, että tämän loman aikana koetaan vielä sekin hauskuus, että pitää mennä katolle pudottamaan lunta. Viime talvena tein saman homman hiihtolomalla. Aina vaan aikaistuu nämä talvet…

Urheilua on sitten pitänyt harrastaa virtuaalisesti. Tämä on onnistunut hyvin joulupukin kotitalouteen tuomalla Nintendo WII-pelikoneella. Lajeina golf, keilailu, miekkailu, tennis joitakin mainitakseni. Täytyy sanoa, että on aika tasokas laite pelien visuaalisuuden käytettävyyden suhteen. Ja laitteen käytettävyyden. Ei paljon tarvinnut viritellä kanavia ja muuta kun pelit olivat valmiit alkamaan. Kehitys on kehittynyt. Ainakin jos vertaa siihen aikaan kun pelailtiin Commodore 64:sella laittomasti kopioituja ja C-kasetille tallennettuja pelejä. Pelikone kytkettiin telkkarin antenniliittimeen ja sitten väänneltiin C-aseman Azimuth-kulmaa ruuvimeisselillä kun pelit eivät latautuneet (download error).

Toiveissa olisi, että huomenna toipuminen olisi edennyt hiihtämisen mahdollistavaan pisteeseen. Pientä varovaista hiihtoa vaikkapa urheilukentän maastossa olisi tarkoitus harrastaa. Ladutkin on luvattu ajaa joulunpyhien jälkeen. Suunnitelmissa olisi myös lomaviikon aikana tehdä yksi pidempi hiihtolenkki, vaikkapa 30 km. Tämä lenkki olisi hieno tehdä vaikkapa Västerbyssä jos olosuhteet sallivat.