Author: Pauli

Nyt on sitten suurhanke saatu päätökseen ja voidaan tarkastella harjoitusmääriä 2005-2010. Tarkasteluote on ns. vertaileva ote.

Tiivistettynä harjoitusmäärät, tunnit ja kilometrit tarkasteluajanjaksolla olivat seuraavat:

• Maastopyöräilyä 206 kertaa, 226 h, 4489 km
• Maantiepyöräilyä 43 kertaa, 48 h, 1338 km 
• Juoksua 272 kertaa, 188 h, 1848 km
• Suunnistusta 62 kertaa, 73 h, 290 km
• Hiihtoa 69 kertaa, 72 h, 790 km
• Uintia 53 kertaa, 38 h, 79 km
• Kuntopiiri 67 kertaa, 17 h

Kiintoisaa on myös tarkastella sitä, minkälaisia eroja eri vuosien välillä on harrastettujen lajien suhteen. Vuosittaiset harjoitusmäärät lajeittain ilmenevät alla olevasta kuviosta.  

Valitettavasti data on puutteellinen. Vanhasta manuaalisesta kirjanpidosta paljastuu vielä, että vuonna 2004 tuli juoksua 1009 km (tunteja ei laskettu) ja vuonna 2005 juoksua 1600 km (ei tunteja). Vuonna 2005 juoksin pari maratoniakin. Ylläolevassa graafissa vuoden 2005 palkki on siten liian lyhyt. Tunnit lienevät oikeasti 150-160 paikkeilla.

Mutta kuten tapana on sanoa, käytössä on paras mahdollinen aineisto, jonka perusteella voidaan tehdä seuraavanlaisia päätelmiä:

• Vuosi 2010 oli todella hyvä vuosi harjoittelun suhteen. Harjoittelun kokonaismäärä oli yli kaksinkertainen suhteessa aikaisempiin vuosiin. Harjoittelu oli myös monipuolista. Tai kääntäen, kylläpä sitä on tullut harjoiteltua vähän edellisinä vuosina.
• Vuosittain on tapahtunut merkittävää vaihtelua lajien painotuksen suhteen. Syynä lajien painotuksiin ovat olleet luokkaantumiset (kun jalat eivät ole kestäneet juoksua, on tehty muuta). Toisaalta luonnonolosuhteet ovat vaikuttaneet asiaan, esim. hiihto on tullut mukaan kuvioihin vasta kahtena viime vuonna (kun on ollut lunta).
• Erikoisuuksina ovat vuonna 2006 tilastossa näkyvä maantiepyöräily, vuonna 2007 harrastettu kuntosali ja vuonna 2008 ohjelmassa ollut uinti.
• Suunnistus on ollut ohjelmassa vasta todella vähän aikaa, kolmena viime vuonna ja voimallisesti vasta vuonna 2010.

Tästä on hyvä jatkaa. Palaan kauden 2011 harjoitteluun ja tavoitteisiin lähitulevaisuudessa.

Vuosi on pulkassa ja on aika laskea kilsat ja tunnit yhteen. Seuraavassa yhteenveto.

• Juoksua 103 kertaa, 81 tuntia, 766 km
• Hiihtoa 56 kertaa, 58 tuntia, 655 km
• Suunnistusta 42 kertaa, 58 tuntia, 230 km
• Maastopyöräilyä 33 kertaa 37 tuntia, 660 km
• Kuntopiiriä 66 kertaa, 18 tuntia
• Yhteensä 274 kertaa, 254 tuntia.

Ihan ok vuosi harjoittelun puolesta. Tässä vielä viime vuoden lopulla, eli blogissa 31.12.2009 asetetut tavoitteet:

1. Pyöräilyä vähintään 1000 kilometriä. Pyöräilykausi alkaa heti lumien sulettua ja jatkuu joulukuulle.

2. Juoksutavoitetta on vaikea asettaa, koska jalan kunnosta ei tiedä. Sanotaan silti optimistisesti, että juoksua 300 kilometriä. Jalan kunto kuitenkin ratkaisee tämän kohdan. Jotta tavoite saavutettaisiin, juoksemaan pitäisi päästä maalis-huhtikuussa.

3. Aktiivinen hiihtäminen talvikuukausina. Talven 09/10 hiihtokilometritavoite on 400 km, jos lumia piisaa. Osallistuminen pitkän matkan hiihtoon (vähintään Puoli-Pirkkaan maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina, vaikka se onkin vain 45 kilometriä).

4. Kehittyminen suunnistajana, aktiivinen osallistuminen harjoituksiin Länsi-Uudenmaan alueella ja muuallakin yksin ja lasten kanssa. Osallistuminen vähintään yhteen kansalliseen suunnistuskilpailuun sarjassa H40.

5. Kuntopiirin ottaminen harjoitusohjelman säännölliseksi osaksi (ja sen pitäminen siinä).

Pyöräilyn osalta tavoite jäi saavuttamatta. Juoksu osalta meni yläkanttiin, jopa niin paljon, että akillesjänne kipeytyi. Hiihdon osalta meni myös nappiin, Pirkan hiihto meni hyvin ja kilsoja tuli mukavasti. Suunnistus meni niinikään ok, kilpailukokemusta tuli huomattavan monesta kilpailusta ja kai sitä kehitystäkin tapahtui. Kuntopiiri on myös tullut ollut aika hyvin ohjelmassa.

Eli kaiken kaikkiaan oikein hyvä. Ensi vuodelle harjoittelu varmaan määrällisesti samalla tasolla, pientä viilausta pitää tehdä. Puhun siitä valmentajan kanssa. Vammoja pitää välttää.

Suunnistusta koskevaa keskustelua seuratessa, kotipaikkakunnan liikunta-asioita pohtiessa ja vähän kansalaisten työkykykyasioidenkin vuoksi, olen viime aikoina pohdiskellut suomalaisten liikunnan harrastamista. Eli mitä harrastetaan ja kuinka paljon. Pienellä selvittelyllä (eli googlaamalla) löysin asiasta tutkittua tietoa, eli kansallisen liikuntatutkimuksen tuloksia. Tulokset ovat vajaan vuoden vanhoja, eli varsin tuoreita. Alla olevasta listauksesta olen pudottanut vähemmän kiinnostavia lajeja (mielivaltaisesti) pois.

Urheilulajien harrastaminen 19-65-vuotiaiden suomalaisten keskuudessa (luku viittaa harrastajamäärään)

Ylläoleva tarkastelu viittaa siihen, että merkittävä osa massojen liikuntaharrastuksesta on “reippailua” eli kävelylenkkeilyä. Sauvakävelyn harrastajiakin on liki puoli miljoonaa. Pyöräily pitänee sisällään merkittävästi työmatkapyöräilyä ja muuta hyötyliikuntaa.

Kuntosaliharjittelu on myös varsin suosittua. Salille ei oikein voi mennä muuten kuin itse harjoittelun vuoksi eli se ei sisällä hyötyliikuntaa. Voimistelu pitänee käsittää tässä erilaisiksi jumpiksi ja tällä lajikokonaisuudella on varsin paljon harrastajia.

Hiihto, juoksu ja uinti muodostavat ryhmän, jossa on yli puoli miljoonaa asian harrastajaa kullakin lajilla.

Palloilulajeista salibandy on noussut suosituimmaksi lajiksi, jalkapallo ja jääkiekko tulevat perästä. Sulkapalloakin pelaa peräti 151.000 harrastajaa ja tennistä 80.000.

Golfilla on Suomessa 100.000 harrastajaa, joka on varsin paljon. Golfilla on ainakin joissakin piireissä edelleen hivenen elitistinen leima, mutta massojen lajihan se on tuolla harrastajamäärällä.

Sitten seuraavat selvästi pienemmät lajit. Täältä löytyvät myös suunnistus 35.000 harrastajallaan. Tiesittekö muuten, että Suomessa on lähes kaksi kertaa niin paljon joogan harrastajia kuin on suunnistuksen harrastajia?

Pesäpallo on varsin hyvissä voimissa kun ottaa huomioon, että kyse on supisuomalaisesta lajista, jossa ei ole kansainvälisiä tähtiä huumaa luomassa.

Äkkiseltään hivenen yllättävää on se, että yleisurheilun harrastajamäärät ovat kovin alhaiset. Pikkulajeja ovat vielä listan häntäpäätä pitävät taitoluistelu ja pöytätennis.

Eniten harrastajamääriä viime vuosina lisänneet lajit (tuloksia ei esitetty tässä) ovat moottoripyöräily (sis. moottorikelkkailun), luistelu, kiipeily, tanssi (kiitos varmaan telkkarin tanssiohjelmien), kuntosali, juoksu.

Lajeja, joissa harrastajamäärät ovat viime vuosina vähentyneet, ovat kaukalopallo (voisi kuvitella, että kaukalopalloilijat ovat siirtyneet sisätiloihin salibandyn pariin?), soutu ja lentopallo.

Muita mielenkiintoisia tietoja suomalaisten liikunnan harrastamisesta:

• 55 % suomalaisista harrastaa liikuntaa vähintään 4 kertaa viikossa ja 35 % 2-3 kertaa viikossa. Tätä vähemmän siis vain 10 %.
• 16 % sanoo liikuntaharrastuksensa luonteen olevan “verkkaista ja rauhallista”, 62 % “ripeää ja reipasta”, 22 % “voimaperäistä ja rasittavaa”.
• 5 % suomalaista pitää itseään “kilpaurheilijana”, 19 % “kuntourhelijana” ja 38 % “kuntoliikkujana”.

Näiden lukujen perusteella näyttäisi siltä, että suomalaiset ovat varsin liikunnallista väkeä. Lienee kuitenkin niin, että yllämainituissa luvuissa “liikuntasuoritukseen” riittää varsin vähäinen liikkuminen. Eli vaikka suomalaiset harrastavat liikuntaa varsin yleisesti, kansa ei kuitenkaan ole järin kovassa kunnossa. Suomalaiset harrastavat ehkä liikaa “pitää pystyä puhumaan”-liikuntaa? (vrt. Miika Nousiainen: Maaninkavaara). Ja on tietty myös niin, osa kansasta on kunnossa, mutta toisaalta osa on todella huonossa kunnossa. Eli kaikilla ei mene hyvin.

Ja tietty on syytä muistaa, että liikunnan ohella merkityksellistä on myös muu terveyskäyttäytyminen. Esimerkiksi vuonna 2008 miehistä 56 % oli ylipainoisia (BMI ≥ 25), naisista 44 % (THL 2009).

Niin se suunnistus vielä. Suhteessa isoihin lajeihin laji on varsin pieni harrastajamääränsä puolesta. Parin vuoden intensiivien lajiseurannan perusteella voisi väittää, että pohja tuntuu aika vankalta sen puolesta, että suunnistus todennäköisesti pitää pintansa ainakin lähitulevaisuudessa omassa kokoluokassaan. En lähtisi muuttamaan lajin perusperiaatteita voimakkaasti siksi, että tavoiteltaisiin laajempia harrastajamääriä.

Kannattaa katsoa liikuntatutkimuksen raportit SLU:n sivuilta. Sieltä löytyvät myös erilliset tutkimukset myös nuorten ja seniorien liikkumisesta. Kenties palaan näihin näkökulmiin vielä myöhemmin tässä blogissakin.