Author: Pauli

Posted on

Kuopion keikka

Tänään päivän puhereissu Kuopioon. Liikennekelit olivat todella hankalat. Moottoritielläkin köröteltiin 30 km/h. Ehdin silti ihan hyvin kentälle, koska olin varannut pelivaraa edellisen päivän sääennusteen perusteella.

No, lumisateen vuoksi vain yksi kiitorata oli käytössä ja lento myöhästyi 2 h. Lentoyhtiö oli hövelillä päällä ja tarjosi suklaapatukan (JIM) ja kinkkuvoileivän. Yleensähän tarjoilut kotimaan lennoilla ovat nykyisellään niukanpuoleiset. Koneen kapteenikin tuli jutustelemaan matkustajien kanssa ja päivittelemään haastavia kelejä.

Onneksi oma esitys oli vasta iltapäivällä kun tuli tätä myöhästymistä. Taksikuski kehuskeli Kuopion hiihtolatuja, varmaan syystä. Lunta oli Kuopiossa yhtä reippaasti kuin Karjaalla.

Tapahtuma liittyi työelämän kysymyksiin, mutta yksi (erittäin hyvä) esitys käsitteli kalakukon valmistusta. Firman sivut täällä.

Konetta pestään.

Aamulla ennen lentokentälle lähtöä ehdin katsoa Pirkan hiihdon ensimmäiset lähtölistat. Huomasin, että siellä on samassa sarjassa allekirjoittaneen kanssa nykyinen ulkoministerikin. Juttua Stubbin osallistumisesta täällä. Ei  muuta kuin peesiin.

Pirkasta puheenollen, huomenna jos ehtisi hiihtää rauhallisen lenkin. Torstaina on taas muuta ohjelmaa, perjantai, lauantai ja sunnuntai ovat sitten taas mahdollisia urheilupäiviä. Jos selkä tuntuu hyvältä, yksi lenkeistä juosten, mahdollisesti kovaa. Lauantaina tai sunnuntaina vähintään 30 km Lohjalla.

Posted on

Nightwish

Tosiaan sain jo jokin aika sitten luettua Nightwish-kirjan (Ollila 2006). Kirja kertoo yhtyeen juurista, perustamisesta ja alkuvaiheista ja päättyy Tarja Turusen erottamiseen avoimella kirjeellä vuonna 2005.

Yhtyeen ”tarina” on lievästi sanoen mielenkiintoinen ja menestyskäyrän nousukulma hämmentävän jyrkkä. Kiteeltä ja suomalaisilta pieniltä keikkapaikoilta ponnistettiin muutaman vuoden aikana eri mantereille ulottuneille pitkille kiertueille ja myyntilistojen kärkipaikoille.

Menestyksen resepti on ollut (niin kuin se tuppaa olemaan monellakin alalla)  lahjakkuus, kova työnteko ja työmoraali, sopiva tyylillinen erottautuminen muista ja muutama keskeinen tukihenkilö uran alkutaipaleella.

Bändin lopulta hajottaneet ristiriidat olivat nähtävissä jo varhain. Laulaja Turunen oli monella tavalla erilainen bändin kokoonpanossa. Eri aikoina vaihtelevasti toimintaan vaikuttaneista ristiriidoista huolimatta bändi kasvatti menestystään jatkuvasti.

Mielenkiintoista kirjassa onkin nimenomaan se, miten varsin vaikeita jännitteitä suvaittiin varsin pitkään ennen erottamispäätöksen tekemistä. Jatkuvaa menestystä niittänyt yhtye ei saanut periaatteessa jopa koko bändin jatkoa ja olemassaoloa uhkaavia ristiriitoja sovittua. Keskeistä kirjassa on kuvaus bändin sisäisestä dynamiikasta sekä bändin ulkopuolisista henkilöistä, jotka olivat keskeisiä yhtyeen menestyksen luomisessa ja toisaalta myös kriisiin johtaneissa tekijöissä. Kirjassa syyllisen rooliin joutuu vahvasti Tarja Turusen manageri ja aviomies Marcelo Cabuli epämääräisellä toiminnallaan.

Mutta tarina jatkuu. Vuonna 2007 aloittaneen uuden laulajan Anette Olzonin kanssa tehty ensimmäinen levy Dark Passion Play on myynyt Suomessa yli 120 000 kappaletta. Mainittakoon vielä, että  yhtyeen levy edellinen levy Once oli vuoden 2005 loppuun mennessä myynyt maailmanlaajuisesti yli 1 000 000 kappaletta.

Nightwishin uusi levy julkaistaan syksyllä 2011, sitä odotellessa voi lukea yhtyeen päiväkirjaa.

PS. Kesän suunnistuslähetyksissä TV:ssä soi taustalla puheena olevan yhtyeen levy (Dark Passion Play). Vaikka bändi taitaakin olla enemmän pesäpalloon kallellaan.

Posted on

Vaihteeksi vaivoja

Taas vähän uudenlaisia vaivoja vaihteeksi. Eli keskiviikon juoksulenkillä alaselkä alkoi vihoitella todella julman oloisesti. Tärkeä “avainharjoitus” meni pipariksi ja jouduin pistämään kävelyksi.

Syynä vaivaan lienee ikääntymisen aihettama kuluminen, runsas hiihtäminen tällä kaudella ja kenties myös eräät liikkeet kuntopiirissä ja Pilateksessa. Pitää olla varovainen tästä eteenpäin esimerkiksi “Merenneito”- ja “Joutsen”-liikkeiden kanssa.

Torstai ja perjantai meni selän kanssa irvistellessä. Aamuisin kampesin itseni sänkystä erikoisella vierittävällä tekniikalla, pikku hiljaa selkä siitä vertyi ja pystyin olemaan töissä, eikä kirjauksia sairauspoissaolotilastoihin jouduttu tekemään.

Eilen illalla alkoi tuntua paremmalta ja tänään rohkaistuin jo pienellä hiihtolenkille. Selkä oli vähän jäykkä, mutta salli varovaisen luisteluhiihdon kyllä. Ei se selkä siitä ainakaan pahene. Hoito-ohjeissa ei suositella vuodelepoa ja kehotetaan jatkamaan arkiaskareita. Hiihtohan on arkiaskare näin talvella.

Huomenna sitten lisää hiihtoa, ehkä jopa Lohjalla pitkähkö lenkki, ellei tule selän kanssa erityistä takapakkia.

Nyt uimahallin porealtaaseen kuntouttamaan selkää.

Posted on

Pallo on pyöreä

Taas sitä ollaan sitten yhtä urheiluelämystä rikkaampia kun takana on ensimmäinen juniorien jalkapalloturnaus (Hanko Cup). Roolina huoltajan rooli/yleisöön kuuluminen. Turnaus kesti aamusta myöhäiseen iltapäivään. Pelejä oli viisi per joukkue. Yhden pelin kesto oli 4 x 5 minuuttia. Pelaajat olivat ns. nollakakkosia.

Pelaajilla oli kova into, eikä pelin lopputuloksella tuntunut olevan kovin suurta väliä. Melko tasaisia pelejä suurelta osin. Pelit olivat vauhdikkaita, varsin näyttäviä yksilösuorituksia, kovia tuuletuksia maalien jälkeen. Hiukan tuntui iltapäivän viimeisissä peleissä tossu painavan, eikä ihme. 

Kentän reunalla tunnelma oli melko rauhallinen. Isät ja äidit antoivat vain hillitysti peliohjeita. Kotijoukkueen tukijoukot tuntuivat pitävän suurinta ääntä.

Joukkueiden sisäinen dynamiikkakin tuntui iloisen kannustavalta. Muistelen vaan omia junioripelejä pesäpallossa, jossa tiukoissa peleissä epäonnistumisista sai kuulla kunniansa joukkuetovereilta. Ehkä napina on suomen kansallispelin ominaispiirre. 

Eikä pesisyleisölläkään ollut tapoja. Kerrankin Raumalla yleisö heitteli meitä, kotipesässä seisonutta vierasjoukkuetta, pienillä kivillä.

Mikäs kuvio tämä on?

Kortti heilahti.

 

Treeniä ennen peliä.

Raaseporissa voi harrastaa monia urheilulajeja.

Urheilijat tänne.

Jalkapallotapahtumissa erilaista suunnistuskilpailuihin verrattuna on se, että yleisö on yleisöä. Suunnistuskilpailuissa kilpailukeskuksessa oleva porukka suurelta osin kilpailee itse. Suunnistusta ei sinällään kovinkaan paljoa “mennä katsomaan”. Tästä päästäänkin suuriin ajankohtaisiin kysymyksiin, eli suunnistuksen kiinnostavuuteen.

SSL:n toimitusjohtaja kiinnitti asiaan huomiota taannoisessa kirjoituksessaan. Hänen mukaansa suunnistuskansan pitäisi olla kiinnostuneempi suunnistuksen huippu-urheilijoista. Niinhän se tosiaan on, että suunnistajat maaliin tultuaan kenties syövät makkaran ja lähtevät sitten reipasta vauhtia kotiin. Esimerkiksi pitkän matkan SM-kisoissa Karjaalla kilpailukeskus oli aika hiljainen kun maajoukkuemiehet Pasi Ikonen ja Olli-Markus Taivainen tulivat maaliin. Aaltoja ei loppuviitoituksella sillä yleisömäärällä olisi saatu aikaan.

Noh, ei sinne kuran keskelle pellolle kilpailukeskukseen välttämättä tarvitse mennä suunnistuskisoja katselemaan. Viime aikojen esimerkit osoittavat, kuinka suunnistuksesta saadaan todella mielenkiintoinen TV-laji hyvällä ohjauksella ja gps-seurannalla. Korostan, että tämä on täysin objektiivinen mielipide.

Siltä kuitenkin näyttää, että jalkapallo on tulossa varsin keskeisesti myös allekirjoittaneen elämään. Ei siinä mitään. Taidankin ostaa ensi kesänä nappulakengät, jotta voin treenata omien juniorien kanssa täysipainoisesti. Ja toivotaan, että keskeiset suunnistustapahtumat eivät ole kovin pahasti päällekkäin jalkapalloturnausten kanssa.

Posted on

Pirkkasimulaatio (50 km hiihtoa)

Tänään oli taas hivenen pidemmän hiihtolenkin vuoro. Kello oli aamulla herättämässä klo 6.30, mutta heräsin jo 6.15. Aamukahvi ja puuro ja sitten kohti Lohjaa. Pakkasta oli pari astetta. Laitoin suksiin pohjavoidetta ja pidoksi Swixin “Terva Classic” (0-miinus 3). Eilen illalla olin laittanut uudet parafiinit pohjiin.

Pääsin ladulle kello 7.30. Aluksi lamppu oli vielä tarpeen, mutta ei kauaa. Huomasin heti, että suksi toimi kuin Hartsalla. Hiihtelin Virkkalaan, yhdyslatu oli hyvässä kunnossa. Mehua otin ensimmäistä kertaa majalla ja jatkoin matkaa.

Harjulla kun hiihtelin, bongasin yllättäen useita rastilippuja. Hisumiehet olivat jättäneet rasteja ladun varteen, leimasimia ei sentään näkynyt. Suunnistusteema oli muutenkin esillä, sillä kahdella kanssahiihtäjällä oli Lynxin verkkarit päällä. Lähes kaikki vastaantulijat moikkasivat tai sanoivat jopa huomenta.

Puolessamatkassa tein autolla hiukan huoltotoimenpiteitä. Lamppu pois, mehua, yksi energiapatukka ja hiukan lisää pitoa. Sitten taas menoksi sama lenkki Virkkalan kautta.

Mikäs se siinä?

Tyypillistä lohjalaista metsämaastoa.

Vähän tiheämpää metsää välillä.

Tämähän on kuin Pohjanmaalla?

Tiukka ylämäki Virkkalan pururadalla.

 

Junaradan ylitys. Tässä ei tarvii huudella havuja jos on suksenpohjissa lumikokkareita.

Ei siinä sitten sen kummempaa. Aikaa kului 4 h ja kilometrejä tuli 50. Tällä vauhdilla ei ollut mitään ongelmia. Energiatankkaus oli vähän niin ja näin, yksi lautasellinen puuroa ja yksi Dexal-patukka. Mehua tietty. Pirkan hiihdossa tarjoilu on kympin välein samaa tasoa kuin ruotsinlaivalla seisova pöytä, eli siellä ei ainakaan energian pitäisi päästä loppumaan. Varmaan 2-3 pitkää lenkkiä ehtii vielä hiihtää ennen Pirkkaa. Selvästi on kunto parantunut ensimmäisestä lenkistä. Hiihtokilometrejä on nyt 550 suurinpiirtein.

Kotimatkalla kävin ostamassa Lohjan Gigantista Wii:hin uuden ohjaimen ja alekorista FIFA 2010-pelin. Heti iltapäivällä oli ohjelmassa useita huippumatseja esimerkiksi Barcelona vs. Real Madrid.

Täytyy vielä ihmetellä sitä, että kun eilen illalla työviikon rasittamana tein puolen tunnin Pilates-harjoituksen, niin vaikutukset olivat hämmentävän hyvät sekä fyysisesti että henkisesti. Suosittelen.

Huomenna ohjelmassa Hanko-Cup, josta todennäkäisesti erillinen raportti myöhemmin.