Viikko Pirkan hiihtoon

Viikon päästä tähän aikaan (klo. 11.39) lienen Rokkakosken paikkeilla Pirkan hiihdossa. Koska mitään oleellista ei enää valmistautumisen suhteen ehdi tekemään, pieni yhteenveto koko talven ja alkuvuoden harjoitteluun on paikallaan.

Hiihtokilometrejä on nyt yhteensä 790 km. Suurin osa hiihdosta perinteistä, jonkin verran luistelua. Peruslenkit ovat olleet 10-16 km välillä, pisin yksittäinen lenkki Lohjalla 50 km, varmaan puolentusinaa sellaista 30-40 km lenkkiä. Jonkin verran vauhdikkaampaa hiihtoa, “ruskoja”, sauvoitta hiihtoa ja sen sellaista.

Hiihtolenkkejä olen tehnyt osin huonoissakin oloissa, todella huonosti luistavilla suksilla, 25 asteen pakkasessa ja pimeällä otsalampun kanssa.

Lisäksi olen tehnyt kuntopiiriä sekä “harrastanut” Pilatesta. Nämä ovat selvästi tehneet hyvää lihaskunnolle. Jokkerin venttiä en ole uskaltanut kokeilla, olisi voinut harjoituskausi katketa siihen.

Juoksukilometrejä on noin 100. Juoksulenkit ovat olleet pääosin vk-tyyppisiä. Erittäin hyvä fiilis on siitä, että vammat eivät ole estäneet juoksutuntuman ylläpitämistä.

Harjoittelu on sujunut pääosin hyvin. Ainoa ongelma on ollut muutama viikko sitten tapahtunut selän nitkahdus juoksulenkillä. Toipuminen siitä ei vieläkään ole täydellistä. Hiihtoa se ei juuri haittaa, mutta kuntopiiri ja Pilates ovat jääneet, kun tuntuu siltä, että monetkaan liikkeet eivät tee selälle hyvää. Selkävaivat ovat myös estäneet vauhdikkaammat lenkit helmikuussa.

No, tilanne on kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä hiihtokunnon näkökulmasta. Flunssakaan ei ole iskenyt (vielä, kop kop).

Tavoite Pirkassa on hiihtää ehjä hiihto niin, että voimat riittävät “sopivasti” loppuun. Lähden menemään sellaista hieman alle 5 min/km vauhtia. Keli tietty ratkaisee paljon mitä vauhtia pystyy pitämään. Sillä luistolla, mitä tänään aamulla oli tarjolla, vauhti voi hyvin olla lähellä 4.30min/km.

Allekirjoittanut kuvassa keskellä vuoden 2010 Pirkassa (Jämillä).

Ei voi muuta kuin toivoa hyviä kelejä. Viime vuonna (ks. viime vuoden tunnelmat “pikku-Pirkasta” täältä) oli melko kylmä. Voitelu on tietty myös aina haastavaa. Keli saattaa muuttua paljonkin suorituksen aikana, ilma todennäköisesti lämpenee voimakkaasti aamusta. Se, miten pitovoide pysyy pohjassa, on myös olennainen kysymys. Pidon lisääminen kesken matkan ei ole ongelmatonta (kylmää purkkia kylmään sukseen). Sekin on mahdollista, että ollaan liisterikeleissä kokonaan. Sukset on joka tapauksessa saatava pitäviksi, “herkällä pidolla” ei kannata lähteä liikkeelle. No, tiedän toki, että jotkut menevät tasurilla koko Pirkan, mutta en minä.

Pirkan hiihdon jälkeen pitää ensin satsata palautteluun. Sen jälkeen on tasan kuukausi aikaa suunnistuskauden alkuun (Ankkurirastit). Tämä tarkoittaa sitä, että on kuukausi aikaa harjoitella laadukkaasti suunnistuskautta varten. Tähän palataan myöhemmin.

Hiihtolomakuulumiset

“Hiihtoloma” on sitten takanapäin. Muutamia kilsoja tuli hiihdettyäkin.

Ensin kuitenkin yli yön reissu Tampereelle. Majoittuminen keskustaan. Siitä sitten lenkki Kaupin Urheilupuistoon. Erittäin hienossa kunnossa olivat baanat siellä. Hiihtäjille omat reitit ja ilman suksia liikkuville omansa, joten mitään vastakkainasettelua näiden ryhmien välille ei pääse syntymään. Hangen kellertävästä väristä päätellen koiran ulkoiluttajiakin oli ollut runsaasti liikkeellä. Poikkesin lenkillä myös Näsijärven jäälle ja juoksin siellä pienen pätkän. Jäällä oli opiskelijoiden pilkkikisat ja heille tuntui olevan harras tunnelma. Tunsin toiseutta ja juoksin pois.

 

  

  

 

 

 

 

 

Tampere.

Frenckellin aukiota -20 C.

Sitten päivällinen The Grill ravintolassa. Ensin kevyet alkupalat (ks. kuva alla) ja sitten pääruoaksi listalta nro. 24, “Pepato Argentino” (200 g). Suosittelen. Jaksaa hiihtää kun syö välillä kunnon lihaa.

Alkupaloja.

Sitten Tampereen Työväen Teatterissa Lämminveriset. Jälleen voin suositella lämpimästi. Erinomaisia näyttelijäsuorituksia ja purevaa näkemystä Suomen nykytilasta ja/tai tulevaisuudesta. Samaiseen trilogiaan kuuluva “Suomen Hevonen” tuli nähtyä 2 vuotta sitten Porissa Kirjurinluodon kesäteatterissa. Hivenen kärjistäen tässä nyt nähdyssä kappaleessa oli enemmän viiltävää sosiaalipoliittista analyysiä kuin kokonaisessa Janus-lehden vuosikerrassa. Kaikenlainen taltiointi oli teatterissa kielletty, joten mitään kuvamateriaalia ei tässä tietenkään ole tarjolla.

Auton ikkunasta näin Hämeenkyrön Ylöjärven tienoilla Pirkan hiihdon latubaanoja jotka odottelivat hiihtäjiä.

Sitten pari päivää Honkajoella. Siellä pari puolipitkää hiihtolenkkiä eli hiukan alle 20 km legendaarisella “vitosella”. Hiukan alimittainen se vitonen oli gps:n mukaan. Kelit olivat todella nahkeat, mutta hiihtourakat tulivat tehtyä. Muutamia hiihtäjiä siellä oli tahkoamassa latuja allekirjoittaneen lisäksi. Lämmittelyksi vähän säpää poikien kanssa pihassa.

Karjaalla sitten vielä tänään sellainen rento 10 km juoksu Billnäsin kautta. Ei viitsi enää hirveästi repiä kun on Pirkka jo niin lähellä. Ihan hyvässä juoksukunnossa tuntuvat jalat olevan, ainakin näillä vauhdeilla.

Sitten katse tulevaisuuteen. Muutamia hyvänoloisia keittokirjoja on tullut hankittua. Ensinnäkin Gordon Ramsayn Maailma Keittössä ja toinen uusi kirja on nimeltään Lähi-idän keittiö. Alustavasti näyttää siltä, että niissä on varsin mielenkiintoisia reseptejä joita ensi viikonloppuna jo kokeillaan.

Tulossa lähiaikoina Pirkan hiihdon alustunnelmat ja katsaus alkuvuoden harjoitteluun.

Wanhan ajan sanomalehti

Olen varmaan 2 vuotta pidättäytynyt paperisen Hesarin lukemisesta ja lukenut päivän lehden verkosta.

Verkkolukemisella on paljon etuja.

Ei tarvitse mennä ulos pakkaseen hakemaan lehteä (kuvassa oikealla Hesari odottelee -20 C olosuhteissa Karjaalla postilaatikossa lukijaansa). No, kerrostalossa lehti kolahtaa eteismatolle.

Verkkolehti ei jää tulematta jakeluongelmien vuoksi. Pulmia tosin saattaa olla verkkolehdenkin ilmestymisessä, mutta ei kovin usein.

Samalla istumalla kun lukee aamulla Hesarin, voi kirjoitella sähköposteja ja katsella muut mediat, yön aikana ilmestyneet blogit ja niin edelleen.

Paperijätettä ei kerry kotiin kun lehdet luetaan verkosta. Tietty luetuilla lehdillä (ja joskus lukemattomillakin) voi sytyttää takan.

Paperisen Hesarin lukeminen vaatii ison tilan ja osioiden käsittely saattaa olla haastavaa varsinkin jos aamiaispöydässä on enemmän porukkaa. 

Paperinen lehti tulee tilausosoitteeseen eli tiettyyn fyysiseen pisteeseen, verkkolehden voi lukea missä tahansa (on nettiyhteys). Verkkolehden voi  lukea myös kännykällä tai iPadilla tai kirjaston koneella.

Verkkohesariin on muuten hiljan ilmestynyt ominaisuus, jossa sisäänkirjautuneelle lukijalle vinkataan kiinnostavia artikkeleita lehdestä. En ole selvittänyt mistä Hesari tietää, että olen kiinnostunut juuri Nokiaa koskevista uutisista. Kenties Hesarin robotti on seurannut lukemiskäyttäytymistäni.

Artikkeleita voi myös taltioida “hyllyyn” myöhempää käyttöä varten. Arkistosta, joka kattaa pitkät pätkät taaksepäin, voi hakea hakusanalla juttuja.

Verkkolukeminen myös eroaa paperisen lehden lukemisesta. Painetussa lehdessä nimittäin juttujen otsikointi, käytetyt palstat ja kuvien koko ilmentävät jutun tärkeyttä. Verkossa otsikot, palstat ja kuvat ovat samaa tasaleveyttä. Näin jää lukijan pääteltäväksi, kuinka merkittävästä uutisesta on kysymys.

Olen myös huomannut, että tietyt lehden osiot, esimerkiksi mielipidepalstat jäävät jostakin syystä helpommin lukematta verkosta kuin paperilehdestä. Paperilehteä lukiessa katse kenties vaeltaa pitkin sellaisiakin tekstejä, joita verkkolehdessä ei tulisi klikattua auki.

Yksi merkittävä ero on myös se, että verkkolehdessä ei ole mainoksia (ellei sitten lue näköislehteä).

Verkkolukeminen käsittääkseni yleistyy kovaa vauhtia. Eikä ihme.

Haittaavaa pakkasta

Tosiaan on hiihtoloma. Hiihtämisestä ei kyllä oikein taida tulla mitään. Harkinnassa oli aamuhiihto. Aamulla kun heräsin kello 7.00 ja katsoin lämpömittariin, lukemat olivat -29 astetta. Kenties iltapäivällä jonkun pienen luikauksen pystyy juoksemaan tai hiihtämään.

Aamu sarastaa Pohjois-Satakunnassa.

Sama meininki on ollut koko viikon. Ke ja to kävin pienen kympin hiihtämässä Karjaalla hieman alle 20 asteen pakkasessa. Toisella lenkillä vedin jopa pieniä vedontapaisia kun harkat ovat viime aikoina olleet melko tasapaksuja pienen sairastelun ja selkävämman takia. Ja on ollut vielä työkiireitäkin. Valmistaudu nyt sitten näissä oloissa hiihtokauden päätapahtumaan.

Yli 700 km

Tänään kun hiihtelin alla kuvatunlaisissa idyllisissä maisemissa vajaat 15 km, ohitin samalla 700 kilometrin rajapyykin tämän talven osalta. Tänä viikonloppuna on ollut aika kireät pakkaskelit hiihdellä, sellaista 10-20 astetta eri päivinä. Perjantaina hiihtelin 15 km ja eilen vähän pidemmän lenkin eli 32 km. Pitkällä lenkillä aikaa meni sellaiset 2 ja puoli tuntia. Pari kertaa joku iskeytyi kantaan, mutta ei päässyt ohi. Tarkemmat kuvaukset harjoittelusta luettavissa harjoituspäiväkirjasta.

Maisemaa Virkkalan ja Lohjan väliltä (Nokia E75).

Kolme viikkoa on Pirkan hiihtoon. Tavoiteaika on sellaiset 7 h 30 min. Keli tekee sitten varmaan ainakin puoli tuntia suuntaan ja toiseen. Lähden sellaista hiukan alle 5 min kilometrivauhtia menemään ja sitä pitäisi jaksaa se 90 km.

Kunto on ihan kohtalainen. Valmistautumista on nyt haitannut lähinnä selän nitkahtaminen viime viikolla. Puolitoista viikkoa se on jo ollut kipeä, enkä ole kovavauhtisia juoksu- tai hiihtoharjoituksia uskaltanut tehdä. Kyllä se hiihtämisen sallii, mutta pidemmillä lenkeillä alkaa olla tuntemuksia. En ole selkää erityisemmin hoitanut, enkä lääkärissä käynyt (ei siellä joka viikko voi juosta). Parempaan suuntaan selkä on kuitenkin menossa, ensimmäisinä päivinä oli “melko” vaikeaa sängystä ylöspääseminen, nyt se jo sujuu.

Ensi viikonloppuna hiihdän vielä viimeisen pidemmän lenkin, ehkä 25-30 km ja sitten vain pientä hiihtelyä ennen h-hetkeä. Uudessa Hiihto-lehdessä oli valmistautumisohjeita, keskeistä oli se, että viimeisenä kahtena viikkona ei kunnolle ehdi tehdä mitään erityistä ja pitää vain malttaa rauhoittua. Samaa sanoi Valmentajakin.

Urheilusta puheenollen. Suunnistus.netissä on hiljan julkaistu pari todella hyvää suunnistusjuttua (Talentit tulikokeessa ja Viestejä Vierumäeltä) . Niihin tietty liittyy asianmukaiset leirille osallistuneiden blogikirjoitukset (ks. esim. Jere Pajunen).

Yksi esimerkki sitoutumisesta harjoitteluun löytyy Olli-Markus Taivaisen harjoituspäiväkirjasta. Eli siellä sitä on tehty kuntopiiriä bussimatkan aikana. Sitä samaa voisi tehdä junamatkoillakin rantaradalla. Ainakin niinä kertoina kun junan myöhästyminen syö illan harjoitteluajan.

Alkuviikosta tehdystä Kuopion matkasta jo tuli raportoituakin. Toinen viikon erityistapahtuma oli luento Helsingin Yliopistossa. Ennen luentoa kun istahdin penkille odottelemaan, kuulin kuinka opiskelijat käytävällä puhelivat regressioanalyysistä, summamuuttujista ja tuloerojen kasvusta.

Ruokarintamalla kokeilin tänään uutta ja tein vanhaa. Olen aiemmin suhtautunut hivenen epäluuloisesti erilaisiin sitruunajuttuihin, mutta tämä sitruunakanaohje oli todella hyvä. Lisäksi tein falafel-pyöryköitä tämän ohjeen mukaan ja vielä omatekoista tsatsikia (näemmä kuopiolaisittain).

Se on sitten viimeinen työviikkoa ennen hiihtolomaa edessä. Kolme esitelmää olisi ohjelmassa muiden työasioiden lomassa. Tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina. Keskeisenä teemana (yllättäen) työssä jatkaminen ja sen tukeminen.