Viikon päästä tähän aikaan (klo. 11.39) lienen Rokkakosken paikkeilla Pirkan hiihdossa. Koska mitään oleellista ei enää valmistautumisen suhteen ehdi tekemään, pieni yhteenveto koko talven ja alkuvuoden harjoitteluun on paikallaan.
Hiihtokilometrejä on nyt yhteensä 790 km. Suurin osa hiihdosta perinteistä, jonkin verran luistelua. Peruslenkit ovat olleet 10-16 km välillä, pisin yksittäinen lenkki Lohjalla 50 km, varmaan puolentusinaa sellaista 30-40 km lenkkiä. Jonkin verran vauhdikkaampaa hiihtoa, “ruskoja”, sauvoitta hiihtoa ja sen sellaista.
Hiihtolenkkejä olen tehnyt osin huonoissakin oloissa, todella huonosti luistavilla suksilla, 25 asteen pakkasessa ja pimeällä otsalampun kanssa.
Lisäksi olen tehnyt kuntopiiriä sekä “harrastanut” Pilatesta. Nämä ovat selvästi tehneet hyvää lihaskunnolle. Jokkerin venttiä en ole uskaltanut kokeilla, olisi voinut harjoituskausi katketa siihen.
Juoksukilometrejä on noin 100. Juoksulenkit ovat olleet pääosin vk-tyyppisiä. Erittäin hyvä fiilis on siitä, että vammat eivät ole estäneet juoksutuntuman ylläpitämistä.
Harjoittelu on sujunut pääosin hyvin. Ainoa ongelma on ollut muutama viikko sitten tapahtunut selän nitkahdus juoksulenkillä. Toipuminen siitä ei vieläkään ole täydellistä. Hiihtoa se ei juuri haittaa, mutta kuntopiiri ja Pilates ovat jääneet, kun tuntuu siltä, että monetkaan liikkeet eivät tee selälle hyvää. Selkävaivat ovat myös estäneet vauhdikkaammat lenkit helmikuussa.
No, tilanne on kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä hiihtokunnon näkökulmasta. Flunssakaan ei ole iskenyt (vielä, kop kop).
Tavoite Pirkassa on hiihtää ehjä hiihto niin, että voimat riittävät “sopivasti” loppuun. Lähden menemään sellaista hieman alle 5 min/km vauhtia. Keli tietty ratkaisee paljon mitä vauhtia pystyy pitämään. Sillä luistolla, mitä tänään aamulla oli tarjolla, vauhti voi hyvin olla lähellä 4.30min/km.
Allekirjoittanut kuvassa keskellä vuoden 2010 Pirkassa (Jämillä).
Ei voi muuta kuin toivoa hyviä kelejä. Viime vuonna (ks. viime vuoden tunnelmat “pikku-Pirkasta” täältä) oli melko kylmä. Voitelu on tietty myös aina haastavaa. Keli saattaa muuttua paljonkin suorituksen aikana, ilma todennäköisesti lämpenee voimakkaasti aamusta. Se, miten pitovoide pysyy pohjassa, on myös olennainen kysymys. Pidon lisääminen kesken matkan ei ole ongelmatonta (kylmää purkkia kylmään sukseen). Sekin on mahdollista, että ollaan liisterikeleissä kokonaan. Sukset on joka tapauksessa saatava pitäviksi, “herkällä pidolla” ei kannata lähteä liikkeelle. No, tiedän toki, että jotkut menevät tasurilla koko Pirkan, mutta en minä.
Pirkan hiihdon jälkeen pitää ensin satsata palautteluun. Sen jälkeen on tasan kuukausi aikaa suunnistuskauden alkuun (Ankkurirastit). Tämä tarkoittaa sitä, että on kuukausi aikaa harjoitella laadukkaasti suunnistuskautta varten. Tähän palataan myöhemmin.