Author: Pauli

Tosiaan eilen yksi alkukauden päätapahtumista eli FinnSpring Sipoossa. Joukkue sama kuin aikaisemmissa kisoissa, kaksi H10RR-edustajaa ja yksi H40-sarjaan.

Bussikyydit toimivat suht koht hyvin, oltiin hyvissä ajoin liikkeellä kuten meillä on tapana. Ilma oli mitä keväisin, pientä tuulen virettä, mutta aurinko lämmitti.

Kisasta muodostui aika rankka. Rata oli pitkä ja keliä ei osannut etukäteen täysin kuvitella. Nimittäin lunta oli ihan reippaasti polveen saakka paikka paikoin ja toisaalta suot olivat erittäin märkiä.

Yhdellä rastilla kun olin leimauspuuhissa toinen kilpailija hyppäsi jyrkänteeltä suonsilmään ja putosi vyötäröä myöten upoksiin. Kyselin, että pääsekkö itse ylös ja pääsihän hän. Sitten jatkettiin.

Suunnistus kulki keskinkertaisesti. Ykkösellä turoilin heti muutaman minuutin koukut ja sitten vasta homma pääsi käyntin. Toinenkin pieni haku tuli kun tulin ihan hyvin rastille mutta en lukenut tarkasti rastin olevan selkeästi rinteessä.

Lisäksi virhesarakkeeseen kertyi huomautettavaa parista kaarroksesta ja hitaasta reitinvalinnasta. Mutta ihan perustasolla suunnistus oli.

Sen sijaan pitää sanoa, että kuntopuolella saisi olla pari napsua lisää reserviä. Että jaksaisi vääntää paremmin näitä kalliota ylös, alas, suon yli, kalliota ylös tyyppisiä maastoja. No, jos vaikka loppukesällä irtoaisi vähän paremmin. Ja aika harvassa on ne suunnistajat, jotka näissä maastoissa loikkimalla menevät mäet ylös.

Pojat suunnistivat taas hienosti. Vanhimmalla pojalla kuitenkin ikävästi sakkoa 10 min kun ei löytynyt leimaa yhdeltä rastilta. Kuulemma oli kyllä käynyt siellä…. Tarkistusliuskaa ei ollut, joten se siitä. Sitä se on kun ei isä ole lähdössä huolehtimassa, että liuskat otetaan.

FinnSpringin reittihärveli täällä, josta voi katsella kurveja.

Mainitaan vielä se, että Deltan H40-miehet voittivat viestin FinnSpringissä tänään.

Suunnistusta tuli harjoituspäiväkirjaan muutenkin tällä viikolla. Tiistaina nimittäin kävin HiKi-rasteilla Talmonmäessä. Polkurikkaassa maastossa ihan ok suoritus, hiljakseen menin enkä juuri pummaillut, mitä nyt ykköstä pikkasen. 

Isoin juttu tästä treenistä oli kuitenkin se, että kaaduin rähmälleni hakkuuaukella ja Noname-trikoisiin tuli ainakin 5 eri reikää. Myös sääreen tuli todella paha ruhje. En tietenkään keskeyttänyt vaan paikkailin sitten vain kotona. Kävin jopa ihan työterveyshuollossa näyttämässä haavaa, ettei vaan ole tulehtumassa. Ei ollut. No, lauantain kisassa säärestä ei ollut vaivaa, uusien iskujen varalta olin varautunut säärisuojilla.

Suunnistuksesta vielä sen verran, että olin tänään kuvailemassa Karjaa-rastien maastokuvia. Kuvia täällä. Täytyy sanoa, että harvinaisen hienoa maastoa.

Merkittävät tapahtumat suunnistuksen ohella:

Olin parilla puhekeikalla. Ensin Helsingin kaupungin työntekijöille puhumassa torstaina ja sitten perjantaina erään palkansaajajärjestön tilaisuudessa. Jälkimmäisessä tilaisuudessa luennoitsijoista voidaan mainita itseni lisäksi näyttelijä Satu Silvo.

Pistäydyin myös pilailukaupassa ja ostin lapsille vappuvermeitä.

Puita olen pinonnut.

Tänään tein parsarisottoa, joka oli todella hyvää.

[AFG_gallery id=’7′]

Tosiaan tänään oli Silja-Rastit, jossa lähes kaikki suunnistajat paikalla, yli 2000 osallistujaa.

Aamulla lähdettiin Raasuporista suht koht aikaisin, kun oli vielä bussikyyditystäkin luvassa. Kisapaikkana Sauvo, josta on lähtöisin suurmiehiäkin.

Oma haastavuutensa tulee siitä, kun joukkueseen kuuluu pari H10-sarjalaista. Varusteita on aika paljon matkassa, niíssä on aina kova kokoaminen ja vielä suurempi huolehtiminen. Lähtöajat saattavat porukassa olla epäsuhtaiset. Ryhmädynamiikkaa pitää vaalia, jotta kylmä ja märkä keli eivät latista tunnelmaa. Omaan suoritukseen ei hirveästi ehdi keskittyä, kun pitää huolehtia junioreja lähtöön. Ehkä se on hyväkin ettei ehdi. Tosin täytyy sanoa, että todella hyvin alkavat kisarutiinit ja lähtösysteemit sujua jo näiltä nuoremmiltakin.

Itse kilpailu meni ihan ok. Delta-paita oli ekaa kisaa päällä. Ykkönen ei ollut vaikea, mutta onnistuin sitä leipomaan kuitenkin parisen minuuttia. Olisi saanut tämä virhe jäädä tekemättä. No, ei se päivää pilannut ihan kokonaan kuitenkaan.

Siitä sitten kisa sujui kohtalaisen hyvin lopuilla väleillä. Erityisen tyytyväinen olin onnistumiseen pitkällä haastavalla välillä, jonka klaarasin ihan suoraan rastille.

Lopputuloksena oli ei niin hyvä sijoitus, mutta vauhti oli alle 10 min per kilometri, joka taitaa olla kisavauhdeista ennätys.

Virheanalyysin mukaan tein virhettä 3 min lähinnä siellä ykkösellä, jos lasketaan ihan yläkanttin. Laskeskelin, että virhettä tuli Saaristorasteilla 9 min ja OK Raseborgin rasteilla, kröhöm, yli 20 minuuttia kun rastinotto ei oikein sujunut. Eli hyvään suuntaan ollaan menossa.

Maasto oli hieno, se pitää sanoa ja järjestelyt toimivat mallikkaasti bussikyyteineen.

Selvästi on parantunut tuntuma suunnistuksessa kun olen muutamia harjoituksia tehnyt tässä parin viikon sisään. Hyvä kausi on tulossa, loppukauden isoihin kisoihin pitää yrittää tähdätä kuntohuippua.

Aika kovan puoleinen taso on muuten H40-sarjassa. Katselin, että sellaista 6.30 vauhtia olisi pitänyt juosta, että olisi päässyt 10 parhaan joukkoon. Oikeastaan on niin, että 10 min vauhti on eräänlainen pohjataso ja sen alle kun juoksee niin sijaluku nousee. 11 min vauhdilla voi juuri ja juuri välttää jumbosijan.

Mutta pojat juoksivat hyvin, se pitää sanoa. Molemmat pitkän tulosliuskan puolenvälin paremmalle puolelle. Ja hyvin suoriutuivat itsenäisesti kisarutiineista.

Pääsarjoissa näytti olevan entinen meininki, KauppIkone jyräsi, ei mitään hirveitä yllätyksiä muutenkaan.

Silja-Rastien reittihärvelin tässä, piirtelin sinne koukerot.

Kisan jälkeen käytiin poikain kanssa Salossa paikallisessa Cantinassa syömässä. Palvelu oli ystävällistä mutta hidasta, ruoka oli hyvää.

Jos vielä ehtisi ensi lauantaina Finn-Springiin Sipooseen, ennen kuin alkaa olemaan muuta ohjelmaa.

Viikon muita merkkitapahtumia ovat olleet uusien Adidas Supernova nelosten saapuminen oranssissa paketissa UK:sta. Puoleen hintaan sai sieltä tilaamalla mitä täällä urheilukaupoista. Ja kaupan päälle mukavan oloiset juoksusukat.

Pihalla odottaa myös pientä urakkaa iltapuhteiksi, eli puiden pinoamista.

[AFG_gallery id=’6′]

Kun tuossa kauden avauksessa viikko sitten oli vähän ongelmaa tuon suunnistuksen kanssa, otin tällä viikolla ohjelmaan vähän omatoimista suunnistusta. Olin vanhoilla Uran maanantairastikartoilla perjantaina Gölessä ja lauantaina Permortanissa. Lauantaina alkoi vähän saada tuntumaa.

Tänään sitten oltiin Paraisilla Saaristorasteilla. Pari kuvaa skenestä alla.

[AFG_gallery id=’5′]

Suunnistus sujui ihan kohtuullisesti. Ykkönen, kakkonen (rastiväliajoissa peräti kahdeksas), kolmonen kaikki suoraan. Sitten neloselle oli ratamestarin erikoistarjous pitkä väli ja rasti kivellä keskellä ryteikköä. Hain toteutusta varman päällä tien ja pellon kautta, mutta sitten annoin mennä tuurilla ja tuli siinä varmaan sellainen 8-9 minuutin pummi ainakin. Kartasta kun katsoin jälkeenpäin niin siellä olisi ollut tarjolla kivaa varmaa väylää kanssa mutta jäi käyttämättä.

Sitten taas mukavasti oikeastaan kaikki loput välit. Loppusuora täysillä ja lopputuloksena H40 sarjan hopeaa. Aika hyvin irtosi loppukiri. Loppusuoralla oli jos jonkinlaista rakannusjätettä ja himmasinkin vähän ettei tule haavereita.

Mukavat hyvin järjestetyt rastit, pojat suunnistivat hienosti. Kisan jälkeen käytiin herkuttelemassa Kaarinan Hesellä ja saatiin näytteitä paikallisesta murteesta.

Lauantai-iltaan kuului kanssa suunnistusasiaa. Nimittäin Kevätyön viestin live-seurantaa. Hyvin toimi tulospalveluja ja gepsiä katseltiin kanssa.

Ensi viikolla pientä suunnistusharjoitusta pitäisi saada ennen lauantaita ja Siljarasteja. Siellä on hyvä jatkaa samaan malliin kuin tänään ja vielä se yksi vakiovirhe pois niin hyvä tulee.

Alla vielä kuvaa Saaristorastien viimeiseltä rastilta. Ei ihan vielä olla formula-lähetysten tasolla, mutta hyvään suuntaan menossa.

Pääsiäinen on sujunut suunistuksen merkeissä. Ensin pitkänäperjantaina Uran kisat, joissa olin eräänlaisena freelance-toimittajana. Settiin kuului jo etukäteen Suunnistajassa-julkaistu ennakkojuttu kilpailusta. Kilpalupäivänä otin kuvia, ensin maastosta ja sitten kilpailukeskuksesta.

Maastossa menin ensimmäiselle keskusrastille passiin kameran kanssa. Kelit olivat haastelliset, sillä kamera ei tykkää kosteasta. Siinä sitten istuin tuolirinkalla ja kuvailin suunnistajia jotka kävivät rastilla. Oli sellainen pekkaoksalamainen tunnelma. Oli hiljaista, aina välillä kuului rytinää, ähinää tai hengityksen vinkumista suunnistajien juostessa rastille.

Odottelin pääsarjan tuloa rastille. Yhtäkki alkoikin kuulua ryskettä ja huohotusta. Lähestyvä joukko näytti poskien lommoisuudesta ja kehon muusta koostumuksesta päätellen olevan pääsarjaa. Muutama kymmenen miestä pyrähti rastille, suoritti leimauksen ja suuntasi eteenpäin. Kamera tietysti meni tilttiin kosteuden takia juuri kriittisellä hetkellä. Mutta jotain kuvia sain sentään. Iso kuvasto on täällä, alla muutama otos.

[AFG_gallery id=’4′]

Kilpailukeskuksessa tein voittajien haastattelut ja lisäksi haastattelin maajoukkuemies Olli-Markus Taivaista. Haastatteluista tuli juttu Uran sivuille, Hevoskuuriin ja printtimediaan vielä ensi viikolla juttuja suomeksi ja vissiin myös jotain ruotsiksi Västra Nylandiin. Ihan mukava oli näitä juttuja väsätä.

Sitten pääsiäispäivänä avasin kisakauden OK Raseborgin kisoissa. Suoritus oli huonoimpia pitkään aikaan. Yksikään rasti ei tuntunut ilmoittautuvan helposti. Suunnistin ihan hyvin joka rastin lähelle, mutta rastinotossa oli ongelmia. Juoksin vain sinne päin, eikä siitä mitään tule. Siitä ei sen enempää paitsi että metsässä oli paljon lunta ja oli raskasta juosta. Pojat odottelivat loppusuoran alussa ja juoksivat isän rinnalla maaliin. Kommentit olivat paljonpuhuvia. -Isä myöhästyi puoli tuntia, sanoi nuorempi.

Ensi viikonloppuna sitten skarpimmin Saaristorasteilla ja vielä skarpimmin seuraavana viikonloppuna Silja-rasteilla.

Paitsi suunnistusta, pääsiäiseen on mahtunut ruuanlaittoa (intialaista ruokaa tietty ja nyt parhaillaan lammas uunissa) uimahallia ja sirkuksessa käymistä.

Eilen käytiin Taivassalossa. Siellä vanha lumi oli sulanut, mutta uusi parin sentin lumipeite peitti maan. Alla galleriassa muutamia kännykkäkameralla otettuja kuvia.

Viikolla normaalit urheilut. Tiistaina kansalaisopiston äijäjumppa, jossa maikka oli keksinut uuden idean. Eli normaalin kuntopiirikierrosten välinen huili oli korvattu viivajuoksulla, joka vedettiin ns. täysillä. Syke oli varmaan 185 ja olin vähintään puolikuollut. Ainakin yksi valitteli, että sydämessä oli rytmihäiriöitä.

Torstaina perus-Billnäs muuten, paitsi vedin 2 km reippaammin keskellä.

Perjantaina olin Inkoossa kuskaamassa poikaa harjoituksissa. Kentän laidalla seisoskelun sijaan juoksin 12 km lenkin.

Eilen oli sikäli historiallinen hetki, että olin vanhimman pojan kanssa ensimmäistä kertaa juoksulenkillä. Hiljaa mentiin 4 km. Hyvin poika jaksoi ja lenkkeilu varmaan saa jatkoa. En edes muista, minkä ikäinen olin, kun sama ilmiö tapahtui edellisen sukupolven kohdalla Siikaisten-Honkajoen metsäteillä ja poluilla.

Tänään juoksin tuossa hyväkuntoisella santatietää 12 km. Keskellä puoli tuntia 5 min vauhtia. Oli väsynyt olo, eikä oikein kulkenut. Ei tunnu kunto olevan järin hyvä, vaikka urheiltu on tiiviisti.

Tänään olin vetämässä vanhimman pojan jalkapalloharjoituksia kun päävalmentajat olivat poissa. Osallistuin peliin ja siitä tuli vähän liikuntaa lisää tälle viikolle.

Ruokarintamallakin on tapahtunut. Tein erinomaisen hyvää intialaista ruokaa, eli kanabaltia mausteisessa linssikastikkeessa. Pari vaihekuvaa alla.

Lumesta huolimatta suunnistuskausi alkaa pääsiäisenä. Sekä Uran että OK Raseborgin kisat järjestetään. Uran kisoihin olen menossa tiedottajan/toimittajan/kuvaajan tms. ominaisuudessa. OK Raseborgin kisoissa katsellaan miten rastit löytyvät.

Merkillepantavaa Länsi-Uudenmaalla tapahtuvassa avauksessa on, että kisoihin on ilmoittautunut joukko huippumiehiä. Suunnistusblogistien kärkinimiin kuuluva Simo-Pekka Fincke on tulossa Uran kisoihin ja saa seurakseen mm. maajoukkuemiehet Olli-Markus-Taivaisen ja Tero Föhrin. Eikä unohdeta kovia Nouskin miehiä Vesa Taanilaa ja Mikko Patanaa. Taanila on hionut kuntoaan pitkällä Afrikan leirillä ja Patana kävi antamassa näyttöjä mm. Deltan testijuoksussa taannoin. Naisten puolella mukana on MM-kultaa viestissä voittanut Katri Lindeqvist sekä SK Pohjantähden Sofia Haajanen.

Ja kausi voisi sitten jatkua Saaristorasteilla. Muuan karski pyörämies raportoi, että Sipoossa on kuulemma metri lunta vielä, eli voi olla vieäl Finn-Springissäkin lunta. Nytkin tosi kylmä ulkona vielä.

Flickr on muuten siisti valokuvasysteemi, alla oleva kuvasto siellä.

[AFG_gallery id=’3′]