Author: Pauli

Tämä viikko on mennyt sikäli jäitä poltellessa, että alkuviikosta jo viime viikonloppuna vaivannut rasitusvamma oli todella pahana. Polven seutu kipuili pahasti ja vaiva tuntui muuttavan muotoaan koko ajan. Välillä jomotti polvitaipeesta, välillä säären etuosasta ja milloin mistäkin. Juoksemista ei voinut ajatellakaan ja pyöräilykään ei tuntunut sopivalta.

Etsin netistä tietoa alan foorumeilta ja omista verkostoistani ja oireet viittailivat mm. Bakerin kystaan.  Näillä foorumeilla on aika vaivaista porukkaa ja siellä pahoittaa helposti mielensä, kun yrittää arvuutella, mikä vaiva itsellä on ja onko se juuri tämä vamma “joka pakotti pitämään kaksi vuotta juoksutaukoa”. 

Muutaman päivän levolla sekä aktiivisella kylmäpussin käytöllä vamma kuitenkin helpotti ja oireet poistuivat kokonaan niin, että eilen kävin jo hiukan kokeilemassa juoksua. Tänään sitten jo vakiolenkki pyörällä 31 km Fiskarsin suunnalla.

Ensi viikosta hyvin todennäköisesti tulee jo täysipainoinen urheiluviikko treeneineen ja viikonloppunahan sitten ollaan Suunto Gamesissa keskimmäisen pojan kanssa.

Se tuossa kai oli opetuksena, että liika on liikaa. Eli kova treeni 2 kertaa viikossa oli liian kova annos, eikä kroppa ehtinyt palautua siinä välillä. Täytyy jatkossa koittaa jotain siltä väliltä. Tämä on tällaista taiteilua.

Seuraavassa pieni yhteenveto treenistä alkuvuonna, eli urheilut 1.1.2012-3.6.2012 (suluissa viime vuoden tiedot vastaavalta jaksolta)

• Juoksu 53 h, 530 km (27 h, 277 km)
• Hiihto 40 h, 470 km (64 h, 791 km)
• Suunnistus 19 h, 85 km (18 h, 82 km)
• Maastopyöräily 13 h, 238 km (19 h, 347 km)
• Kuntopiiri 11 h (2 h)
• Pelit ja leikit 3 h

Yhteensä: 143 h (139 h)

Aika samaa rataa mennään siis kuin viime vuonna. Juoksua on tullut tänä vuonna selkeästi enemmän kuin viime vuonna, hiihtokilsoja taas tuli enemmän viime vuonna. Myöskin pyöräilyä tuli viime vuonna harrastettua tiiviimmin. Suunnistuksen määrän on lähes täsmälleen sama kuin viime vuoden vertailujaksolla.

Ihan tyytyväinen voi olla treeniin, sellaista hieman yli 300 tunnin vuosittaista harjoittelutuntien määrää olisi tulossa tämän vuoden saldoksi.

Katselin muuten juuri vanhasta Juoksijasta Janne Salmen artikkelia Hubmannin ja Thierryn harjoittelusta. Molemmilla tunnit oli noin 750 per vuosi. Thierryllä suunnistusta oli muistaakseni 350 h kun taas Hubmannilla aika vähän, noin 150. Se, mikä tuossa jutussa pisti silmään oli se, että voimaharjoittelua nämä kaksi huippu-äijää eivät tee juuri yhtään. Eivät harrasta Jokkerin venttiä tai muutakaan.

Rustasin vähän omaa kilpailukalenteriani. Suunnistuksen kilpailukalenteri on vähän hassu sikäli, että tässä kesäkuun ja heinäkuun aikaan on aika hiljaista, Jukola ja rastiviikot dominoivat. Sitten syksymmällä taas on tapahtumia. Mutta ihan hyviä kisoja on omassa kalenterissa. Jukolan jälkeen pari päivää Finvitosella Pohjanmaalla, Varsinais-Suomen rastipäivät, EGames, Oravatonni, SM-keskimatka ja sen sellaista. Uutena kisana on SM-yö, jonne Hiki-rastien kolme yöharkkaa tarjoaa harjoitusmahdollisuuden.

Kulttuuriakin on tullut tällä viikolla harrastettua, katsoin mm. elokuvan Basic sekä aivan loistavan Full Metal Jacketin. Mitä musiikkiin tulee, “levyhyllyyn” ilmestyi Jukka Pojan 2 varhaisempaa levyä. Tuossa Äänipää-levyssä musiikki on vähän pelkistetyn ja rosoisen oloista osin, mutta tätä uudempien levyjen tyyliä on jo selvästi havaittavissa. Laulajan testamenttia en ole vielä ehtinyt juuri kuunnella, koska nuorempi polvi ei tunnu haluavan kuunnella autossa Veikko Lavin biisejä. 

Kävin tällä viikolla vähän töissäkin, eli yhden päivän keikalla työuria pidentämässä. Vielä vähän olisi tätä lomaa ennen töihinpaluuta. 

Ja tänään on silmäilty Tampereen SM-sprintin etenemistä.

Kuvagalleriassa pari kuvaa puutarhasta.

[AFG_gallery id=’12’]

Tosiaan elämä työelämän ulkopuolella perhevapaalla sen kuin jatkuu. Olosuhteet ovat mahdollistaneet jopa elokuvien katsomisen illalla nuorukaisen nukkumista odotellessa. Seuraavat laatudraamat olen katsonut:

• Richard Nixonin salamurha (Sean Penn)
• Panttivanki (Bruce Willis)
• Saalistaja (Tommy Lee Jones ja Benico Del Toro)
• Hard Rain (Morgan Freeman ja Christian Slater)
• Pelon ilmapiiri (John Travolta)
• Hyökkäys poliisiasemalla 13 (Ethan Hawke ja Laurence Fishburne)
• American Gangster (Russel Crowe ja Denzel Washington)

Näistä kaikki ovat ollet ehtaa tavaraa, Hard Rain ainoastaan pienehkö pettymys (pelkkää vedessä pyörimistä eri välineillä). Katsomista odottaa vielä iso liuta vastaavia laatuelokuvia, jotka olen hankkinut paikallisesta halpahallista 2 e/kappale hintaan.

Urheilurintamalla on ilmaantunut vaihteeksi ikävyyksiä. Vapaa-ajan lisäännyttyä aloittelin kunnon “hevoskuuria” kunnon kohottamiseksi. Koska tarkoituksena on liikkua kisoissa kovaa syksyllä. Aloin siis tehdä kahta raakaa vauhtikestävyysharjoitusta per viikko. Juoksin vetoja ja tv-kovaa sekä mäkijuoksua erilaisin variaatioin. Huomasin saavuttaneeni vastetta harjoittelulla, sillä vauhdit harjoituksissa kasvoivat.

Mutta sitten tuli takapakkia. Jalkoihin iski ensin totaalinen jumi ja sen jälkeen tunsin outoa kipuilua polven alueella, joka ei tunnu menevän ohi. Juoksut on siksi seis. Yleensä pyöräily on hyvää korvaavaa harjoitusta erilaisissa “vikatilanteissa”, mutta pyöräily ei ole polven seudulle ihan neutraali laji, enkä siten ole varma onko se hyväksi tässä tilanteessa. Ei kai vaan tässä jouduta ns. “totaalilepoon”?

Eilen en kuitenkaan pystynyt olemaan menemättä Deltan järkkäämään Etelä-Suomen kuntosuunnistustapahtumaan. Kisakallion hienossa ja vaativassa maastossa oli tarjolla 9 ja 11 km radat lyhyempien ohella. Itse otin ysin. Heti lähdössä kun aloin juosta, huomasin, että polvi ei tästä hommasta tykkää. Tyydyin sitten kävelemään ja hiukan paremmissa paikoissa vähän juoksemaan. Homma oli ns. könyämistä. Vielä kerran pitää sanoa, että oli hieno maasto ja hienot radat. Tosi paljon oli myrskynkaatamia vielä metsässä ja niitä piti kiertää tai punnertaa yli tai ryömiä ali. Olen 2 kertaa tuossa maastossa ollut viimeisen vuoden aikana, mutta maasto ei tuntunut tutulta kuin parissa paikassa.

Hirveästi ei ollut suunnistajia, ehkä 100. Paria suunnistajaa kysyi maastossa tyypillisen kuntosuunnistuskysymyksen “missä ollaan”. Ennen kukaan ei olekaan kysynyt “Voitko antaa vinkkiä missä ollaan?”. Olisi pitänyt kysyä, haluatko viiden pisteen vai kahden pisteen vihjeen. Noh, näytin kartalta ammattimaisen tarkasti paikan ja kysyjä oli tyytyväinen.

Kuuma oli maastossa, selässä oli oivallinen juomareppu Camelbak ja 1,5 litraa vettä. Aikaa kyllä kului kun liikkuminen oli hidasta, eli ajan puolesta kyseessä oli eräänlainen korvike-erikoispitkä kun jäi tänä vuonna tuo Kortesjärvellä järjestetty kisa väliin. Siellä olisi ollut tarjolla 20 km:n vääntö. Ens kauella sitten.

Lauantaina tuli käytyä paikallisen jalkapalloseuran kotimatsissa. Peli oli katsottavampaa kuin viime kerralla, vaikka takkiin tuli taas. Fanikatsomo ei ollut yhtä räyhäkkäällä päällä kuin Tammisaaressa viimeksi. Peli oli välillä rajua, mutta ei onneksi niin rajua kuin viimeksi.

Vaikka olenkin lomalla, kirjoittelin tällaisen kirjoituksen työperäiseen blogiin. Ikäasiat ovat mielenkiintoisia.

Eli eli. Huomio kiinnittyy nyt jalan kuntoon. Ensi parisen viikkoa olisi Suunto Gamesiin ja kolmisen viikkoa Jukolaan. Näitä ennen pitäisi olla koipi kunnossa. Galleriassa pari kuvaa lähinnä matsista.

[AFG_gallery id=’11’]

Maanantaina syntyi uusi perheenjäsen, poika. Kuulemma Lohjalla syntyminen antaa hyvät eväät elämään. Näissä merkeissä on tämä viikko mennyt. Kaikenlaista muutakin on tapahtunut.

Keskiviikkona olin kahden vanhimman pojan kanssa katsomassa jalkapallon paikallisottelua EIF vastaan BK-46 Tammisaaressa. Kyseessä oli kakkossarjan matsi siis. Tunnelma oli yllättävän tiivis, erityisesti BK:n fanikatsomo piti isompaa ääntä kuin SM-liigan fanikatsomot keskimäärin.

En ole järin paljon jalkapalloa paikan päällä katsonut aiemmin. Pelaajat kävivät yllättävän kuumana, potkivat ja tönivät toisiaan. Erityisesti ensimmäisellä puoliajalla oli koko ajan joku maassa paikkailtavana. Koko ajan oli katkoja. Riski saada joku vamma tuollaisessa pelissä tuntui aika suurelta. EIF sai yhden maalin puolivahingossa. Koko matsissa ei kovin montaa tekopaikkaa ollut kummallakaan joukkueella.

Tänään aamulla kahdeksan jälkeen olin jo Raaseporin linnan parkkipaikalla sitomassa nastareita jalkaan. Ideana oli juosta OK Raseborgin kevätkanallisten rata uudestaan. Kisa kun meni vähän heikosti. Linnut lauloivat todella äänekkäästi ja metsä oli märkä ja raikas. Lunta ei enää ollut sentään enää. 

Harjoitus oli varsin hyvä. Huomasin, että ne rastipisteet, jotka kisassa tuottivat vaikeuksia, olivat hankalimmasta päästä nytkin. Loppuvaiheessa keskittyminenkin herpaantui hiukan ja ajatus karkaili. Kävelinkin välillä risukkoisimmissa paikoissa, mitä sitä nyt itseään telomaan harjoituksissa. Silti, kaikesta tästä huolimatta, aika oli 10 minuuttia parempi kuin kisoissa…

Viikkoon on mahtunut myös yksi kova VK-harjoitus pururadalla valmentajan tarkkojen ohjeiden mukaan. Olisi tehnyt mieli mennä radalle juoksemaan, mutta kenttä on suljettu rataviivojen maalaamisen takia.

Viikon merkittäviin tapahtumiin on kuulunut myös isompien poikien hyvältä kuulostaneet juoksut koulujenvälisessä suunnistusviestissä.

Puolella silmällä seurasin tänään sunnistuksen Euroopan mestaruuskisoja. Miehet pärjäsivät yllättävän heikosti, Kauppi toi hopeaa.

Leijonat löylytti illalla USA:n ja kaikki on taas sillä rintamalla hyvin.

Grillauskausi on myös hyvässä vauhdissa. Ostin uuden Strömsö-kokin kirjankin aihepiiristä. Nyt tiedän mm., mitä on “epäsuora grillaus”.

Näissä samoissa merkeissä jatketaan. Työelämän ulkopuolella toistaiseksi.

[AFG_gallery id=’10’]

Eilinen meni taas jalkapallokentän laidalla ja kyllä oli kylmä. Keskimmäisen pojan joukkue pelasi Karuselliturnausta ja hyvin pelasivatkin. Illalla sitten TV reipas lenkki.

Keskiviikkona juoksin viikon toisen kovan lenkin. Harjoitus oli sinällään hyvä, mutta paikat tulivat kipeiksi moneksi päiväksi. Ja ennestään haavoittuvaiset nilkat olivat huonossa hapessa.

Paikkojen kipeytymisen vuoksi perjantain lenkki piti vaihtaa pyöräilyksi.

Tänään vuorossa omatoimisuunnistusta Äitienpäivän kunniaksi. Vanha ai maanantairastikartta Kjulbölestä. Aamu oli todella hieno, linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Juoksin hissukseen radan läpi ja kaikki rastit “löytyivät”. Tai siis mitään ei löytynyt, joka on tietty hyvä rastinpitäjän näkökulmasta.

Kun ajelin pois, radiosta tuli Iron Maidenin ‘Murders in the Rue Morgue’ joka kruunasi hyväfiiliksisen harjoituksen.

Ensi viikon tapahtumia mm. suunnistuksen EM-kisat, joita vissiin voi seurata hyvin SVT:n nettitv:stä.

Tällä viikolla tuli myös ilmoitettua viestihalukkuudesta Jukolaan.

[AFG_gallery id=’9′]

Aika urheiluntäyteinen viikonloppu on ollut. Eilen Vantaalla vanhimman pojan jalkapalloturnauksessa. Sieltä mieleen jäi paitsi pojan kolme maalia (ja yksi jota ei hyväksytty, vaikka olisi pitänyt) toisaalta toisen joukkueen valmentaja-isän tms. käyttäytyminen.

Hävityn pelin jälkeen äijä jankkasi pojalle ensin kaikkien kuullen “Huonoin peli Sulta pitkään aikaan, eihän Sulle tullut edes hiki”. Ja sama jatkui vielä kahdenkesken. Samanlainen tilanne kuin se kuuluisa tapaus kun Raimo Summanen ripitti Janne Niinimaata. Summanenkin tosin on kuulemma rauhoittunut tästä. Meinasin sanoa, että olisitko jo hiljaa.

Oli muuten juuri tämä joukkue, joka oli yksilöinä taitava, mutta joukkuepeli ei oikein sujunut. Kannattaisiko vaihtaa valmennusmetodeja?

Otin turnauksesta kuvia ja videoita. Mutta ei ole vielä ehtinyt käsitellä niitä ja katsella mitä niistä loppujen lopuksi tänään tuli. Myöhemmin siis.

Eilen illalla katselin Tiomilaa ekan vaihdon, kauempaa en jaksanut, vaan piti  mennä nukkumaan. Hyvältä näytti webtv:n lähetys. Ja ruotsalaisten tulospalvelukin pelitti ihan ok:sti.

Tänään sitten startattiin aamulla keskimmäisen pojan kanssa Uudenmaan Rastipäiville Lopelle. Suppamaastoa, kartalla oli pääosin korkeuskäyriä. Ihan päinvastainen tapaus kuin Finn-Springissä jossa kartan neliosentillä oli 10 erilaista asiaa.  Nastarit eivät rapisseet kalliolla kertaakaan, eikä jyrkänteitäkään ollut. Jyrkkää rinnettä kylläkin.

Juoksin rauhalliseen tahtiin koheltamatta hyväkulkuisessa maastossa niin, että kilsavauhti oli toisen kerran tänä vuonna alle 10 min/km. Hain selkeät varmistukset oleellisist maastonkohdista ja jätin pienemmät vähemmällä huomiolle. Tyytyväinen pitää olla. Yhtään hakua ei tullut. Erittäin pitkällä välilläkin kepitin ison liudan kilpailijoita. Ja ennenkaikkea olin tyytyväinen kun pystyin vetämään kokonaan puhtaasti ilman hakuja.

Viimeiseltä rastilta kun juoksin loppusuoralle kuulin laavun lettujonosta kannustuksen “Hyvä isä!”. Lisäsin vauhtia ja jo toisen kerran tänä vuonna loppusuoran hopeaa.

 Oli todella hieno maasto jyrkkine harjanteineen ja suppineen. Pojalla oli pyörä mukana kun oli aika pitkä matka parkkipaikalta kilpailukeskukseen. 

[AFG_gallery id=’8′]

Tuntuu, että suunnistuksellisesti on menty pari napsua eteenpäin. Loppukaudesta voi kulkea ja ihan hyvinkin kun valmentajan kanssa hiotaan vielä kulkua paremmaksi.